Ryhmäkoot uudelleen tarkasteluun!

Viime vuonna Sipilän hallitus päätti suurentaa päiväkotien lapsiryhmiä. Alan ammattilaiset ja vanhemmat vastustivat aikeita äänekkäästi. Valitettavasti hallitus ei ottanut heidän sanomaansa kuuleviin korviin. Tutkimusten mukaan lapsista säästäminen on lyhytjänteistä ja jopa haitallista politiikkaa. Varhaiskasvatukseen ja päivähoitoon kohdistetut leikkaukset tulevat aiheuttamaan lisäkustannuksia tulevaisuudessa.

Olen iloinen, että monessa kunnassa on päätetty, ettei lapsiryhmiä kasvateta. Näin on päätetty myös Lappeenrannassa. Poikkeuksena on Keltun päiväkoti, jossa tarjotaan ympärivuorokautista hoitoa. Keltun päiväkodin vuorohoidossa voi olla kahdeksan lasta yhtä aikuista kohti, kun muissa päiväkodeissa on enintään seitsemän lasta yhtä aikuista kohti. Myös ympärivuorokautisessa hoidossa olevat lapset tarvitsevat hoitoa ja huomiota. Iltaisin aikuisen läheisyys ja syli voi olla todella tärkeä lapselle ennen nukkumaan menoa. Tästä syystä en näe mitään perustetta siihen, miksi Keltussa olisi erilainen mitoitus kuin muualla.

Tämän lisäksi, ne lapset joilta on rajattu varhaiskasvatusoikeutta, ovat myös suuremmissa ryhmissä. Näissä ryhmissä on yksi aikuinen kolmeatoista lasta kohti. Heidän varhaiskasvatuksensa laatu on näin luonnollisesti huonompaa. Vaikka laki tämän mahdollistaa, niin toivoisin, että kaikkia lapsia kohdeltaisiin yhdenmukaisesti ja tasa-arvoisesti.

Suurempi päiväkotiryhmä tarkoittaa aina vähemmän aikaa aikuisen kanssa, vähemmän tukea ja turvaa, vähemmän yksilöllistä hoivaa ja opetusta ja vähemmän huomiota. Päiväkodissa työskenteleville ei ilmaannu lisäkäsiä, -silmiä ja -korvia vaikka maamme hallitus niin toivoisi. Kukaan ei rakenna omaa taloa huteralle pohjalle, joten miksi olisimme valmiita rakentamaan lasten elämän huteralle pohjalle?

Varhaiskasvatuslaissa on tavoitteena, että lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista tuetaan kokonaisvaltaisesti. Tavoitteen toteutuminen vaikeutuu ryhmän jatkuvan vaihtuvuuden ja ryhmäkokojen kasvun myötä. Suuri ryhmä, jossa on paljon vaihtuvuutta heikentää esimerkiksi kielellisten valmiuksien kehittymistä ja vähentää lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutusta. Monet tutkimukset osoittavat myös, että isoissa ryhmissä lasten omakin aktiivisuus heikkenee.

Varhaiskasvatuslain epäkohdat on korjattava ja toinen vaihe vietävä maaliin. Samalla meidän tulisi selvittää ovatko valtakunnalliset mitoitusmäärittelyt enää tätä päivää. Huomioiko nykyinen mitoitus riittävästi jokaisen lapsen yksilöllisiä tarpeita? Mitoituksessa lähtökohtana tulisi aina olla lasten tarpeet ja hoitajien työhyvinvointi. Nyt mitoituksia tarkastellaan vain keskiarvoina. Kyse ei ole vain "normaaleista" lapsista tai "erityislapsista" -kyse on lapsista, jotka tarvitsevat erilaisina päivinä ja hetkinä tutun ja turvallisen aikuisen hoivaa ja syliä. 1/4 tai 1/8 tai 1/13 ei tätä pysty mielestäni turvaamaan.

Lapsella oltava oikeus varhaiskasvatukseen!

Tutkimusten mukaan sosiaalinen tausta, perheen elämäntilanne, yksilöllinen kehitys vaikuttavat jo hyvin varhaisessa vaiheessa elämäämme. Tämä näkyy mm. siinä kun lapsi aloittaa koulunkäynnin, voi toisella lapsella olla käytössään satoja sanoja, toisella tuhansia. Lapset ovat yksilöitä, mutta ympäristöllä on myös merkitystä. Toinen lapsi on oppinut sosiaalisia vuorovaikutustaitoja ja kokee olonsa turvalliseksi ryhmässä, kun toisella lapsella voi olla vaikeuksia keskittymisessä ja vuorovaikutustilanteissa.

