Hallitus ja kuntatalous

Kuntatalouden tila on maassamme erittäin huolestuttava. Kunnissa joudutaan korottamaan veroja ja jäädyttämään investointeja, heikentämään palveluja ja ottamaan velkaa. Joissakin kunnissa palvelut ovat jopa laittomassa tilassa. Esimerkiksi kouluista uhkaa tulla lasten säilytyspaikkoja, kun kunnat lomauttavat opettajiaan. Opettajien lomautukset koskevat tässä vaiheessa jo 70 000 oppilasta. Tämä vaikuttaa oppilaiden mahdollisuuteen saada riittävää opetusta ja etenkin oppimisvaikeuksissa riittävää tukea ja huomiota. Talousongelmat uhkaavat muidenkin palveluiden – mm. terveydenhuollon, omaishoidon ja vanhusten palveluiden – asiallista järjestämistä. Ihmisiä jää jopa heitteille riittämättömien palveluiden takia. Eriarvoisuus kuntalaisten välillä kasvaa entisestään maamme eri puolilla ja myös kuntien sisällä.

Hallitus on jättänyt kunnat todelliseen pulaan peruspalvelujen järjestämisvastuun kanssa. Hallitus ei ole lupauksistaan huolimatta tukenut kunta- ja palvelurakenteiden uudistamista ja kehittämistä. Sen sijaan, että hallitus olisi satsannut toisaalta kunta- ja palvelurakennetta uudistavan PARAS-hankkeen etenemiseen ja toisaalta turvannut kuntapalvelujen tuotannon riittävillä valtionavuilla, hallitus päättikin lähteä Kuntaliiton kanssa "normitalkoisiin". Kuntaliiton normikyselyyn vastanneet kunnan- ja sektorijohtajat löysivät "kuntataloutta rasittavia normeja" päiväkotien lapsiryhmien koosta, henkilökunnan kelpoisuusvaatimuksista, vanhustenpalveluista, esi- ja perusopetuksesta! Etenkin kunnanjohtajista yli 70 prosenttia juuri edellä mainitut normit vaivasivat eniten. Uutisointi on kerta kaikkiaan karmaisevaa ja kertoo paljon kuntien valtavasta talousahdingosta.

Miten tähän on tultu? Kansainvälinen talouskehitys on yksi syy siihen, että kuntien tulopohjat ovat romahtaneet. Mutta myös omalla talous- ja työllisyyspolitiikalla voidaan vaikuttaa moneen asiaan. Demarit vaativat jo vuosi sitten vahvaa ja ennakoivaa puuttumista kuntatalouden silloin uhanneeseen alamäkeen ja työttömyyden lisääntymiseen. Hallitus ei kuitenkaan tehnyt juuri mitään, vaan piti jääräpäisesti kiinni toiseen taloustilanteeseen tehdystä hallitusohjelmastaan, mm. hallituksen omille eturyhmille luvatuista veronkevennyksistä. Ja täysin riippumatta siitä, mitkä niiden työllisyysvaikutukset ovat. Pahinta on, että nämä verohelpotukset rahoitetaan velkarahalla.
Samaan aikaan hallitus antoi työttömyyden ja etenkin nuorisotyöttömyyden räjähtää käsiin.

Ja nyt, vaikka jokainen näkee, mihin ahdinkoon kuntatalous on ajautunut ja miten työttömyys jatkuvasti kasvaa, hallituksen toimet ovat vaatimattomia. Eilen päättyneissä budjettineuvotteluissa hallitus sai työllä ja vaivalla raavittua kasaan 220 miljoonan euron työllisyyspaketin. Summa on alimitoitettu – ja rahoitukseltaan todella kyseenalainen, sillä noin kolmasosa rahoituksesta on löytynyt kehitysyhteistyömäärärahojen leikkauksesta!

Kunnille hallitukselta on luvassa kylmää kyytiä: kuntatalouden elvytyspaketin suuruus on n. 90 miljoonaa euroa! Kuntien investointeja, jotka juuri auttaisivat työllisyyden ylläpidossa, tuetaan 60 miljoonalla ja kuntapalveluita 30 miljoonalla eurolla.
Hallitus on myös jo aiemmin keväällä kehyspäätöksen yhteydessä sitonut kuntien tukemisen kunnissa tehtävään ”maltilliseen” palkkaratkaisuun. Sama hallitus, joka nostatti toiveet ylös tasa-arvotupollaan ja jätti tuolloin tehdyt korotukset kuitenkin – lupaustensa vastaisesti – kuntien omalle kontolle vaatii nyt, että kuntatalouden kriisin rahoitetaan kuntatyöntekijöiden palkoista.

Budjetti tuli siis tehtyä. Menopuolelta löytyy tuttuja sulle-mulle veronkevennyksiä ja tulopuolelta kehitysyhteistyörahojen leikkaus, kuntapalvelujen alasajo, kuntatyöntekijöiden selkänahka ja 13 miljardin velka.