Budjettipuhe täysistunnossa tiistaina 16.9.

Ihmisten luottamus poliittiseen päätöksentekojärjestelmään, eläkejärjestelmämme kestävyyteen, hyvinvointipalvelujen toimivuuteen ja osaamisyhteiskunnan tulevaisuuteen on keskeinen osa demokratian toimintaa. Globalisoituvassa ja markkinoiltaan yhdentyvässä maailmassa Suomen vahvuus on avoimessa taloudessa, korkeassa osaamisessa ja tasa-arvoisessa sosiaali- ja terveys- sekä koulutusjärjestelmässä. Tiedämme hyvin, että tasa-arvoa korostavat pohjoismaiset hyvinvointiyhteiskunnat pärjäävät erinomaisesti niin talouden tehokkuuden kuin kansalaisten hyvinvoinnin osalta kansainvälisessä vertailussa.
Valitettavasti porvarihallitus on onnistunut jo parissa vuodessa romuttamaan luottamusyhteiskuntamme. Epävarmuus on lisääntynyt työmarkkinoilla, omaisuustuloja suositaan jatkuvasti palkkatulojen kustannuksella, luottamus terveydenhoidon laatuun heikkenee, ja vieläpä koulutusjärjestelmään ollaan luomassa epätasa-arvoa lisäävä yksityinen yliopistolaitos.

Hämmästyn kerta kerran jälkeen porvarihallituksen ristiriitaisia puheita. Puheet ja teot eivät kohtaa. Hallitus puhuu työstä, työllisyyden parantamisesta ja sen tärkeydestä. Mitä hallitus tekee? Se mm. vähentää työllisyysmäärärahoja 20 miljoonaa euroa juuri niiltä, jotka tarvitsisivat kaikkein eniten pitkäjänteistä tukea työllistymiseen. Hallitusta ei kiinnosta ihminen, ainoastaan ihmisestä saatu tuotto.

Sosialidemokraatit ovat panostaneet ihmiseen ja työllisyyteen. Esittelimme tänään vaihtoehtoisen budjetin - luottamusbudjetin- jonka lähtökohtana on suhdannetilanne ja ihmisten tarpeet.
Vaihtoehtobudjettimme kyseenalaistaa hallituksen tekemän lähes 2 miljardin veronkevennyspaketin. Kaikkiin tuloluokkiin tasaisesti kohdistuvat tuloveronkevennykset johtavat nykyisessä kotitalouksien velkaantumistilanteessa todennäköisesti kevennysten siirtymiseen talletuksiin ja velanmaksuun. Kotimarkkinoiden kulutukseen ja talouden vauhdittamiseen niistä ei ole.
Vaihtoehtobudjetissamme esitämme tuloveroalennuksen kohdentamista pieni- ja keskituloisille, perusvähennyksen kaksinkertaistamista ja ympäristöverojen monipuolistamista. Vaihtoehtobudjettimme satsaukset julkisiin investointeihin, asuntorakentamiseen ja hyvinvointipalveluihin palauttavat yhteiskuntamme luottamusta ihmisten välille sekä lisäävät luottamusta tulevaisuuteen ja ihmisten kykyyn vastata ajan haasteisiin.

Jotta ihmiset voivat luottaa tulevaisuuteen, on voitava luottaa tarvittavien palvelujen ja tuen saamiseen eri elämäntilanteissa. Väestön ikääntymisen myötä luottamuksen tarve kasvaa. Väestön ikärakenne muuttuu ja haastaa myös yhteiskunnan rakenteen muuttamiseen. On luontevaa, että ikääntyvän väestön määrän myötä palveluiden painopiste siirtyy yhä enemmän ikääntyvien palveluihin. Samalla on pidettävä huolta myös lasten ja nuorten sekä työikäisten palveluista.

Viime keväänä uusittiin ikäihmisten palvelujen laatusuositus. Suosituksen tavoitteena on edistää ikäihmisten hyvinvointia ja terveyttä sekä parantaa palvelujen laatua ja vaikuttavuutta. Maamme perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen, kuten oikeus yhdenvertaisuuteen ja välttämättömään huolenpitoon. On siis äärimmäisen tärkeää, ettei kunnissa lueta laatusuosituksia vain suosituksina, vaan ymmärretään niiden velvoittavuus ihmisarvoisen elämän ja kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta.
Ongelmana on, etteivät kunnat voi puutteellisten resurssien takia vastata kasvaviin palveluhaasteisiin. Uudet budjettilait, kuten ikäihmisten palvelutarpeen arvioinnin ikärajan lasku ja vaikeavammaisten henkilökohtaisen avun järjestäminen, lisäävät suoraan kuntien velvoitteita ja rahoitusvastuita.
Ensi vuoden budjettiesityksestä puuttuvat riittävät satsaukset kuntatalouteen ja palvelujen kehittämiseen. Esimerkiksi Kuntaliitto arvioi kuntien rahantarpeen moninkertaiseksi hallituksen arvioihin nähden.

Ministeriöissä tehdään hyviä taustaselvityksiä, politiikkaohjelmia ja hankesuunnitelmia, mutta käytännössä ne ovat vailla pohjaa, ellei niiden toteutumiseen varata riittävästi rahoitusta. Hallitus on keskittynyt veronkevennyksiin ja pienten eturyhmien etujen ajamiseen. Hallitus ei huomioi riittävästi yhteiskunnan ja kuntien muutostarpeita. Se ei halua nähdä kuntien taloudellista tilannetta. Kunnat elävät kunta- ja palvelurakenneuudistusten keskellä. Niiden taloudelliset tilanteet vaikeutuvat, ja ne myös velkaantuvat entisestään.
Valtion on toimittava kuntien kanssa aidossa vuorovaikutuksessa ja tuettava niitä riittävillä valtionosuuksilla ja hankerahoituksella palvelutuotannon turvaamiseksi.