Hallituksen lisäbudjetti on ponneton

Sosialidemokraatit ovat nyt pian kahden vuoden ajan vaatineet hallitukselta erilaisia toimia, jotta työllisyyttä maassamme voitaisiin parantaa ja talouskehitys voitaisiin turvata. Olemme esittäneet myös yhteistyötä työllisyyden parantamiseksi, mutta hallituksen strategiana on ollut jääräpäisesti olla eri mieltä meidän kanssamme, kunnes sitten puolen vuoden tai vuoden viiveellä on tartuttu toimeen ja alettu toteuttaa demareiden vaatimuksia.

Valitettavasti viivyttely on maksanut paljon. Suurin hinta maksetaan inhimillisenä kärsimyksenä, jota työttömyys aiheuttaa niin perheissä kuin kunnissakin. Työttömyydellä on suuret vaikutukset etenkin silloin, kun kymmenet tai sadat ihmiset jäävät työttömiksi yritysten lakkautusten tai tuotannon alasajon seurauksena. Tällöin kunnissa verotulot romahtavat ja samaan aikaan erilaisten julkisten palvelujen tarve kunnissa lisääntyy. Eniten hallituksen toimettomuudesta kärsivät kunnissa kuntatalouden ja kuntapalvelujen heikkenemisen myötä ihmiset, jotka tarvitsisivat kaikkein eniten hoivaa, hoitoa ja huolenpitoa.
Monissa kunnissa ihmisten perusoikeuksien toteutuminen on vaarantunut, kun resurssien puutteessa terveyskeskukseen ei saa yhteyttä, sosiaalitoimistoista ei saa tarvittavaa sosiaalipalvelua ja toimeentulotukea tai vanhusten hoitolaitoksissa ei ehditä syöttää ja lääkitä kaikkia asiakkaita ja asukkaita. Kouluista lomautetaan opettajia ja lasten opetus kärsii. Lastensuojelun puolella ei voida tukea perheiden selviytymistä ennaltaehkäisten, mutta lapsia sijoitetaan yhä enemmän kodin ulkopuolelle.

Hallituksen ponneton toiminta nuorisotyöttömyyden edessä on hämmentävää. Vuosi sitten jätimme välikysymyksen koskien työttömyyden kasvun pysäyttämistä ja etenkin nuorten työllistämistä. Silloinen työministeri vakuutti, että hallitus toimii aktiivisesti ja monipuolisesti etenkin nuorisotyöttömyyden parantamiseksi. Hallitus vieläpä vakuutti, ettei tarvetta uusien esitysten antamiseen ole.
Hallituksen arvio omien toimiensa riittävyydestä on osoittautunut täysin vääräksi. Välikysymyksen aikaan viime vuoden keväällä nuoria alle 25-vuotiaita työttömiä oli 31 700. Määrä vain jatkoi kasvuaan ollen pahimmillaan yli 40 000. Tämän vuoden helmikuussa alle 25-vuotiaita työttömiä oli edelleen noin 35 000. Nämä ovat hurjia lukuja etenkin, kun hallitus väittää toimineensa asiassa oikea-aikaisesti ja aktiivisesti. Yhdenkin nuoren syrjäytyminen koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle on suuri tappio, ja sen ehkäisemiseksi pitäisi toimia nykyistä paljon tarmokkaammin. Kaikki kynnelle kykenevät pitäisi saada koulutukseen tai työn syrjään kiinni. Suomi nousee ainoastaan osaamisella ja työtä tekemällä.

Kuluneella viikolla eduskuntaan tuotiin hallituksen lisäbudjetti, jossa viimein osoitetaan lisärahoitusta nuorten työllistämiseen ja kouluttamiseen, työvoimaneuvontaan ja työpajatoimintaan. Tarpeeseen nähden summat ovat edelleen vaatimattomia.

Lisäbudjettiin olisin toivonut voimakkaampaa panostusta myös metsä- ja metalliteollisuuden tukemiseen. Teollisuus elää suurta rakennemuutosta, tähän muutokseen pitäisi myös hallituksen tarttua. Hallituksen pitäisi panostaa voimakkaasti muun muassa metsä- ja metalliteollisuuden tutkimus- ja tuotekehitykseen. Tätä kautta pystyttäisiin lisäämään myös uusia työpaikkoja ja parantamaan työllisyyttä, luomaan taloudellista kasvua ja vahvistamaan talouden tasapainoa.

Hallitus on sivuuttanut yleisen työttömyyden kasvun ja siitä aiheutuvat lisätarpeet ja -resurssit. Myös OECD:n vastavalmistuneen raportin mukaan Suomen panostukset aktiiviseen työllisyyspolitiikkaan ovat jääneet todella vaatimattomiksi.

Työttömyys on kova asia ihmiselle, joka haluaisi tehdä töitä. Työ mahdollistaa toimeentulon ja luo elämässä edellytyksiä moneen asiaan. Pitkittyneen työttömyyden myötä ihmisiä siirtyy yhä enemmän työmarkkinatuen varaan. Työmarkkinatuen taso on niin matala, että sitä joudutaan usein täydentämään toimeentulotuella. Jos pitkäaikaistyötön pääsee aktiivitoimien piiriin, ei hänen taloutensa tästä kuitenkaan parane. Aktiivituki leikkaa toimeentulotukea, joten 100 euron aktiivituella ei siis ole mitään merkitystä kaikkein köyhimmille työttömille. Aktiivituen pitäisi olla toimeentulotukeen nähden etuoikeutettua tuloa, jotta siitä olisi saajalleen hyötyä. Tämä ongelma on hyvin hallituksen tiedossa ja siihen olisi voinut puuttua esim. nyt lisäbudjetin yhteydessä. Valitettavasti näin ei kuitenkaan tehty.