Kuntarakenteessa on käynnissä suuria muutoksia. Kuntien määrä vähenee 67:llä ensi vuoden alussa. On käynnistynyt uusia yhdistymisneuvotteluja, ja erilaisia alueellisia yhteistyömuotoja haetaan. Kunnat rakentavat uusia toiminta- ja palvelumalleja yksin tai yhdessä toisten kuntien kanssa. Mikään ei kunnissa ole entisellään.
Samanaikaisesti jo tiedetään, että kuntien verotuotto on hiipumassa ja menot kasvamassa – niin palvelutarpeiden lisääntymisen kuin yleisen kustannuskehityksen myötä. Tämän seurauksena kunnat velkaantuvat entisestään. Tästä huolestuttavasta kehityksestä ovat viestittäneet kansanedustajille niin kunnat, Kuntaliitto kuin yksittäiset kuntalaiset.
Olimme pääministeri Vanhasen kanssa yhteisessä kesätapahtumassa Etelä-Karjalassa. Tilaisuus oli kaikin puolin antoisa. Pääministeri sanoi tuolloin: ”Älkää uskoko vaikka oppositio vaatii lisää rahaa kuntapalveluihin." Hänen lausahduksensa on kaukana kuntien ja ihmisten arjesta. Kuntapalveluihin tarvitaan aivan oikeasti lisää rahaa, se ei ole mikään oppositiopolitiikan väline eikä mikään uskon asia.
Minulle tulee myös mielikuva vastakkainasettelusta – kunta vastaan valtio, kuin ne olisivat irrallisia toisistaan. Eihän näin voi olla.
Olen todella harmissani pääministerin sekä koko hallituksen välinpitämättömyydestä kuntia ja kuntapalveluja kohtaan. Nyt jos koskaan tarvitaan entistä laajempaa yhteistä vastuuta. Kuntia ei voi jättää yksipuolisesti huolehtimaan ihmisten perusturvasta ja palveluista. Vastuu on yhteinen
Viimekädessä hallituksen välinpitämättömyydestä kärsivät neuvolassa, päivähoidossa ja koulussa olevat lapset, opetusta ja oppilashuoltoa tarvitsevat nuoret, terveydenhoitoa tarvitsevat kuntalaiset – siis ihmiset, jotka käyttävät kunnan palveluja ja ovat riippuvaisia palveluiden saatavuudesta ja laadusta.
Ministeri Katainen on kehunut kuinka paljon rahaa valtio antaa kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamiseen ja erilaisiin tulonsiirtoihin. Tosiasia on kuitenkin, että kuntien palveluihin ohjattu valtionosuus menee lähes kokonaan kustannusten kompensointiin. Todellisuudessa lisäys, aito lisäraha, sosiaali- ja terveydenhuoltoon on 21,25 miljoonaa euroa. Se on käytännössä todella pieni summa hallitusohjelman sisältöön ja tavoitteisiin sekä todellisiin tarpeisiin nähden.
Ministeri Risikko on puhunut paljon perusterveydenhuollon puolesta. Valitettavasti hänen puheensa ei näy riittävästi valtion budjetissa. Osa perusterveydenhuollon lisärahoituksesta tulee tästä reilusta 21 miljoonasta eurosta ja osa sosiaali- ja terveydenhuollon Kaste-ohjelman hankerahoituksesta.
Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon hankkeisiin Kasteohjelman kautta esitetään 25,8 miljoonaa euroa.
Kunnat ja alueet ovat hankkeistaneet erilaisia kehittämiskohteita, kuten lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen ja perheiden kotipalveluiden kehittäminen, syrjäytymisen ehkäiseminen, työhyvinvointihankkeet, asunnottomien tukipalvelujen järjestäminen ja ehkä kaikkein suurimpana osana perusterveydenhuollon parantaminen. Hyviä ja tarpeellisia hankkeita, mutta rahoitus mietityttää: kunnissa riittää tahtoa kehittää toimintaa, mutta resurssit eivät riitä.
