Yksin asuminen ei saa johtaa yksinäisyyteen ja ulkopuolisuuteen

"Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi.." Nyt, kun joulun juhla-aika alkaa olla ohi ja viimeisetkin joulukuuset varistaneet neulasensa, monessa yhden hengen taloudessa huokaistaan helpotuksesta. Joulu perinteisesti kokoaa perheet ja läheiset yhteen ja juhlapyhinä moni yksin asuva saattaa tuntea yksinäisyyttä, vaikkei sitä muuten elämässä kokisikaan.  Yksin asuminen ei välttämättä tarkoita yksinäisyyttä mutta valitettavan usein näin kuitenkin on.

Valtiovarainministeri Antti Rinne on asettanut työryhmän yksin asuvien ihmisten elämäntilanteen parantamiseksi. Toimin tämän työryhmän puheenjohtajana. Tavoitteena on luoda toimenpide-esityksiä, joiden avulla yksin asuvien kokonaistilanne ja yksittäisten päätösten vaikuttavuus voidaan paremmin huomioida julkisen talouden suunnittelussa ja päätöksenteossa.

Yksin asuminen koskettaa yli miljoonaa ihmistä Suomessa, 41 % kotitalouksista - kyse ei siis ole pienestä ihmisjoukosta. Suurin osa heistä on työikäisiä ja 38% yli 65-vuotiaita.  On arvioitu, että tulevaisuudessa heistä ikääntyneiden määrä tulee kasvamaan kaikkein voimakkaimmin.

Yksin asuvien tilannetta on huomioitu todella vähän niin tutkimuksissa, suunnittelussa kuin myös päätöksenteossa. Tästä syystä on erittäin hyvä, että asia on otettu nyt kokonaisvaltaiseen erityistarkasteluun.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on tehnyt ensimmäistä kertaa laajempaa selvitystä yksinasuvien elämäntilanteesta. Raportti nosti monia asioita esille, mitkä vaativat vielä jatkoselvittelyä.  Pitää muistaa, että yksin asuvat on hyvin heterogeeninen ryhmä, eli kaikki havainnot eivät koske koko ryhmää. Lähes kaikkia kuitenkin koskee se, että päivittäiset peruskustannukset muodostuvat yhden hengen talouksille kalliimmiksi. Esimerkiksi asuminen ja asumiseen liittyvät kulut kuten sähkö-, kiinteistövero, jätemaksut, erilaiset kodin hankinnat, verotuksen kotitalousvähennys, liikkuminen, matkustaminen ja ruoka tulevat yhdelle ihmiselle suhteellisesti kalliimmaksi kuin kahdelle.

Tilastojen mukaan yksin asuvat tarvitsevat myös muita useammin asumistukea ja toimeentulotukea, mikä puolestaan kertoo pienituloisuudesta. Raportti osoitti myös, että yksin asuvien koettu terveys on huonompi, psyykkinen kuormittuneisuus, masennus ja yksinäisyys ovat yleisiä, toiminta- ja työkyky ovat huonompia ja elintavat helposti epäterveellisempiä kuin parisuhteessa elävillä.

Nämä ovat vakavia huomioita, joihin työryhmämme syvällisemmin nyt paneutuu. Meidän on tärkeä tunnistaa yksin asuvien ihmisten erityiskysymykset. Tämä on erityisen tärkeää kun tiedämme, että yksin asuvien ikääntyneiden määrä kasvaa. Kaikilla ei ole läheisyydessä ihmistä, joka auttaa.

Päivittäisistä toimista selviytyminen on yksi keskeinen tekijä ikäihmisten elämänlaadulle. Turvallinen ja viihtyisä asuminen, helposti saavutettavat palvelut sekä sosiaalinen kanssakäyminen ja ihmissuhteet vaikuttavat terveyteen ja hyvinvointiin. Kunnan palveluiden ohella läheisten ja ystävien, mutta myös yhdistysten ja vapaaehtoistyön rooli yksin asuvien tukena on tulevaisuudessa yhä suurempi. Ketään ei saa jättää yksin - kyse on välittämisestä, joka koskettaa meitä kaikkia.