Eduskunnassa keskusteltiin torstain täysistunnossa hallituksen esityksestä, joka ennen joulua päätettiin täysistunnossa palauttaa vielä perustuslakivaliokuntaan arvioitavaksi. Kyseessä oli esitys yliopistojen työttömyysvakuutusmaksun väliaikaisesta alentamisesta. Hallitus perusteli esitystään sillä, että se turvaisi yliopistojen taloudellisen tilanteen jotta yliopistot selviytyisivät yliopistouudistuksen lisääntyvistä taloudellisista velvoitteista. Hallituksen toimintatapa on outo. Hämmennystä vielä lisää se, että jo silloin kun yliopistouudistusta valmisteltiin, sivistysvaliokunnassa tuotiin useita kertoja esille huoli siitä, miten turvataan riittävä perusrahoitus, jotta yliopistot selviytyisivät uudesta roolistaan ja velvoitteistaan sekä tehtävistään. Tämän lisäksi jo marraskuussa 2008 sosiaali- ja terveysministeriö huomautti, ettei yliopistolain valmistelussa ole huomioitu työnantajamaksujen muutoksia. Varautumisaikaa olisi siis ollut riittävästi. Hämmennystä herättää myös se, miksi ongelmaan ei puututtu ajoissa, kun se kuitenkin oli ministeriön tiedossa.
Ennen joulua käydyssä asiantuntijakuulemisessa sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kävi erittäin selväksi, että työttömyysvakuutusmaksun alentamisesitystä vastustivat niin työnantaja- ja työntekijäjärjestöt kuin myös Työttömyysvakuutusrahasto. Asiantuntijat korostivat, että työttömyysvakuutusmaksun tulee määräytyä yhdenvertaisen periaatteen mukaisesti kaikkien työnantajien osalta. Yksittäisen työnantajan taloudellinen tilanne ei voi olla perusteena poiketa yleisestä maksuvelvollisuudesta. Nyt hallituksen poikkeusesitys tulee vaikuttamaan myös järjestelmään, sen uskottavuuteen ja luotettavuuteen.
Tällä hetkellä voimassa oleva laki on erittäin yksiselitteinen. Työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain mukaan työnantaja, joka on velvollinen vakuuttamaan työntekijänsä tapaturmavakuutuslain perusteella, on velvollinen myös maksamaan työnantajan työttömyysvakuutusmaksun, jonka määrä vahvistetaan vuosittain asetuksella. Maksuperusteet ovat laissa selkeästi määritelty: tänä vuonna työnantajan maksu on 0,75 prosenttia palkasta noin 1 800 000 euroon palkkasummasta ja sen ylittävältä osalta 2,95 prosenttia. Tämän määritelmän mukaan yliopistot maksaisivat ylempää maksua.
Nyt hallitus esittää, että yliopistot maksaisivat kuitenkin alemman maksun mukaisesti. Perusteluna tähän on se, kuten on jo sanottu, että hallitus ei ole lupauksistaan huolimatta turvannut yliopistoille riittävää perusrahoitusta, jolla ne selviäisivät myös työnantajavelvoitteistaan. Nyt hallitus paikkaa omaa tekemättä jättämistään ja mokaansa tällä lailla. Tällaisen kommervenkkilain sijaan hallituksen olisi pitänyt kohdentaa puuttuva rahoitus suoraan yliopistoille ja yliopistojen olisi pitänyt suorittaa nykyisen järjestelmän ja periaatteiden mukaiset työnantajan työttömyysvakuutusmaksut. Nyt hallitus ei kohtele eri työnantajia ja työntekijöitä yhdenvertaisesti.
Lain vaikutukset ovat yliopistoja laajemmat, mikä tekee siitä entistä ongelmallisemman. Koska hallituksen esityksen mukaan yliopistot maksaisivat alemman prosentin mukaista maksua tänä ja ensi vuonna, se aiheuttaa Työttömyysvakuutusrahastossa maksutuloihin 60 miljoonan euron vajeen. Ongelmana on myös palkansaajien ja työnantajien työttömyysvakuutusmaksun korotukset, jotka on nykylain mukaan säädettävä niin, että ne jakautuvat palkansaajien ja työnantajien keskimääräisen työttömyysvakuutusmaksun välillä tasan. Hallituksen esitys johtaa suuren ristiriitaan tämän periaatteen kanssa, sillä se tarkoittaisi työnantajan keskimääräisen maksun pienempää korotusta verrattuna palkansaajan maksuun. Vielä, jos yliopistojen maksu on vuonna 2011 jo etukäteen määrätty alemman maksun mukaisesti, Työttömyysvakuutusrahaston tulisi korottaa muiden työnantajien maksua niin, että se keskimääräinen maksu nousisi riittävästi suhteessa palkansaajan maksuun. Kyse ei siis ole vain yliopistoista vaan myös työttömyysvakuutusjärjestelmän oikeudenmukaisuudesta ja uskottavuudesta.
Yliopistot elävät hyvin epävarmoja aikoja niin taloudellisesti kuin myös toiminnallisesti. Tiedämme myös, että yliopistojen omarahoituksen kerääminen on tuottanut ongelmia, jonka takia yliopistot ovat hakeneet lisäaikaa rahoituksen keräämiseen. Siitä huolimatta hallitus on tehnyt uuden yliopistolain hyväksymisen jälkeen yhä uusia yliopistojen toiminnan ja kehittämisen kannalta epävarmuutta lisääviä lakiesityksiä.
Myös perustuslakivaliokunta toi omassa mietinnössään esiin huolensa yliopistojen perusrahoituksesta. Hallituksen tulisi turvata yliopistojen riittävä rahoitus siten, että niillä olisi myös mahdollisuus huolehtia eri yhteiskunnallisista velvoitteistaan.
maanantaina 8. helmikuuta 2010
lauantaina 6. helmikuuta 2010
Työurien pidentäminen
Eläketurvakeskus julkisti tammikuun viimeisellä viikolla tutkimuksen, jonka mukaan suomalaisten työurat ovat alkaneet pidentyä vuonna 2005 toteutetun työeläkeuudistuksen arvioiden mukaisesti. Se ei kuitenkaan riitä, sillä vuosi sitten sovittiin työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen kesken, että tavoitteeksi on asetettava eläkkeellesiirtymisiän nostaminen kolmella vuodella nykyisestä 59,4 vuodesta vuoteen 2025 mennessä. Tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan monipuolisia toimia, joita pohtimaan asetettiin kaksi ryhmää, joissa oli edustus työmarkkinaosapuolilta ja hallituksesta. Työryhmien määräaika päättyi sunnuntaina.
