maanantaina

Lapsiperheiden kannustinloukut syvenevät

Lapsiperheisiin on kohdistunut viime aikoina monenlaisia säästöjä ja palveluiden heikennyksiä. Syksyllä Sipilän hallitus päätti rajoittaa lasten päivähoito-oikeutta, kasvattaa ryhmäkokoja ja korottaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelumaksuja. Lisäksi se leikkasi vanhempainpäivärahoja, kaksinkertaisti aamu- ja iltapäivätoiminnan maksut ja lyhensi vanhempainvapaalta kertyvää vuosilomaa.

Nyt korotetaan myös päivähoitomaksuja, jotka nousevat pahimmillaan yli viidenneksellä. Maksut eivät nouse vain hyvätuloisilla, vaan kahden huoltajan perheissä suurimmat korotukset kohdistuvat myös keskituloisille.

Hallitus puhuu väsymiseen asti työllisyyden parantamisesta ja kannustinloukkujen purkamisesta. Päivähoitomaksujen korotus sopii tähän äärimmäisen huonosti, sillä se heikentää lapsiperheiden työnteon kannustimia merkittävästi, varsinkin sellaisissa perheissä, joissa toinen puoliso on pienituloinen. Monessa lapsiperheessä varmasti pian mietitäänkin, kannattaako töihin mennä enää ollenkaan. Hallituksen puheiden ja tekojen välillä on valtava ristiriita.

Hallituksen yhä selkeämmin erottuva linja on, että äitien ei kuulukaan käydä töissä. Kaiken työllisyyspuheen keskellä hallitus ei ole saanut aikaan yhtään konkreettista toimenpidettä työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi tai vanhempien hoivavastuun jakamiseksi. Vastikään julkaistussa samapalkkaisuusohjelmassa ongelma kyllä tiedostetaan, mutta sen toivotaan ratkeavan pelkkää tiedotusta parantamalla. Näin tuskin käy, kun muilla toimenpiteillä äitejä ajetaan kotiin.

Kun päivähoidon laatu heikkenee ja sen hinta nousee, yhä useampi äiti jää mieluummin vuosiksi kotiin hoitamaan lapsia. Tämä ei voi olla se keino, jolla saamme työllisyysasteen nousuun.

keskiviikkona

Nuoria tukevista palveluista on pidettävä kiinni

Olen kiertänyt kevään aikana eri puolilla Suomea Valtakunnallisen työpajayhdistyksen hallituksen puheenjohtajan roolissa tutustumassa nuorten työpajatoimintaan. Olen nyt entistä vakuuttuneempi siitä, kuinka hyvää ja vaikuttavaa työtä työpajoissa tehdään. Työpajoissa on nuoria, jotka eivät pysty vielä tai välttämättä koskaan osallistumaan täysipainoisesti työmarkkinoille. Kyse on ihmisistä, joilla on koko elämä vielä edessään, mutta jotka saattavat tarvita monipuolista tukea itsenäiseen pärjäämiseen, elämäntilanteen selkeyttämiseen tai myös opinnoissa edistymiseen.

Hallitus julkisti viime viikolla työllisyyspakettinsa. On sinänsä hienoa, että rahoitusta kohdistetaan yrityksiin ja niiden työllistämiseen. Yritykset kuitenkin palkkaavat lähinnä sellaisia nuoria, jotka pystyvät tekemään tulosta ja pärjäävät työmarkkinoilla itsenäisesti. Niillä ei ole kannustinta työllistää niitä nuoria, jotka tarvitsevat sosiaalista tukea, valmennusta ja ohjausta. Heidän tukemisessaan etsivällä nuorisotyöllä ja nuorten työpajoilla on hyvin keskeinen rooli.