Perusterveydenhuollon tila on huolestuttava Suomessa. Sitä olisi vahvistettava neuvolassa, kouluterveydenhuollossa, opiskelijaterveydenhuollossa, terveyskeskuksissa, vanhustenhuollon ja kotipalvelun piirissä. Perusterveydenhuollolle täytyy antaa myös päätöksenteossa se arvo, joka sille terveydenhuollon osana kuuluu. Taloudelliset painopisteet ovat olleet selkeästi erikoissairaanhoidossa, eikä perusterveydenhuoltoon ole vuosiin panostettu siten kuin siihen tarvitaan. Tässä on myös demareille vastuun paikka. Haluamme perusterveydenhuoltoon kunnon remontin – emme vain pintaremonttia. Kunnon remontti vaatii rahaa ja osaamista. Siihen me haluamme myös panostaa.
Hallitus parantaa pienimpiä äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahaa, mikä on todella hyvä asia. Budjettiesitys unohtaa kuitenkin valtaosan lapsiperheistä. Lapsilisän korotuksen (10 euroa kolmannelle lapselle) saa ainoastaan 20 prosenttia kaikista perheistä – 80 prosenttia jää ilman.
Budjetista jäin taas etsimään Kokoomuksen lupaamaa lapsilisien sitomista indeksiin, mutta sitä en löytänyt. Sen sijaan asiakasmaksut hallitus on jo onnistunut sitomaan indeksiin. Missä mahtaa viipyä Kokoomuksen jopa hallitukseen menonsa kynnyskysymyksenä pitämä lapsilisien sitominen indeksiin?
Yksi tärkeä kehittämisen paikka lapsilisäjärjestelmässä on lapsilisän ulottaminen 17-vuotiaisiin lapsiin. Nykykäytännölle ei löydy mitään järkevää perustetta. Päinvastoin, juuri 17-vuotiaasta lapsesta aiheutuu aiempaa enemmän kuluja jo pelkästään koulukirjoista ym. kouluun liittyvistä menoista. On arvioitu, että lapsilisän ulottaminen 17-vuotiaille lapsille maksaisi 80-90 miljoonaa euroa vuodessa. Mielestäni se on hyvin kohtuullinen satsaus tähän lapsiperheiden tilanteiden olennaiseen parantamiseen. Lapsilisien kokonaissumma on vuosittain 1,4 miljardia euroa.
Hallitusohjelmassa on sitouduttu vähentämään lasten, nuorten ja perheiden pahoinvointia ja syrjäytymiskehitystä. Tämä on todella kannatettava asia, johon liittyy vahvasti myös lapsiperheköyhyys. Valitettavasti hallitus ei kuitenkaan toteuta todellisia satsauksia lapsiperheköyhyyden vähentämiseen. Lapsiperheköyhyyden vähentäminen vaikuttaa jäävän viimevuotiseen 10 euron yksinhuoltajakorotukseen ja nyt esitettävään lapsilisän nostamiseen 10 eurolla pienelle osalle lapsiperheistä sekä äitiys- isyys ja vanhempainrahan nostaminen työmarkkinatuen tasolle, mikä vaikuttaa noin 20 000 ihmisen toimeentuloon.
Tiedämme kuitenkin kaikki, että kaikkein heikoimmin toimeentulevat perheet eivät hyödy senttiäkään näistä korotuksista, jotka leikkaavat perheelle maksettavaa toimeentulotukea.
Milloin hallitus aikoo todellakin lunastaa kaikkein köyhimmille perheille antamansa lupauksen taloudellisen tilanteen parantamisesta? Kymmenen euron korotus tulisi kaikkein kovimpaan tarpeeseen juuri tällaisen pienituloiseen perheeseen, jossa maitolitran hinnalla on todellakin merkitystä.
Sosialidemokraatit ehdottavat toimeentulotuen lapsikorotuksen nostamista, jotta korotukset näkyisivät myös köyhimpien perheiden arjessa. Lisäksi esitämme lapsilisäkorotuksen maksamista jokaiselle lapsiperheelle. Käytännössä se toteutetaan maksamalla korotus ensimmäisestä lapsesta. Näillä tulonsiirroilla voidaan kohentaa perheiden asemaa ja parantaa ostovoimaa.
Haluamme myös parantaa asumistukijärjestelmää siten, että se tukee nykyistä paremmin pienituloisten lapsiperheiden asumista. Lasten päivähoitoon sekä työn ja perheen yhteensovittamiseen panostaisimme poistamalla 6-vuotiaiden päivähoitomaksut, kohtuullistaisimme pieni- ja keskituloisten lapsiperheiden päivähoitomaksuja. Tämän lisäksi oikeuttaisimme 3-6-vuotiaiden lasten vanhemmat kotihoidontuen osittaiseen hoitorahaan.
