Ajatuksia ensi vuoden budjetista

Kuntarakenteessa on käynnissä suuria muutoksia. Kuntien määrä vähenee 67:llä ensi vuoden alussa. On käynnistynyt uusia yhdistymisneuvotteluja, ja erilaisia alueellisia yhteistyömuotoja haetaan. Kunnat rakentavat uusia toiminta- ja palvelumalleja yksin tai yhdessä toisten kuntien kanssa. Mikään ei kunnissa ole entisellään.
Samanaikaisesti jo tiedetään, että kuntien verotuotto on hiipumassa ja menot kasvamassa – niin palvelutarpeiden lisääntymisen kuin yleisen kustannuskehityksen myötä. Tämän seurauksena kunnat velkaantuvat entisestään. Tästä huolestuttavasta kehityksestä ovat viestittäneet kansanedustajille niin kunnat, Kuntaliitto kuin yksittäiset kuntalaiset.

Olimme pääministeri Vanhasen kanssa yhteisessä kesätapahtumassa Etelä-Karjalassa. Tilaisuus oli kaikin puolin antoisa. Pääministeri sanoi tuolloin: ”Älkää uskoko vaikka oppositio vaatii lisää rahaa kuntapalveluihin." Hänen lausahduksensa on kaukana kuntien ja ihmisten arjesta. Kuntapalveluihin tarvitaan aivan oikeasti lisää rahaa, se ei ole mikään oppositiopolitiikan väline eikä mikään uskon asia.
Minulle tulee myös mielikuva vastakkainasettelusta – kunta vastaan valtio, kuin ne olisivat irrallisia toisistaan. Eihän näin voi olla.
Olen todella harmissani pääministerin sekä koko hallituksen välinpitämättömyydestä kuntia ja kuntapalveluja kohtaan. Nyt jos koskaan tarvitaan entistä laajempaa yhteistä vastuuta. Kuntia ei voi jättää yksipuolisesti huolehtimaan ihmisten perusturvasta ja palveluista. Vastuu on yhteinen
Viimekädessä hallituksen välinpitämättömyydestä kärsivät neuvolassa, päivähoidossa ja koulussa olevat lapset, opetusta ja oppilashuoltoa tarvitsevat nuoret, terveydenhoitoa tarvitsevat kuntalaiset – siis ihmiset, jotka käyttävät kunnan palveluja ja ovat riippuvaisia palveluiden saatavuudesta ja laadusta.

Ministeri Katainen on kehunut kuinka paljon rahaa valtio antaa kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamiseen ja erilaisiin tulonsiirtoihin. Tosiasia on kuitenkin, että kuntien palveluihin ohjattu valtionosuus menee lähes kokonaan kustannusten kompensointiin. Todellisuudessa lisäys, aito lisäraha, sosiaali- ja terveydenhuoltoon on 21,25 miljoonaa euroa. Se on käytännössä todella pieni summa hallitusohjelman sisältöön ja tavoitteisiin sekä todellisiin tarpeisiin nähden.

Ministeri Risikko on puhunut paljon perusterveydenhuollon puolesta. Valitettavasti hänen puheensa ei näy riittävästi valtion budjetissa. Osa perusterveydenhuollon lisärahoituksesta tulee tästä reilusta 21 miljoonasta eurosta ja osa sosiaali- ja terveydenhuollon Kaste-ohjelman hankerahoituksesta.

Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon hankkeisiin Kasteohjelman kautta esitetään 25,8 miljoonaa euroa.
Kunnat ja alueet ovat hankkeistaneet erilaisia kehittämiskohteita, kuten lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen ja perheiden kotipalveluiden kehittäminen, syrjäytymisen ehkäiseminen, työhyvinvointihankkeet, asunnottomien tukipalvelujen järjestäminen ja ehkä kaikkein suurimpana osana perusterveydenhuollon parantaminen. Hyviä ja tarpeellisia hankkeita, mutta rahoitus mietityttää: kunnissa riittää tahtoa kehittää toimintaa, mutta resurssit eivät riitä.

Perusterveydenhuollon tila on huolestuttava Suomessa. Sitä olisi vahvistettava neuvolassa, kouluterveydenhuollossa, opiskelijaterveydenhuollossa, terveyskeskuksissa, vanhustenhuollon ja kotipalvelun piirissä. Perusterveydenhuollolle täytyy antaa myös päätöksenteossa se arvo, joka sille terveydenhuollon osana kuuluu. Taloudelliset painopisteet ovat olleet selkeästi erikoissairaanhoidossa, eikä perusterveydenhuoltoon ole vuosiin panostettu siten kuin siihen tarvitaan. Tässä on myös demareille vastuun paikka. Haluamme perusterveydenhuoltoon kunnon remontin – emme vain pintaremonttia. Kunnon remontti vaatii rahaa ja osaamista. Siihen me haluamme myös panostaa.

