Vanhuspalvelulain lausunnot

14.9.2012
Vanhuspalvelulakiluonnoksesta annettiin kesäkuussa päättyneellä lausuntokierroksella yhteensä 127 lausuntoa. Yhteenveto on luettavissa STM:n tiedotteen yhteydestä.

Peruspalveluministeri Guzenina-Richardson kertoo jatkovalmistelun osalta että "Ikäihmisten palveluissa olevat vakavat puutteet on korjattava. Lausuntokierrokselta palanneen lakiluonnoksen jatkotyöstämisessä hyödynnetään lausuntoihin osallistuneen laajan asiantuntijajoukon palautetta. Tarkoituksena on muokata laista mahdollisimman sitova ja vaikuttava. Laki tuodaan eduskunnan päätettäväksi vuonna 2012, ja sen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2013 aikana".

Jatkovalmistelussa yksi keskeinen kysymys on ikäraja, onko se 75 vai 80. Lain ikärajan pitää ylipäätään olla viimeinen varokeino, jotta asiat tulevat hoidetuksi. Lähtökohdan tulee olla mielestäni ihmisarvoisen elämän turvaaminen. Silloin laadukkaat ja riittävät palvelut on taattava kaikille ikäihmisille, joilla palvelutarve on havaittu.

On tärkeää, että laissa otetaan aivan keskeisesti huomioon kotona asuvat vanhukset. Vanhuspolitiikan tavoitteena on, että tulevaisuudessa 97 prosenttia ikääntyneistä asuisi kotonaan tai palveluasunnoissa. Silloin on välttämätöntä, että kotiin tuotavat palvelut turvataan.

Lakiin tulisi myös saada määritelmä siitä, minkä verran henkilöstöä eri palveluihin tarvitaan. Etenkin kotipalvelussa tilanne vaihtelee kunnittain huomattavasti, vaikka kotonakin asuu yhä useammin dementia- ja Alzheimer-potilaita, joiden hoito voi olla vaativaa. Lakiin pitäisikin saada yhtenäiset laatusuositukset kotihoidolle ja kriteerit henkilöstön määrälle.

Ikääntyvien ihmisten hoidossa pitäisi toteuttaa aidosti kuntouttavaa työskentelytapaa. Kuntoutuksen olisi oltava luonteva osa arkista tekemistä ja hoitomenetelmiä. Kuntouttava ote tulisi huomioida henkilöstörakenteessa ja henkilöstön osaamisen kehittämisessä, laitehankinnoissa, hoidettavan ja omaisten riittävässä neuvonnassa ja ohjauksessa sekä tietysti palvelusuunnitelmissa.

Hyvälläkään lailla ei ratkaista ikääntyvien arjen ongelmia, jos riittävää rahoitusta palveluihin ei löydy.  On olemassa riski, että palvelusuunnitelmien kirjauksia ohjailee kunnan budjetti ja sen valmius järjestää palveluita sen sijaan, että suunnitelmaa ohjaisi ihmisen todellinen palvelutarve.
Siksi vanhuspalvelulain jatkovalmistelu edellyttää todellisia arvovalintoja niin hallituksessa kuin jokaisessa lakia tulevaisuudessa toteuttavassa kunnassa.
Ensi vuoden syksyn kuntavaalit antavat myös jokaiselle kuntalaiselle mahdollisuuden valita, minkälaista politiikkaa ja miten inhimillistä vanhuspolitiikkaa kunnassa tehdään.