Opiskelijoiden oikeus opintoihin on turvattava

Ihmisten hyvinvointi ja palvelujärjestelmän kestävyys tulevaisuudessa on puhuttanut viime aikoina paljon. Maamme hallitus on linjannut useita rakenteellisia toimia, joilla julkisen, verovaroillamme maksetun taloudenpidon tulevaisuus voidaan kestävästi turvata.

Monet toimet liittyvät työurien pidentämiseen ja työllisyysasteen nostamiseen. Kuten hyvin tiedämme, siihen ei yhtä viisastenkiveä löydy, vaan monilla erilaisilla toimilla pitää pyrkiä parantamaan ihmisten työhön osallistumista hänen iästään riippumatta. Työuria on siis vahvistettava niin alkupäästä, keskeltä kuin lopustakin.

Yksi pienemmistä, mutta todella tärkeistä kysymyksistä on opiskelijan mahdollisuus suorittaa opintoja sairausloman aikana. Tälläkin on olennainen vaikutus opintoaikoihin ja työurien pidentämiseen niiden opiskelijoiden kohdalla, jotka sairastuvat pidempiaikaisesti kesken opintojensa. Tällä hetkellä sairauspäivärahalla ei saa opiskella lainkaan. Opiskelijan ei kannata myöskään käyttää tiukasti opintosuorituksiin ja opintojen kestoon sidottua opintotukeaan, jos hänellä ei ole mahdollisuutta täysipainoiseen opiskeluun.

Monesti sairaus ei kuitenkaan aiheuta totaalista työkyvyttömyyttä opintoja ajatellen. Esimerkiksi mielenterveyssyistä sairaslomalla olevan ihmisen mahdollisuus opiskella edes osa-aikaisesti sairauspäivärahakauden aikana voisi olla aivan hyvin osa hänelle suunniteltua kuntoutussuunnitelmaa. Vastaavasti esimerkiksi syöpähoitojen aikana terveydentila saattaa vaihdella paljonkin, jolloin välillä myös opintojen suorittaminen on mahdollista. Molemmissa tapauksissa opinnot myös edistyisivät sairaudesta huolimatta, mikä lyhentäisi opiskeluaikaa ja motivoisi paremmin jatkamaan opintoja sairausloman päätyttyä.

Meidän pitäisikin arvioida opintojen etenemistä kokonaisuutena ja ymmärtää, että opiskelijoilla on erilaisia elämäntilanteita. Koko opintososiaalisen tukiverkoston pitää olla ajantasainen ja vastata opiskelijoiden tarpeisiin. Esimerkiksi mahdollisuus suorittaa opintoja sairauspäivärahalla olisi muutos, joka osaltaan vauhdittaisi opintojen etenemistä ja pitäisi opiskelijat motivoituneina vaikeissakin elämäntilanteissa.

Ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuoltoa tulee kehittää

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö on nyt noin kahden vuoden ajan tuottanut kokeilun puitteissa terveydenhuollon palveluita Seinäjoen ja Saimaan ammattikorkeakoulun opiskelijoille. Kokeilun tavoitteena on selvittää ja arvioida YTHS:n toimintamallin soveltuvuutta ammattikorkeakouluissa opiskelevien terveydenhuoltoon.

Kokeilun oli tarkoitus päättyä ensi vuoden heinäkuun lopussa, mutta nyt eduskunta on tekemässä päätöstä kokeilun jatkamisesta vuoden 2015 heinäkuun loppuun asti. Tämä on erittäin perusteltua, sillä mallin testaaminen on kesken. Toiminnan lopettaminen kokeilupaikkakunnilla ei olisi järkevää ennen kuin tehdään ratkaisu siitä, otetaanko YTHS-malli käyttöön valtakunnallisesti. YTHS:n mallin laajentaminen valtakunnalliseksi ja sen vakinaistaminen edellyttävät rahoituksen selvittämistä sekä ennen kaikkea pakollisen terveydenhoitomaksun säätämisen edellytysten selvittämistä. Laajentamisen edellytyksenä ovat myös YTHS:n tila- ja henkilöstöresurssien muutokset sekä ammattikorkeakouluverkoston rakenteellisten muutosten ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen huomiointi.

