Omaishoitajaviikko 22.-28.11.

Omaishoitajaviikon teemana on tänä vuonna "Omaishoitaja – elämänsä sankari".

Olemme Omaishoitajaliitossa tällä teemalla halunneet antaa arvon omaishoitajien asiantuntemukselle, nostaa omaishoitajien oman arvon tuntoa ja herättää keskustelua omaishoitajien jaksamisesta.

Millainen on omaishoitaja elämänsä sankarina? Elämänsä sankari huolehtii itsestään, osallistuu, ottaa kantaa asioihin – ja kaiken tehokkuutensa rinnalla muistaa oman jaksamisensa rajat. Hän rakastaa läheistään, mutta osaa rakastaa myös itseään. Hän tuntee oman arvonsa ja arvostaa toista.
Elämänsä sankari ei ole täydellinen olento. Hän tekee virheitä ja ajattelee myös negatiivisesti. Mutta hän hyväksyy kaikenlaiset tunteensa. Hän on avoin erilaisille näkemyksille, uskaltaa kyseenalaistaa, on harkitseva, rakentava, rinnalla kulkeva ja luotettava. Elämänsä sankari uskaltaa olla heikko, haavoittuva, väsynyt, ristiriitainen ja pyytää apua ja tukea, kun siltä tuntuu.

Tällaisia ajatuksia syntyi Omaishoitajaliiton aluetiimissä, kun pohdittiin sankaruutta. Yhteinen nimittäjä kaikille näille ominaisuuksille on, että ihminen eläisi itsensä näköistä elämää. Hän ei yritä elää toisen elämää eikä yritä näytellä omaa elämäänsä muuna kuin se on. Hän ottaa vastuun omista tekemisistään ja on tietoinen omasta ja oman elämänsä arvosta.

Mutta sankari ei selviä yksin, se on selvää – ja ehkä juuri se on sankaruudessa olennaista. Ei ole tarkoitus, että hammasta purren kamppaillaan yksin arjen ongelmien kanssa, kunnes jaksamisen mitta on täynnä. Sankari osaa myöntää oman riittämättömyytensä ja pyytää apua silloin kun sitä tarvitaan. Omaishoitaja – kuten kuka tahansa meistä – tarvitsee apua ja tukea arkeensa ja jaksamiseensa.

Omaishoitajan oma jaksaminen on ehkä kaikkein keskeisin kehittämisen kohde, jos ajatellaan omaishoidon tuen kehittämistarpeita. Jaksamista voidaan ajatella monesta eri näkökulmasta.

Tärkeää on fyysinen jaksaminen. Se edellyttää mahdollisuutta pitää lakisääteiset vapaat, mahdollisuutta saada terveydenhuoltopalvelut ajallaan – mielellään ennaltaehkäisten, mahdollisuutta saada tarvittavat apuvälineet ja tarvittavan kotiavun.

Fyysisen jaksamisen kanssa käsi kädessä kulkee henkinen jaksaminen. Usein fyysinen uupumus, univelka ja sterssitila laukaisevat henkisen uupumuksen, jopa masennuksen. Siksi on tärkeää vaalia molempia puolia. Henkiseen hyvinvointiin kuuluu aika itselle, oikeus omiin tunteisiin – myös niihin negatiivisiin ja nimenomaan oikeus oman elämän elämiseen.

Sosiaalista puolta ei voi sulkea pois jaksamisen kokonaisuudesta. Vertaistuki on ehkä parasta apua tai "terapiaa", mutta on myös todella tärkeää, että omaishoitajalla on sosiaalisessa verkostossaan myös niitä ihmisiä, jotka eivät elä omaishoitotilanteissa tai ole omia perhejäseniä. Vaikka omaishoitotilanteet ovat usein hyvin sitovia ja sosiaalinen piiri väkisinkin supistuu, olisi tärkeää tietoisesti laajentaa elämänpiiriä ja tehdä itsestään näkyvä muille. Ellei se ole mahdollista fyysisesti, erilaiset verkkokeskustelut ja netissä toimivat ryhmät tarjota tähän hyviä kanavia. Ja tietysti yhteydenpitoa omaan ystäväpiiriin ei pidä unohtaa – jo puhelinsoitto ystävälle saattaa helpottaa arjen huolia.

