Hyvinvointiyhteiskunnan pelastajat?

Alexander Stubb sekä Petteri Orpo puhuivat molemmat vielä ennen kokoomuksen puoluekokousta, että keskiluokka on löydettävä uudelleen ja keskiluokkaan kohdistuvat päivähoitomaksujen korotukset tulee ottaa uuteen harkintaan. Tämä antoi toivoa monelle sairaanhoitajalle, opettajalle, metallimiehelle ja heidän perheilleen.

Mutta mitä tapahtui? Välittömästi puoluekokouksen jälkeen kokoomus, keskusta ja perussuomalaiset esittivät, että maksuja korotetaan suunnitelman mukaisesti jopa 22 %. Kaikki se toivo, joka perheille annettiin, romuttui yhdessä päivässä. Kolme päivää myöhemmin hallitus pysäytti asian käsittelyn ja ministeri Grahn-Laasonen totesi, ettei esitys tulekaan vielä voimaan. Epävarmuus jatkuu ainakin syksyyn.

Jos hallitus kaikesta huolimatta toteuttaa korotukset, vaikeuttaa tämä ennen kaikkea keskituloisten perheiden tilannetta. Samalla on syytä huomioida myös muut pakolliset kulut ja heikennykset, joita hallitus on kohdistanut lapsiperheisiin: esim. koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan 100 % korotukset, lapsilisän indeksisidonnaisuuden poistaminen, vanhempainpäivärahaleikkaukset, asuntolainan korkovähennysoikeuden heikentäminen, kiinteistöveron korottaminen, subjektiivisen päivähoidon rajaukset, lapsiryhmäkokojen suurentamiset jne.

Asiantuntijoiden mukaan 40 %:lla perheistä on tällä hetkellä toimeentulo-ongelmia. Keskituloisissa lapsiperheissä toimeentulo-ongelmia on 20 %:lla.

Meillä on kiistaton tieteellinen näyttö varhaiskasvatuksen positiivisista vaikutuksista lasten hyvinvoinnille ja myöhemmille oppimistuloksille. Asiantuntijat ovatkin järjestään tyrmänneet päivähoitoon kohdistuneet heikennykset. Varhaiskasvatuksen saatavuus ei saa olla kiinni vanhempien maksukyvystä.


Noin puolessa EU-maista yli 3-vuotiaiden lasten päivähoito on maksutonta, ja kaikissa muissa Pohjoismaissa päivähoitomaksut ovat pienempiä kuin meillä Suomessa. Olemme ainut maa, jossa hallitus näkee varhaiskasvatuksen kulueränä.

Etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan rahoitus turvattava

Olen jättänyt kirjallisen kysymyksen etsivän nuorisotyön ja nuorten työpajatoiminnan rahoituksesta ja jatkuvuudesta. Sipilän hallituksen pitäisi huolehtia tästä viipymättä.

Hallitus esitti tälle vuodelle alun perin merkittäviä leikkauksia näiden nuorten tukitoimien rahoitukseen. Osa rahoituksesta saatiin lopulta turvattua, mutta ensi vuoden osalta tilanne on auki.

Etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ovat keskeisessä roolissa nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä. Vuonna 2014 etsivä nuorisotyö tavoitti lähes 17 000 nuorta, ja työpajatoiminnassa nuoria oli yli 14 000.

Täysimääräisinä toteutuessaan leikkaukset heikentäisivät merkittävästi mahdollisuuksia tavoittaa nuoria: jopa 10 000 syrjäytymisvaarassa olevaa nuorta jäisi vuosittain ilman apua.

Palveluiden ylle on heitetty tummia pilviä aikana, jolloin nuorten työllistymisessä ja koulutukseen ohjautumisessa on muutenkin suuria haasteita. Oppilaitosten aloituspaikat vähenevät, työllisyysmäärärahat ovat tiukassa ja työllistymistä edistäviin palveluihin on vaikea päästä. Suurena ongelmana on, että hallituksen eri säästöt kohdistuvat samoihin nuoriin.

Riskinä on, että entistä useampi nuori jää ”tyhjän päälle” toimettomana kotiin ja syrjäytyy. Suuri osa heistä tarvitsisi tukea, ohjausta ja valmennusta oman elämän selkeyttämiseen ja tulevan koulutuspaikan ja työpaikan etsimiseen.

On erittäin tärkeää, että työn ja koulutuksen ulkopuolelle jäävät nuoret saavat tarvitsemaansa tukea. Ilman tukea jäänyt nuori tulee myös yhteiskunnalle moninkertaisesti kalliimmaksi kuin hänen auttamisensa jo elämän alkuvaiheessa.

Kenen ehdoilla sote-uudistusta tehdään?

Eilen julkaistiin selvityshenkilöiden ehdotus valinnanvapauden lisäämisestä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Selvitys on yksi etappi tiellä, jolla sote-uudistusta viedään yhä voimakkaammin markkinaehtoiseen suuntaan. Julkisten palveluiden tasa-arvoisen saatavuuden periaate murenee myös yhtiöittämisen ja rahoitusmallin myötä.

Suomessa on alueita, joille voittoa tavoittelevien yritysten ja yhtiöiden ei ole välttämättä kannattavaa perustaa suuria sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksia. Miten näiden seutujen palvelut aiotaan turvata? Hallitus sanoo maakunnan olevan vastuussa, mutta samalla se on itse linjannut, että maakunnan oma palvelutuotanto täytyy yhtiöittää kilpailemaan samoilla markkinoilla yksityisten yritysten kanssa.

Kysymys kuuluukin, mitä välineitä maakunnalla on käytössään, jotta nämä yhtiöt, sen enempää kuin yksityiset yrityksetkään, menisivät sinne, missä tuottoa ei ole luvassa?

Yhtenä sote-uudistuksen perimmäisenä tavoitteena oli mahdollistaa kaikille ihmisille yhdenvertaiset mahdollisuudet saada palveluita. Nyt hallitus on viemässä uudistusta yhä voimakkaammin päinvastaiseen suuntaan. Eriarvoisuus kasvaa ja vaarana onkin, että osa kansalaisista jää asuinpaikastaan riippuen huonompaan asemaan.

Alkaakin näyttää siltä, että valinnanvapauden laajentaminen, yhtiöittäminen ja verorahoitteisten palveluiden avaaminen markkinoille ohjaa nyt koko sote-uudistusta. Tosiasia on, että kansalaisten yhdenvertaisuus on unohtunut taka-alalle.

Valinnanvapauden laajentaminen voi hyvin olla yksi väline, jolla palveluiden saatavuutta parannetaan. Se pitäisi kuitenkin tehdä asteittain, eri malleja kokeillen ja ennen kaikkea maakuntien omilla ehdoilla. Monet asiantuntijat ovat varoittaneet, että uudistuksella voi olla todella haitalliset seuraukset, jos se tehdään kiireellä ja kertarysäyksellä.