Työelämän laatuun keskittynyt työelämätyöryhmä sai hyvässä hengessä aikaan tuloksia työelämän kehittämiseksi, työterveyshuollon tehostamiseksi ja nuorten ammatillisten valmiuksien parantamiseksi. Sen sijaan ryhmistä toinen, eläkeneuvotteluryhmä ei päässyt odotettuihin tuloksiin. Neuvottelijoilla tuntui vallitsevan epäselvyys tavoitteista. Elinkeinoelämän keskusliitolle siitä tuli työvoimakustannusten leikkausryhmä, kun taas työntekijäpuoli pysyi alkuperäisessä tavoitteenasettelussa, työurien pidentämisessä kolmella vuodella.
Elinkeinoelämän keskusliitto vaati mm. ikääntyneiden työttömien työttömyyspäivärahan lisäpäivistä, ns. työttömyysputkesta luopumista. Lisäksi he esittivät, että eläkekarttumaa leikataan ja osa-aikaeläkejärjestelmä lakkautetaan. Ei kovin rakentavaa ajattelua tilanteessa, jossa ihmisten luottamus sosiaaliturvajärjestelmään on muutenkin heikoilla lisääntyvän työttömyyden ja hallituksen arvaamattoman politiikan vuoksi.
Työelämätutkijoiden mukaan keskeinen syy työurien pitenemiseen on koulutuksen ja teknologian tason nousu. Niiden myötä tehdään yhä mielenkiintoisempia ja fyysisesti vähemmän kuluttavia töitä. Työelämää tulisi kuitenkin myös kehittää aktiivisesti. Työtaitojen päivittäminen koulutuksen avulla, työkyvyn ylläpitäminen ehkäisevällä työterveyshuollolla ja kuntoutuksella, työn johtamisen ja organisoinnin kehittäminen sekä työolojen yleinen parantaminen ovat niitä keinoja, joilla voidaan lisätä sekä työn tuottavuutta että työssä viihtymistä. Ja niitä tärkeitä työvuosia.
Työuria tulisi pidentää paitsi loppu- myös alkupäästä. Siltä osin tilanne on nyt erityisen huono, sillä nuorten työttömyys on räjähtänyt käsiin kuluneen vuoden aikana. Jo viime keväänä sosialidemokraatit nostivat eduskunnassa voimakkaasti esiin nuorisotyöttömyyden uhkaavan kasvun ja kovisteli hallitusta siitä, mihin toimiin se ryhtyisi nuorisotyöttömyyden kasvun ehkäisemiseksi. Hallitus vastasi ympäripyöreästi ja vakuutteli toimivansa asiassa. Ja nyt – lähes vuotta myöhemmin – olemme entistä pahemmassa tilanteessa. Hallitus on luvannut nuorisotyöttömyyteen maaliskuisessa lisäbudjetissa rahaa, mutta vielä kestää, ennen kuin ne rahat ovat käytössä. Odottelu voi olla kohtalokasta, onhan hallituksen asettama työryhmäkin havainnut, että nuoret tarvitsevat nopeita toimenpiteitä ja räätälöityjä toimia työllistyäkseen.
On todella valitettavaa, ettei hallitus ole pystynyt tekemään päätöksiä ajassa vaan on ollut näköalaton hallitusohjelmansa vanki. Vaikutukset näkyvät sekä ihmisten hyvinvoinnissa että maamme taloudessa vielä vuosien ajan.
Työelämän laatuun keskittynyt työelämätyöryhmä sai hyvässä hengessä aikaan tuloksia työelämän kehittämiseksi, työterveyshuollon tehostamiseksi ja nuorten ammatillisten valmiuksien parantamiseksi. Sen sijaan ryhmistä toinen, eläkeneuvotteluryhmä ei päässyt odotettuihin tuloksiin. Neuvottelijoilla tuntui vallitsevan epäselvyys tavoitteista. Elinkeinoelämän keskusliitolle siitä tuli työvoimakustannusten leikkausryhmä, kun taas työntekijäpuoli pysyi alkuperäisessä tavoitteenasettelussa, työurien pidentämisessä kolmella vuodella.
Elinkeinoelämän keskusliitto vaati mm. ikääntyneiden työttömien työttömyyspäivärahan lisäpäivistä, ns. työttömyysputkesta luopumista. Lisäksi he esittivät, että eläkekarttumaa leikataan ja osa-aikaeläkejärjestelmä lakkautetaan. Ei kovin rakentavaa ajattelua tilanteessa, jossa ihmisten luottamus sosiaaliturvajärjestelmään on muutenkin heikoilla lisääntyvän työttömyyden ja hallituksen arvaamattoman politiikan vuoksi.
Työelämätutkijoiden mukaan keskeinen syy työurien pitenemiseen on koulutuksen ja teknologian tason nousu. Niiden myötä tehdään yhä mielenkiintoisempia ja fyysisesti vähemmän kuluttavia töitä. Työelämää tulisi kuitenkin myös kehittää aktiivisesti. Työtaitojen päivittäminen koulutuksen avulla, työkyvyn ylläpitäminen ehkäisevällä työterveyshuollolla ja kuntoutuksella, työn johtamisen ja organisoinnin kehittäminen sekä työolojen yleinen parantaminen ovat niitä keinoja, joilla voidaan lisätä sekä työn tuottavuutta että työssä viihtymistä. Ja niitä tärkeitä työvuosia.
Työuria tulisi pidentää paitsi loppu- myös alkupäästä. Siltä osin tilanne on nyt erityisen huono, sillä nuorten työttömyys on räjähtänyt käsiin kuluneen vuoden aikana. Jo viime keväänä sosialidemokraatit nostivat eduskunnassa voimakkaasti esiin nuorisotyöttömyyden uhkaavan kasvun ja kovisteli hallitusta siitä, mihin toimiin se ryhtyisi nuorisotyöttömyyden kasvun ehkäisemiseksi. Hallitus vastasi ympäripyöreästi ja vakuutteli toimivansa asiassa. Ja nyt – lähes vuotta myöhemmin – olemme entistä pahemmassa tilanteessa. Hallitus on luvannut nuorisotyöttömyyteen maaliskuisessa lisäbudjetissa rahaa, mutta vielä kestää, ennen kuin ne rahat ovat käytössä. Odottelu voi olla kohtalokasta, onhan hallituksen asettama työryhmäkin havainnut, että nuoret tarvitsevat nopeita toimenpiteitä ja räätälöityjä toimia työllistyäkseen.
On todella valitettavaa, ettei hallitus ole pystynyt tekemään päätöksiä ajassa vaan on ollut näköalaton hallitusohjelmansa vanki. Vaikutukset näkyvät sekä ihmisten hyvinvoinnissa että maamme taloudessa vielä vuosien ajan.
sunnuntaina 20. joulukuuta 2009
Arvioita Sata-komitean työstä
Sosiaaliturvan uudistamista linjannut sata-komitea jätti loppuraporttinsa perjantaina. Tulokset jäivät alkuodotuksiin nähden vaatimattomiksi. Komitea ei pystynyt tekemään merkittäviä linjauksia, ei osannut laittaa asioita tärkeysjärjestykseen eikä saanut hallitusta lupaamaan rahoitusta kuin joihinkin uudistuksiin, jotka tulevat voimaan vuoden 2011 alusta. Päätöksenteko siis tehdään nykyhallituksella, mutta rahat otetaan tulevan - vuoden 2011 vaalien jälkeen valittavan - hallituksen liikkumavarasta. Erikoista politiikantekoa.
