Lapsiperheitä tuettava joustavilla palveluilla

Kolumni Demokraatti -lehdessä 22.11.12

 

Keskustelu lapsiperheiden tilanteesta ja vanhempien osallistumisesta työelämään käy kiihkeänä. Tarvitsemme selkeästi uusia malleja työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen.

Perheen näkökulmasta on olennaista, että lapsi saa parhaan tuen kasvulleen ja ratkaisu tukee koko perheen elämäntilannetta. Sellaista ratkaisua vanhemmat hakevat. Yhtä oikeaa mallia ei ole, eikä perhe-elämän järjestäminen ole perheille mikään myötäsyntyinen, helppo ratkaisu, vaikka kaikki mahdollisuudet olisivat käytettävissä. Perheitä pitää tukea päätöksenteossa – ikävin tilanne on, jos perheessä vain ajaudutaan johonkin hoitoratkaisuun ja ympäristö tuntuu kaiken lisäksi syyllistävän heitä siitä.

Työllisyyden näkökulmasta on tärkeää, että myös äidit olisivat nykyistä paremmin työmarkkinoiden käytettävissä. Tämä myös parantaisi naisten sosiaaliturvaa ja etenemistä työuralla sekä lisäisi yhteiskunnallista tasa-arvoa.

Suomalaisessa työelämässä puhutaan paljon joustoista, mutta silloin, kun joustoja pitäisi tuoda käytäntöön ja kehittää työntekijöiden ehdoilla, pakko alkaa helposti määrätä. Joko ollaan työssä tai työn ulkopuolella. Kun töihin palataan, työtä tehdään täysillä.

Tulevan hyvinvointimme turvaamiseksi työllisyysastetta on nostettava. On tärkeää, että meillä on toimivia malleja esimerkiksi ammattitaidon päivittämiseen. Ne tukevat vanhempia, jotka palaavat vanhempainvapaalta työelämään. On myös kehitettävä mahdollisuuksia osa-aikaiseen työhön ja lyhennettyyn työaikaan. Joillakin aloilla osa-aikaisuus on helppo järjestää, mutta monilla aloilla se vaatii suunnittelua ja työn uudelleenorganisointia. Ei voi olla niinkään, että samat työt hoidetaan lyhyemmässä ajassa ja osa-aikaisella palkalla. Osa-aikaisuuden tuloloukusta on myös puhuttu, ja onkin varottava, ettei vanhempia ajeta palkkaköyhyyteen.

Lasten kotihoidontuen leikkaaminen on ollut keskusteluissa. Mielestäni on huono vaihtoehto heikentää tai osa-aikaistaa kotihoidontukea, ellei äitien työllistymisestä ole mitään takeita. Jos työpaikkaa ei ole odottamassa, pienten lasten vanhempien työllistymistä ja kouluttautumista on myös tuettava.

On tärkeää, että tuemme perhe- ja työelämän yhteensovittamista. Työmarkkinoille on luotava monipuolisia mahdollisuuksia lyhyemmän työajan tekemiseen ja ratkaisuja, joilla tuetaan työelämään siirtymistä. Päivähoidon eri muotoja ja lasten kotihoidontukea pitää kehittää tukemaan lasta ja perhettä erilaisissa elämäntilanteissa. Palveluiden, myös maksupolitiikan, on tarjottava aitoja mahdollisuuksia valintojen tekemiseen lapsen ja perheen hyvinvoinnin parhaaksi.

Kehitysvammaisille oikeus hyvään elämään

Juhlapuhe Lappeenrannan kehitysvammaisten tukiyhdistyksen 50-vuotisjuhlassa 10.11.2012

 

Arvoisa juhlayleisö, hyvät naiset ja herrat! Lämpimät onnittelut 50-vuotiaalle Lappeenrannan kehitysvammaisten tukiyhdistykselle! Viidenkymmenen vuoden aikana on tapahtunut paljon. Maailma yhdistyksen syntymän aikoihin oli täysin erilainen kuin tänä päivänä. Näin oli myös kehitysvammaisten asema ja elämä. 50 vuotta sitten vierastettiin kehitysvammaisuutta ja heidät sijoitettiin laitoksiin pois muiden kansalaisten lähettyviltä.

1970-luvulla ajattelu muuttui. Vaadittiin avohuoltoa kehitysvammaisille. 1980- ja 90- luvulla vaadittiin edelleen uudenlaisia asumismuotoja ja palveluja. Tämän seurauksena asuntoloja rakennettiin, vaadittiin parannuksia kehitysvammaisten erilaisiin elämäntilanteisiin ja palveluihin. Kehitysvammaisten ihmisten olosuhteita on parannettu ja vahvistettu, mutta kuten tiedämme, työ on monella tapaa edelleen kesken.