Kokeilun väliarviointi valmistui noin kuukausi sitten ja tulokset ovat myönteiset. Kokeilu on osoittanut, että ammattikorkeakouluopiskelijoiden palveluiden saatavuutta voidaan parantaa ja paikkakuntakohtaisia eroja vähentää. Samalla voidaan lisätä yhdenvertaisuutta suhteessa yliopisto-
opiskelijoihin.

Kokeilun jatkaminen on tarpeen, jotta mallin rahoitus voidaan ratkaista ja jatkaa valmistelua ammattikorkeakouluopiskelijoiden pakollisesta terveydenhoitomaksusta säätämiseksi. On tietysti selvää, että terveydenhuollon rahoituksen mahdollisen laajemman uudistuksen yhteydessä myös opiskelijaterveydenhuollon järjestäminen pitää arvioida uudelleen.

Lappeenrannassa opiskelijat ovat olleet erittäin tyytyväisiä kokeiluun. Opiskelijaterveydenhuolto on tullut tutuksi opiskelijoille niin henkilökohtaisten kokemusten kautta mutta myös siksi, että YTHS on ollut mukana kaikissa opiskelijoiden tapahtumissa ja näkynyt hyvin myös päivittäisessä arjessa. Myönteistä palautetta on tullut myös siitä, että henkilökunnalla on hyvä ja vahva asiantuntemus ennen kaikkea opiskelijoiden erilaisista kysymyksistä ja ongelmista. Opiskelijat ovatkin todenneet, etteivät he aiemmin ole saaneet näin hyvää ja heille kohdennettua palvelua. Työntekijät YTHS:ssä ovat helposti lähestyttävissä ja myös helposti saavutettavissa, koska toiminta on ammattikorkeakoulun ja yliopiston yhteisellä kampuksella.

On tärkeää, että ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhoitopalveluja parannetaan, koska palveluissa on paljon puutetta ja taso vaihtelee kunnittain suuresti. On jo aika saada ammattikorkeakouluopiskelijat tasa-arvoiseen asemaan yliopisto-opiskelijoiden kanssa. On myös tärkeää, että toisen asteen opiskelijoiden terveydenhuoltoa parannetaan ja heidän hyvinvoinnistaan huolehditaan. Tällä hetkellä eduskunnan käsittelyssä on erittäin tärkeä opiskelija- ja oppilashuoltolaki, joka vahvistaa heidän asemaansa.

Ylipäätään meidän on satsattava sosiaali- ja terveydenhuollon toimivuuteen ja terveyden tasa-arvoon. Terveys ja hyvinvointi eivät saa olla kiinni siitä, onko ihminen opiskelijaterveydenhuollon tai työterveydenhuollon piirissä, vaan kaikissa väestöryhmissä tulee pyrkiä parempaan terveyteen ja terveydenhuollon palveluihin. Siis, vaikka osa ihmisistä on tällä hetkellä erilaisien systeemien piirissä, perustana tulee kuitenkin olla hyvin resursoitu ja organisoitu, verovaroin rahoitettu perusterveydenhuolto.

Omaishoidontuesta kyselytunnilla

Tänään kyselytunnilla puhuttiin mm. vanhuspalvelulain toteutumisesta. Tässä yhteydessä esitin peruspalveluministeri Huoviselle kysymyksen myös omaishoidontuesta.

Kysymys: Meidän tavoitteenamme on se, että yhä useampi ikääntynyt vanhus voi asua elämänsä loppuun saakka omassa kodissaan. Ja jotta tämä onnistuisi, hallitus on mm. käynnistänyt omaishoidon kehittämisohjelman. Meidän on kehitettävä omaishoitoa, joka tukisi kotona asumista laadukkaasti ja hyvin.

