Lääkelakia

Tiistaina käytiin eduskunnan syyskauden avausistunnossa lähetekeskusteluja useista tärkeistä asioista. Yksi niistä on sairausvakuutuslain ja lääkelain muutoksia koskeva hallituksen esitys. Esityksen mukaan lääkekorvausjärjestelmässä otetaan käyttöön viitehintajärjestelmä lääkekorvausmenojen kasvun hillitsemiseksi ja edullisimpien vaihtokelpoisten valmisteiden käytön edistämiseksi. Esitys on erittäin tervetullut. Se on sekä yhteiskunnan että potilaan etujen mukainen.

Viitehintajärjestelmällä tarkoitetaan sitä, että mikäli potilaalle määrätystä lääkkeestä on markkinoilla samanlaisia muita valmisteita, lääkekorvaus maksetaan halvimman mukaan (+1,5-2 euroa). Viitehintaryhmät perustuvat Lääkelaitoksen ylläpitämään luetteloon keskenään vaihtokelpoisista lääkevalmisteista. Mikäli potilas ei erikseen kiellä, lääke vaihdetaan apteekissa automaattisesti ryhmän halvimpaan valmisteeseen. Jos potilas kuitenkin haluaa ostaa kalliimman lääkkeen, on hänellä siihen toki oikeus, mutta kelakorvaus maksetaan uuden lain myötä edullisimman lääkkeen perusteella. Jos potilas voi käyttää lääketieteellisistä syistä (esim. allergia) vain juuri tiettyä lääkettä, voi lääkäri kieltää vaihdon, ja potilas saa korvauksen määrätyn lääkkeen mukaisesti.

Lääkevaihtojärjestelmä on ollut käytössä jo muutaman vuoden mutta se ei ole tähän mennessä täysin toiminut. Suuri este on ollut, että osa lääkkeistä on rajattu vaihdon ulkopuolelle. Tällä hetkellä lääkevaihdon ulkopuolelle on rajattuna useita suurimenekkisiä lääkevalmisteita, joita käytetään yleisten ja vakavien sairauksien hoidossa. Jos lääkäri on määrännyt potilaalle nimenomaan kalliin alkuperäisvalmisteen eikä rinnakkaislääkettä, potilas ei ole saanut vaihtaa lääkettään halvempaan vastaavanlaiseen lääkkeeseen. Siten hintakilpailua ei ole syntynyt, ja potilailta jäävät saamatta siitä koituvat säästöt. Esityksellä korjataan tämä epäkohta. Lääkelakia muutetaan siten, että vuoden 2006 lääkelain muutoksella lääkevaihdon ulkopuolelle jätetyt, samaa vaikuttavaa lääkeainetta sisältävät vastaavat valmisteet sisällytetään lääkevaihdon piiriin. Toisin sanoen viitehintajärjestelmää ei rajata, vaan sen piiriin otetaan kaikki lääkkeet, joilla on vastaavia rinnakkaisvalmisteita myytävänä.
Potilaiden omavastuuosuudet pienenevät siis merkittävästi sekä lääkevaihdon rajauksen poistamisella että viitehintajärjestelmän käyttöönotolla. Tämän tyyppisillä esityksillä parannetaan potilaiden yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, saadaan laadukasta terveydenhoitoa ja lääkitystä.

Olisin toivonut vastaavanlaisia esityksiä myös viime keväänä sen sijaan, että hallitus runnoi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksukorotukset läpi asiantuntijoiden ja potilasjärjestöjen mielipiteestä huolimatta. Jos katsomme tilannetta potilaan näkökulmasta, on tärkeää nähdä hänen kokonaistilanteensa, niin hoidon saatavuus kuin myös mahdollisuus hoitaa itseään. Lääkkeiden ostaminen ei ole yksiselitteistä kaikille. Taloudellisesti vaikeammassa tilanteessa oleva potilas jättää herkästi lääkkeet ostamatta. Tähän olisi toivonut apua maksukattojärjestelmän uudistamiselta. Sosiaali- ja terveydenhuollon maksukatot ovat kansainvälisestikin verrattuna erittäin korkeita. Järjestelmä on myös vaikeasti hallittavissa monimutkaisuuden ja eri maksukattojen en takia. Tällä hetkellä niiden yhteenlaskettu vastuu on lähes 1 400 euroa vuodessa. Se on todella paljon, lähes kaksi ja puoli kertaa kansaneläkeläisen kuukausitulo. Mielestäni yksi tärkeimmistä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksista olisi maksukattojen nopea yhdistäminen ja madaltaminen.

Lääkekustannukset ovat nousseet jatkuvasti ja kelakorvaukset sen myötä. Vuonna 2007 korvausten perusteena oleva lääkemeno oli 1 639 miljoonaa euroa ja maksoimme sairausvakuutuksen kautta lääkekorvauksia 1 142 miljoonaa euroa. Lääkekustannusten kasvun hillitseminen viitehintajärjestelmän uudistamisella on tervetullut toimenpide. Tulevaisuudessa lääkitään yhä useampia sairauksia yhä tehokkaammilla lääkkeillä.
Potilaiden hoidon ja tarpeellisten lääkkeiden saannin turvaaminen on välttämätöntä, ja sen on oltava kansallisen terveyspolitiikan johtoajatuksia. Siksi terveydenhuollon kustannusrakenteita on pystyttävä tarkastelemaan kriittisesti ja tehtävä tarpeellisia muutoksia ja parannuksia. Tämä lakimuutos on sellainen. Olennaista on myös yhteiskunnallisin toimin edistää terveyttä ja ennalta ehkäistä etenkin kalliiden elintasosairauksien syntymistä. Vain näin voidaan tehdä taloudellisesti kestävää ja inhimillisesti ajatellen järkevää terveyspolitiikkaa.

---
Tiistaina allekirjoitin myös ilmastolakialoitteen. Yli puoluerajojen allekirjoitetun lakialoitteen tarkoituksena on vähentää kansallisia kasvihuonekaasupäästöjä vuosittain 5 prosentilla jäljellä olevista päästöistä laskien. 5 prosentin vuotuiset vähennykset vuodesta 2010 alkaen johtaisivat päästöjen vähenemiseen 38 prosentilla vuoteen 2020 mennessä ja 87 prosentilla vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna. Vähennysvauhti perustuu päästövähennyslukuihin, joita Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC:n pitää välttämättöminä globaalin lämpötilannousun pitämiseksi alle kahdessa asteessa. Vastaava laki on säätämisprosessin viime vaiheissa Iso-Britanniassa. Myös Irlannissa ja Skotlannissa on tehty ilmastolakialoitteet, ja Kanadassa hyväksytty ilmastolaki velvoittaa hallituksen vähentämään päästöjä 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, 25 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja raportoimaan päästövähennysten toteutumisesta viiden vuoden välein. Itävalta suunnittelee myös ilmastolain säätämistä.

Jos olet kiinnostunut aloitteen tarkemmasta sisällöstä, löydät sen parin päivän sisällä eduskunnan nettisivulta allekirjoittajineen.