Työkyvyttömyyseläkkeeltä työhön

Eduskunnan käsittelyssä on esitys, joka tekee työkyvyttömyyseläkkeellä olevan työhön paluusta taloudellisesti aiempaa houkuttelevampaa. Eläkkeen rinnalla ehdotetaan ansaittavaksi ainakin 600 euroa ilman, että se vaikuttaa eläkkeeseen. Laki koskee sekä kansaneläke- että työeläkelakien mukaisella työkyvyttömyyseläkkeellä olevia ihmisiä. Kansaneläkeläinen voi tienata 600 euroa ja työeläkeläinen enintään 40 prosenttia aiemmasta keskiansiostaan, vähintään 600 euroa. Osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevalla prosenttiosuus olisi 60. Esitys tulee auttamaan etenkin pienituloisia työkyvyttömyyseläkeläisiä, mutta tarkoitus on edistää kaikkien työkyvyttömyyseläkeläisten työntekoa.

Selvitysmies Mika Vuorela esitti runsas vuosi sitten toimia, joilla parannettaisiin työhön osallistumisen sääntöjä. Hän esitti muun muassa, että tuloraja nostettaisiin 700 euroon ja että se sidottaisiin indeksiin. Nykyiseen lainsäädäntöön verrattuna (588,66 euroa) tulorajaa korotetaan kuitenkin vain vajaat 12 euroa. Nykytasosta säädettiin vuonna 1999 eikä sitä ole sen jälkeen tarkistettu mitenkään. Kun ajatellaan yleistä palkkatason nousua, 12 euron korotus 10 vuodessa tuntuu vaatimattomalta. Esityksen perusteluissa todetaan, että 600 euron ansaintarajaa voidaan pitää riittävän korkeana, kun sitä verrataan erilaisiin keskieläkkeisiin.
Minusta vertailukohtaa ei pitäisi niinkään hakea eläkkeistä, vaan katsoa esimerkiksi palkkatason nousua ja ylipäätään yhteiskunnan muutosta viimeisten 10 vuoden aikana. Etenkin mielenterveyssyistä eläkkeellä on paljon nuoria ihmisiä, joiden keskiansiot ovat jääneet pieniksi tai olemattomiksi ennen työkyvyttömyyttä. He voivat kuitenkin olla ammattitaitoisia ja koulutettuja ihmisiä, joiden ansiot helposti nousevat yli tuon 600 euron. Ansaintarajan nostaminen ei maksaisi mitään, mutta se mahdollistaisi yhä useamman työkyvyttömyyseläkeläisen työhön osallistumisen ja oman taloudellisen tilanteen parantamisen. Tulevaisuudessa me tarvitsemme kaikkien ihmisten työpanosta, ja on suurta tuhlausta jättää käyttämättä työkyvyttömien vahvuudet ja osaaminen.

Työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työhön paluun edistämistä on tehtävä monin eri keinoin. On tärkeää, että ansaintarajoja nostetaan ja järjestelmää selkeytetään. On hyvä, että saadaan kaikki työkyvyttömyyseläkeläiset eläkelajista riippumatta saman lainsäädännön piiriin.
Hallitus on tehnyt muitakin lainsäädäntömuutoksia, joita hallituksen esityksessäkin kuvaillaan. Osaa niistä kannatan ja joihinkin suhtaudun hyvinkin varauksellisesti. Esimerkiksi työpankkikokeilua on arvioitava tarkasti ja nimenomaan työntekijöiden näkökulmasta. Pääsevätkö he aidosti kiinnittymään työyhteisöön ja työelämään? Voivatko he kehittää sosiaalisia ja ammatillisia taitojaan, ja ovatko he tyytyväisiä työpankkikokeiluun? Ja kuinka tätä kokeilua tulisi jatkossa kehittää, jos siitä tulee pysyvä järjestelmä työelämään?
Lainsäädäntöä on kuitenkin syytä jatkuvasti kehittää laajasti ja tarjottava työkyvyttömille ihmisille polkuja takaisin työelämään.

Työelämän ja koko yhteiskunnan asenteissa on myös paljon parantamisen varaa. Jo sanat "vajaakuntoinen" ja "työkyvytön" kertovat paljon. Näkökulmamme on negatiivinen, torjuva, ja tarkastelemme ihmistä hänen vajavuutensa perusteella, emmekä vahvuuksiensa tai jäljellä olevan työkyvyn tai voimavarojen kautta. Tällainen ajattelu näkyy myös hallinnossa, lainsäädännössä ja päätöksissä. Ihmisiä helposti pallotellaan eikä järjestelmiä ole rakennettu ihmisten ja heidän yksilöllisten tarpeidensa näkökulmasta.
Tähän pitäisi saada muutos, tavoitteena vahvistaa ihmisten mahdollisuutta työelämään ja puuttua tilanteisiin heti. Kun työelämässä ilmenee vaikeuksia - sairauden, vamman tai muun syyn takia - pitäisi ryhtyä aktiivisiin toimiin, kuntoutukseen ja koulutukseen. Aktiivitoimenpiteet tulisi tehdä yksilöllisesti tavoitteena tukea ihmisten hyvinvointia ja elämänhallintaa sekä estää syrjäytymistä. Yksilöllisyys ei tarkoita sitä, että ongelmat ovat yksilön ongelmia. Myös työyhteisötason tarkastelu on tarpeen. Pääasia on, ettei kukaan jää yksin ongelmatilanteissa.

Osallisuus yhteiskunnassa ja mahdollisuudet kuulua työyhteisöihin, työstä saatava arvostus ja palkka ovat meille kaikille ihmisille tärkeitä asioita. Siihen tarvitsemme monipuolista lainsäädäntöä, joka tukee erilaisten - kaikenlaisten - ihmisten osallistumista työelämään ja yhteiskuntaan.