Sata-komitea sivuutti lapsiperheiden hyvinvoinnin yllättävällä tavalla. Lapsiperheköyhyys on lisääntynyt rajusti ja tiedämme, että laman varjolla tehtävät leikkaukset näkyvät helposti - päinvastaisista juhlapuhetoiveista huolimatta - juuri sellaisissa palveluissa ja toiminnoissa, jotka ovat lapsiperheille tärkeitä. Sata-komitea myös käsitteli sosiaaliturvaa erittäin suppeasti huomioiden vain erilaiset etuisuudet. Tosiasiassa jopa etuisuuksia merkittävämmässä roolissa ovat kaikille yhteiset julkiset palvelut, joiden laatua ja saatavuutta pitää jatkuvasti vaalia ja kehittää. Toimiva julkinen palveluverkosto tuottaa hyvinvointia yhteiskuntaan tasa-arvoisesti.
Sosialidemokraatit ovat koko komitean työn ajan (oppositio ei saanut osallistua työhön eikä tietoakaan oikein tihkunut kuin väliraportin muodossa) painottanut, että sosiaaliturvajärjestelmän perustana on oltava työn ensisijaisuus ja kannustavuus. Kestävä työntekoon perustuva talous takaa myös sosiaaliturvan kestävän rahoituksen ja ihmisten osallisuuden yhteiskunnassa. Jokaisesta kansalaisesta on pidettävä huolta, syrjäytymistä on ehkäistävä ja ensisijaisten etuuksien tasoa on korotettava. Näihin haasteisiin sata-komitean rahkeet eivät riittäneet.
Asumistukijärjestelmät säilyvät edelleen erillisinä ja muutokset toteutetaan kustannusneutraalisti. Se tarkoittaa, että toisilta tuensaajilta tukea siirretään toisille. Erikoinen on myös komitean linjaus siitä, että ensisijaisesti asumistukea saavia tulee ohjata valtion tukemiin vuokra-asuntoihin. Kalliiden asumiskustannusten kaupungeissa se tarkoittaa käytännössä, että esim. yli 1500 euroa tienaava yksinasuva ei enää pääsisi tuettuun vuokra-asuntoon. Karrikoidusti, Helsingissä ei enää voisi asua perushoitajan, bussikuskin, myyjän tai tarjoilijan palkalla. Suomalainen asuntopolitiikka tukee jo nyt erittäin vahvasti omistusasumista ja tällainen muutos tulee entisestään ohjaamaan ihmisiä sijoittamaan varansa omistusasumiseen.
Asiakasmaksukattojärjestelmien yhdistäminen kustannusneutraalisti 840 euron tasoon tulee heikentämään niiden ihmisten asemaa, jotka joko käyttävät paljon lääkkeitä tai käyttävät paljon terveydenhuollon palveluita.
Takuueläke on sinänsä hyvä, parannus pienituloisimpien eläkeläisten tuloihin, mutta oikeudenmukaisempi olisi kansaneläkkeen tasokorotus. Näin myös ne työ- ja kansaneläkettä saavat, jotka ovat tulotasolla 584-685 euroa olisivat saaneet hyötyä ansaitsemastaan työeläkkeestä ja toisaalta yli 685 euroa kansan- ja työeläkettä saavat – 565 000 eläkeläistä – olisivat myös saaneet jonkinlaisen korotuksen. Vähintäänkin takuueläkkeen "takuuosan" tulisi olla pääomatulovähenteinen etuus.
Omaishoidon maksatuksen siirtäminen Kelaan on lähtökohdiltaan hyvä asia, ja olen sitä itsekin esittänyt, koska se tasaa eroja eri kansalaisten / kuntien välillä. Suuri ongelma on, että uudistus, jossa samalla erilaiset hoitotuet yhdistetään, halutaan tehdä kustannusneutraalisti. Näin ollen yli 20 %:lla nykyisistä tuensaajista tuki tuleekin heikkenemään. Se on erittäin suuri pettymys, sillä omaishoitotyö on raskasta ja sitovaa työtä, josta maksettava palkkio on jo nytkin ollut aivan liian matala. Edelleen, koska erilaisia kuntalisiä voidaan edelleen maksaa peruspalkkion päälle, se tulee entiseen tapaan asettamaan omaishoitajat epätasa-arvoiseen tilanteeseen asuinkunnasta riippuen. Uudistukseen liittyi paljon odotuksia ja yleinen tahto poliitikkojenkin piirissä on ollut nimenomaan tuen parantaminen. On onnetonta, että nyt on käymässä lopulta päinvastoin!
Toimeentulotuen perusosan maksatuksen siirto Kelaan jäi komiteassa lopulta auki. Itse vastustan siirtoa, sillä ei ratkaise ongelmia asiakkaan näkökulmasta. Päinvastoin, tukeen kohdistuva puhtaasti hallinnollinen uudistus saattaa viedä huomion pois kahdesta peruskysymyksestä: ensisijaisten etuuksien (asumistuki, työttömyyspäiväraha, vähimmäispäivärahat) liian matalasta tasosta ja sosiaalityöntekijöiden liian vähäisestä määrästä. Perusosan maksatuksen siirto ei myöskään poistaisi asiointia kahdella luukulla, sillä kolmasosa toimeentulotuen saajista saa perusosan lisäksi myös täydentävää toimeentulotukea. Toimeentulotuen laskennallisen perusosan siirto Kelaan ei ratkaise köyhyysongelmaa ja toimeentulotuen luonne viimesijaisena, väliaikaisena tukimuotona muuttuisi.
Sosialidemokraatit olisivat listanneet sosiaaliturvan parannukset toisenlaiseen tärkeysjärjestykseen.
1. Asumistuen parantaminen vähentää kaikkein tehokkaimmin toimeentulotukiriippuvuutta. Samanaikaisesti on varmistettava kohtuuhintaisten omistus- ja vuokra-asuntojen tuotanto
2. Kunnallisverotuksen perusvähennyksen nostaminen 3000 euroon parantaisi kaikkien pienituloisten tilannetta (200 miljoonaa euroa)
3. Työttömän peruspäivärahan nostaminen kahdella eurolla lisäisi työttömien toimeentuloa 43 eurolla kuukaudessa (120 miljoonaa euroa)
4. Työttömyysturvan lapsikorotuksen nosto 20 prosentilla (20 miljoonaa euroa)
5. Puolison ja lasten tarveharkinnasta luopuminen työmarkkinatuessa on toteutettava oikeudenmukaisuussyistä (30 miljoonaa euroa). Tämä tavoite on Sata-komiteankin listalla.