Hallitusohjelman mukaisesti sivistysvaliokunta käsitteli viime keväänä hyvinkin syvällisesti lasten ja nuorten syrjäytymistä. Tuolloin sosialidemokraatit esittivät oppivelvollisuusiän nostamista, joka osaltaan vähentäisi koulupudokkaiden määrää ja syrjäytymisen riskiä. Esityksemme ei kuitenkaan saanut kannatusta hallituspuolueen piirissä.
Samoin sosialidemokraatit esittävät vaihtoehtobudjetissaan selkeää panostamista lapsiperheiden hyvinvoinnin parantamiseen – kuten perusterveydenhuoltoon, neuvola- ja kotipalveluun, kouluterveydenhuoltoon ja oppilashuoltoon.
keskiviikkona
Budjettipuhe täysistunnossa tiistaina 16.9.
Ihmisten luottamus poliittiseen päätöksentekojärjestelmään, eläkejärjestelmämme kestävyyteen, hyvinvointipalvelujen toimivuuteen ja osaamisyhteiskunnan tulevaisuuteen on keskeinen osa demokratian toimintaa. Globalisoituvassa ja markkinoiltaan yhdentyvässä maailmassa Suomen vahvuus on avoimessa taloudessa, korkeassa osaamisessa ja tasa-arvoisessa sosiaali- ja terveys- sekä koulutusjärjestelmässä. Tiedämme hyvin, että tasa-arvoa korostavat pohjoismaiset hyvinvointiyhteiskunnat pärjäävät erinomaisesti niin talouden tehokkuuden kuin kansalaisten hyvinvoinnin osalta kansainvälisessä vertailussa.
Valitettavasti porvarihallitus on onnistunut jo parissa vuodessa romuttamaan luottamusyhteiskuntamme. Epävarmuus on lisääntynyt työmarkkinoilla, omaisuustuloja suositaan jatkuvasti palkkatulojen kustannuksella, luottamus terveydenhoidon laatuun heikkenee, ja vieläpä koulutusjärjestelmään ollaan luomassa epätasa-arvoa lisäävä yksityinen yliopistolaitos.
Hämmästyn kerta kerran jälkeen porvarihallituksen ristiriitaisia puheita. Puheet ja teot eivät kohtaa. Hallitus puhuu työstä, työllisyyden parantamisesta ja sen tärkeydestä. Mitä hallitus tekee? Se mm. vähentää työllisyysmäärärahoja 20 miljoonaa euroa juuri niiltä, jotka tarvitsisivat kaikkein eniten pitkäjänteistä tukea työllistymiseen. Hallitusta ei kiinnosta ihminen, ainoastaan ihmisestä saatu tuotto.
Sosialidemokraatit ovat panostaneet ihmiseen ja työllisyyteen. Esittelimme tänään vaihtoehtoisen budjetin - luottamusbudjetin- jonka lähtökohtana on suhdannetilanne ja ihmisten tarpeet.
Vaihtoehtobudjettimme kyseenalaistaa hallituksen tekemän lähes 2 miljardin veronkevennyspaketin. Kaikkiin tuloluokkiin tasaisesti kohdistuvat tuloveronkevennykset johtavat nykyisessä kotitalouksien velkaantumistilanteessa todennäköisesti kevennysten siirtymiseen talletuksiin ja velanmaksuun. Kotimarkkinoiden kulutukseen ja talouden vauhdittamiseen niistä ei ole.
Vaihtoehtobudjetissamme esitämme tuloveroalennuksen kohdentamista pieni- ja keskituloisille, perusvähennyksen kaksinkertaistamista ja ympäristöverojen monipuolistamista. Vaihtoehtobudjettimme satsaukset julkisiin investointeihin, asuntorakentamiseen ja hyvinvointipalveluihin palauttavat yhteiskuntamme luottamusta ihmisten välille sekä lisäävät luottamusta tulevaisuuteen ja ihmisten kykyyn vastata ajan haasteisiin.