Nyt kuitenkin kentältä kuuluu huolta siitä, että vaikka valtio on lisännyt omaishoitoon määrärahaa 10 miljoonaa, niin siitä huolimatta kunnat hakevat säästöjä omaishoidosta. Kysyisin mitenkä valtio seuraa tämän omaishoitoon liittyvän taloudellisen panostuksen toimeenpanoa sillä tavalla, että se raha aidosti menee omaishoidon kehittämiseen eikä muuhun?

Peruspalveluministeri Susanna Huovisen vastaus: Kyllä tämä viesti, josta edustaja Kiljunen tässä kertoi, on kantautunut, luonnollisesti, myös minun korviini, ja eri puolilta Suomea on näitä tapauksia, joissa nimenomaan omaishoitoa on lähdetty sitten rajustikin supistamaan. Se on hyvin valitettavaa, koska me tiedämme kaikki, että kotona tehtävä hoitotyö ja hoivatyö on hyvin arvokasta, ja se osaltaan myös tasaa sitä painetta, joka näihin kunnallisiin palveluihin mahdollisesti olisi tulossa.

Me tulemme tietenkin seuraamaan hyvin tarkasti sitä, että tuo lisäpanostus kulkee juuri siihen osoitteeseen, mihin se on tarkoitettu, ja sen lisäksi, kuten hyvin tiedätte, meillä on meneillään tämä omaishoidon iso selvittämis-, kehittämishanke ja -työ, jonka työryhmän loppuraportti saadaan vuoden lopussa, ja sen jälkeen pitää arvioida tätä omaishoidon kokonaisuutta ihan omana kokonaisuutenaan varmaan koko hallituksenkin toimesta, koska uskon, että siinä on monia mahdollisuuksia.

Kotihoidontuen kehittäminen

Tänään käytiin eduskunnassa välikysymyskeskustelu kotihoidon tukeen tehtävistä muutoksista. Ajatuksiani välikysymyksen tiimoilta:

Välikysymyksessä esitetään yksi tärkeä huomio, josta voi olla vain yhtä mieltä opposition kanssa. Nimittäin: ”Suomi nousee vain työllä ja yrittäjyydellä.”

Juuri näin.

Ja kun me haluamme että Suomi nousee ja työllisyysaste Suomessa kasvaa, meidän pitää huolehtia siitä, että meillä on työpaikkoja ja hyvät edellytykset yrittäjyydelle.

Mutta meidän pitää myös huolehtia siitä, että osaavaa työvoimaa on tarjolla.
Meidän tulee huolehtia ihmisten ja perheiden hyvinvoinnista. Kyse on kokonaisuudesta, joka mahdollistaa suomalaisen hyvinvoinnin myös tulevaisuudessa.

Tästä syystä on myös ehdottoman tärkeää tukea perhettä ja vanhemmuutta.

Kaikki tutkimukset osoittavat, että ensimmäiset vuodet ovat todella merkittäviä lapsen kasvun kannalta. Siksi on tärkeää, että meillä on vanhemmuutta ja vanhempien kasvatusvastuuta aidosti tukevia palveluja ja toimintoja. Tässä varhaiskasvatuksella ja perheneuvolapalveluilla on olennainen rooli.

Ja vanhemmuuden tukemiseen tähtää myös hallituksen linjaus kotihoidontuen kohdentamisesta puoliksi molemmille vanhemmille.

Kyse ei ole vastakkainasettelusta vaan siitä, että hallitus kehittää nykyistä joustavampia ja kokonaan uusia toimintamalleja. Tarkoituksena on aidosti tukea molemmille vanhemmille kuuluvaa oikeutta ja vastuuta vanhemmuudesta.

Demareiden ryhmäpuheessa Tarja Filatov totesi, että jos olisimme nyt luomassa kotihoidon tukea, niin pitäisimme varmasti lähtökohtana sitä, että tuki jaetaan tasan isien ja äitien kesken.