Hallitus parantaa pienimpiä äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahaa, mikä on todella hyvä asia. Budjettiesitys unohtaa kuitenkin valtaosan lapsiperheistä. Lapsilisän korotuksen (10 euroa kolmannelle lapselle) saa ainoastaan 20 prosenttia kaikista perheistä – 80 prosenttia jää ilman.

Budjetista jäin taas etsimään Kokoomuksen lupaamaa lapsilisien sitomista indeksiin, mutta sitä en löytänyt. Sen sijaan asiakasmaksut hallitus on jo onnistunut sitomaan indeksiin. Missä mahtaa viipyä Kokoomuksen jopa hallitukseen menonsa kynnyskysymyksenä pitämä lapsilisien sitominen indeksiin?

Yksi tärkeä kehittämisen paikka lapsilisäjärjestelmässä on lapsilisän ulottaminen 17-vuotiaisiin lapsiin. Nykykäytännölle ei löydy mitään järkevää perustetta. Päinvastoin, juuri 17-vuotiaasta lapsesta aiheutuu aiempaa enemmän kuluja jo pelkästään koulukirjoista ym. kouluun liittyvistä menoista. On arvioitu, että lapsilisän ulottaminen 17-vuotiaille lapsille maksaisi 80-90 miljoonaa euroa vuodessa. Mielestäni se on hyvin kohtuullinen satsaus tähän lapsiperheiden tilanteiden olennaiseen parantamiseen. Lapsilisien kokonaissumma on vuosittain 1,4 miljardia euroa.

Hallitusohjelmassa on sitouduttu vähentämään lasten, nuorten ja perheiden pahoinvointia ja syrjäytymiskehitystä. Tämä on todella kannatettava asia, johon liittyy vahvasti myös lapsiperheköyhyys. Valitettavasti hallitus ei kuitenkaan toteuta todellisia satsauksia lapsiperheköyhyyden vähentämiseen. Lapsiperheköyhyyden vähentäminen vaikuttaa jäävän viimevuotiseen 10 euron yksinhuoltajakorotukseen ja nyt esitettävään lapsilisän nostamiseen 10 eurolla pienelle osalle lapsiperheistä sekä äitiys- isyys ja vanhempainrahan nostaminen työmarkkinatuen tasolle, mikä vaikuttaa noin 20 000 ihmisen toimeentuloon.

Tiedämme kuitenkin kaikki, että kaikkein heikoimmin toimeentulevat perheet eivät hyödy senttiäkään näistä korotuksista, jotka leikkaavat perheelle maksettavaa toimeentulotukea.
Milloin hallitus aikoo todellakin lunastaa kaikkein köyhimmille perheille antamansa lupauksen taloudellisen tilanteen parantamisesta? Kymmenen euron korotus tulisi kaikkein kovimpaan tarpeeseen juuri tällaisen pienituloiseen perheeseen, jossa maitolitran hinnalla on todellakin merkitystä.

Sosialidemokraatit ehdottavat toimeentulotuen lapsikorotuksen nostamista, jotta korotukset näkyisivät myös köyhimpien perheiden arjessa. Lisäksi esitämme lapsilisäkorotuksen maksamista jokaiselle lapsiperheelle. Käytännössä se toteutetaan maksamalla korotus ensimmäisestä lapsesta. Näillä tulonsiirroilla voidaan kohentaa perheiden asemaa ja parantaa ostovoimaa.

Haluamme myös parantaa asumistukijärjestelmää siten, että se tukee nykyistä paremmin pienituloisten lapsiperheiden asumista. Lasten päivähoitoon sekä työn ja perheen yhteensovittamiseen panostaisimme poistamalla 6-vuotiaiden päivähoitomaksut, kohtuullistaisimme pieni- ja keskituloisten lapsiperheiden päivähoitomaksuja. Tämän lisäksi oikeuttaisimme 3-6-vuotiaiden lasten vanhemmat kotihoidontuen osittaiseen hoitorahaan.

Hallitusohjelman mukaisesti sivistysvaliokunta käsitteli viime keväänä hyvinkin syvällisesti lasten ja nuorten syrjäytymistä. Tuolloin sosialidemokraatit esittivät oppivelvollisuusiän nostamista, joka osaltaan vähentäisi koulupudokkaiden määrää ja syrjäytymisen riskiä. Esityksemme ei kuitenkaan saanut kannatusta hallituspuolueen piirissä.

Samoin sosialidemokraatit esittävät vaihtoehtobudjetissaan selkeää panostamista lapsiperheiden hyvinvoinnin parantamiseen – kuten perusterveydenhuoltoon, neuvola- ja kotipalveluun, kouluterveydenhuoltoon ja oppilashuoltoon.