Jotta ihmiset voivat luottaa tulevaisuuteen, on voitava luottaa tarvittavien palvelujen ja tuen saamiseen eri elämäntilanteissa. Väestön ikääntymisen myötä luottamuksen tarve kasvaa. Väestön ikärakenne muuttuu ja haastaa myös yhteiskunnan rakenteen muuttamiseen. On luontevaa, että ikääntyvän väestön määrän myötä palveluiden painopiste siirtyy yhä enemmän ikääntyvien palveluihin. Samalla on pidettävä huolta myös lasten ja nuorten sekä työikäisten palveluista.
Viime keväänä uusittiin ikäihmisten palvelujen laatusuositus. Suosituksen tavoitteena on edistää ikäihmisten hyvinvointia ja terveyttä sekä parantaa palvelujen laatua ja vaikuttavuutta. Maamme perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen, kuten oikeus yhdenvertaisuuteen ja välttämättömään huolenpitoon. On siis äärimmäisen tärkeää, ettei kunnissa lueta laatusuosituksia vain suosituksina, vaan ymmärretään niiden velvoittavuus ihmisarvoisen elämän ja kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta.
Ongelmana on, etteivät kunnat voi puutteellisten resurssien takia vastata kasvaviin palveluhaasteisiin. Uudet budjettilait, kuten ikäihmisten palvelutarpeen arvioinnin ikärajan lasku ja vaikeavammaisten henkilökohtaisen avun järjestäminen, lisäävät suoraan kuntien velvoitteita ja rahoitusvastuita.
Ensi vuoden budjettiesityksestä puuttuvat riittävät satsaukset kuntatalouteen ja palvelujen kehittämiseen. Esimerkiksi Kuntaliitto arvioi kuntien rahantarpeen moninkertaiseksi hallituksen arvioihin nähden.
Ministeriöissä tehdään hyviä taustaselvityksiä, politiikkaohjelmia ja hankesuunnitelmia, mutta käytännössä ne ovat vailla pohjaa, ellei niiden toteutumiseen varata riittävästi rahoitusta. Hallitus on keskittynyt veronkevennyksiin ja pienten eturyhmien etujen ajamiseen. Hallitus ei huomioi riittävästi yhteiskunnan ja kuntien muutostarpeita. Se ei halua nähdä kuntien taloudellista tilannetta. Kunnat elävät kunta- ja palvelurakenneuudistusten keskellä. Niiden taloudelliset tilanteet vaikeutuvat, ja ne myös velkaantuvat entisestään.
Valtion on toimittava kuntien kanssa aidossa vuorovaikutuksessa ja tuettava niitä riittävillä valtionosuuksilla ja hankerahoituksella palvelutuotannon turvaamiseksi.
Valitettavasti porvarihallitus on onnistunut jo parissa vuodessa romuttamaan luottamusyhteiskuntamme. Epävarmuus on lisääntynyt työmarkkinoilla, omaisuustuloja suositaan jatkuvasti palkkatulojen kustannuksella, luottamus terveydenhoidon laatuun heikkenee, ja vieläpä koulutusjärjestelmään ollaan luomassa epätasa-arvoa lisäävä yksityinen yliopistolaitos.
Hämmästyn kerta kerran jälkeen porvarihallituksen ristiriitaisia puheita. Puheet ja teot eivät kohtaa. Hallitus puhuu työstä, työllisyyden parantamisesta ja sen tärkeydestä. Mitä hallitus tekee? Se mm. vähentää työllisyysmäärärahoja 20 miljoonaa euroa juuri niiltä, jotka tarvitsisivat kaikkein eniten pitkäjänteistä tukea työllistymiseen. Hallitusta ei kiinnosta ihminen, ainoastaan ihmisestä saatu tuotto.
Sosialidemokraatit ovat panostaneet ihmiseen ja työllisyyteen. Esittelimme tänään vaihtoehtoisen budjetin - luottamusbudjetin- jonka lähtökohtana on suhdannetilanne ja ihmisten tarpeet.
Vaihtoehtobudjettimme kyseenalaistaa hallituksen tekemän lähes 2 miljardin veronkevennyspaketin. Kaikkiin tuloluokkiin tasaisesti kohdistuvat tuloveronkevennykset johtavat nykyisessä kotitalouksien velkaantumistilanteessa todennäköisesti kevennysten siirtymiseen talletuksiin ja velanmaksuun. Kotimarkkinoiden kulutukseen ja talouden vauhdittamiseen niistä ei ole.