Sipilän hallitus on ottanut nämä palvelut leikkausten kohteeksi. Se leikkaa työpajojen palkkatukirahoitusta sekä niiden perusrahoitusta. Samoin se on ajanut alas viime hallituskaudella kehitettyä nuorisotakuuta. Samaan aikaan ammatillisen koulutuksen rahoitusta heikennetään niin, että vaarassa voi olla yli 10 000 aloituspaikkaa. Tämä näkyy myös Etelä-Karjalassa. Olemme joutumassa tilanteeseen, jossa yhä useampi nuori uhkaa jäädä paitsi vaille koulutuspaikkaa, myös ilman sellaisia palveluita, joilla heitä voitaisiin muuten tukea.

Toteutuessaan nämä lyhytnäköiset säästöt voivat johtaa paljon suurempiin menoihin nuorisotyöttömyyden ja nuorten syrjäytymisen lisääntyessä. Hallituksen olisi nyt viipymättä pelastettava nuorisotakuu, laajennettava sitä myös psykososiaaliseen toimintaan ja turvattava rahoitus nuorten itsenäistä pärjäämistä, kouluttautumista ja työllistämistä edistäville palveluille. Kun me tänä päivänä panostamme nuoriin, me luomme parempaa tulevaisuutta. Tämän pitäisi olla politiikan tavoite.

Asiakas unohtuu kilpailuhuumassa

Sipilän hallitus julkisti kehysriihensä yhteydessä uusia linjauksia sote-uudistuksesta. On hyvä, että sekavasta kahdeksantoista maakunnan ja viidentoista sote-alueen mallista on nyt luovuttu. Eksoten pitäisi näin voida jatkossakin toimia itsenäisenä, tosin maakuntapohjalta, sillä kuntayhtymä on purettava. Moni asia on silti vielä epäselvä.

Hallituksen sote-muistiossa todetaan aluksi, että maakunta tuottaa sosiaali- ja terveyspalvelut itse, tai se voi käyttää yksityisen ja kolmannen sektorin palveluita. Toisaalla kuitenkin sanotaan, että erilaisten tuottajien on oltava samalla viivalla, mikä edellyttää maakunnilta palveluiden yhtiöittämistä ja pakottamista kilpailuun. Eksote joutuisikin siis yhtiöittämään ainakin osan palveluistaan. Kilpailutus- ja yhtiöittämisjargonin lomassa kukaan ei kerro, mitä tämä kaikki tarkoittaa asiakkaan ja tämän hoitoon pääsyn kannalta.

Eksoten toimintaa on hiottu monta vuotta, ja alkuinvestointien jälkeen on saatu sekä säästöjä että parempia palveluita. Olisi ehdottoman tärkeää, että Eksote pysyy mahdollisimman yhtenäisenä ja yksityiset tuottajat otetaan palveluvalikkoon hallitusti. Vain tällä tavoin voidaan vahvistaa olemassa olevia palveluita ja lisätä kansalaisten valinnanvapautta. Uudistus ei saa johtaa siihen, että sosiaali- ja terveydenhuollosta tulee hallitsematon kokonaisuus.

Hallitus on entistä enemmän korostanut, että uudistuksella täytyy saada kolme miljardia euroa säästöä. Hallituksen muistiossa sanotaan suoraan, että säästöjen saavuttamista ja asiakkaan omaa vastuunottoa ”tuetaan” asiakasmaksujärjestelmällä. Toisin sanoen luvassa lienee yhä uusia korotuksia asiakasmaksuihin.

Kannan suurta huolta siitä, saavatko ihmiset jatkossa tarvitsemansa palvelut tasavertaisesti. Nyt olisi otettava maksukattojärjestelmä uuteen tarkasteluun ja selvittää, miten pienituloisten hoitoon pääsy turvataan. Jokaisella kansalaisella on tuloistaan ja elämäntilanteesta riippumatta oltava mahdollisuus saada tarvitsemansa palvelut, se on sosiaali- ja terveyspolitiikan ja hyvinvointiyhteiskunnan yksi perimmäisiä tavoitteita. Tästä tavoitteesta ei saa tinkiä!