Järjestöillä on ollut erittäin suuri merkitys tässä kehityksessä. Olen monesti todennut, että ilman järjestöjä ja siellä toimivia ihmisiä heikommassa asemassa olevien ihmisten elämän arki ei tulisi koskaan samalla tavalla näkyväksi. Se on ollut myös avain muutoksille ja parannuksille.

Siitä suuri kiitos teille kaikille toimijoille, jotka olette näiden vuosien aikana jaksaneet tehdä töitä toisen ihmisen hyvinvoinnin ja oikeusturvan parantamiseksi. Ilman teitä moni lainsäädäntöuudistus olisi jäänyt tekemättä, moni palvelu saamatta ja monen ihmisen elämän tilanne olisi ihan jotain muuta kuin se tänä päivänä on. Vielä kerran suuret sydämelliset kiitokset siitä teille. 

Arvoisa juhlayleisö,

Vammaisjärjestöjen keskeisiin arvoihin kuuluu ihmisarvon, osallisuuden ja syrjimättömyyden korostaminen. Haluan jakaa ne arvot teidän kanssanne. Minulle ihmisten välinen tasa-arvo ja ihmisen arvostaminen sellaisena kuin hän on, on tärkein ohjenuora elämässäni ja työssäni.

Jokainen ihminen on ennen muuta ihminen ja esimerkiksi kehitysvammaisuus on ominaisuus, joka ei saa tehdä ihmistä ulkopuoliseksi. Meillä on kaikilla haaveita ja unelmia, hyviä ja heikkoja kohtia, on hyviä ja huonoja päiviä, jokaisella on vahvuuksia ja heikkouksia. Jokaisella on oma ainutlaatuinen elämänsä ja yksilöllinen elämäntilanteensa.

Siksi ihmisistä ei pidä tehdä sen enempää yleistyksiä kuin ahtaita luokittelujakaan.

On kuitenkin syytä puhua painokkaasti vammaisten ihmisten puolesta. Vammaisen ihmisen elämässä on paljon arkisia esteitä, joiden poistamiseksi tehdään jatkuvaa työtä yhdessä.

Lähtökohtana ja tavoitteena kaikessa vammaispolitiikan kehittämisessä on vammaisten henkilöiden perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteuttaminen. Vammaisella henkilöllä on oikeus kuulua joukkoon ja oikeus saada äänensä kuuluviin. Heikoimmista ihmisistä on pidettävä huolta, mutta se ei tarkoita, että passivoimme ihmisiä ja teemme asiat heidän puolestaan. Päinvastoin. 

Ihmisellä pitää olla oikeus tehdä asiansa itse.

Tämä tarkoittaa myös, että hänellä on oltava riittävä itsemääräämisoikeus, eli oikeus päättää omaa itseään koskevista asioista.

Arvoisa juhlayleisö,

Ehkä tärkeimpiä asioita, joilla vammaisen henkilön osallisuutta ja itsenäisyyttä voidaan vahvistaa, ovat asioina aivan samoja kuin meillä kaikilla kansalaisilla – hyvä laadukas päivähoito, opetus, koulutus, oma, itsenäinen asuminen sekä työ, josta saa omaa rahaa.
Niiden kehittäminen ovat myös keskeisellä sijalla vammaispolitiikassa.

Meidän tulee antaa kehitysvammaisille laadukas päivähoito. Se vaatii monesti paljon. He tarvitsevat yksilöllistä ja monipuolista tukea omassa kasvussaan. He tarvitsevat myös erilaista osaamista heidän kanssaan työskenteleviltä aikuisilta ja alan ammattilaisilta. Samalla myös perhe tarvitsee tukea.

Kuulen aivan liian usein lapsen tai nuoren vanhemmilta: ”Elämä on jatkuvaa taistelua viranomaisia vastaan, saan jatkuvasti taistella lapseni ja perheeni oikeuksien puolesta” tai ” Viranomaisten pitäisi tukea meitä, eikä uuvuttaa”.  Tämä todellisuus on muutettava, ja se muuttuukin kun nostamme epäkohtia esiin, tuomme niihin ratkaisuja ja kehitämme uusia, parempia toimintatapoja.

Toinen asia, johon meidän on panostettava niin täällä Etelä-Karjalassa kuin muuallakin Suomessa on kehitysvammaisten mahdollisuus laadukkaaseen opetukseen ja koulutukseen.

