Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskusta koskeva laki tulisi palauttaa uudelleen valmisteluun. Lakiesitys on huonosti valmisteltu ja se ollaan viemässä läpi vastoin lähes kaikkien asiantuntijoiden kantaa. Lakia on laadittu tavoitteena pelkästään keskuksen alueellistaminen Kuopioon ja on kokonaan jätetty huomioimatta lääkehuollon kokonaisuus. Lääkehuolto on jo nyt hajallaan, erillään muusta terveydenhuollosta. Nyt alueellistamisen myötä myös alan erityisasiantuntemus tullaan hukkaamaan vuosiksi! Lakiesitys on eduskunnassa tänään toisessa käsittelyssä ja me demarit olemme jättäneet siihen oman vastalauseemme. Tulemme esittämään lain hylkäämistä ja palauttamista uuteen valmisteluun professori Jussi Huttusen 31.5.2008 antaman selvityksen "Lääkehuollon keskushallinnon kehittäminen" pohjalta.
Pointteja eduskuntapuheestani Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksesta:
- Esityksen valmistelu ei saa kiitosta. Ensinnäkin valmistelussa on irtauduttu professori Jussi Huttusen asiantuntijaselvityksestä. Lähtökohtaisesti valmistelun taustalla ovat aluepoliittiset tavoitteet. Lakia on valmisteltu lähes yksinomaan virkamiestyönä eikä lääkehuoltoon liittyviä sidosryhmiä eikä myöskään Lääkelaitoksen henkilökuntaa ole aidosti kuultu. Kuulemiset on tehty juuri ennen lain valmistumista, minkä takia ne on koettu lähinnä symbolisena eleenä ja velvoitteena.
- Nykyisen Lääkelaitoksen toiminta on saanut asiantuntijoilta paljon kiitosta. Se on hoitanut tehtävänsä erittäin hyvin ja erityiskiitosta on tullut nimenomaan Euroopan unionin lääkevalvonnassa. EU-yhteistyö ja valvonnan koordinaatio on tiivistynyt viimeisten vuosien aikana, ja Suomi on ollut osaltaan myönteisesti vaikuttamassa tähän kehitykseen.
- Suomi on ollut myös Euroopan unionin esimerkkimaana nimenomaan lääkevalvonnan osaamisessa ja tehokkuudessa, ja suomalaisia toimintamalleja onkin tästä syystä viety menestyksellisesti muiden EU-maiden käyttöön.
- Lain huono valmistelu on vaikuttanut monellakin tavalla jo lääkevalvonnan toimintoihin. Alueellistamispäätöksen jälkeen Lääkelaitoksesta on irtisanoutunut yli 30 erittäin asiantuntevaa ja kokenutta virkamiestä ja -naista. Heistä suurin osa on alan huippuja, ylilääkäreitä, joiden sijoittuminen muille työmarkkinoille on kohtuullisen helppoa.
- Henkilöstön siirtymisestä Kuopioon on kysytty alustavasti. 190 työntekijästä kolme on ilmoittanut, että voi muuttaa Kuopioon. Lisäksi mahdollisesti muuttohalukkaita on toiset kolme. Tilanne jatkon osalta näyttää todella huonolta, jos alueellistamispäätös tehdään ja hallituksen esitys tämän muotoisena hyväksytään.
- Asiantuntijakuulemisessa todettiin, että Lääkelaitoksen henkilökunnan vahvuutena ja erityispiirteenä on heidän poikkeuksellisen vahva erityisasiantuntijuus, joka tulee ainoastaan käytännön kokemuksen kautta. Lääkelaitokseen kyllä rekrytoidaan uusia muodollisesti päteviä työntekijöitä; heidän todellinen pätevyytensä alan asiantuntijuuteen tulee vasta 5-10 vuoden käytännön työn ja kokemuksen kautta. Tästä syystä työntekijän menetys on todellinen tappio lääkevalvonnalle ja lääkehuollon kehittämiselle.
- Hallituksen esityksen seurauksena lääketurvallisuus ei ole enää yhtä vahvaa kuin tänä päivänä, vaan lääkevalvontaan liittyvät toiminnot vaikeutuvat ja haavoittuvat useiksi vuosiksi eteenpäin. Tämä ei voi olla alueellistamisen hinta eikä myöskään meidän tahtotilamme.
- Huttusen selvityksen mukaan lääkehuollon suurimpana ongelmana on eri toimijoiden hajanaisuus. Tämän näkemyksen jakoivat monet asiantuntijat myös valiokuntakuulemisissa. Ministeriöllä ei ole yhtenäistä lääkepolitiikkaa, ja lääkehuoltoa kehitetään erillään muusta terveydenhuollosta.
- Lääkehuollon ja hoitoprosessien yleinen suunnittelu ja lääkekustannusten hallintaan ja lääketurvallisuuteen tähtäävä strateginen työ puuttuu. Ongelmallista on myös, että ministeriön johtavien virkamiesten käsitykset lääkehuollosta ja sen kehittämisestä eroavat toisistaan. Tämä vaikeuttaa ja estää lääkehuollon kokonaisuuden kehittämistä. Lääkehuollon kokonaisuudesta virkamiestasolla vastuuta ei ole kenelläkään.
- Vaikka selvitysmies Huttunen toi selvästi esille ministeriön keskushallinnon puutteet, hajanaisuuden ja kehittämistarpeet, ei lakiesitys kuitenkaan puutu näihin epäkohtiin. Hallituksen esitys ei tule poistamaan lääkehallinnon hajanaisuutta, vaikka yhtenä tärkeimpänä tavoitteena oli toimintojen keskittäminen, työnjakojen ja vastuiden selkeyttäminen.
- Hallituksen toiminta on hämmästyttävää. Hallitus ei välitä eikä ota lainkaan huomioon lääkealan turvallisuuden ja kehittämisen näkökulmaa vaan katsoo asiaa vain aluepolitiikan näkökulmasta. Ministeriön antamat alkuperäiset tavoitteet on unohdettu täysin.
- Hallituksen esitys vaarantaa vuosiksi maamme lääketurvallisuuden ja vaikeuttaa alan tutkimus- ja kehittämistyötä sekä vaikuttaa myös kansainvälisen lääkevalvonnan ja turvallisuuden kehittymiseen kielteisesti.
maanantaina
tiistaina
Hallitus tekee peruspalveluista markkinatavaraa
Hallituksen esitys sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä hyväksyttiin eduskunnan istunnossa viime viikolla. Laki uhkaa romuttaa koko sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmämme pohjan, niin sen rahoituspohjan kuin arvopohjankin. Tähän saakka tavoitteena on ollut turvata yhteisistä verovaroista kaikille kansalaisille yhdenvertaiset mahdollisuudet päästä monipuolisten ja laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalveluiden piiriin. Jatkossa palvelut ja niiden käyttäjät eriytyvät entistä enemmän ja terveyserot uhkaavat kasvaa entisestään.
Lain suurimpia ongelmia on, että se poistaa sosiaali- ja terveydenhuollosta yhtenäisesti säädellyt asiakasmaksut - palvelusetelin arvoa ei määritellä, sen tulee vain olla tasoltaan "kohtuullinen". Asiakkaan maksama osuus palveluista tulee nousemaan. Myös koko maksujärjestelmästä tulee entistä vaikeaselkoisempi ja vaikeasti hallittava. Tavoitteen tulisi olla päinvastainen: yksinkertaistaa ja selkeyttää nykyistä järjestelmää sekä ennen kaikkea pitää asiakkaiden maksamat omavastuut kohtuullisina säätämällä niitä yksiselitteisesti. Suomessa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden asiakasmaksut ovat jo nyt Oecd-maiden vertailussa korkeat ja terveyden epätasa-arvo vakava yhteiskunnallinen ongelma.
Suurimmat uhkakuvat liittyen palvelusetelin käyttöönottoon näen terveyspalveluissa, jotka jo nykyisellään ovat hyvin eriarvoistuneet. Terveysbisnes on maailmalla yhä suurempi trendi. Sinänsä on aivan ymmärrettävää, että ihmiset haluavat ostaa itselleen terveyttä ja hyvinvointia, mutta siihen ei ole syytä upottaa yhteiskunnan tukea yhtään enempää kuin on todellinen tarve. Nyt saattaa olla myös vaarana, etteivät hoitotoimet enää kohdistu olennaisiin vaivoihin, vaan palvelusetelin ja oman rahoituksen turvin tehdään paljon turhaa. Samaan aikaan voi käydä niin, että julkisen puolen jonoissa potevat monet pienituloiset, eläkeläiset, työttömät jne. eivät saa riittävää hoitoa. Järjestelmällinen hoitotakuun kehittäminen ja vahvistaminen voi olla myös vaarassa. Palveluseteli syö väistämättä julkisen palvelutuotannon rahoitusta, sillä samasta kunnan sosiaali- ja terveyspotista saavat rahansa niin palvelusetelit kuin julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Jos julkinen puoli rapistetaan pahasti, kuka enää uskaltaa kieltäytyä palvelusetelistä?
Meillä on jo selkeitä viitteitä siitä, että esimerkiksi ikääntyvien ihmisten terveys- ja sosiaalipalvelumarkkinat ovat kasvussa. Tätä kehitystä tukee myös palvelusetelilainsäädäntö. Hallituksen palveluseteliesitys tekee peruspalveluista markkinatavaraa. Potilaista tehdään kuluttajia ja hoitajista myyjiä ja mainostajia. Ainut varma voittaja tässä kuviossa on pääomasijoittaja, jolle on luvassa varmatuottoista bisnestä. En usko, että palveluseteli tulee tukemaan pieniä palveluyrittäjiä pitkällä aikavälillä. Isot yritykset tulevat syömään pienet. Jos hallitus ei panosta selkeästi nykyistä enemmän julkisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden vahvistamiseen, julkinen palvelu rapautuu samalla kuin yksityinen terveysbisnes ja terveysvakuutusmarkkinat kukoistavat. Hallitus on valmis rahoittamaan yhteisillä verovaroillamme suuria terveysyrityksiä, ja rahat voivat ohjautua viime kädessä kansainvälisille pörssiyhtiöille. Tämä ei voi olla verovarojemme käyttötarkoitus!
Uudistus tulee vaikuttamaan myös ihmisten halukkuuteen maksaa veroja, jos he eivät saa riittävästi oikeudenmukaista vastinetta veroilleen. On toteutumassa hyvinvointiyhteiskunnan pahin uhkakuva, jos keskiluokka ei saa julkista palvelua tarpeensa mukaan. Silloin halukkuus rahoittaa julkista palvelua verovaroilla vähenee ja loppuu. Samalla potilaan kokonaisetu, saumattomat palveluketjut, hoidon vaikuttavuus ja yhteiskunnan tasolla terveyden tasa-arvon tavoittelu unohdetaan lopullisesti.
Lain suurimpia ongelmia on, että se poistaa sosiaali- ja terveydenhuollosta yhtenäisesti säädellyt asiakasmaksut - palvelusetelin arvoa ei määritellä, sen tulee vain olla tasoltaan "kohtuullinen". Asiakkaan maksama osuus palveluista tulee nousemaan. Myös koko maksujärjestelmästä tulee entistä vaikeaselkoisempi ja vaikeasti hallittava. Tavoitteen tulisi olla päinvastainen: yksinkertaistaa ja selkeyttää nykyistä järjestelmää sekä ennen kaikkea pitää asiakkaiden maksamat omavastuut kohtuullisina säätämällä niitä yksiselitteisesti. Suomessa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden asiakasmaksut ovat jo nyt Oecd-maiden vertailussa korkeat ja terveyden epätasa-arvo vakava yhteiskunnallinen ongelma.
Suurimmat uhkakuvat liittyen palvelusetelin käyttöönottoon näen terveyspalveluissa, jotka jo nykyisellään ovat hyvin eriarvoistuneet. Terveysbisnes on maailmalla yhä suurempi trendi. Sinänsä on aivan ymmärrettävää, että ihmiset haluavat ostaa itselleen terveyttä ja hyvinvointia, mutta siihen ei ole syytä upottaa yhteiskunnan tukea yhtään enempää kuin on todellinen tarve. Nyt saattaa olla myös vaarana, etteivät hoitotoimet enää kohdistu olennaisiin vaivoihin, vaan palvelusetelin ja oman rahoituksen turvin tehdään paljon turhaa. Samaan aikaan voi käydä niin, että julkisen puolen jonoissa potevat monet pienituloiset, eläkeläiset, työttömät jne. eivät saa riittävää hoitoa. Järjestelmällinen hoitotakuun kehittäminen ja vahvistaminen voi olla myös vaarassa. Palveluseteli syö väistämättä julkisen palvelutuotannon rahoitusta, sillä samasta kunnan sosiaali- ja terveyspotista saavat rahansa niin palvelusetelit kuin julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Jos julkinen puoli rapistetaan pahasti, kuka enää uskaltaa kieltäytyä palvelusetelistä?
Meillä on jo selkeitä viitteitä siitä, että esimerkiksi ikääntyvien ihmisten terveys- ja sosiaalipalvelumarkkinat ovat kasvussa. Tätä kehitystä tukee myös palvelusetelilainsäädäntö. Hallituksen palveluseteliesitys tekee peruspalveluista markkinatavaraa. Potilaista tehdään kuluttajia ja hoitajista myyjiä ja mainostajia. Ainut varma voittaja tässä kuviossa on pääomasijoittaja, jolle on luvassa varmatuottoista bisnestä. En usko, että palveluseteli tulee tukemaan pieniä palveluyrittäjiä pitkällä aikavälillä. Isot yritykset tulevat syömään pienet. Jos hallitus ei panosta selkeästi nykyistä enemmän julkisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden vahvistamiseen, julkinen palvelu rapautuu samalla kuin yksityinen terveysbisnes ja terveysvakuutusmarkkinat kukoistavat. Hallitus on valmis rahoittamaan yhteisillä verovaroillamme suuria terveysyrityksiä, ja rahat voivat ohjautua viime kädessä kansainvälisille pörssiyhtiöille. Tämä ei voi olla verovarojemme käyttötarkoitus!
Uudistus tulee vaikuttamaan myös ihmisten halukkuuteen maksaa veroja, jos he eivät saa riittävästi oikeudenmukaista vastinetta veroilleen. On toteutumassa hyvinvointiyhteiskunnan pahin uhkakuva, jos keskiluokka ei saa julkista palvelua tarpeensa mukaan. Silloin halukkuus rahoittaa julkista palvelua verovaroilla vähenee ja loppuu. Samalla potilaan kokonaisetu, saumattomat palveluketjut, hoidon vaikuttavuus ja yhteiskunnan tasolla terveyden tasa-arvon tavoittelu unohdetaan lopullisesti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
