Ryhmäkoot uudelleen tarkasteluun!

Viime vuonna Sipilän hallitus päätti suurentaa päiväkotien lapsiryhmiä. Alan ammattilaiset ja vanhemmat vastustivat aikeita äänekkäästi. Valitettavasti hallitus ei ottanut heidän sanomaansa kuuleviin korviin. Tutkimusten mukaan lapsista säästäminen on lyhytjänteistä ja jopa haitallista politiikkaa. Varhaiskasvatukseen ja päivähoitoon kohdistetut leikkaukset tulevat aiheuttamaan lisäkustannuksia tulevaisuudessa.

Olen iloinen, että monessa kunnassa on päätetty, ettei lapsiryhmiä kasvateta. Näin on päätetty myös Lappeenrannassa. Poikkeuksena on Keltun päiväkoti, jossa tarjotaan ympärivuorokautista hoitoa. Keltun päiväkodin vuorohoidossa voi olla kahdeksan lasta yhtä aikuista kohti, kun muissa päiväkodeissa on enintään seitsemän lasta yhtä aikuista kohti. Myös ympärivuorokautisessa hoidossa olevat lapset tarvitsevat hoitoa ja huomiota. Iltaisin aikuisen läheisyys ja syli voi olla todella tärkeä lapselle ennen nukkumaan menoa. Tästä syystä en näe mitään perustetta siihen, miksi Keltussa olisi erilainen mitoitus kuin muualla.

Tämän lisäksi, ne lapset joilta on rajattu varhaiskasvatusoikeutta, ovat myös suuremmissa ryhmissä. Näissä ryhmissä on yksi aikuinen kolmeatoista lasta kohti. Heidän varhaiskasvatuksensa laatu on näin luonnollisesti huonompaa. Vaikka laki tämän mahdollistaa, niin toivoisin, että kaikkia lapsia kohdeltaisiin yhdenmukaisesti ja tasa-arvoisesti.

Suurempi päiväkotiryhmä tarkoittaa aina vähemmän aikaa aikuisen kanssa, vähemmän tukea ja turvaa, vähemmän yksilöllistä hoivaa ja opetusta ja vähemmän huomiota. Päiväkodissa työskenteleville ei ilmaannu lisäkäsiä, -silmiä ja -korvia vaikka maamme hallitus niin toivoisi. Kukaan ei rakenna omaa taloa huteralle pohjalle, joten miksi olisimme valmiita rakentamaan lasten elämän huteralle pohjalle?

Varhaiskasvatuslaissa on tavoitteena, että lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista tuetaan kokonaisvaltaisesti. Tavoitteen toteutuminen vaikeutuu ryhmän jatkuvan vaihtuvuuden ja ryhmäkokojen kasvun myötä. Suuri ryhmä, jossa on paljon vaihtuvuutta heikentää esimerkiksi kielellisten valmiuksien kehittymistä ja vähentää lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutusta. Monet tutkimukset osoittavat myös, että isoissa ryhmissä lasten omakin aktiivisuus heikkenee.

Varhaiskasvatuslain epäkohdat on korjattava ja toinen vaihe vietävä maaliin. Samalla meidän tulisi selvittää ovatko valtakunnalliset mitoitusmäärittelyt enää tätä päivää. Huomioiko nykyinen mitoitus riittävästi jokaisen lapsen yksilöllisiä tarpeita? Mitoituksessa lähtökohtana tulisi aina olla lasten tarpeet ja hoitajien työhyvinvointi. Nyt mitoituksia tarkastellaan vain keskiarvoina. Kyse ei ole vain "normaaleista" lapsista tai "erityislapsista" -kyse on lapsista, jotka tarvitsevat erilaisina päivinä ja hetkinä tutun ja turvallisen aikuisen hoivaa ja syliä. 1/4 tai 1/8 tai 1/13 ei tätä pysty mielestäni turvaamaan.