Valitettava tosiasia on, että kehitysvammaisille ei edelleenkään tarjota riittävästi vaihtoehtoja tai ei ollenkaan mahdollisuuksia opiskella tutkintoon johtavaa koulutusta omalla paikkakunnallaan. Me tarjoamme hyvän perusopetuksen peruskoulussa. Tämän jälkeen kehitysvammaiselle ei tarjota yhdenvertaisia mahdollisuuksia käydä toisen asteen koulutusta omasta kodistaan kuten muiden nuorten. Hänelle tarjotaan erilaista valmentavaa opetusta ja koulutusta, joka sekin on erittäin tärkeää. Sen yksi tärkeä tehtävä on tukea nuorta päivittäisessä arjessa. 

Meillä on kuitenkin myös kehitysvammaisia nuoria, joilla olisi edellytyksiä suoriutua myös tutkintoon johtavasta koulutuksesta. Se vaatii koulutukselta erityistä osaamista, jota esimerkiksi Luotsi pystyy tarjoamaan. Tästä syystä meidän on kehitettävä yhteistyössä esimerkiksi Etelä-Karjalan koulutuskuntayhtymän ja Luotsin kanssa tutkintoon johtavaa koulutusta myös vammaisille ja kehitysvammaisille. Heille on tarjottava yhdenvertaiset ja tasa-arvoiset mahdollisuudet saada opiskella kotoa käsin samoin kuin muilla ikäisillään.

Arvoisa juhlaväki,

Myös kehitysvammaisen nuorten elämänkaari on kuten muidenkin nuorten. Hän elää lapsuutensa vanhempiensa kanssa, tämän jälkeen hän haluaa itsenäistyä, muuttaa pois kotoa ja päättää omasta elämästään. Hänellä on tiiviit ja hyvät suhteet perheeseensä mutta tavoitteena on itsenäinen, ehkä tuettu oma elämä. Tätä meidän tulee myös tukea.

Suomessa on toteutettu parin vuoden ajan Kehitysvammaisen asumisen ns. Kehas-ohjelmaa.
Tavoitteena on, ettei kenenkään enää tarvitse asua laitoksessa tai aikuisena lapsuudenkodissaan, vaan jokainen kehitysvammainen ihminen voi tulevaisuudessa asua omassa kodissaan. Laitosten roolia ihmisten pitkäaikaisessa asumisessa siis puretaan ja samalla lapsuudenkodeista muuttaville kehitysvammaisille henkilöille taataan yksilöllinen asuminen.

Tämän tavoitteen vahvistamiseksi maamme hallitus on tämän viikon torstaina antanut periaatepäätöksen, jonka mukaan jokaisella kehitysvammaisella ihmisellä on oikeus asua samoin kuin muutkin kuntalaiset ja saada tarvitsemansa palvelut. Päämääränä on, että vuoden 2020 jälkeen kukaan vammainen henkilö ei asu laitoksessa.

Tämä on hyvä kehityssuunta, tavoitteena pitääkin olla vahvasti itsenäisen elämän tukeminen. Mutta pelkkä asunto ei riitä, tarvitaan myös yksilöllistä tukea, jotta kehitysvammainen ihminen saa hyvät edellytykset arkiseen elämään ja osallistumiseen. Yksilöllisen asumisen tueksi tarvitaan etenkin laadukkaita ja riittäviä sosiaali- ja terveydenhuollon tukitoimia ja palveluita, tarvittaessa ympärivuorokautisesti. Meillä pitää myös olla riittävästi osaavaa henkilökuntaa toteuttamassa palveluita. 

Tarvitsemme myös uusia ajatuksia ja luovuutta uudenlaisten asumis- ja palvelukonseptien kehittämiseksi. Tämä koskee myös Lappeenrantaa. Myös meillä täällä toteutetaan kansallista asumisohjelmaa ja yksilöllisiä ja uudenlaisia asumismuotoja kehitetään.

Hyvä esimerkki on Kotimäki, johon kävin tutustumassa muutama viikko sitten. Haluan tässä yhteydessä kiittää Kotimäkeä, niin asukkaita kuin siellä työskenteleviä ihmisiä. Oli suuri ilo nähdä asukkaiden ja työntekijöiden hyvä, luottamuksellinen ilmapiiri toisiaan kohtaan. Usko tulevaisuuteen oli vahva ja myönteinen, elämänilo raikui ja tuntui.