6. Suurimmat toimeentulo-ongelmat yksinhuoltajaperheissä, minkä vuoksi lapsilisän yksinhuoltajakorotusta tulee nostaa 20 euroa/kk, (37 miljoonaa euroa)
7. Monet ensisijaisten etuuksien – kuten lapsilisän - korotukset leikkaavat toimeentulotukea, siksi lapsiperheen toimeentulotukea on korotettava n. 30 euroa/kk (16 miljoonaa euroa)8. Eläkkeensaajien asumistukea on nostettava mallimme mukaisesti, josta hyöty n. 50–70 euroa/kk (60 miljoonaa euroa)
9. Maksukatot pitäisi yhdistää niin, ettei kenenkään asema nykyisestään heikkene. Tähän on ainakin kaksi mallia: yhdistetty katto, joka voisi tasoltaan olla n. 600 euroa (kustannukset n. 50 me) tai omat nykytasoiset katot as.maksuille (590) ja lääkekuluille (673) sekä näille yhdistetty katto 800 euroa.
Lisäksi:
1. Nuorisotakuu on toteutettava kaikille alle 25-vuotiaille. Työmarkkinatuella elämisen on oltava tuossa iässä poikkeuksellinen tila.
2. Oppivelvollisuusiän nostaminen 18 vuoteen vähentäisi nuorten koulupudokkuutta ja syrjäytymistä
3. Oppilaanohjauksen ja oppilashuollon palvelujen laatu ja saatavuus sekä koulujen ryhmäkokojen pienentäminen ovat olennaisia oppimisen kannalta. Tasa-arvoinen yhteiskuntamme perustuu tasa-arvoiseen koulutukseen, josta jokaisella lapsella ja nuorella pitää olla mahdollisuudet saada eväät jatkokoulutukseen ja työllistymiseen.
Esimerkiksi näitä parannuksia sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on sisällyttänyt omaan vaihtoehtobudjettiinsa oikeudenmukaisempaa tulonjako tavoitellen.
Sata-komitea sivuutti lapsiperheiden hyvinvoinnin yllättävällä tavalla. Lapsiperheköyhyys on lisääntynyt rajusti ja tiedämme, että laman varjolla tehtävät leikkaukset näkyvät helposti - päinvastaisista juhlapuhetoiveista huolimatta - juuri sellaisissa palveluissa ja toiminnoissa, jotka ovat lapsiperheille tärkeitä. Sata-komitea myös käsitteli sosiaaliturvaa erittäin suppeasti huomioiden vain erilaiset etuisuudet. Tosiasiassa jopa etuisuuksia merkittävämmässä roolissa ovat kaikille yhteiset julkiset palvelut, joiden laatua ja saatavuutta pitää jatkuvasti vaalia ja kehittää. Toimiva julkinen palveluverkosto tuottaa hyvinvointia yhteiskuntaan tasa-arvoisesti.
Sosialidemokraatit ovat koko komitean työn ajan (oppositio ei saanut osallistua työhön eikä tietoakaan oikein tihkunut kuin väliraportin muodossa) painottanut, että sosiaaliturvajärjestelmän perustana on oltava työn ensisijaisuus ja kannustavuus. Kestävä työntekoon perustuva talous takaa myös sosiaaliturvan kestävän rahoituksen ja ihmisten osallisuuden yhteiskunnassa. Jokaisesta kansalaisesta on pidettävä huolta, syrjäytymistä on ehkäistävä ja ensisijaisten etuuksien tasoa on korotettava. Näihin haasteisiin sata-komitean rahkeet eivät riittäneet.
Asumistukijärjestelmät säilyvät edelleen erillisinä ja muutokset toteutetaan kustannusneutraalisti. Se tarkoittaa, että toisilta tuensaajilta tukea siirretään toisille. Erikoinen on myös komitean linjaus siitä, että ensisijaisesti asumistukea saavia tulee ohjata valtion tukemiin vuokra-asuntoihin. Kalliiden asumiskustannusten kaupungeissa se tarkoittaa käytännössä, että esim. yli 1500 euroa tienaava yksinasuva ei enää pääsisi tuettuun vuokra-asuntoon. Karrikoidusti, Helsingissä ei enää voisi asua perushoitajan, bussikuskin, myyjän tai tarjoilijan palkalla. Suomalainen asuntopolitiikka tukee jo nyt erittäin vahvasti omistusasumista ja tällainen muutos tulee entisestään ohjaamaan ihmisiä sijoittamaan varansa omistusasumiseen.
Asiakasmaksukattojärjestelmien yhdistäminen kustannusneutraalisti 840 euron tasoon tulee heikentämään niiden ihmisten asemaa, jotka joko käyttävät paljon lääkkeitä tai käyttävät paljon terveydenhuollon palveluita.
Takuueläke on sinänsä hyvä, parannus pienituloisimpien eläkeläisten tuloihin, mutta oikeudenmukaisempi olisi kansaneläkkeen tasokorotus. Näin myös ne työ- ja kansaneläkettä saavat, jotka ovat tulotasolla 584-685 euroa olisivat saaneet hyötyä ansaitsemastaan työeläkkeestä ja toisaalta yli 685 euroa kansan- ja työeläkettä saavat – 565 000 eläkeläistä – olisivat myös saaneet jonkinlaisen korotuksen. Vähintäänkin takuueläkkeen "takuuosan" tulisi olla pääomatulovähenteinen etuus.
Omaishoidon maksatuksen siirtäminen Kelaan on lähtökohdiltaan hyvä asia, ja olen sitä itsekin esittänyt, koska se tasaa eroja eri kansalaisten / kuntien välillä. Suuri ongelma on, että uudistus, jossa samalla erilaiset hoitotuet yhdistetään, halutaan tehdä kustannusneutraalisti. Näin ollen yli 20 %:lla nykyisistä tuensaajista tuki tuleekin heikkenemään. Se on erittäin suuri pettymys, sillä omaishoitotyö on raskasta ja sitovaa työtä, josta maksettava palkkio on jo nytkin ollut aivan liian matala. Edelleen, koska erilaisia kuntalisiä voidaan edelleen maksaa peruspalkkion päälle, se tulee entiseen tapaan asettamaan omaishoitajat epätasa-arvoiseen tilanteeseen asuinkunnasta riippuen. Uudistukseen liittyi paljon odotuksia ja yleinen tahto poliitikkojenkin piirissä on ollut nimenomaan tuen parantaminen. On onnetonta, että nyt on käymässä lopulta päinvastoin!