Tällä hetkellä kotihoidontuen käyttäjistä n. 95 prosenttia on naisia. Kuitenkin eri tutkimusten perustella miehet haluaisivat viettää nykyistä enemmän aikaa perheensä kanssa. 

Nykyisen kotihoidontuen puolustajat perustelevat kantaansa mm. perheiden valinnan vapaudella. Mutta jos kotihoidontuki perustuu aitoon valinnanvapauteen, miten se voi johtaa näin vääristyneeseen tilanteeseen? Onko vain viisi prosenttia miehistä halukkaita hoitamaan lapsiaan?

Vai onko kuitenkin niin, että kotihoidontuen valinta-asetelma on se –  meneekö äiti töihin vai jääkö hän kotiin.
 
Tilastot kertovat, että kotihoidontuella ollaan sitä pidempään, mitä heikompi koulutus äidillä on. Samoin, jos hänellä ei ole työpaikkaa, johon palata, kotihoidontuen jatkaminen on houkuttelevaa.
Tosiasia on, että jokainen vuosi poissa työstä tekee töihin palaamisesta vaikeampaa. Voimme aidosti kysyä, onko tämä valinnanvapautta.

Kannan erityistä huolta naisista, jotka ovat vailla perustutkintoa ja joilla ei tästä syystä ole työpaikkaa. Juuri heillä voi olla erityisen vaikeaa päästä kiinni työelämään, kun lapset siirtyvät varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen piiriin. 

Monet naiset kokevat, ettei heillä ole aikaa eikä taloudellista mahdollisuutta mennä koulutukseen perheen perustamisen jälkeen. Olen pohtinut, kannustaisiko esimerkiksi maksuton varhaiskasvatus äitejä hakeutumaan tutkintoon johtavaan koulutukseen, joka toisi heille huomattavasti paremmat edellytykset työllistyä jatkossa. Tämä toisi lisää vaihtoehtoja perheelle kotihoidon rinnalle.

Ensi vuoden alusta tulee voimaan myös hieno sosiaalinen innovaatio, joustava hoitoraha. Se mahdollistaa nykyistä paremmin osa-aikatyön tekemisen ja lisää työnteon kannustavuutta.

 
Meidän työelämässämme on kuitenkin yksi suuri ongelma. Se arvostaa hyvin vähän perheiden olemassaoloa. Lapsiperheet nähdään uhkana, taloudellisena riskinä mm. hoitovapaiden takia. Usein naiset kantavat vastuun hoitovapaista, joka osaltaan lisää kielteistä asennetta nuoriin naisiin.

Jotta työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen olisi aidosti mahdollista, jokaisella työpaikalla pitäisi aidosti pysähtyä tämän asian ääreen. Kysyttäisiin, tuetaanko meidän työpaikallamme perhe-elämää helpottavia työkäytäntöjä ja työaikoja? Onko henkilöstöllä työn ja perheen yhteensovittamisesta johtuvia jaksamisongelmia? Onko suhtautuminen miesten ja naisten vanhemmuuteen tasapuolista?

Pitäisi vastata kysymyksiin rehellisesti ja etsiä keinoja tilanteen parantamiseksi.

Maassamme on onneksi myös hyviä kokemuksia, jossa perheiden näkökulma on otettu vahvasti osaksi työyhteisöä. On osoitettu että, perheystävällinen työkulttuuri parantaa työviihtyvyyttä ja työ hyvinvointia. On osoitettu, että myönteisellä asenteella vaikutetaan työmotivaatioon, työtehokkuuteen ja parempiin työtuloksiin. Siitä on tullut joihinkin yrityksiin jopa rekrytointivaltti.   

On selvää, että kotihoidontuen jatkovalmistelun lähtökohtana pitää olla lapsen edun toteutuminen. Myös yksinhuoltajat ja erilaiset perhemuodot on otettava huomioon ja monia muitakin seikkoja on vielä selvitettävä.