Vaihtoehtobudjetissamme esitämme tuloveroalennuksen kohdentamista pieni- ja keskituloisille, perusvähennyksen kaksinkertaistamista ja ympäristöverojen monipuolistamista. Vaihtoehtobudjettimme satsaukset julkisiin investointeihin, asuntorakentamiseen ja hyvinvointipalveluihin palauttavat yhteiskuntamme luottamusta ihmisten välille sekä lisäävät luottamusta tulevaisuuteen ja ihmisten kykyyn vastata ajan haasteisiin.
Jotta ihmiset voivat luottaa tulevaisuuteen, on voitava luottaa tarvittavien palvelujen ja tuen saamiseen eri elämäntilanteissa. Väestön ikääntymisen myötä luottamuksen tarve kasvaa. Väestön ikärakenne muuttuu ja haastaa myös yhteiskunnan rakenteen muuttamiseen. On luontevaa, että ikääntyvän väestön määrän myötä palveluiden painopiste siirtyy yhä enemmän ikääntyvien palveluihin. Samalla on pidettävä huolta myös lasten ja nuorten sekä työikäisten palveluista.
Viime keväänä uusittiin ikäihmisten palvelujen laatusuositus. Suosituksen tavoitteena on edistää ikäihmisten hyvinvointia ja terveyttä sekä parantaa palvelujen laatua ja vaikuttavuutta. Maamme perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen, kuten oikeus yhdenvertaisuuteen ja välttämättömään huolenpitoon. On siis äärimmäisen tärkeää, ettei kunnissa lueta laatusuosituksia vain suosituksina, vaan ymmärretään niiden velvoittavuus ihmisarvoisen elämän ja kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta.
Ongelmana on, etteivät kunnat voi puutteellisten resurssien takia vastata kasvaviin palveluhaasteisiin. Uudet budjettilait, kuten ikäihmisten palvelutarpeen arvioinnin ikärajan lasku ja vaikeavammaisten henkilökohtaisen avun järjestäminen, lisäävät suoraan kuntien velvoitteita ja rahoitusvastuita.
Ensi vuoden budjettiesityksestä puuttuvat riittävät satsaukset kuntatalouteen ja palvelujen kehittämiseen. Esimerkiksi Kuntaliitto arvioi kuntien rahantarpeen moninkertaiseksi hallituksen arvioihin nähden.
Ministeriöissä tehdään hyviä taustaselvityksiä, politiikkaohjelmia ja hankesuunnitelmia, mutta käytännössä ne ovat vailla pohjaa, ellei niiden toteutumiseen varata riittävästi rahoitusta. Hallitus on keskittynyt veronkevennyksiin ja pienten eturyhmien etujen ajamiseen. Hallitus ei huomioi riittävästi yhteiskunnan ja kuntien muutostarpeita. Se ei halua nähdä kuntien taloudellista tilannetta. Kunnat elävät kunta- ja palvelurakenneuudistusten keskellä. Niiden taloudelliset tilanteet vaikeutuvat, ja ne myös velkaantuvat entisestään.
Valtion on toimittava kuntien kanssa aidossa vuorovaikutuksessa ja tuettava niitä riittävillä valtionosuuksilla ja hankerahoituksella palvelutuotannon turvaamiseksi.
Lääkelakia
Tiistaina käytiin eduskunnan syyskauden avausistunnossa lähetekeskusteluja useista tärkeistä asioista. Yksi niistä on sairausvakuutuslain ja lääkelain muutoksia koskeva hallituksen esitys. Esityksen mukaan lääkekorvausjärjestelmässä otetaan käyttöön viitehintajärjestelmä lääkekorvausmenojen kasvun hillitsemiseksi ja edullisimpien vaihtokelpoisten valmisteiden käytön edistämiseksi. Esitys on erittäin tervetullut. Se on sekä yhteiskunnan että potilaan etujen mukainen.
