torstaina
tiistaina
Saimaannorpan suojeluun verkkokalastuskielto
Saimaannorpan tilanne on erittäin kriittinen. Norppakanta on laskenut 260 yksilöön, kun lajin olemassaolo vaatisi 400 yksilön kantaa. Saimaalla syntyy vuosittain reilut 50 kuuttia, joista yhden vuoden iän saavuttaa noin 15 yksilöä. Saimaannorpan kannan kasvua uhkaa etenkin verkkokalastus, mutta myös ilmastonmuutos vaarantaa poikasten synnytyksen.
Juuri tällä hetkellä eletään taas kriittistä aikaa norpan pelastamisen osalta. Päätökset suojelusta kalastusta rajoittamalla olisi tehtävä nyt, juhannuksena tämän vuoden kuuttikanta on jo pitkälle menetetty.
Maa- ja metsätalousministeriössä uskotaan vapaaehtoiseen suojeluun. Jos vapaaehtoisuus tehoaisi, miksi jopa 70 % kuuteista kuolee ennen yhden vuoden ikää ja suurin osa nimenomaan verkkoihin? Vapaaehtoistyötä norpan ja kuuttien hyväksi on tehty jo yli 20 vuotta, eikä sillä ole pystytty pelastamaan kuutteja.
SDP on ottanut puolueena kantaa saimaannorpan suojelun puolesta. Mielestämme verkkokalastus on kiellettävä kevään ajaksi saimaannorppien suoja-alueella. Kielto on välttämätön, sillä vapaaehtoiset toimet eivät ole vähentäneet kuuttien verkkokuolemia riittävästi.
Mielestäni on selvää, että meidän on tehtävä kaikkemme, jotta mahdollisimman moni kuutti selviytyisi hengissä ja saimaannorpan kanta säilyisi. Käytännössä tämä tarkoittaa tiukempia rajoituksia verkkokalastukseen sekä parempaa suojelua saimaannorpille ja kuuteille useiksi vuosiksi eteenpäin.
Juuri tällä hetkellä eletään taas kriittistä aikaa norpan pelastamisen osalta. Päätökset suojelusta kalastusta rajoittamalla olisi tehtävä nyt, juhannuksena tämän vuoden kuuttikanta on jo pitkälle menetetty.
Maa- ja metsätalousministeriössä uskotaan vapaaehtoiseen suojeluun. Jos vapaaehtoisuus tehoaisi, miksi jopa 70 % kuuteista kuolee ennen yhden vuoden ikää ja suurin osa nimenomaan verkkoihin? Vapaaehtoistyötä norpan ja kuuttien hyväksi on tehty jo yli 20 vuotta, eikä sillä ole pystytty pelastamaan kuutteja.
SDP on ottanut puolueena kantaa saimaannorpan suojelun puolesta. Mielestämme verkkokalastus on kiellettävä kevään ajaksi saimaannorppien suoja-alueella. Kielto on välttämätön, sillä vapaaehtoiset toimet eivät ole vähentäneet kuuttien verkkokuolemia riittävästi.
Mielestäni on selvää, että meidän on tehtävä kaikkemme, jotta mahdollisimman moni kuutti selviytyisi hengissä ja saimaannorpan kanta säilyisi. Käytännössä tämä tarkoittaa tiukempia rajoituksia verkkokalastukseen sekä parempaa suojelua saimaannorpille ja kuuteille useiksi vuosiksi eteenpäin.
torstaina
yliopistolaki.fi
Hallituksen esitys yliopistolaiksi on keskusteluttanut laajalti korkeakoulumaailmassa. Esitys sisältää kannatettavia elementtejä, mutta myös tiettyjä ongelmakohtia. Kritiikkiä on aiheuttanut erityisesti yliopistojen jakautuminen kahteen kastiin, yliopistodemokratian toteutuminen, lukukausimaksut sekä henkilöstön asema.
Yliopistolain uudistus on eittämättä tarpeen. Nyt toteutumassa olevalla tavalla ei kuitenkaan päästä asetettuihin kunnianhimoisiin tavoitteisiin. Tämän vuoksi SDP on laatinut oman vaihtoehtoisen esityksensä yliopistolain sisällöksi. Lakialoite jätettiin eduskunnalle 26.3.2009.
SDP on avannut sivuston, jossa jokaisella on mahdollisuus ottaa kantaa ja esittää omia huomioitaan SDP:n esitykseen.
Yliopistolain uudistus on eittämättä tarpeen. Nyt toteutumassa olevalla tavalla ei kuitenkaan päästä asetettuihin kunnianhimoisiin tavoitteisiin. Tämän vuoksi SDP on laatinut oman vaihtoehtoisen esityksensä yliopistolain sisällöksi. Lakialoite jätettiin eduskunnalle 26.3.2009.
