Lapsiperheisiin on kohdistunut viime aikoina monenlaisia säästöjä ja palveluiden heikennyksiä. Syksyllä Sipilän hallitus päätti rajoittaa lasten päivähoito-oikeutta, kasvattaa ryhmäkokoja ja korottaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelumaksuja. Lisäksi se leikkasi vanhempainpäivärahoja, kaksinkertaisti aamu- ja iltapäivätoiminnan maksut ja lyhensi vanhempainvapaalta kertyvää vuosilomaa.
Nyt korotetaan myös päivähoitomaksuja, jotka nousevat pahimmillaan yli viidenneksellä. Maksut eivät nouse vain hyvätuloisilla, vaan kahden huoltajan perheissä suurimmat korotukset kohdistuvat myös keskituloisille.
Hallitus puhuu väsymiseen asti työllisyyden parantamisesta ja kannustinloukkujen purkamisesta. Päivähoitomaksujen korotus sopii tähän äärimmäisen huonosti, sillä se heikentää lapsiperheiden työnteon kannustimia merkittävästi, varsinkin sellaisissa perheissä, joissa toinen puoliso on pienituloinen. Monessa lapsiperheessä varmasti pian mietitäänkin, kannattaako töihin mennä enää ollenkaan. Hallituksen puheiden ja tekojen välillä on valtava ristiriita.
Hallituksen yhä selkeämmin erottuva linja on, että äitien ei kuulukaan käydä töissä. Kaiken työllisyyspuheen keskellä hallitus ei ole saanut aikaan yhtään konkreettista toimenpidettä työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi tai vanhempien hoivavastuun jakamiseksi. Vastikään julkaistussa samapalkkaisuusohjelmassa ongelma kyllä tiedostetaan, mutta sen toivotaan ratkeavan pelkkää tiedotusta parantamalla. Näin tuskin käy, kun muilla toimenpiteillä äitejä ajetaan kotiin.
Kun päivähoidon laatu heikkenee ja sen hinta nousee, yhä useampi äiti jää mieluummin vuosiksi kotiin hoitamaan lapsia. Tämä ei voi olla se keino, jolla saamme työllisyysasteen nousuun.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti