Perhepolitiikkaa kehitettävä kokonaisuutena

Sipilän hallitus on käynnistänyt lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman. Tarkoituksena on sovittaa lasten, nuorten ja lapsiperheiden palvelut yhdeksi kokonaisuudeksi, jonka painopiste on ennaltaehkäisevissä palveluissa. Tavoite on kannatettava, mutta hallituksen tavoitteet ja toimenpiteet ovat vahvasti ristiriidassa keskenään. Lapsiperheiden päivittäistä arkea pitäisi tukea, mutta nyt on käymässä päinvastoin.

Päivähoidon maksukorotukset eivät tue vanhempien työssäkäyntiä. Esimerkiksi nelihenkinen perhe, jonka tulot ovat bruttona yhteensä 6000 euroa kuussa, maksaa syksylle suunniteltujen korotusten jälkeen kahden lapsen päivähoidosta viidenneksen nykyistä enemmän eli yhteensä noin 650 euroa kuussa. Maksua määriteltäessä ei huomioida perheen muita menoja kuten asumis- tai lainamenoja. Tämän lisäksi lasten aamu- ja iltapäiväkerhojen maksuja nostetaan 100 prosenttia.

Hallituspuolueet ovat myös asettaneet lapset eriarvoiseen asemaan rajoittamalla lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen, jos toinen vanhemmista on kotona. Osa-aikaiseen hoitoon joutuvalla on lisäksi vaara joutua ylisuureen ryhmään, sillä osa-aikaryhmässä voi olla jopa 39 lasta. Kokopäiväryhmässä enimmäiskoko on 24.

On valitettavaa, että hallitukselta puuttuu kokonaisvaltainen näkemys perhepolitiikan kehittämisestä, joka tukisi myös työllisyyttä.

Suomi poikkeaa lastenhoidossa naapureistaan. Muissa Pohjoismaissa 3-5-vuotiaista lapsista lähes kaikki osallistuvat varhaiskasvatukseen, Suomessa vain noin kolme neljäsosaa.

Ruotsissa kolme vuotta täyttäneille tarjotaan vähintään 15 tuntia maksutonta varhaiskasvatusta viikossa, ja vain tämän ylittävältä ajalta peritään maksu. Tähän suuntaan meidänkin tulisi mennä.

Lisäksi Ruotsi päätti vastikään luopua kotihoidon tuesta tukeakseen tasa-arvoa, naisten työllisyyttä ja maahanmuuttajien kotoutumista. Tukea myös hyödynsi vain pieni osa perheistä.

Suomessakin perhepolitiikkaa on kehitettävä kokonaisuutena. Punaisena lankana tulisi olla lasten yhdenvertainen oikeus varhaiskasvatukseen, maksujen kohtuullistaminen tukemaan työllisyyttä ja hyvinvointia, sekä vanhempien kannustaminen hoitovastuun jakamiseen.