Kotimäki valmentaa nuoria itsenäiseen elämään. Heille annettaan vastuuta omasta päivittäisestä arjesta, samalla heitä tuetaan ja kannustetaan omaan itsenäiseen päätöksentekoon. Työskentely on suunnitelmallista ja yksilöllistä. Hienoa oli se vahva luottamus, joka työntekijöillä oli nuoriin. Luottamus vahvistaa myös itsetuntoa ja uskoa itseensä ja tulevaisuuteen.

Tämä oli hienoa nähdä, sillä kehitysvammaisten osalta se ei ole itsestäänselvyys. Me teemme liian helposti ratkaisuja ja päätöksiä heidän puolestaan emmekä uskalla irrottaa otetta nuoresta. - Meidän pitää luottaa heihin, antaa heille vastuuta ja omaa päätösvaltaa omasta elämästä ja omasta päivittäisestä arjesta. 

Arvoisa juhlayleisö,

Myös kehitysvammaisilla on oltava oikeus ansaita elantonsa itse. Heitä pitää tukea työnhaussa. Tällöin esim. työhönvalmentajan tuki on tärkeää. Lappeenrannassakin on palkattu työvalmentaja, joka etsii töitä kehitysvammaisille. Tämä on hieno asia.

Tällä hetkellä eduskunnassa valmistellaan useita lainsäädäntöesityksiä, joiden tavoitteena on parantaa osatyökykyisten ja siten myös kehitysvammaisten työllistymistä. Valmisteilla on myös toimintaohjelma, jolla parannetaan osatyökykyisten mahdollisuuksia työntekoon ja kuntoutukseen.

Eduskunnan käsittelyssä on juuri nyt laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta.  Käsite ”vajaakuntoinen”, jota pidetään vanhanaikaisena ja loukkaavana, poistetaan tulevasta laista.  Samalla parannetaan osatyökykyisten asemaa työnhakijana. Ensi vuoden alusta tulee voimaan nuorten yhteiskuntatakuu. Myös vammaiset nuoret kuuluvat yhteiskuntatakuun piiriin. On siis odotettavissa paljon parannusta nykyiseen tilanteeseen.

Asenteissa on kuitenkin vielä paljon korjattavaa.  Samoin on myös todettava, että jos henkilö ansaitsee eläkkeensä lisäksi yli 713 euroa, hänen kansaeläkkeensä lakkaa. Itse asiassa ansaintarajat ohjaavat ihmistä enemmän kuin hänen todellinen työkykynsä. Näin ei saisi olla, vaan tähänkin on löydyttävä parempia ratkaisuja.

Tämän lisäksi meidän on myös turvattava hyvä ja laadukas päivä- ja työtoiminta niille, jotka eivät palkkasuhteiseen työhön kykene. Se on ehdottoman tärkeää. Toisaalta työosuusrahan taso on edelleen aivan liian pieni, ja siihen tulisi tulevaisuudessa saada parannusta.

Arvoisa juhlayleisö,

Yhteiskunnassa tapahtuu tällä hetkellä paljon. Julkisella sektorilla on tärkeä tehtävä huolehtia ihmisten perusoikeuksista ja hyvinvoinnista. Me tiedämme, että se ei aina riitä. Ihmiset tarvitsevat toisiaan elämäntilanteensa tueksi. Järjestöjen vahvuus on juuri siinä. Järjestöt ovat lähellä ihmisen päivittäisessä arjessa. Järjestöjen vahvuus on siinä, että ne elävät siinä hetkessä - mitä yksittäinen ihminen, perhe tai jäsenistö tarvitsee. Järjestöissä annetaan ohjausta ja neuvontaa, tarjotaan vertaistukea, huolehditaan edunvalvonnasta, järjestetään koulutusta, on virkistystoimintaa. Tämä työ perustuu pitkälti vapaaehtoistyöhön. Ihmisillä on vahva sitoutuminen ja suuri sydän toisten ihmisten elämäntilanteissa auttamiseen. Tämä on työtä, jota yhteiskunnan pitää myös arvostaa. Hyvinvointiyhteiskuntamme ei selviä ilman vapaaehtoistyötä. Tämä pitää myös tunnistaa ja tunnustaa. Teillä on tästä viidenkymmenen vuoden kokemus.

Siksi on tärkeää, että järjestöjen toimintaedellytykset turvataan. On todella tärkeää, että sosiaali- ja terveysalan järjestöjen mahdollisuudet toimia jäsenten ja ihmisten hyväksi turvataan myös jatkossa kaikissa tilanteissa.

Vielä kerran lämpimät onnittelut teille kaikille ja hienolle yhdistyksellenne! Onnea ja menestystä tulevaisuuteen!