Viitehintajärjestelmällä tarkoitetaan sitä, että mikäli potilaalle määrätystä lääkkeestä on markkinoilla samanlaisia muita valmisteita, lääkekorvaus maksetaan halvimman mukaan (+1,5-2 euroa). Viitehintaryhmät perustuvat Lääkelaitoksen ylläpitämään luetteloon keskenään vaihtokelpoisista lääkevalmisteista. Mikäli potilas ei erikseen kiellä, lääke vaihdetaan apteekissa automaattisesti ryhmän halvimpaan valmisteeseen. Jos potilas kuitenkin haluaa ostaa kalliimman lääkkeen, on hänellä siihen toki oikeus, mutta kelakorvaus maksetaan uuden lain myötä edullisimman lääkkeen perusteella. Jos potilas voi käyttää lääketieteellisistä syistä (esim. allergia) vain juuri tiettyä lääkettä, voi lääkäri kieltää vaihdon, ja potilas saa korvauksen määrätyn lääkkeen mukaisesti.
Lääkevaihtojärjestelmä on ollut käytössä jo muutaman vuoden mutta se ei ole tähän mennessä täysin toiminut. Suuri este on ollut, että osa lääkkeistä on rajattu vaihdon ulkopuolelle. Tällä hetkellä lääkevaihdon ulkopuolelle on rajattuna useita suurimenekkisiä lääkevalmisteita, joita käytetään yleisten ja vakavien sairauksien hoidossa. Jos lääkäri on määrännyt potilaalle nimenomaan kalliin alkuperäisvalmisteen eikä rinnakkaislääkettä, potilas ei ole saanut vaihtaa lääkettään halvempaan vastaavanlaiseen lääkkeeseen. Siten hintakilpailua ei ole syntynyt, ja potilailta jäävät saamatta siitä koituvat säästöt. Esityksellä korjataan tämä epäkohta. Lääkelakia muutetaan siten, että vuoden 2006 lääkelain muutoksella lääkevaihdon ulkopuolelle jätetyt, samaa vaikuttavaa lääkeainetta sisältävät vastaavat valmisteet sisällytetään lääkevaihdon piiriin. Toisin sanoen viitehintajärjestelmää ei rajata, vaan sen piiriin otetaan kaikki lääkkeet, joilla on vastaavia rinnakkaisvalmisteita myytävänä.
Potilaiden omavastuuosuudet pienenevät siis merkittävästi sekä lääkevaihdon rajauksen poistamisella että viitehintajärjestelmän käyttöönotolla. Tämän tyyppisillä esityksillä parannetaan potilaiden yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, saadaan laadukasta terveydenhoitoa ja lääkitystä.
Olisin toivonut vastaavanlaisia esityksiä myös viime keväänä sen sijaan, että hallitus runnoi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksukorotukset läpi asiantuntijoiden ja potilasjärjestöjen mielipiteestä huolimatta. Jos katsomme tilannetta potilaan näkökulmasta, on tärkeää nähdä hänen kokonaistilanteensa, niin hoidon saatavuus kuin myös mahdollisuus hoitaa itseään. Lääkkeiden ostaminen ei ole yksiselitteistä kaikille. Taloudellisesti vaikeammassa tilanteessa oleva potilas jättää herkästi lääkkeet ostamatta. Tähän olisi toivonut apua maksukattojärjestelmän uudistamiselta. Sosiaali- ja terveydenhuollon maksukatot ovat kansainvälisestikin verrattuna erittäin korkeita. Järjestelmä on myös vaikeasti hallittavissa monimutkaisuuden ja eri maksukattojen en takia. Tällä hetkellä niiden yhteenlaskettu vastuu on lähes 1 400 euroa vuodessa. Se on todella paljon, lähes kaksi ja puoli kertaa kansaneläkeläisen kuukausitulo. Mielestäni yksi tärkeimmistä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksista olisi maksukattojen nopea yhdistäminen ja madaltaminen.
Lääkekustannukset ovat nousseet jatkuvasti ja kelakorvaukset sen myötä. Vuonna 2007 korvausten perusteena oleva lääkemeno oli 1 639 miljoonaa euroa ja maksoimme sairausvakuutuksen kautta lääkekorvauksia 1 142 miljoonaa euroa. Lääkekustannusten kasvun hillitseminen viitehintajärjestelmän uudistamisella on tervetullut toimenpide. Tulevaisuudessa lääkitään yhä useampia sairauksia yhä tehokkaammilla lääkkeillä.
