Arvioita Sata-komitean työstä

Sosiaaliturvan uudistamista linjannut sata-komitea jätti loppuraporttinsa perjantaina. Tulokset jäivät alkuodotuksiin nähden vaatimattomiksi. Komitea ei pystynyt tekemään merkittäviä linjauksia, ei osannut laittaa asioita tärkeysjärjestykseen eikä saanut hallitusta lupaamaan rahoitusta kuin joihinkin uudistuksiin, jotka tulevat voimaan vuoden 2011 alusta. Päätöksenteko siis tehdään nykyhallituksella, mutta rahat otetaan tulevan - vuoden 2011 vaalien jälkeen valittavan - hallituksen liikkumavarasta. Erikoista politiikantekoa.

Sata-komitea sivuutti lapsiperheiden hyvinvoinnin yllättävällä tavalla. Lapsiperheköyhyys on lisääntynyt rajusti ja tiedämme, että laman varjolla tehtävät leikkaukset näkyvät helposti - päinvastaisista juhlapuhetoiveista huolimatta - juuri sellaisissa palveluissa ja toiminnoissa, jotka ovat lapsiperheille tärkeitä. Sata-komitea myös käsitteli sosiaaliturvaa erittäin suppeasti huomioiden vain erilaiset etuisuudet. Tosiasiassa jopa etuisuuksia merkittävämmässä roolissa ovat kaikille yhteiset julkiset palvelut, joiden laatua ja saatavuutta pitää jatkuvasti vaalia ja kehittää. Toimiva julkinen palveluverkosto tuottaa hyvinvointia yhteiskuntaan tasa-arvoisesti.

Sosialidemokraatit ovat koko komitean työn ajan (oppositio ei saanut osallistua työhön eikä tietoakaan oikein tihkunut kuin väliraportin muodossa) painottanut, että sosiaaliturvajärjestelmän perustana on oltava työn ensisijaisuus ja kannustavuus. Kestävä työntekoon perustuva talous takaa myös sosiaaliturvan kestävän rahoituksen ja ihmisten osallisuuden yhteiskunnassa. Jokaisesta kansalaisesta on pidettävä huolta, syrjäytymistä on ehkäistävä ja ensisijaisten etuuksien tasoa on korotettava. Näihin haasteisiin sata-komitean rahkeet eivät riittäneet.

Asumistukijärjestelmät säilyvät edelleen erillisinä ja muutokset toteutetaan kustannusneutraalisti. Se tarkoittaa, että toisilta tuensaajilta tukea siirretään toisille. Erikoinen on myös komitean linjaus siitä, että ensisijaisesti asumistukea saavia tulee ohjata valtion tukemiin vuokra-asuntoihin. Kalliiden asumiskustannusten kaupungeissa se tarkoittaa käytännössä, että esim. yli 1500 euroa tienaava yksinasuva ei enää pääsisi tuettuun vuokra-asuntoon. Karrikoidusti, Helsingissä ei enää voisi asua perushoitajan, bussikuskin, myyjän tai tarjoilijan palkalla. Suomalainen asuntopolitiikka tukee jo nyt erittäin vahvasti omistusasumista ja tällainen muutos tulee entisestään ohjaamaan ihmisiä sijoittamaan varansa omistusasumiseen.

Asiakasmaksukattojärjestelmien yhdistäminen kustannusneutraalisti 840 euron tasoon tulee heikentämään niiden ihmisten asemaa, jotka joko käyttävät paljon lääkkeitä tai käyttävät paljon terveydenhuollon palveluita.

Takuueläke on sinänsä hyvä, parannus pienituloisimpien eläkeläisten tuloihin, mutta oikeudenmukaisempi olisi kansaneläkkeen tasokorotus. Näin myös ne työ- ja kansaneläkettä saavat, jotka ovat tulotasolla 584-685 euroa olisivat saaneet hyötyä ansaitsemastaan työeläkkeestä ja toisaalta yli 685 euroa kansan- ja työeläkettä saavat – 565 000 eläkeläistä – olisivat myös saaneet jonkinlaisen korotuksen. Vähintäänkin takuueläkkeen "takuuosan" tulisi olla pääomatulovähenteinen etuus.