SDP on avannut sivuston, jossa jokaisella on mahdollisuus ottaa kantaa ja esittää omia huomioitaan SDP:n esitykseen.
maanantaina
Opetus ja oppilashuolto on turvattava joka tilanteessa
Hallituksen kehysriihen tulos oli juuri niin heikko kuin saattoi pelätäkin. Hallitus pitää itsepintaisesti kiinni heikosti työllistävistä veronkevennyksistään, ei anna juuri mitään helpotusta kuntatalouteen ja siirtää vastuun ikävistä päätöksistä kunnille.
Päivittäin kuulemme synkkiä lukuja kuntataloudesta ja ikäviä uutisia kunnanvaltuustojen ja -lautakuntien kokouksista. Kunnat joutuvat kiristämään verotustaan ja leikkaamaan palveluistaan.
Hallituksen politiikka tässä kuntatalouden kriisissä on vaarallista ja lyhytnäköistä. Hallituksen tulisi kantaa vastuunsa yhdessä kuntien kanssa, tehdä aitoa yhteistyötä, jotta koko kansa ja koko maa selviäisivät lamasta mahdollisimman pienin vaurioin. Siihen tarvitaan yhteisvastuuta ja yhteen hiileen puhaltamista.
Valitettavasti Matti Vanhasen porvarihallitus on lisännyt ennennäkemättömällä tavalla yhteiskuntamme eriarvoistamista. Eriarvoistuminen on kuin syöpä, joka leviää välillä huomaamatta ja välillä pahaa tuhoa tehden. Suurin kysymys on palvelurakenteen ja palvelusisältöjen eriarvoistuminen, joka johtaa myös palveluiden käyttäjien eriarvoistumiseen. Se näkyy yhteiskunnan lisääntyvänä pahoinvointina, se näkyy osallisuuden puutteena, lamaantumisena, työttömyytenä, ja kaikkein pahiten se näkyy ylisukupolvisena, vanhemmilta lapsille periytyvänä näköalattomuutena.
Sosiaalipolitiikan näkökulmasta hallituksen jääräpäinen halu keventää verotusta täysin suhdanteista riippumatta on vähitellen viemässä meidät hyvinvointiyhteiskunnasta kohti köyhäinhoidon yhteiskuntaa. Se tuntuu sopivan hallituksen arvomaailmaan, mutta meille sosialidemokraateille se ei käy.
Julkisen palvelusektorin on annettu yksinään kamppailla rahoitusvaikeuksissaan, samaan aikaan kun yksityisen sektorin toimintaedellytyksiä on monin tavoin edistetty. Kuntia on vain patistettu tekemään rakenteellisia uudistuksia, mutta entä sitten, kun kaikki mahdolliset rakenteet on uudistettu ja kevennetty, kuten joissakin kunnissa on jo tehty? On sanottu, että kuntapalveluissa on saatavissa miljardin säästöt, kun hyvät käytännöt toteutetaan ja palveluita sähköistetään ja järkeistetään. Mutta muutoskin vaatii rahaa.
Hallituksen tekemien päätösten seurauksena kuntien palvelut rapistuvat. Käytännössä tämä on tarkoittanut, että kunnat leikkaavat opetustoimen rahoituksesta ja ryhmäkokoja kasvatetaan, vaikka suunnan piti olla täysin toinen. Joissakin kunnissa on suunnitteilla opettajien lomautuksia. Resurssien puute kunnissa kohdistuu kaikkein pahimmin tietysti niihin lapsiin, joilla on koulussa oppimisvaikeuksia, ja heitä on yhä enemmän. Syksyllä Matti Rimpelä Stakesista arvioi, että koulujen oppilashuolto toimisi säällisesti, jos siihen satsattaisiin 150 miljoonaa euroa. Se on pieni hinta lasten ja nuorten hyvinvoinnista, mutta hallitus ei ole tehnyt siihen suuntaan mitään avauksia.
Koulujen säästöt ja resurssien puute kohdistuu kaikkiin lapsiin, jokaisen lapsen oppimisedellytyksiin, heidän kasvuunsa ja heidän tulevaisuuteensa. Tässäkin valitettavasti perhetausta alkaa vaikuttaa yhä enemmän, sillä yhä vahvempaan rooliin nousee heikentyvässä opetustilanteessa se, millaiseen lisäoppiin lapsella tai nuorella on mahdollisuus koulun ulkopuolella. Tämä on erittäin huolestuttavaa kehitystä, jonka vaikutukset pitäisi kunnissa ajoissa tiedostaa. Suomalainen tasa-arvoinen peruskoulujärjestelmä on tuottanut erittäin hyviä oppimistuloksia, ja koulutus ylipäätään on ollut suomalaisen menestyksen avaintekijä. Tätä välttämätöntä pääomaa ei saa nyt laman varjolla hukata, vaan kouluihin on jatkossakin satsattava riittävästi resursseja jotta lasten oppimisedellytykset ja hyvä kasvu voidaan turvata.
