Hallitus tekee peruspalveluista markkinatavaraa

Hallituksen esitys sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä hyväksyttiin eduskunnan istunnossa viime viikolla. Laki uhkaa romuttaa koko sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmämme pohjan, niin sen rahoituspohjan kuin arvopohjankin. Tähän saakka tavoitteena on ollut turvata yhteisistä verovaroista kaikille kansalaisille yhdenvertaiset mahdollisuudet päästä monipuolisten ja laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalveluiden piiriin. Jatkossa palvelut ja niiden käyttäjät eriytyvät entistä enemmän ja terveyserot uhkaavat kasvaa entisestään.

Lain suurimpia ongelmia on, että se poistaa sosiaali- ja terveydenhuollosta yhtenäisesti säädellyt asiakasmaksut - palvelusetelin arvoa ei määritellä, sen tulee vain olla tasoltaan "kohtuullinen". Asiakkaan maksama osuus palveluista tulee nousemaan. Myös koko maksujärjestelmästä tulee entistä vaikeaselkoisempi ja vaikeasti hallittava. Tavoitteen tulisi olla päinvastainen: yksinkertaistaa ja selkeyttää nykyistä järjestelmää sekä ennen kaikkea pitää asiakkaiden maksamat omavastuut kohtuullisina säätämällä niitä yksiselitteisesti. Suomessa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden asiakasmaksut ovat jo nyt Oecd-maiden vertailussa korkeat ja terveyden epätasa-arvo vakava yhteiskunnallinen ongelma.

Suurimmat uhkakuvat liittyen palvelusetelin käyttöönottoon näen terveyspalveluissa, jotka jo nykyisellään ovat hyvin eriarvoistuneet. Terveysbisnes on maailmalla yhä suurempi trendi. Sinänsä on aivan ymmärrettävää, että ihmiset haluavat ostaa itselleen terveyttä ja hyvinvointia, mutta siihen ei ole syytä upottaa yhteiskunnan tukea yhtään enempää kuin on todellinen tarve. Nyt saattaa olla myös vaarana, etteivät hoitotoimet enää kohdistu olennaisiin vaivoihin, vaan palvelusetelin ja oman rahoituksen turvin tehdään paljon turhaa. Samaan aikaan voi käydä niin, että julkisen puolen jonoissa potevat monet pienituloiset, eläkeläiset, työttömät jne. eivät saa riittävää hoitoa. Järjestelmällinen hoitotakuun kehittäminen ja vahvistaminen voi olla myös vaarassa. Palveluseteli syö väistämättä julkisen palvelutuotannon rahoitusta, sillä samasta kunnan sosiaali- ja terveyspotista saavat rahansa niin palvelusetelit kuin julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Jos julkinen puoli rapistetaan pahasti, kuka enää uskaltaa kieltäytyä palvelusetelistä?

Meillä on jo selkeitä viitteitä siitä, että esimerkiksi ikääntyvien ihmisten terveys- ja sosiaalipalvelumarkkinat ovat kasvussa. Tätä kehitystä tukee myös palvelusetelilainsäädäntö. Hallituksen palveluseteliesitys tekee peruspalveluista markkinatavaraa. Potilaista tehdään kuluttajia ja hoitajista myyjiä ja mainostajia. Ainut varma voittaja tässä kuviossa on pääomasijoittaja, jolle on luvassa varmatuottoista bisnestä. En usko, että palveluseteli tulee tukemaan pieniä palveluyrittäjiä pitkällä aikavälillä. Isot yritykset tulevat syömään pienet. Jos hallitus ei panosta selkeästi nykyistä enemmän julkisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden vahvistamiseen, julkinen palvelu rapautuu samalla kuin yksityinen terveysbisnes ja terveysvakuutusmarkkinat kukoistavat. Hallitus on valmis rahoittamaan yhteisillä verovaroillamme suuria terveysyrityksiä, ja rahat voivat ohjautua viime kädessä kansainvälisille pörssiyhtiöille. Tämä ei voi olla verovarojemme käyttötarkoitus!

Uudistus tulee vaikuttamaan myös ihmisten halukkuuteen maksaa veroja, jos he eivät saa riittävästi oikeudenmukaista vastinetta veroilleen. On toteutumassa hyvinvointiyhteiskunnan pahin uhkakuva, jos keskiluokka ei saa julkista palvelua tarpeensa mukaan. Silloin halukkuus rahoittaa julkista palvelua verovaroilla vähenee ja loppuu. Samalla potilaan kokonaisetu, saumattomat palveluketjut, hoidon vaikuttavuus ja yhteiskunnan tasolla terveyden tasa-arvon tavoittelu unohdetaan lopullisesti.