Hallitus on julkistanut päätöksensä, mutta toimenpiteiden
vaikuttavuudesta emme tiedä mitään. Tältä kannalta huolestuttavimpia yksityiskohtia
paketissa on ensimmäisen sairauspäivän palkattomuus. On hyvin epäselvää, mitä
ongelmaa tällä yritetään ratkaista, sillä Suomessahan sairauspoissaolojen määrä
on pysynyt pitkään hyvin vakaana. Ongelmana on pikemminkin se, että
sairauslomajaksomme ovat kansainvälisestikin katsoen melko pitkiä. Tähän taas
ei vaikuteta rankaisemalla ihmisiä sairastamisesta, vaan panostamalla
henkilöstöön, työhyvinvointiin ja työskentelyergonomiaan. Eli toimenpiteillä,
joiden vaikuttavuudesta on jo olemassa tietoa.
Sairauskarenssi voi toki vähentää poissaoloja, mutta vain
sen takia, että pienituloisella ei ole varaa palkattomiin päiviin. Onkin
paikallaan kysyä, kuka hyötyy siitä, että sairaanhoitajat,
lastentarhanopettajat ja myyjät tulevat sairaana töihin?
Kenties pahimmin säästötoimista kärsii sosiaali- ja
terveydenhuollon henkilöstö. Tiedämme, että merkittävä osa alan työntekijöistä
harkitsee jo valmiiksi alan vaihtoa. Väestön vanhetessa sosiaali- ja
terveysalan osaajia tullaan tarvitsemaan yhä enemmän. Laajamittaiset
heikennykset palkkaan ja työehtoihin eivät ainakaan paranna alan
houkuttelevuutta, minkä seurauksena palveluiden saatavuus heikkenee
entisestään.
Erikoisinta on, että vielä viime vaalikaudella sekä keskusta
että työväenpuolueeksi julistautunut perussuomalaiset tyrmäsivät oikopäätä
kokoomuksen ehdotukset ensimmäisen sairauspäivän karenssista ja sunnuntailisien
leikkauksista. Myöskään vaalien alla tällaisista toimenpiteistä ei pukahdettu
sanaakaan. Ei ihme, että moni kokee nyt tulleensa huijatuksi.