Perhepolitiikassa riittää paljon kehitettävää.  Etuuksien puolella on tärkeää kehittää lapsilisäjärjestelmän rakennetta. On uudistettava asumistukijärjestelmää tukemaan lapsiperheitä.
Vanhempainvapaiden osalta rakennepoliittisessa ohjelmassa luvataan selvittää vanhemmuuden kustannusten tasaaminen. Myös tämä selvitystyö on tärkeä askel kohti nykyistä tasaisempaa vanhemmuuden jakamista.

Mielestäni jatkossa meidän on arvioitava myös mahdollisuudet korottaa pienimmät äitiys-, isyys- ja vanhempainrahat työmarkkinatuen tasolle. Lapsiperheiden köyhyys on ehkä kaikkein pahin yhteiskunnallinen ongelma, ja sitä vastaan meidän pitää taistella. Ensisijaisten etuuksien kehittäminen on tässä työssä todella tärkeää, mutta samalla pitää huolehtia, että perheet pystyvät elämään myös silloin, kun he ovat pitkäaikaisia toimeentulotuen asiakkaita. Etenkin jokaisen lapsen harrastusmahdollisuuksien turvaaminen on ensiarvoisen tärkeätä.

Etuudet ovat vain osa siitä sosiaaliturvasta, joka perheille kuuluu. Tärkeämmässä asemassa ovat palvelut. Nyt, kun kuntien velvoitteet ja tehtävät ovat tarkastelun ja karsinnan alla, on mielestäni tärkeää, että lapsiperheiden hyvät peruspalvelut turvataan. Niistä säästäminen uhkaa koitua suureksi kustannukseksi tulevaisuudessa.

Lastensuojeluun lisärahoitusta

Kunnille maksetaan ensi vuonna 4,65 miljoonaa enemmän, jotta lastensuojelun laatua voidaan parantaa. Erittäin hyvä satsaus.

 

Käytännössä rahalla toteutetaan lastensuojelulain muutosta, jolla täsmennetään lapsen edun toteutumista. Tavoitteena on vahvistaa lapsen oikeuksia kuulemiseen ja mielipiteen ilmaisemiseen sekä tiedon ja tuen saantiin omassa asiassaan. Tämä vastaisi niitä toiveita, joita kokemusasiantuntijoina toimineet lapset ja nuoret ovat esittäneet lastensuojelun kehittämiseksi.

Lapsen asiakassuunnitelmaan merkitään jatkossa selkeästi riittävän tiheällä aikataululla toistuvat tapaamiset. Näin lisätään lastensuojelutyön avoimuutta ja voidaan vahvistaa myös lapsen huoltajien luottamusta lastensuojelutyöhön.

Työntekijällä on mahdollisuus paneutua riittävässä määrin kunkin asiakkaan elämäntilanteeseen ja näin voidaan lapsen ja perheen tarpeet kartoittaa tarkemmin ja vastata niihin oikeanlaisilla palveluilla riittävän varhaisessa vaiheessa.

 

Lisärahoitusta tarvitaan, jotta niissä kunnissa, joissa lapsen oikeus tavata omaa työntekijäänsä ei riittävässä määrin toteudu, saataisiin asiat kuntoon tekemällä tarvittavat henkilöstölisäykset. Käytännössä rahalla saadaan palkattua 70 uutta sosiaalityöntekijää tai sosiaaliohjaajaa.

 

Muutoksen tarkoitus on edistää kustannusvaikuttavaa lastensuojelutyötä. Syntyvä inhimillinen ja tulevaisuuden taloudellinen säästö on varmasti suurempi kuin budjettisatsaus.

 

Samalla on kuitenkin esitettävä huoli esimerkiksi Kouvolan osalta, jossa on päätetty lastensuojelun työntekijöiden lomautuksista. Ne uhkaavat viivästyttää lasten ongelmiin puuttumista. Nyt kunnat lipsuvat lastensuojelun määräajoista. Tähän on vakavasti  puututtava.