Toimeentulotuen perusosan maksatuksen siirto Kelaan jäi komiteassa lopulta auki. Itse vastustan siirtoa, sillä ei ratkaise ongelmia asiakkaan näkökulmasta. Päinvastoin, tukeen kohdistuva puhtaasti hallinnollinen uudistus saattaa viedä huomion pois kahdesta peruskysymyksestä: ensisijaisten etuuksien (asumistuki, työttömyyspäiväraha, vähimmäispäivärahat) liian matalasta tasosta ja sosiaalityöntekijöiden liian vähäisestä määrästä. Perusosan maksatuksen siirto ei myöskään poistaisi asiointia kahdella luukulla, sillä kolmasosa toimeentulotuen saajista saa perusosan lisäksi myös täydentävää toimeentulotukea. Toimeentulotuen laskennallisen perusosan siirto Kelaan ei ratkaise köyhyysongelmaa ja toimeentulotuen luonne viimesijaisena, väliaikaisena tukimuotona muuttuisi.
Sosialidemokraatit olisivat listanneet sosiaaliturvan parannukset toisenlaiseen tärkeysjärjestykseen.
1. Asumistuen parantaminen vähentää kaikkein tehokkaimmin toimeentulotukiriippuvuutta. Samanaikaisesti on varmistettava kohtuuhintaisten omistus- ja vuokra-asuntojen tuotanto
2. Kunnallisverotuksen perusvähennyksen nostaminen 3000 euroon parantaisi kaikkien pienituloisten tilannetta (200 miljoonaa euroa)
3. Työttömän peruspäivärahan nostaminen kahdella eurolla lisäisi työttömien toimeentuloa 43 eurolla kuukaudessa (120 miljoonaa euroa)
4. Työttömyysturvan lapsikorotuksen nosto 20 prosentilla (20 miljoonaa euroa)
5. Puolison ja lasten tarveharkinnasta luopuminen työmarkkinatuessa on toteutettava oikeudenmukaisuussyistä (30 miljoonaa euroa). Tämä tavoite on Sata-komiteankin listalla.
6. Suurimmat toimeentulo-ongelmat yksinhuoltajaperheissä, minkä vuoksi lapsilisän yksinhuoltajakorotusta tulee nostaa 20 euroa/kk, (37 miljoonaa euroa)
7. Monet ensisijaisten etuuksien – kuten lapsilisän - korotukset leikkaavat toimeentulotukea, siksi lapsiperheen toimeentulotukea on korotettava n. 30 euroa/kk (16 miljoonaa euroa)8. Eläkkeensaajien asumistukea on nostettava mallimme mukaisesti, josta hyöty n. 50–70 euroa/kk (60 miljoonaa euroa)
9. Maksukatot pitäisi yhdistää niin, ettei kenenkään asema nykyisestään heikkene. Tähän on ainakin kaksi mallia: yhdistetty katto, joka voisi tasoltaan olla n. 600 euroa (kustannukset n. 50 me) tai omat nykytasoiset katot as.maksuille (590) ja lääkekuluille (673) sekä näille yhdistetty katto 800 euroa.
Lisäksi:
1. Nuorisotakuu on toteutettava kaikille alle 25-vuotiaille. Työmarkkinatuella elämisen on oltava tuossa iässä poikkeuksellinen tila.
2. Oppivelvollisuusiän nostaminen 18 vuoteen vähentäisi nuorten koulupudokkuutta ja syrjäytymistä
3. Oppilaanohjauksen ja oppilashuollon palvelujen laatu ja saatavuus sekä koulujen ryhmäkokojen pienentäminen ovat olennaisia oppimisen kannalta. Tasa-arvoinen yhteiskuntamme perustuu tasa-arvoiseen koulutukseen, josta jokaisella lapsella ja nuorella pitää olla mahdollisuudet saada eväät jatkokoulutukseen ja työllistymiseen.
Esimerkiksi näitä parannuksia sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on sisällyttänyt omaan vaihtoehtobudjettiinsa oikeudenmukaisempaa tulonjako tavoitellen.
tiistaina 29. syyskuuta 2009
Omaishoidontuesta annettu laki uudistettava
Kansanedustaja Anneli Kiljunen on jättänyt lakialoitteen omaishoidon tuen uudistamisesta eduskunnan käsiteltäväksi.
Kiljusen mukaan ongelmana on tällä hetkellä omaishoidon tuen epätasaisuus. Hoito- ja palvelusuunnitelmat ovat monesti ylimalkaisia, minkä vuoksi hoidon tueksi annetut palvelut ovat pääosin vähäisiä tai jopa olemattomia.
Kunnat eivät myöskään varaa omaishoidon tukeen riittäviä määrärahoja, jolloin tuki saattaa loppua kesken vuoden vaikka tuen tarve säilyy. Lisäksi taloustaantuman myötä monet kunnat ovat säästösyistä irtisanoneet hoitosopimuksia ja lopettaneet tuen maksamisen.
Omaishoitajat eivät Kiljusen mukaan myöskään pysty pitämään kolmea lakisääteistä vapaapäiväänsä kuukaudessa, mikä aiheuttaa omaishoitajien uupumista ja lisää terveysriskejä. Muita epäkohtia ovat omaishoidon tuen pienuus ja sen kohtuuton verotus.
- Olisi välttämätöntä, että omaishoidon erityisluonne otettaisiin verotuksessa huomioon, Kiljunen toteaa. – Omaishoitajan työ tuottaa sekä kunnalle että valtiolle huomattavia säästöjä ja se tulisi huomioida myös omaishoitajan verotuksessa.
Kansanedustaja Anneli Kiljusen lakialoitteen keskeiset ehdotukset ovat, että omaishoitosopimus perustuisi hoito- ja palvelusuunnitelmaan, jossa määriteltäisiin avun ja tukipalveluiden tarve ja saatavuus.
Omaishoidon tuen palkkion maksaminen siirrettäisiin Kelalle, jossa tehtäisiin päätös tuesta paitsi omaishoitosopimuksen, myös yhtenäisen arvioinnin perusteella. Näin taattaisiin kansalaisten tasa-arvoinen kohtelu riippumatta siitä, missä kunnassa hoidettava ja hoitaja asuvat.
Aloitteessa ehdotetaan myös omaishoidon tuen palkkion korotusta. Jatkossa tuki olisi vähintään 450 euroa ja sitovassa hoidossa 850 euroa. Tarvittaessa kunnat voisivat maksaa lisäksi korotettua tukea vaativiin omaishoitotilanteisiin.
Lisäksi Kiljunen esittää, että omaishoidontuen palkkio olisi jatkossa opintorahan kaltainen osittain verovapaa ansiotulo, josta maksettaisiin vain pakolliset eläke- ja sotumaksut.
Esitykseen sisältyy myös ehdotus omaishoitajien saattamisesta kunnallisen työterveyshuollon piiriin sekä parannuksia omaishoitajien varhaiseläke- ja työttömyysetuuksiin.
Lisätietoja: Anneli Kiljunen puh. 050-511 3123
Anneli Kiljunen on toisen kauden kansanedustaja (sd.) Lappeenrannasta. Hän toimii sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenenä ja Kelan valtuutettujen puheenjohtajana. Kiljunen on myös valtakunnallisen Omaishoitajat ja Läheiset -liiton puheenjohtaja.