Omaishoidon lainsäädännön avulla on pyritty auttamaan omaishoitajien arkea. Valitettavasti se ei ole onnistunut toivotulla tavalla. Suurista puheista huolimatta omaishoito on edelleen jäänyt muiden lainsäädäntöhankkeiden ja kehittämisprojektien jalkoihin. Sosiaaliturvan uudistamiskomitean vuoden takaiset linjaukset hoitotuen ja omaishoidon tuen yhdistämisestä on otettu ristiriitaisesti vastaan. Omaishoitajat ja läheiset –liitto on selkeästi ilmoittanut vastustavansa hanketta. Arvioiden mukaan yhdistäminen tulisi heikentämään tuhansien omaishoitajien tilannetta. Toisaalta olemme kannattaneet omaishoidon tuen Kela-siirtoa, jotta tuen kriteerit ja maksatus saataisiin valtakunnallisesti oikeudenmukaiselle mallille. Nyt näyttää siltä, että nämä kaksi hanketta on koplattu valmistelussa yhteen. Näin ei saisi olla. On oltava mahdollista kehittää omaishoidon tukea aidosti ilman, että parannus yhdessä asiassa merkitsee heikennystä toisessa.

Vaadimme myös omaishoitosopimukseen sitoumusta toimivien terveydenhuoltopalveluiden tarjoamisesta hoitajalle. Ideana on, että kunnan terveydenhuolto toimisi omaishoitajan "työterveyshuoltona", jonne ajan saa joutuisasti ja palvelun maksuttomasti. Näin voitaisiin aidosti tukea hoitajien jaksamista. Myös fysioterapian tarve ym. on kartoitettava ja toisaalta omaishoitajan ergonomiasta olisi huolehdittava perusteellisella ohjeistuksella, työasentojen tarkastelulla (kotikäynnillä) ja tarvittavilla apuvälineillä.

Kuntien on myös kehitettävä tukipalveluitaan. Tätä ei voi korostaa liikaa. Etenkin omaishoitajan vapaapäivien järjestämisen kuuluu olla ensisijaisesti kunnan vastuulla – se ei kuulu omaishoitajan omalle vastuulle. Tukea on annettava tarpeen mukaan myös kotiin kotipalveluna, -sairaanhoitona ja tukipalveluina. Kuljetuspalvelut, vammaislain mukaan järjestettävät palvelut jne. Näiden pitäisi olla osa omaishoitoperheiden arkea, ilman uuvuttavaa taistelua ja omien oikeuksien vaatimista kerta kerran jälkeen.

Omaishoitaja on asiantuntija niin yksilöllisessä omaishoitotilanteessa kuin omassa elämässäänkin. Vaikka ammatilliset asiantuntijat, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset, osaavat työnsä puolesta monet asiat, omaishoitajan arjen asiantuntemus on ohittamaton. Tätä asiantuntemusta pitäisi myös kunnassa osata arvostaa ja ottaa omaishoitaja tasaveroisena yhteistyökumppanina huomioon.

Omaishoitajat ja läheiset liiton paikallisyhdistyksestä voi saada tukea jaksamiseen. Omaishoitajaryhmässä, omaishoitajien joukossa saa vertaistukea ja vinkkejä. Retket ja tapaamiset auttavat irti arjesta. Liitto tukee lomatoiminnan, kuntoutuksen, tiedon, Lähellä – lehden avulla jne. Paljon on tehtävää ja omaistoiminnan kehittämisessä riittää haasteita paikallisille toimijoille kuin myös liitolle. Viestin vieminen sekä paikalliseen että valtakunnalliseen päätöksentekoon kannattaa aina. Vaikka edettäisiin vähän kerrassaan, jokainen parannus omaishoitajien asemaan on askel eteenpäin.