Laadukas ja kaikkien saatavilla oleva varhaiskasvatus on yksi parhaimmista keinoista vähentää lapsen kehitykseen liittyviä eroja. Sillä pystytään vähentämään koulutuksen ja köyhyyden periytymistä, parantamaan oppimisen edellytyksiä, sekä vaikuttamaan myönteisesti jopa jatko-opintoihin ja näin parantamaan työllisyyttä ja kaventamaan tuloeroja. Varhaiskasvatuksella on tutkitusti positiivinen vaikutus koko ihmisen elämänkaareen. Tästä syystä SDP valtuustoryhmämme haluaa, että jokaisella lapsella on yhtäläinen ja tasa-arvoinen oikeus päivähoitoon ja varhaiskasvatukseen, eikä sitä rajata vanhempien työttömyyden tai sisaren syntymän takia. Tulemme jättämään myös valtuustoaloitteen asiasta.

Lähtökohtana on, että varhaiskasvatus on aina vanhempien valinta. Tämän lisäksi, jos perhe tarvitsee elämäntilanteeseen muuta tukea, sitä tulee heille tarjota ja antaa. Tärkeää on myös, että yhteistyö neuvolan ja sote-palveluiden välillä on hyvä. Me tarvitsemme myös monipuolisia varhaiskasvatuksen ja päivähoidon palvelumuotoja kuten perhepäivähoitoa, ryhmäperhepäivähoitoa, avoimia päiväkoteja jne. Näin pystymme tukemaan perhettä ja lasta parhaalla mahdollisella tavalla.

Lappeenrannassa on vaadittu säästöjä varhaiskasvatuksesta ja päivähoidosta. Säästökohteena olivat mm. varhaiskasvatuksen rajaus sekä ryhmäkokojen tehokkaampi käyttö. Valtuusto vaati tähän liittyvää selvitystä, joka oli kokonaisuutena ristiriitainen muihin palautteisiin nähden.

Säästöjen seurauksena vanhemmilta ja hoitajilta sekä pääluottamusmiehiltä oli tullut viestiä, että tilanne kaikilta osin ei ole enää lasten edun mukaista. Ryhmäkoot ovat liian suuret, henkilöstö vaihtuu ja heillä on jatkuva kiire, jonka seurauksena yksilöllinen hoito ei ole aina lapsen kannalta parasta mahdollista. Henkilöstön kuormittavuus on lisääntynyt, joka tuntuu myös päivittäisessä työssä.

Lapsia ja nuoria koskevien päätöksien lapsivaikutusten arvioinnit on otettava käyttöön nykyistä laajemmin. Lapsivaikutusten arvioinnin tarkoituksena on varmistaa, että lapsen etua harkitaan kaikessa toiminnassa ja päätöksenteossa. Moni asia vaikuttaa suoraan tai välillisesti lapsiin ja meidän valtuutettujen on varmistettava, että lapsen etu on päätöksenteossa aina etusijalla. Sijoittamalla varhaiskasvatukseen euron, saamme seitsemän takaisin.

Työttömien rankaiseminen ei nosta työllisyysastetta

Kansanedustaja Anneli Kiljunen (sd.) on huolissaan, että hallituksen aktiivimalli ajaa yhä useamman työttömän köyhyyteen ja toimeentulotuen piiriin. Aktiivimallin ideana on, että mikäli työtön ei ole 65 työttömyysetuuspäivän aikana tehnyt viikon työtä tai osallistunut viideksi päiväksi työllisyyspalveluihin hän menettää osan työttömyysturvastaan.

- Työllisyystoimenpiteitä on vähennetty Sipilän hallituskaudella reilulla kolmanneksella ja järjestöjen palvelupaikat on käytännössä ajettu alas. Nyt hallitus rankaisee työttömiä, joilla ei itsestään riippumattomista syistä ole mahdollisuutta osoittaa aktiivisuuttaan.

Työ- ja elinkeinominiteriön tilastojen mukaan uusien julkisesti avoinna olevien työpaikkojen määrä helmikuussa 2017 oli 57 000, kun työttömiä työnhakijoita oli yhteensä 332 000. Lisäksi kevään avoimista työpaikoista 57 prosenttia on määräaikaisia ja 22 prosenttia osa-aikaisia. Töitä ei vain yksinkertaisesti riitä kaikille.