Kiljusen mukaan ongelmana on tällä hetkellä omaishoidon tuen epätasaisuus. Hoito- ja palvelusuunnitelmat ovat monesti ylimalkaisia, minkä vuoksi hoidon tueksi annetut palvelut ovat pääosin vähäisiä tai jopa olemattomia.
Kunnat eivät myöskään varaa omaishoidon tukeen riittäviä määrärahoja, jolloin tuki saattaa loppua kesken vuoden vaikka tuen tarve säilyy. Lisäksi taloustaantuman myötä monet kunnat ovat säästösyistä irtisanoneet hoitosopimuksia ja lopettaneet tuen maksamisen.
Omaishoitajat eivät Kiljusen mukaan myöskään pysty pitämään kolmea lakisääteistä vapaapäiväänsä kuukaudessa, mikä aiheuttaa omaishoitajien uupumista ja lisää terveysriskejä. Muita epäkohtia ovat omaishoidon tuen pienuus ja sen kohtuuton verotus.
- Olisi välttämätöntä, että omaishoidon erityisluonne otettaisiin verotuksessa huomioon, Kiljunen toteaa. – Omaishoitajan työ tuottaa sekä kunnalle että valtiolle huomattavia säästöjä ja se tulisi huomioida myös omaishoitajan verotuksessa.
Kansanedustaja Anneli Kiljusen lakialoitteen keskeiset ehdotukset ovat, että omaishoitosopimus perustuisi hoito- ja palvelusuunnitelmaan, jossa määriteltäisiin avun ja tukipalveluiden tarve ja saatavuus.
Omaishoidon tuen palkkion maksaminen siirrettäisiin Kelalle, jossa tehtäisiin päätös tuesta paitsi omaishoitosopimuksen, myös yhtenäisen arvioinnin perusteella. Näin taattaisiin kansalaisten tasa-arvoinen kohtelu riippumatta siitä, missä kunnassa hoidettava ja hoitaja asuvat.
Aloitteessa ehdotetaan myös omaishoidon tuen palkkion korotusta. Jatkossa tuki olisi vähintään 450 euroa ja sitovassa hoidossa 850 euroa. Tarvittaessa kunnat voisivat maksaa lisäksi korotettua tukea vaativiin omaishoitotilanteisiin.
Lisäksi Kiljunen esittää, että omaishoidontuen palkkio olisi jatkossa opintorahan kaltainen osittain verovapaa ansiotulo, josta maksettaisiin vain pakolliset eläke- ja sotumaksut.
Esitykseen sisältyy myös ehdotus omaishoitajien saattamisesta kunnallisen työterveyshuollon piiriin sekä parannuksia omaishoitajien varhaiseläke- ja työttömyysetuuksiin.
Lisätietoja: Anneli Kiljunen puh. 050-511 3123
Anneli Kiljunen on toisen kauden kansanedustaja (sd.) Lappeenrannasta. Hän toimii sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenenä ja Kelan valtuutettujen puheenjohtajana. Kiljunen on myös valtakunnallisen Omaishoitajat ja Läheiset -liiton puheenjohtaja.
maanantaina 28. syyskuuta 2009
Vaalirahoituksesta
Poliittinen kulttuuri on murroksessa, ainakin vaalirahoituksen ja siihen liittyvän avoimuuden osalta. Jo pian puolentoista vuoden ajan vellonut keskustelu vaalirahoituksen koukeroista on viime päivinä kiihtynyt kun yhä uusia tietoja, "harmaalla alueella" liikkumista ja lainvastaisuuttakin on tullut julkisuuteen. Välillä puurot ja vellit menevät sekaisin ja monia selityksiä on jo kuultu täysin lain mukaan tehdyistä lahjoituksista ja kaupoista. On kuitenkin käynyt täysin selväksi, ettei vanha tyyli, vanha laki ja "maan tapa" vastaa tämän päivän vaatimuksia. Yhä useammalle poliitikolle asia on käynyt myös täysin selväksi. On turha salata mitään, missä ei ole salattavaa, eikä mitään, mikä on jo käytännössä julkista. Ja mitään muita elementtejä ei vaalirahoituksessa pitäisi olla. Jos on, tai on ollut, aikuisten ihmisten - etenkin poliitikkojen - pitää pystyä niistä vastaamaan myös julkisuudessa.
Itsekin olen tähän saakka vedonnut lakiin - olen ilmoittanut kaiken rahoitukseni vaalilain vaatimusten mukaisesti. Mutta nyt vaikuttaa yhä enemmän siltä, ettei se riitä. Avoimuus ja läpinäkyvyys on ehdottomasti tarpeen jatkossa, mutta se pitää ulottaa myös viime vaaleihin - niin paljon epäilyksiä ja syytöksiä on nyt ilmassa. Rahoituksen päälle on kerta kaikkiaan langennut pitkä musta varjo, jonka vain rahan antajat ja saajat voivat poistaa. Tuntuu oudolta jatkaa täysipainoista eduskuntatyötä vielä puolitoista vuotta ilman, että pöytä nyt putsataan kunnolla. Mielestäni istuvan eduskunnan rahoitus on avattava jälkikäteen laajemmin kuin voimassaoleva laki edellyttää. Vaihtoehtona olisi eduskunnan hajottaminen ja uudet vaalit, mutta mielestäni se on keskellä talouskriisiä erittäin huono vaihtoehto.
Olen useissa haastatteluissa ja kyselyissä todennut, että eduskuntavaaleissa ehdokkaiden yksittäisten lahjoitusten ilmoitusraja voisi olla esim. 350 euroa (vaaleissa 2007 raja oli 1700, tulevissa 1500 euroa. ks. uusi laki) .
Viime eduskuntavaalikampanjassani käytin yhteensä 25 715 euroa. Suurin osa rahasta kului lehti-ilmoituksiin, vaalilehteen ja mainoskortteihin. Lisäksi kuluja aiheutti vaalitilaisuuksien tarjoilut ym.
Kampanjassa käytin omaa rahaa 19 112 euroa, (josta lainaa 19 000). Ulkopuolista tukea sain usealta eri yksityishenkilöltä (n. 50-60 hlöä) yhteensä 850 euroa.
Yritystukea sain Tradeka-yhtymältä 1000 euroa, kuten muutkin Tradekan hallintoneuvoston jäsenet. Puoluejärjestöistä minua tuki oma puolueosastoni, eli Lappeenrannan työväenyhdistys 2000 eurolla. Lisäksi sain 6 eri yhdistykseltä yhteensä 2753 euroa. Näistä oma ammattiliittoni JHL (Julkisten ja hyvinvointialojen liitto) tuki minua, kuten muitakin ehdokkaana olleita jäseniään puolueesta riippumatta 1200 eurolla. JHL:n Kaakkois-Suomen alueelta sain 712,55 euron tuen. Lappeenrannan kunnalliset ry antoi 500 euron tuen, 2 yhdistystä 150 euroa ja 1 yhdistys 40 euroa.
