Omaishoitajien asemaa parannettava

Olen jättänyt eduskunnalle lakialoitteen omaishoitajien aseman parantamiseksi. Aloite oli eilen eduskunnassa lähetekeskustelussa. Alla esittelypuheenvuoroni.

Kuten tiedämme hyvin, omaishoitajat tekevät korvaamattoman arvokasta työtä hoitaessaan omaisiaan. Omaishoitajat saavat pienen korvauksen usein ympärivuorokautisesta työstä, mutta he eivät ole työsuhteessa kuntaan. Omaishoito on yhteiskunnalle erittäin edullinen hoitojärjestely, ja omaishoidon on arvioitu tuottavan kustannussäästöä jopa noin 2 miljardia euroa vuositasolla.
Omaishoidon kustannukset ovat vain kuudesosa laitoshoidon kustannuksista, ja järjestelmä tukee tehokkaasti viime vuosien ikääntymispolitiikkaamme, jossa siirrämme painopisteen laitoshoidosta kotihoitoon ja vahvistamme ihmisen toimintakykyä ja omia voimavaroja.

Tätä taustaa vasten on hämmentävää, että keskeiseksi ongelmaksi omaishoidon toteutumisessa on tullut se, että kunnat eivät osoita talousarviossaan omaishoidon tukeen riittäviä määrärahoja. Näin siitäkin huolimatta, että perustuslaissa on asetettu velvollisuus turvata riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut kansalaisille ja tämä olisi huomioitava kuntien talousarviossa. Silti omaishoitoon tarkoitettuja määrärahoja budjetoidaan tiedossa olevaa tarvetta vähäisemmäksi.
Tietoista alibudjetointia tapahtuu etenkin silloin, kun omaishoidon määrärahaa ei koroteta seuraavassa talousarviossakaan, vaikka raha on edellisenä vuonna loppunut kesken vuoden ja moni omaishoitaja on sen vuoksi suuresta tarpeestaan huolimatta jäänyt vaille sopimusta.

Kunnan tulisi suhtautua omaishoitajiin yhtä suurella vakavuudella kuin omiin työntekijöihinsä, etenkin kun kaikki laskelmat osoittavat omaishoidon olevan edullisin hoitomuoto kunnalle ja sen on jopa osoitettu tuovan huomattavia säästöjä. Lisäksi omaishoito edistää perheiden yhteenkuuluvuutta ja antaa mahdollisuuden inhimilliseen hoitoon kotona hoidettavalle tutussa ympäristössä.

Kunnissa on ajauduttu erikoisiin tilanteisiin, jos omaishoitoon varatut rahat ovat loppuneet kesken vuoden. On esimerkiksi päätetty, ettei uusia omaishoitosopimuksia enää tehdä. Lisäksi on irtisanottu voimassa olevia sopimuksia ja tämän jälkeen laadittu uudet, aiempaa tiukemmat saantiperusteet, ja näin on evätty aiemmilta tuensaajilta tuen jako. Liian pienen määrärahan seurauksena hoitovastuu siirretään kunnalta omaishoitajalle. Näin ei saisi olla.

On myös todella epäoikeudenmukaista, jos omaishoidon määräraha loppuu kesken vuotta eikä kunta tämän jälkeen enää aloita loppuvuonna uusia omaishoitosopimuksia. Eihän omaishoitotilanne, kuten mikään inhimillinen elämä, seuraa kalenterivuotta tällä tavalla. Ei arjen elämistä voi siirtää ensi vuoteen. Siihen pitää saada mahdollisuus juuri tänään.

Valitettavasti meidän järjestelmämme ei pidä asiakasta keskiössä vaan edelleen toimimme liian järjestelmäkeskeisesti. Koska on selvää, ettei nykyinen lainsäädäntö toimi riittävän hyvin turvatakseen omaishoitajien ja hoidettavien aseman, on lakia syytä muuttaa.

Lakialoitteessa, jonka olen valmistellut myös Omaishoitajat ja läheiset -liiton puheenjohtajan roolissa yhteistyössä liittomme kanssa, ehdotetaan rajoitettavaksi kunnan oikeutta irtisanoa voimassa olevia omaishoidon sopimuksia. Tällä hetkellä omaishoitolaissa on hyvin väljästi määritelty, miten omaishoidosta tehdyt sopimukset voidaan kunnan puolelta purkaa. Irtisanomista ei tarvitse perustella mitenkään. Tämä on aiheuttanut paljon epävarmuutta omaishoitajien keskuudessa ja vaikeuttanut pitkäaikaisen omaishoitotyön suunnittelua.

Aloitteessa ehdotetaan, että toistaiseksi voimassa oleva omaishoitosopimus voidaan kunnan puolelta irtisanoa vain asiallisesta ja painavasta syystä. Asiallisena ja painavana syynä ei voitaisi kuitenkaan pitää kunnan tavoitetta säästää sosiaali- ja terveydenhuollon menoista, omaishoitoon varatun määrärahan loppumista kesken vuoden tai kunnan päättämiä uusia, aiempaa tiukempia omaishoidon tuen myöntämisperusteita.

Lakialoitteen toteuttaminen edistäisi omaishoitoa ja lisäisi halukkuutta ryhtyä omaishoitajaksi, mikä toisi huomattavia säästöjä hoitokuluihin. Lisäksi lakialoitteen toteuttaminen edistäisi perustuslain toteutumista omaishoitajien ja heidän hoidettaviensa parissa.

Lainmuutoksen myötä omaishoitajan oikeudellinen asema vahvistuu ja ihmiset voivat nykyistä pitkäjänteisemmin tehdä suunnitelmia hoidon järjestämiseksi. Myös halukkuus omaishoidon tekemiseen tulee lisääntymään, koska omaishoitajat voivat aiempaa paremmin luottaa tekemänsä sopimuksen pysyvyyteen.

Omaishoitajien ja heidän hoidettaviensa ei lainmuutoksen jälkeen enää tarvitse pelätä, että heidän sopimuksensa tullaan irtisanomaan. Muutoksella nykyinen epävarmuus poistetaan ja omaishoitajat uskaltavat aiempaa rohkeammin ottaa yhteyttä omaishoidosta vastaaviin viranhaltijoihin ja pyytää hoito- ja palvelusuunnitelmien päivitystä muuttuneiden olosuhteiden mukaisesti.

Lainmuutos edistää omaishoitoa aitona vaihtoehtona ja hallitusohjelman mukaisesti lisää  omaishoitosopimusten ja omaishoitojärjestelmän kattavuutta ja merkitystä.