Potilaiden hoidon ja tarpeellisten lääkkeiden saannin turvaaminen on välttämätöntä, ja sen on oltava kansallisen terveyspolitiikan johtoajatuksia. Siksi terveydenhuollon kustannusrakenteita on pystyttävä tarkastelemaan kriittisesti ja tehtävä tarpeellisia muutoksia ja parannuksia. Tämä lakimuutos on sellainen. Olennaista on myös yhteiskunnallisin toimin edistää terveyttä ja ennalta ehkäistä etenkin kalliiden elintasosairauksien syntymistä. Vain näin voidaan tehdä taloudellisesti kestävää ja inhimillisesti ajatellen järkevää terveyspolitiikkaa.
---
Tiistaina allekirjoitin myös ilmastolakialoitteen. Yli puoluerajojen allekirjoitetun lakialoitteen tarkoituksena on vähentää kansallisia kasvihuonekaasupäästöjä vuosittain 5 prosentilla jäljellä olevista päästöistä laskien. 5 prosentin vuotuiset vähennykset vuodesta 2010 alkaen johtaisivat päästöjen vähenemiseen 38 prosentilla vuoteen 2020 mennessä ja 87 prosentilla vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna. Vähennysvauhti perustuu päästövähennyslukuihin, joita Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC:n pitää välttämättöminä globaalin lämpötilannousun pitämiseksi alle kahdessa asteessa. Vastaava laki on säätämisprosessin viime vaiheissa Iso-Britanniassa. Myös Irlannissa ja Skotlannissa on tehty ilmastolakialoitteet, ja Kanadassa hyväksytty ilmastolaki velvoittaa hallituksen vähentämään päästöjä 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, 25 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja raportoimaan päästövähennysten toteutumisesta viiden vuoden välein. Itävalta suunnittelee myös ilmastolain säätämistä.
Jos olet kiinnostunut aloitteen tarkemmasta sisällöstä, löydät sen parin päivän sisällä eduskunnan nettisivulta allekirjoittajineen.
Viitehintajärjestelmällä tarkoitetaan sitä, että mikäli potilaalle määrätystä lääkkeestä on markkinoilla samanlaisia muita valmisteita, lääkekorvaus maksetaan halvimman mukaan (+1,5-2 euroa). Viitehintaryhmät perustuvat Lääkelaitoksen ylläpitämään luetteloon keskenään vaihtokelpoisista lääkevalmisteista. Mikäli potilas ei erikseen kiellä, lääke vaihdetaan apteekissa automaattisesti ryhmän halvimpaan valmisteeseen. Jos potilas kuitenkin haluaa ostaa kalliimman lääkkeen, on hänellä siihen toki oikeus, mutta kelakorvaus maksetaan uuden lain myötä edullisimman lääkkeen perusteella. Jos potilas voi käyttää lääketieteellisistä syistä (esim. allergia) vain juuri tiettyä lääkettä, voi lääkäri kieltää vaihdon, ja potilas saa korvauksen määrätyn lääkkeen mukaisesti.
Lääkevaihtojärjestelmä on ollut käytössä jo muutaman vuoden mutta se ei ole tähän mennessä täysin toiminut. Suuri este on ollut, että osa lääkkeistä on rajattu vaihdon ulkopuolelle. Tällä hetkellä lääkevaihdon ulkopuolelle on rajattuna useita suurimenekkisiä lääkevalmisteita, joita käytetään yleisten ja vakavien sairauksien hoidossa. Jos lääkäri on määrännyt potilaalle nimenomaan kalliin alkuperäisvalmisteen eikä rinnakkaislääkettä, potilas ei ole saanut vaihtaa lääkettään halvempaan vastaavanlaiseen lääkkeeseen. Siten hintakilpailua ei ole syntynyt, ja potilailta jäävät saamatta siitä koituvat säästöt. Esityksellä korjataan tämä epäkohta. Lääkelakia muutetaan siten, että vuoden 2006 lääkelain muutoksella lääkevaihdon ulkopuolelle jätetyt, samaa vaikuttavaa lääkeainetta sisältävät vastaavat valmisteet sisällytetään lääkevaihdon piiriin. Toisin sanoen viitehintajärjestelmää ei rajata, vaan sen piiriin otetaan kaikki lääkkeet, joilla on vastaavia rinnakkaisvalmisteita myytävänä.