Julkisuudessa on puhuttu yritystukien rinnalla myös paljon yhdistysten antamasta tuesta. Samoin kuin työnantajaliike tukee porvareita, ruotsinkieliset säätiöt tukevat RKP:ta, MTK tukee maataloutta tukevia ehdokkaita ja ay-liike tukee työväenliikettä. Monet tahot, kuten MTK ja ay-liike tekevät myös omaa yhteiskunnallista kampanjointiaan vaalien alla. Ay-rahoista ehdoton valtaosa annetaan puolueille, ei yksittäisille ehdokkaille. Yksittäiset ehdokkaat saavat tuen usein juuri omalta jäsenliitoltaan.
Sosialidemokratia on työn puolue, me ajamme työntekijöiden asioita, puolustamme työntekijöiden ja pienyrittäjien oikeuksia lainsäädännössä, parannamme työelämää yhteisymmärryksessä ammattiyhdistysliikkeen kanssa. Puolustamme ansiosidonnaista sosiaaliturvaa, edistämme työntekijöiden oikeuksia vapaa-aikaan, perhe-elämään, eläkkeeseen. Paljon on myös tehtävänä. Työelämää on parannettava, työelämän ja perheen yhteensovittamista tuettava, työttömyysturvan tasoa nostettava. Lisäksi ansiosidonnaisen turvan piiriin pääsyä on helpotettava ja nostettava pätkätyöntekijöiden tarpeet työelämän ykköskysymysten joukkoon. Yhä useammat ihmiset saavat elantonsa erilaisista silpputöistä, joita ei ansiosidonnainen järjestelmä huomioi tarpeeksi. Jotta näihin kysymyksiin saadaan ratkaisu, tarvitaan kolmikantaiseen neuvottelupöytään työntekijöiden joukkovoimaa, jäsenistöltään vahvaa ammattiyhdistysliikettä. Ja eduskuntaan poliittista työväenliikettä.
En kannata ajatusta, että tuen antaminen kiellettäisiin kokonaan ja rahoitus hoidettaisiin vain puoluetuen kautta. Ymmärrän eri tahojen erilaiset intressit tukea eri aatemaailmaa edustavia ihmisiä. Mielestäni suomalainen demokratia toimii hyvin ja toivon sen toimivan entistä paremmin, kun pääsemme yhteisymmärrykseen vaalirahoituksen pelisäännöistä. Myös ehdokkaita lähellä olevien varainkeruuyhdistysten rahoitus tulisi saada vaalirahoituslain piiriin. Toivon, että pystymme sekä säätämään kampanjakaton että turvaamaan pätevien - myös uusien ja tuntemattomien - ihmisten pääsyn kansanedustajiksi.
Hallitus tuo tiedonantonsa vaalirahoituksesta eduskunnalle keskiviikkona 30.9. kello 14.00 alkavaan täysistuntoon. Valtioneuvoston esittelypuheenvuoron jälkeen käydään yksi ryhmäpuheenvuorokierros.
Tiedonantokeskustelun kuluessa tehtävistä ehdotuksista äänestetään torstaina 1.10.2009 klo 16.00 suullisen kyselytunnin alussa. Keskusteluja voi seurata ainakin eduskunnan nettitelevisiosta (suorana tai istunnon päätyttyä arkistosta). Luulisin, että Ylekin näyttää keskiviikon istunnon ainakin osittain, mutta vielä sitä ei löydy ohjelmistosta.
Itsekin olen tähän saakka vedonnut lakiin - olen ilmoittanut kaiken rahoitukseni vaalilain vaatimusten mukaisesti. Mutta nyt vaikuttaa yhä enemmän siltä, ettei se riitä. Avoimuus ja läpinäkyvyys on ehdottomasti tarpeen jatkossa, mutta se pitää ulottaa myös viime vaaleihin - niin paljon epäilyksiä ja syytöksiä on nyt ilmassa. Rahoituksen päälle on kerta kaikkiaan langennut pitkä musta varjo, jonka vain rahan antajat ja saajat voivat poistaa. Tuntuu oudolta jatkaa täysipainoista eduskuntatyötä vielä puolitoista vuotta ilman, että pöytä nyt putsataan kunnolla. Mielestäni istuvan eduskunnan rahoitus on avattava jälkikäteen laajemmin kuin voimassaoleva laki edellyttää. Vaihtoehtona olisi eduskunnan hajottaminen ja uudet vaalit, mutta mielestäni se on keskellä talouskriisiä erittäin huono vaihtoehto.
Olen useissa haastatteluissa ja kyselyissä todennut, että eduskuntavaaleissa ehdokkaiden yksittäisten lahjoitusten ilmoitusraja voisi olla esim. 350 euroa (vaaleissa 2007 raja oli 1700, tulevissa 1500 euroa. ks. uusi laki) .
Viime eduskuntavaalikampanjassani käytin yhteensä 25 715 euroa. Suurin osa rahasta kului lehti-ilmoituksiin, vaalilehteen ja mainoskortteihin. Lisäksi kuluja aiheutti vaalitilaisuuksien tarjoilut ym.
Kampanjassa käytin omaa rahaa 19 112 euroa, (josta lainaa 19 000). Ulkopuolista tukea sain usealta eri yksityishenkilöltä (n. 50-60 hlöä) yhteensä 850 euroa.
Yritystukea sain Tradeka-yhtymältä 1000 euroa, kuten muutkin Tradekan hallintoneuvoston jäsenet. Puoluejärjestöistä minua tuki oma puolueosastoni, eli Lappeenrannan työväenyhdistys 2000 eurolla. Lisäksi sain 6 eri yhdistykseltä yhteensä 2753 euroa. Näistä oma ammattiliittoni JHL (Julkisten ja hyvinvointialojen liitto) tuki minua, kuten muitakin ehdokkaana olleita jäseniään puolueesta riippumatta 1200 eurolla. JHL:n Kaakkois-Suomen alueelta sain 712,55 euron tuen. Lappeenrannan kunnalliset ry antoi 500 euron tuen, 2 yhdistystä 150 euroa ja 1 yhdistys 40 euroa.
Julkisuudessa on puhuttu yritystukien rinnalla myös paljon yhdistysten antamasta tuesta. Samoin kuin työnantajaliike tukee porvareita, ruotsinkieliset säätiöt tukevat RKP:ta, MTK tukee maataloutta tukevia ehdokkaita ja ay-liike tukee työväenliikettä. Monet tahot, kuten MTK ja ay-liike tekevät myös omaa yhteiskunnallista kampanjointiaan vaalien alla. Ay-rahoista ehdoton valtaosa annetaan puolueille, ei yksittäisille ehdokkaille. Yksittäiset ehdokkaat saavat tuen usein juuri omalta jäsenliitoltaan.