Omaishoidon maksatuksen siirtäminen Kelaan on lähtökohdiltaan hyvä asia, ja olen sitä itsekin esittänyt, koska se tasaa eroja eri kansalaisten / kuntien välillä. Suuri ongelma on, että uudistus, jossa samalla erilaiset hoitotuet yhdistetään, halutaan tehdä kustannusneutraalisti. Näin ollen yli 20 %:lla nykyisistä tuensaajista tuki tuleekin heikkenemään. Se on erittäin suuri pettymys, sillä omaishoitotyö on raskasta ja sitovaa työtä, josta maksettava palkkio on jo nytkin ollut aivan liian matala. Edelleen, koska erilaisia kuntalisiä voidaan edelleen maksaa peruspalkkion päälle, se tulee entiseen tapaan asettamaan omaishoitajat epätasa-arvoiseen tilanteeseen asuinkunnasta riippuen. Uudistukseen liittyi paljon odotuksia ja yleinen tahto poliitikkojenkin piirissä on ollut nimenomaan tuen parantaminen. On onnetonta, että nyt on käymässä lopulta päinvastoin!

Toimeentulotuen perusosan maksatuksen siirto Kelaan jäi komiteassa lopulta auki. Itse vastustan siirtoa, sillä ei ratkaise ongelmia asiakkaan näkökulmasta. Päinvastoin, tukeen kohdistuva puhtaasti hallinnollinen uudistus saattaa viedä huomion pois kahdesta peruskysymyksestä: ensisijaisten etuuksien (asumistuki, työttömyyspäiväraha, vähimmäispäivärahat) liian matalasta tasosta ja sosiaalityöntekijöiden liian vähäisestä määrästä. Perusosan maksatuksen siirto ei myöskään poistaisi asiointia kahdella luukulla, sillä kolmasosa toimeentulotuen saajista saa perusosan lisäksi myös täydentävää toimeentulotukea. Toimeentulotuen laskennallisen perusosan siirto Kelaan ei ratkaise köyhyysongelmaa ja toimeentulotuen luonne viimesijaisena, väliaikaisena tukimuotona muuttuisi.

Sosialidemokraatit olisivat listanneet sosiaaliturvan parannukset toisenlaiseen tärkeysjärjestykseen.
1. Asumistuen parantaminen vähentää kaikkein tehokkaimmin toimeentulotukiriippuvuutta. Samanaikaisesti on varmistettava kohtuuhintaisten omistus- ja vuokra-asuntojen tuotanto
2. Kunnallisverotuksen perusvähennyksen nostaminen 3000 euroon parantaisi kaikkien pienituloisten tilannetta (200 miljoonaa euroa)
3. Työttömän peruspäivärahan nostaminen kahdella eurolla lisäisi työttömien toimeentuloa 43 eurolla kuukaudessa (120 miljoonaa euroa)
4. Työttömyysturvan lapsikorotuksen nosto 20 prosentilla (20 miljoonaa euroa)
5. Puolison ja lasten tarveharkinnasta luopuminen työmarkkinatuessa on toteutettava oikeudenmukaisuussyistä (30 miljoonaa euroa). Tämä tavoite on Sata-komiteankin listalla.
6. Suurimmat toimeentulo-ongelmat yksinhuoltajaperheissä, minkä vuoksi lapsilisän yksinhuoltajakorotusta tulee nostaa 20 euroa/kk, (37 miljoonaa euroa)
7. Monet ensisijaisten etuuksien – kuten lapsilisän - korotukset leikkaavat toimeentulotukea, siksi lapsiperheen toimeentulotukea on korotettava n. 30 euroa/kk (16 miljoonaa euroa)8. Eläkkeensaajien asumistukea on nostettava mallimme mukaisesti, josta hyöty n. 50–70 euroa/kk (60 miljoonaa euroa)
9. Maksukatot pitäisi yhdistää niin, ettei kenenkään asema nykyisestään heikkene. Tähän on ainakin kaksi mallia: yhdistetty katto, joka voisi tasoltaan olla n. 600 euroa (kustannukset n. 50 me) tai omat nykytasoiset katot as.maksuille (590) ja lääkekuluille (673) sekä näille yhdistetty katto 800 euroa.

Lisäksi:
1. Nuorisotakuu on toteutettava kaikille alle 25-vuotiaille. Työmarkkinatuella elämisen on oltava tuossa iässä poikkeuksellinen tila.
2. Oppivelvollisuusiän nostaminen 18 vuoteen vähentäisi nuorten koulupudokkuutta ja syrjäytymistä
3. Oppilaanohjauksen ja oppilashuollon palvelujen laatu ja saatavuus sekä koulujen ryhmäkokojen pienentäminen ovat olennaisia oppimisen kannalta. Tasa-arvoinen yhteiskuntamme perustuu tasa-arvoiseen koulutukseen, josta jokaisella lapsella ja nuorella pitää olla mahdollisuudet saada eväät jatkokoulutukseen ja työllistymiseen.

Esimerkiksi näitä parannuksia sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on sisällyttänyt omaan vaihtoehtobudjettiinsa oikeudenmukaisempaa tulonjako tavoitellen.