Päivittäin kuulemme synkkiä lukuja kuntataloudesta ja ikäviä uutisia kunnanvaltuustojen ja -lautakuntien kokouksista. Kunnat joutuvat kiristämään verotustaan ja leikkaamaan palveluistaan.
Hallituksen politiikka tässä kuntatalouden kriisissä on vaarallista ja lyhytnäköistä. Hallituksen tulisi kantaa vastuunsa yhdessä kuntien kanssa, tehdä aitoa yhteistyötä, jotta koko kansa ja koko maa selviäisivät lamasta mahdollisimman pienin vaurioin. Siihen tarvitaan yhteisvastuuta ja yhteen hiileen puhaltamista.
Valitettavasti Matti Vanhasen porvarihallitus on lisännyt ennennäkemättömällä tavalla yhteiskuntamme eriarvoistamista. Eriarvoistuminen on kuin syöpä, joka leviää välillä huomaamatta ja välillä pahaa tuhoa tehden. Suurin kysymys on palvelurakenteen ja palvelusisältöjen eriarvoistuminen, joka johtaa myös palveluiden käyttäjien eriarvoistumiseen. Se näkyy yhteiskunnan lisääntyvänä pahoinvointina, se näkyy osallisuuden puutteena, lamaantumisena, työttömyytenä, ja kaikkein pahiten se näkyy ylisukupolvisena, vanhemmilta lapsille periytyvänä näköalattomuutena.
Sosiaalipolitiikan näkökulmasta hallituksen jääräpäinen halu keventää verotusta täysin suhdanteista riippumatta on vähitellen viemässä meidät hyvinvointiyhteiskunnasta kohti köyhäinhoidon yhteiskuntaa. Se tuntuu sopivan hallituksen arvomaailmaan, mutta meille sosialidemokraateille se ei käy.
Julkisen palvelusektorin on annettu yksinään kamppailla rahoitusvaikeuksissaan, samaan aikaan kun yksityisen sektorin toimintaedellytyksiä on monin tavoin edistetty. Kuntia on vain patistettu tekemään rakenteellisia uudistuksia, mutta entä sitten, kun kaikki mahdolliset rakenteet on uudistettu ja kevennetty, kuten joissakin kunnissa on jo tehty? On sanottu, että kuntapalveluissa on saatavissa miljardin säästöt, kun hyvät käytännöt toteutetaan ja palveluita sähköistetään ja järkeistetään. Mutta muutoskin vaatii rahaa.
Hallituksen tekemien päätösten seurauksena kuntien palvelut rapistuvat. Käytännössä tämä on tarkoittanut, että kunnat leikkaavat opetustoimen rahoituksesta ja ryhmäkokoja kasvatetaan, vaikka suunnan piti olla täysin toinen. Joissakin kunnissa on suunnitteilla opettajien lomautuksia. Resurssien puute kunnissa kohdistuu kaikkein pahimmin tietysti niihin lapsiin, joilla on koulussa oppimisvaikeuksia, ja heitä on yhä enemmän. Syksyllä Matti Rimpelä Stakesista arvioi, että koulujen oppilashuolto toimisi säällisesti, jos siihen satsattaisiin 150 miljoonaa euroa. Se on pieni hinta lasten ja nuorten hyvinvoinnista, mutta hallitus ei ole tehnyt siihen suuntaan mitään avauksia.
Koulujen säästöt ja resurssien puute kohdistuu kaikkiin lapsiin, jokaisen lapsen oppimisedellytyksiin, heidän kasvuunsa ja heidän tulevaisuuteensa. Tässäkin valitettavasti perhetausta alkaa vaikuttaa yhä enemmän, sillä yhä vahvempaan rooliin nousee heikentyvässä opetustilanteessa se, millaiseen lisäoppiin lapsella tai nuorella on mahdollisuus koulun ulkopuolella. Tämä on erittäin huolestuttavaa kehitystä, jonka vaikutukset pitäisi kunnissa ajoissa tiedostaa. Suomalainen tasa-arvoinen peruskoulujärjestelmä on tuottanut erittäin hyviä oppimistuloksia, ja koulutus ylipäätään on ollut suomalaisen menestyksen avaintekijä. Tätä välttämätöntä pääomaa ei saa nyt laman varjolla hukata, vaan kouluihin on jatkossakin satsattava riittävästi resursseja jotta lasten oppimisedellytykset ja hyvä kasvu voidaan turvata.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