Sosialidemokratia on työn puolue, me ajamme työntekijöiden asioita, puolustamme työntekijöiden ja pienyrittäjien oikeuksia lainsäädännössä, parannamme työelämää yhteisymmärryksessä ammattiyhdistysliikkeen kanssa. Puolustamme ansiosidonnaista sosiaaliturvaa, edistämme työntekijöiden oikeuksia vapaa-aikaan, perhe-elämään, eläkkeeseen. Paljon on myös tehtävänä. Työelämää on parannettava, työelämän ja perheen yhteensovittamista tuettava, työttömyysturvan tasoa nostettava. Lisäksi ansiosidonnaisen turvan piiriin pääsyä on helpotettava ja nostettava pätkätyöntekijöiden tarpeet työelämän ykköskysymysten joukkoon. Yhä useammat ihmiset saavat elantonsa erilaisista silpputöistä, joita ei ansiosidonnainen järjestelmä huomioi tarpeeksi. Jotta näihin kysymyksiin saadaan ratkaisu, tarvitaan kolmikantaiseen neuvottelupöytään työntekijöiden joukkovoimaa, jäsenistöltään vahvaa ammattiyhdistysliikettä. Ja eduskuntaan poliittista työväenliikettä.
En kannata ajatusta, että tuen antaminen kiellettäisiin kokonaan ja rahoitus hoidettaisiin vain puoluetuen kautta. Ymmärrän eri tahojen erilaiset intressit tukea eri aatemaailmaa edustavia ihmisiä. Mielestäni suomalainen demokratia toimii hyvin ja toivon sen toimivan entistä paremmin, kun pääsemme yhteisymmärrykseen vaalirahoituksen pelisäännöistä. Myös ehdokkaita lähellä olevien varainkeruuyhdistysten rahoitus tulisi saada vaalirahoituslain piiriin. Toivon, että pystymme sekä säätämään kampanjakaton että turvaamaan pätevien - myös uusien ja tuntemattomien - ihmisten pääsyn kansanedustajiksi.
Hallitus tuo tiedonantonsa vaalirahoituksesta eduskunnalle keskiviikkona 30.9. kello 14.00 alkavaan täysistuntoon. Valtioneuvoston esittelypuheenvuoron jälkeen käydään yksi ryhmäpuheenvuorokierros.
Tiedonantokeskustelun kuluessa tehtävistä ehdotuksista äänestetään torstaina 1.10.2009 klo 16.00 suullisen kyselytunnin alussa. Keskusteluja voi seurata ainakin eduskunnan nettitelevisiosta (suorana tai istunnon päätyttyä arkistosta). Luulisin, että Ylekin näyttää keskiviikon istunnon ainakin osittain, mutta vielä sitä ei löydy ohjelmistosta.
perjantaina 18. syyskuuta 2009
Vanhustenhoidosta
Kenenkään ei tule joutua pelkäämään vanhenemistaan. Jokaisella on oikeus luottaa siihen, että hyvää hoitoa on saatavilla tarpeen mukaisesti kaikissa elämäntilanteissa.
Valitettavasti vanhustenhoidossa on suuria puutteita eri puolilla Suomea.
Nyt toivomme sinulta tukea ja apua vanhustenhoidon saattamisessa ihmisarvoiselle tasolle. Tutustu SDP:n Vanhustenhoito-sivustoon, jossa voit kertoa kokemuksiasi, ajatuksiasi ja näkemyksiäsi vanhustenhoidosta, sen nykytilasta ja kehittämisestä. Ajatuksia käytetään eduskuntatyössä, kunnallisessa työssä ja kaikkialla missä vanhustenhoidon tilannetta voidaan pyrkiä parantamaan.
Valitettavasti vanhustenhoidossa on suuria puutteita eri puolilla Suomea.
Nyt toivomme sinulta tukea ja apua vanhustenhoidon saattamisessa ihmisarvoiselle tasolle. Tutustu SDP:n Vanhustenhoito-sivustoon, jossa voit kertoa kokemuksiasi, ajatuksiasi ja näkemyksiäsi vanhustenhoidosta, sen nykytilasta ja kehittämisestä. Ajatuksia käytetään eduskuntatyössä, kunnallisessa työssä ja kaikkialla missä vanhustenhoidon tilannetta voidaan pyrkiä parantamaan.
keskiviikkona 16. syyskuuta 2009
Tiedote 16.9.2009: Eriarvoistuminen on pysäytettävä!
Kansanedustaja Anneli Kiljunen on huolissaan eriarvoisuuden lisääntymisestä maassamme. Hallituksen esitys ensi vuoden talousarvioksi jatkaa Kiljusen mukaan hallituksen "sulle-mulle" -politiikkaa, joka pitää huolen ainoastaan siitä, ettei hallituksen kavereita jätetä. Eriarvoistumisen myötä syrjäytyminen lisääntyy ja alkaa periytyä yli sukupolvien, Kiljunen toteaa. Kiljunen vetoaa tasa-arvoisen, julkisen palvelutuotannon puolesta.
Hänen mukaansa vain silloin, kun kaikki kokevat yhteiset kuntapalvelut omikseen, niiden laatu pysyy hyvänä ja rahoitus verovaroin on turvattu.Työllisyyden turvaaminen on kaiken a ja o, sillä vain hyvä työllisyys takaa talouden kestävyyden ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen, Kiljunen muistuttaa.
Kiljusen mukaan valtionosuudet kunnille ovat kylläkin nousseet viime vuosina reilusti, mutta kyse on pelkästään tilastoharhasta, jossa valtio on joutunut korvaamaan kunnille niiden vähentyneitä verotuloja ja noussutta kustannustasoa. Aitoa oikeaa lisärahaa palveluiden turvaamiseen - saati parantamiseen - ei ole tullut, vaikka hallitus antaa niin ymmärätää.
Anneli Kiljunen toivoo nyt yhteen hiileen puhaltamista, sillä valtion ja kuntien on toimittava yhteistyössä, jotta kansalaisten yhdenvertaisuus toteutuu.
Hänen mukaansa vain silloin, kun kaikki kokevat yhteiset kuntapalvelut omikseen, niiden laatu pysyy hyvänä ja rahoitus verovaroin on turvattu.Työllisyyden turvaaminen on kaiken a ja o, sillä vain hyvä työllisyys takaa talouden kestävyyden ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen, Kiljunen muistuttaa.
Kiljusen mukaan valtionosuudet kunnille ovat kylläkin nousseet viime vuosina reilusti, mutta kyse on pelkästään tilastoharhasta, jossa valtio on joutunut korvaamaan kunnille niiden vähentyneitä verotuloja ja noussutta kustannustasoa. Aitoa oikeaa lisärahaa palveluiden turvaamiseen - saati parantamiseen - ei ole tullut, vaikka hallitus antaa niin ymmärätää.
Anneli Kiljunen toivoo nyt yhteen hiileen puhaltamista, sillä valtion ja kuntien on toimittava yhteistyössä, jotta kansalaisten yhdenvertaisuus toteutuu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
