Ilmasto ja kulutus

Helsingin Sanomien tämän päivän pääkirjoituksessa aiheena on dosentti Jaakko Kianderin keskusteluun nostama kysymys siitä, miten energiatehokkuuden vaatimus vaikuttaa pienituloisten ihmisten arjessa. Kirjoitin asiasta runsas vuosi sitten Demariin kolumnin, jonka etsin äsken arkistosta ja liitän nyt blogiin. Silloin asia oli ajankohtainen tämän vuoden budjettiin sisältyneiden energiaverojen korotusten vuoksi. Hesarissa todetaan tänään, että aika vähälle pohdinnalle on jäänyt se, miten ilmastotavoitteita ajettaessa työtaakka jakautuu tavallisten kuluttajien kesken. Juuri näin. Lue tästä linkistä Hesarin kirjoitus, se on täyttä asiaa ja syytä pitää mielessä!

Ja sitten omaan tekstiini viime vuoden syksyltä.

On tärkeää, että ilmastonmuutokseen puututaan useilla eri toimilla. Yksittäisen ihmisen – sinun ja minun – kulutuskäyttäytyminen nousee yhä tärkeämpään asemaan. Yhä paremmin ymmärretään (ja myönnetään), että länsimainen kulutus vaikuttaa myös kiinalaisissa päästöissä. Ilmakehä on yhteinen, sitä totuutta enää harva vähättelee. Myös hallitus on päättänyt ohjata kansan muuttamaan kuluttamistaan. Toimivaksi keinoksi se on keksinyt polttoaine- ja sähköverojen korotukset – kun energia kallistuu, kulutus vähenee. Hallituksesta on kilvan esitetty, että kotitalouksien sähkölaskut voivat korotuksista huolimatta laskea, kun siirrytään yhä energiapihimpään elämään.

[Viime syksynä] käydyssä keskustelussa etenkin Vihreät ja Kokoomus syyttivät sosialidemokraatteja siitä, ettemme uskoisi energiaverojen kulutusta ohjaavaan vaikutukseen. Kyllä me uskomme. Mutta lähestymiskulmamme asiaan on aivan toinen. Me tuemme todellista valintaa. On suuri joukko ihmisiä – eläkeläisiä, pienituloisia lapsiperheitä, työttömiä, opiskelijoita – jotka pienillä tuloillaan arvioivat jatkuvasti energiakulutustaan. Emme voi kohdentaa heille lisälaskua energiankulutuksesta, jos todellista valinnan mahdollisuutta ei ole. Meidän tulee vaikuttaa turhaan kulutukseen, meidän tulee luoda kannustimia ja tukea vaihtoehtoja.

Ongelma hallituksen energiaverokokonaisuudessa on, että pienituloiset ja syrjäseuduilla asuvat kärsivät energiaveron nostamisesta kaikkein eniten. Mitään kompensaatioita ei ole luvassa, ei lämpöpumppujen investointitukea, ei energianeuvontaa, ei joukkoliikenteen voimakasta lisätukea. Samalla kun hallitus puhuu jokaisen ihmisen vaikutuksesta, jätetään suuret linjat ratkomatta.

Tällaistako on vastuullinen ja sosiaalisesti oikeudenmukainen politiikka? Hallituksen politiikassa vastuu jää markkinoiden armoille – jälleen kerran raha ratkaisee. Joka jaksaa maksaa, saa myös vapaasti kuluttaa ja ajaa entiseen malliin: autollaan, maasturillaan, moottoripyörällään, mönkijällään ja moottoriveneellään. Ja kenellä on vähän, vähentäköön kulutustaan vielä hiukan. Hallitus ohjaa kansaa muuttamaan kulutuskäyttäytymistään arkielämälle vieraalla ja elitistisellä tavalla.

Niiltä osin, kun hallituksen esitykset kitkevät ylimääräistä ja ympäristöä kuormittavaa kulutusta, on helppo olla tyytyväinen. Ilmastonmuutos on meille valtava yhteinen haaste, jonka hillitsemiseen tulisi jokaisen tehdä voitavansa.