Potilaiden omavastuuosuudet pienenevät siis merkittävästi sekä lääkevaihdon rajauksen poistamisella että viitehintajärjestelmän käyttöönotolla. Tämän tyyppisillä esityksillä parannetaan potilaiden yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, saadaan laadukasta terveydenhoitoa ja lääkitystä.
Olisin toivonut vastaavanlaisia esityksiä myös viime keväänä sen sijaan, että hallitus runnoi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksukorotukset läpi asiantuntijoiden ja potilasjärjestöjen mielipiteestä huolimatta. Jos katsomme tilannetta potilaan näkökulmasta, on tärkeää nähdä hänen kokonaistilanteensa, niin hoidon saatavuus kuin myös mahdollisuus hoitaa itseään. Lääkkeiden ostaminen ei ole yksiselitteistä kaikille. Taloudellisesti vaikeammassa tilanteessa oleva potilas jättää herkästi lääkkeet ostamatta. Tähän olisi toivonut apua maksukattojärjestelmän uudistamiselta. Sosiaali- ja terveydenhuollon maksukatot ovat kansainvälisestikin verrattuna erittäin korkeita. Järjestelmä on myös vaikeasti hallittavissa monimutkaisuuden ja eri maksukattojen en takia. Tällä hetkellä niiden yhteenlaskettu vastuu on lähes 1 400 euroa vuodessa. Se on todella paljon, lähes kaksi ja puoli kertaa kansaneläkeläisen kuukausitulo. Mielestäni yksi tärkeimmistä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksista olisi maksukattojen nopea yhdistäminen ja madaltaminen.
Lääkekustannukset ovat nousseet jatkuvasti ja kelakorvaukset sen myötä. Vuonna 2007 korvausten perusteena oleva lääkemeno oli 1 639 miljoonaa euroa ja maksoimme sairausvakuutuksen kautta lääkekorvauksia 1 142 miljoonaa euroa. Lääkekustannusten kasvun hillitseminen viitehintajärjestelmän uudistamisella on tervetullut toimenpide. Tulevaisuudessa lääkitään yhä useampia sairauksia yhä tehokkaammilla lääkkeillä.
Potilaiden hoidon ja tarpeellisten lääkkeiden saannin turvaaminen on välttämätöntä, ja sen on oltava kansallisen terveyspolitiikan johtoajatuksia. Siksi terveydenhuollon kustannusrakenteita on pystyttävä tarkastelemaan kriittisesti ja tehtävä tarpeellisia muutoksia ja parannuksia. Tämä lakimuutos on sellainen. Olennaista on myös yhteiskunnallisin toimin edistää terveyttä ja ennalta ehkäistä etenkin kalliiden elintasosairauksien syntymistä. Vain näin voidaan tehdä taloudellisesti kestävää ja inhimillisesti ajatellen järkevää terveyspolitiikkaa.
---
Tiistaina allekirjoitin myös ilmastolakialoitteen. Yli puoluerajojen allekirjoitetun lakialoitteen tarkoituksena on vähentää kansallisia kasvihuonekaasupäästöjä vuosittain 5 prosentilla jäljellä olevista päästöistä laskien. 5 prosentin vuotuiset vähennykset vuodesta 2010 alkaen johtaisivat päästöjen vähenemiseen 38 prosentilla vuoteen 2020 mennessä ja 87 prosentilla vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna. Vähennysvauhti perustuu päästövähennyslukuihin, joita Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC:n pitää välttämättöminä globaalin lämpötilannousun pitämiseksi alle kahdessa asteessa. Vastaava laki on säätämisprosessin viime vaiheissa Iso-Britanniassa. Myös Irlannissa ja Skotlannissa on tehty ilmastolakialoitteet, ja Kanadassa hyväksytty ilmastolaki velvoittaa hallituksen vähentämään päästöjä 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, 25 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja raportoimaan päästövähennysten toteutumisesta viiden vuoden välein. Itävalta suunnittelee myös ilmastolain säätämistä.
Jos olet kiinnostunut aloitteen tarkemmasta sisällöstä, löydät sen parin päivän sisällä eduskunnan nettisivulta allekirjoittajineen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