- Hallituksen tulisi keskittyä työllisyyspalveluiden kehittämiseen ja yritysten ja järjestöjen työllistämisedellytysten parantamiseen, työttömien rankaisemisen sijaan. Tutkimusten mukaan toimeentulotuen piiriin joutuminen heikentää työttömän mahdollisuuksia työllistyä. Hallituksen aktiivimalli ei näin ollen tule parantamaan ihmisten mahdollisuuksia työllistyä, vaan vaikutus voi jopa olla päinvastainen.

Perhepalvelut ovat tärkeitä

Hallituspuolueiden erilaiset näkemykset neuvolatoiminnan tuottamisesta aiheutti sen, että nykyinen neuvolatoiminta hajoaa. Kokoomus on ollut vahvasti sitä mieltä, että neuvolatoiminta tulisi olla vapaasti valittavissa osana sote-keskuksia. Keskusta on esittänyt, että neuvolat sijoittuisivat maakunnan liikelaitokseen. Yhteistä näkemystä ei löytynyt, joten hallituspuolueet ratkaisivat ongelman: Kukin maakunta päättäköön, kuinka se haluaa neuvolapalvelut järjestää. Tämä tyydytti myös perussuomalaisia.

Hallituksen päätöksen seurauksena maahamme syntyy hyvin sekava neuvolatoimintakenttä. 18maakuntaa järjestää kukin tahtomallaan tavalla äitiys-ja lastenneuvolatoiminnan. Eli riippuen poliittisesta voimasuhteista kuinka palvelut tuotetaan. Valtakunnallista ohjeistusta ei tule. Näin osa neuvolatoiminnasta siirtyy joko maakunnan liikelaitokseen, tai maakunta siirtää neuvolat valinnanvapauden piiriin eri yhtiöille mm. Mehiläiselle,Terveystalolle, Attendolle ja maakunnan omalle yhtiöille.

Monet asiantuntijat ovat vastustaneet esitystä. Asiantuntijat ovat vaatineet, että neuvolapalvelut tulee rajata valinnanvapauden ulkopuolelle vastaavalla tavalla kuin koulu- ja opiskeluterveydenhuolto. Tätä on perusteltu mm. neuvoloiden erityistehtävillä, valtakunnallisilla yhtenäisillä terveystarkastuksilla ja kustannusten nousulla. Hallituksen kärkihankkeessa Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa (LAPE) keskeinen tavoite on koota lapsiperheiden palvelut yhteen ja näin parantaa palveluita ja saada kustannussäästöä. Nyt hallitus kuitenkin toimii juuri päinvastoin.

Perhepalvelut ovat kuntien ja Eksoten yksi parhaiten integroitunut palvelukokonaisuus. Siinä toimivat yhdessä neuvolat, varhaiskasvatus, opetustoimi, sekä Eksoten sosiaali- ja terveyspalvelut. Yhteistyö mahdollistaa parempien ja yksilöllisempien palveluiden saatavuuden. Tavoitteena on varhaisen tuen tarjoaminen entistä helpommin ja joustavammin. Tämä on mahdollistanut sen, että perheet mm. Taipalsaarella, Ruokolahdella, Imatralla ja Lappeenrannassa ovat saaneet samalla periaatteella neuvolapalveluja ja tarvittavia muita perhepalveluita. Tämä on häivyttänyt kuntien ja Eksoten hallinnollisia rajoja ja tuonut kokonaisvaltaista suunnitelmallisuutta palveluiden kehittämiseen koko maakunnan alueella.

Nyt riskinä on, että tämä kehittämistyö ja hyväksi koettu työskentelymalli hajoaa. Tästä viitteitä on annettu mm. Attendon osalta. Se pyrkii perustamaan sote-keskuksia eri puolille maakuntaa. Jos neuvolatoiminta tulee valinnanvapauden piiriin, tulee tämä muuttamaan nykyiset perhepalvelut. Hajoavatko koko maakuntaa koskevat perhepalvelut jälleen kuntakohtaisiksi, kuten ne olivat ennen Eksotea ? Toivoisin, että hallitus kuuntelisi asiantuntijoita. Hallituksen kompromissit tulevat todella kalliiksi ja siitä kärsivät valitettavasti eniten perheet ja lapset.