Vaalirahoituksesta

Poliittinen kulttuuri on murroksessa, ainakin vaalirahoituksen ja siihen liittyvän avoimuuden osalta. Jo pian puolentoista vuoden ajan vellonut keskustelu vaalirahoituksen koukeroista on viime päivinä kiihtynyt kun yhä uusia tietoja, "harmaalla alueella" liikkumista ja lainvastaisuuttakin on tullut julkisuuteen. Välillä puurot ja vellit menevät sekaisin ja monia selityksiä on jo kuultu täysin lain mukaan tehdyistä lahjoituksista ja kaupoista. On kuitenkin käynyt täysin selväksi, ettei vanha tyyli, vanha laki ja "maan tapa" vastaa tämän päivän vaatimuksia. Yhä useammalle poliitikolle asia on käynyt myös täysin selväksi. On turha salata mitään, missä ei ole salattavaa, eikä mitään, mikä on jo käytännössä julkista. Ja mitään muita elementtejä ei vaalirahoituksessa pitäisi olla. Jos on, tai on ollut, aikuisten ihmisten - etenkin poliitikkojen - pitää pystyä niistä vastaamaan myös julkisuudessa.

Itsekin olen tähän saakka vedonnut lakiin - olen ilmoittanut kaiken rahoitukseni vaalilain vaatimusten mukaisesti. Mutta nyt vaikuttaa yhä enemmän siltä, ettei se riitä. Avoimuus ja läpinäkyvyys on ehdottomasti tarpeen jatkossa, mutta se pitää ulottaa myös viime vaaleihin - niin paljon epäilyksiä ja syytöksiä on nyt ilmassa. Rahoituksen päälle on kerta kaikkiaan langennut pitkä musta varjo, jonka vain rahan antajat ja saajat voivat poistaa. Tuntuu oudolta jatkaa täysipainoista eduskuntatyötä vielä puolitoista vuotta ilman, että pöytä nyt putsataan kunnolla. Mielestäni istuvan eduskunnan rahoitus on avattava jälkikäteen laajemmin kuin voimassaoleva laki edellyttää. Vaihtoehtona olisi eduskunnan hajottaminen ja uudet vaalit, mutta mielestäni se on keskellä talouskriisiä erittäin huono vaihtoehto.

Olen useissa haastatteluissa ja kyselyissä todennut, että eduskuntavaaleissa ehdokkaiden yksittäisten lahjoitusten ilmoitusraja voisi olla esim. 350 euroa (vaaleissa 2007 raja oli 1700, tulevissa 1500 euroa. ks. uusi laki) .

Viime eduskuntavaalikampanjassani käytin yhteensä 25 715 euroa. Suurin osa rahasta kului lehti-ilmoituksiin, vaalilehteen ja mainoskortteihin. Lisäksi kuluja aiheutti vaalitilaisuuksien tarjoilut ym.
Kampanjassa käytin omaa rahaa 19 112 euroa, (josta lainaa 19 000). Ulkopuolista tukea sain usealta eri yksityishenkilöltä (n. 50-60 hlöä) yhteensä 850 euroa.
Yritystukea sain Tradeka-yhtymältä 1000 euroa, kuten muutkin Tradekan hallintoneuvoston jäsenet. Puoluejärjestöistä minua tuki oma puolueosastoni, eli Lappeenrannan työväenyhdistys 2000 eurolla. Lisäksi sain 6 eri yhdistykseltä yhteensä 2753 euroa. Näistä oma ammattiliittoni JHL (Julkisten ja hyvinvointialojen liitto) tuki minua, kuten muitakin ehdokkaana olleita jäseniään puolueesta riippumatta 1200 eurolla. JHL:n Kaakkois-Suomen alueelta sain 712,55 euron tuen. Lappeenrannan kunnalliset ry antoi 500 euron tuen, 2 yhdistystä 150 euroa ja 1 yhdistys 40 euroa.

Julkisuudessa on puhuttu yritystukien rinnalla myös paljon yhdistysten antamasta tuesta. Samoin kuin työnantajaliike tukee porvareita, ruotsinkieliset säätiöt tukevat RKP:ta, MTK tukee maataloutta tukevia ehdokkaita ja ay-liike tukee työväenliikettä. Monet tahot, kuten MTK ja ay-liike tekevät myös omaa yhteiskunnallista kampanjointiaan vaalien alla. Ay-rahoista ehdoton valtaosa annetaan puolueille, ei yksittäisille ehdokkaille. Yksittäiset ehdokkaat saavat tuen usein juuri omalta jäsenliitoltaan.

Sosialidemokratia on työn puolue, me ajamme työntekijöiden asioita, puolustamme työntekijöiden ja pienyrittäjien oikeuksia lainsäädännössä, parannamme työelämää yhteisymmärryksessä ammattiyhdistysliikkeen kanssa. Puolustamme ansiosidonnaista sosiaaliturvaa, edistämme työntekijöiden oikeuksia vapaa-aikaan, perhe-elämään, eläkkeeseen. Paljon on myös tehtävänä. Työelämää on parannettava, työelämän ja perheen yhteensovittamista tuettava, työttömyysturvan tasoa nostettava. Lisäksi ansiosidonnaisen turvan piiriin pääsyä on helpotettava ja nostettava pätkätyöntekijöiden tarpeet työelämän ykköskysymysten joukkoon. Yhä useammat ihmiset saavat elantonsa erilaisista silpputöistä, joita ei ansiosidonnainen järjestelmä huomioi tarpeeksi. Jotta näihin kysymyksiin saadaan ratkaisu, tarvitaan kolmikantaiseen neuvottelupöytään työntekijöiden joukkovoimaa, jäsenistöltään vahvaa ammattiyhdistysliikettä. Ja eduskuntaan poliittista työväenliikettä.

En kannata ajatusta, että tuen antaminen kiellettäisiin kokonaan ja rahoitus hoidettaisiin vain puoluetuen kautta. Ymmärrän eri tahojen erilaiset intressit tukea eri aatemaailmaa edustavia ihmisiä. Mielestäni suomalainen demokratia toimii hyvin ja toivon sen toimivan entistä paremmin, kun pääsemme yhteisymmärrykseen vaalirahoituksen pelisäännöistä. Myös ehdokkaita lähellä olevien varainkeruuyhdistysten rahoitus tulisi saada vaalirahoituslain piiriin. Toivon, että pystymme sekä säätämään kampanjakaton että turvaamaan pätevien - myös uusien ja tuntemattomien - ihmisten pääsyn kansanedustajiksi.

Hallitus tuo tiedonantonsa vaalirahoituksesta eduskunnalle keskiviikkona 30.9. kello 14.00 alkavaan täysistuntoon. Valtioneuvoston esittelypuheenvuoron jälkeen käydään yksi ryhmäpuheenvuorokierros.

Tiedonantokeskustelun kuluessa tehtävistä ehdotuksista äänestetään torstaina 1.10.2009 klo 16.00 suullisen kyselytunnin alussa. Keskusteluja voi seurata ainakin eduskunnan nettitelevisiosta (suorana tai istunnon päätyttyä arkistosta). Luulisin, että Ylekin näyttää keskiviikon istunnon ainakin osittain, mutta vielä sitä ei löydy ohjelmistosta.