Kenen ehdoilla sote-uudistusta tehdään?

Eilen julkaistiin selvityshenkilöiden ehdotus valinnanvapauden lisäämisestä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Selvitys on yksi etappi tiellä, jolla sote-uudistusta viedään yhä voimakkaammin markkinaehtoiseen suuntaan. Julkisten palveluiden tasa-arvoisen saatavuuden periaate murenee myös yhtiöittämisen ja rahoitusmallin myötä.

Suomessa on alueita, joille voittoa tavoittelevien yritysten ja yhtiöiden ei ole välttämättä kannattavaa perustaa suuria sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksia. Miten näiden seutujen palvelut aiotaan turvata? Hallitus sanoo maakunnan olevan vastuussa, mutta samalla se on itse linjannut, että maakunnan oma palvelutuotanto täytyy yhtiöittää kilpailemaan samoilla markkinoilla yksityisten yritysten kanssa.

Kysymys kuuluukin, mitä välineitä maakunnalla on käytössään, jotta nämä yhtiöt, sen enempää kuin yksityiset yrityksetkään, menisivät sinne, missä tuottoa ei ole luvassa?

Yhtenä sote-uudistuksen perimmäisenä tavoitteena oli mahdollistaa kaikille ihmisille yhdenvertaiset mahdollisuudet saada palveluita. Nyt hallitus on viemässä uudistusta yhä voimakkaammin päinvastaiseen suuntaan. Eriarvoisuus kasvaa ja vaarana onkin, että osa kansalaisista jää asuinpaikastaan riippuen huonompaan asemaan.

Alkaakin näyttää siltä, että valinnanvapauden laajentaminen, yhtiöittäminen ja verorahoitteisten palveluiden avaaminen markkinoille ohjaa nyt koko sote-uudistusta. Tosiasia on, että kansalaisten yhdenvertaisuus on unohtunut taka-alalle.

Valinnanvapauden laajentaminen voi hyvin olla yksi väline, jolla palveluiden saatavuutta parannetaan. Se pitäisi kuitenkin tehdä asteittain, eri malleja kokeillen ja ennen kaikkea maakuntien omilla ehdoilla. Monet asiantuntijat ovat varoittaneet, että uudistuksella voi olla todella haitalliset seuraukset, jos se tehdään kiireellä ja kertarysäyksellä.