Mie jaksan!

Suomessa on 300 000 omaishoitajaa, jotka tekevät usein sitovaa, raskasta, vastuullista ja yksinäistäkin työtä. Vaikka työ antaa paljon, välillä eletään jaksamisen rajoilla. Putouksen Antskun hokema ”mie romahan!” ei aina jää heille pelkäksi lauantai-illan huumoriksi.

Yle uutisoi sunnuntaina, että Omaishoidon kansallisen ohjelman mukaan omaishoito on säästänyt 3,3 miljardia euroa yhteiskunnan menoja vuonna 2013. Jo pelkästään kunnan kanssa omaishoitosopimuksen tehneet omaishoitajat ovat säästäneet kunnan menoja 1,2 miljardia. Tästä syystä omaishoitoa kannattaa kehittää, sillä se on inhimillistä ja yhteiskunnalle taloudellisesti kannattavaa.  Kuntien kannalta on ehdottoman tärkeää, että vahvistetaan hyviä käytäntöjä, jotka hillitsevät kuntien kustannusten kasvua.  Onkin hämmästyttävää, että kunnissa edelleen nähdään, että omaishoidosta voidaan säästää – tämä on todella järjetöntä ja lyhytnäköistä.

Omaishoito koskettaa yhä useampia perheitä. Tämä on luonnollista jo pelkästään väestön ikärakenteen kehityksen takia. Omaishoitajista yli puolet (58 %) hoitaa puolisoaan, lähes neljännes (23 %) hoitaa lastaan. Vanhempiensa omaishoitajina toimivien aikuisten lasten määrä on laskussa, heidän osuutensa on nyt 14 %.

Työterveyslaitoksen tekemän selvityksen mukaan 700 000 työssäkäyvää suomalaista auttaa tai hoitaa toista ihmistä. Suomessa on n. 250 000 työssäkäyvää ihmistä, jotka hoitavat säännöllisesti ja sitovasti läheistään. Ilman heidän tukeaan kunnan tulisi tarjota apua hoidettaville, jotta he selviäisivät kotonaan. Työssäkäyvien omaishoitajien tilanne on kuitenkin vaikea. Suurena ongelmana on se, ettei työelämä edelleenkään tunnista riittävästi omaishoitajien elämäntilannetta.  

Kansakuntamme tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että saamme taloutemme tasapainoon. Me selviämme vain paremmalla työllisyydellä.  Työ on meille tärkeä. Jos perheeseen syntyy omaishoitotilanne, ei ole yksiselitteinen ratkaisu jäädä hoitamaan lasta tai omia vanhempia kotiin. Kyse on myös omasta työurasta ja toimeentulosta.

Tästä syystä omaishoito tulee mahdollistaa työssä oleville niin taloudellisesti kuin riittävillä tukipalveluilla. Tällä hetkellä työn ja omaishoidon yhteensovittaminen on vaikeaa.  Riskinä on, ettei meillä tulevaisuudessa ole enää omaishoitajia samoin kuin nykyisin. Työelämän ja työmarkkinajärjestöjen on otettava omaishoitajuuden ja työelämän yhteensovittaminen vahvasti asialistalleen. Me emme selviä ilman omaishoitajia.

Tavoitteena on oltava, että Antsku ja omaishoitaja voivat jatkossa sanoa ”Mie jaksan – kaikki hyvin”.