Lähiöistä

Budjetin lähetekeskustelussa torstaina nostin esiin asuntopolitiikan osalta myönteiset satsaukset työllisyyteen ja hyvinvointiin. 

Ikäpolitiikkamme yksi tärkeä tavoite on, että ihmiset voisivat asua omassa kodissaan. Silloin on äärettömän tärkeätä, että asumisolosuhteet tukevat hyvää elämää, ei vain selviytymistä, vaan mahdollisuutta liikkua, osallistua, hoitaa arkiaskareita ja tuntea olonsa turvalliseksi. Asuntojen ja asuinympäristöjen esteettömyys, hissit ym. ovat tässä tärkeitä. 

Paitsi ikääntyvien ihmisten asuminen, myös kehitysvammaisten asumisohjelma, jonka puitteissa puramme laitosasumisen paikkoja ja mahdollistamme ihmisten ihmisarvoisen asumisen joko palveluasunnossa tai kotona, vaatii satsauksia. On todella hienoa, että tähän erityisryhmien asumiseen ollaan panostamassa korkotuen lisäksi 120 miljoonaa euroa.

 

Asia, josta haluan erityisesti kiittää ministeri Viitasta, on lähiöhankkeet. Lähiö on ihmisille muutakin kuin rakennus tai ympäristö, se on myös kotipaikka, siellä eletään ja vietetään päivittäistä arkea. Ei ole lainkaan samantekevää, millaisia lähiöt ovat asuinympäristöinä.

Pidän tärkeänä, että lähiöprojekteissa huomioitaisiin myös entistä vahvemmin ihmisten osallistuminen, koska esim. yksinäisyys on entistä suurempi ongelma. Siksi lähiöiden kehittämisessä osallisuutta tukevien toimintojen vahvistaminen olisi tärkeää.
 

Ministeri Viitanen kommentoi, että yhteisöllisyyden lisääminen on mahdollista monessa suhteessa myös ympäristöministeriön toimesta. Esimerkiksi lähiökierroksilla asukkaat ovat kiinnittäneet paljon huomiota yhteisöllisyyden tarpeisiin ja vaikkapa yhteisiin asuintiloihin, ja juuri näistä rahoista, joita budjettin on saatu vähän lisättyäkin, on tarkoitus muun muassa rahoittaa tällaisia asukastiloja. Samoin toiveita on tullut esimerkiksi sosiaalitalkkaritoiminnan laajentamisesta, ja myös siihen ministeriö pystyy Aran rahoituksella vastaamaan. Siis aivan konkreettisia toimia näiden hyvien ja tärkeiden tavoitteiden eteen on luvassa.

Budjetin käsittely jatkuu vielä huomenna tiistaina viimeisten pääluokkien - mm. Opetusministeriön hallinnonalan - käsittelyllä ja yleiskeskustelun loppuun viemisellä.

Itä-Suomen suomalais-venäläisestä koulusta

Eduskunnassa pidettiin keskiviikkona säännöllisen valtiopäivätoiminnan 150-vuotisjuhlaistunto, jonka ainoana aiheena käsiteltiin venäjän kielen ja kulttuurin opiskelua tukevan juhlarahaston perustamista. Tällä hetkellä vain kaksi prosenttia peruskoululaisista valitsee venäjän opiskelun. Kuitenkin Venäjä on meille paitsi naapurimaa, myös suuri kauppakumppani. Jotta yhteistyötä voidaan vahvistaa ja monipuolistaa me tarvitsemme vahvaa venäjän kielen ja kulttuurin osaamista. Rahaston perustamisella eduskunta haluaa näyttää vahvan tahtotilansa ja rohkaista entistä useampaa nuorta venäjän opiskeluun.

Puhemies Heinäluoma totesi juhlapuheessaan, että vuoden 1863 valtiopäivillä Suomen kansan edustajien odotettiin luovan ihmisille mahdollisuuksia työhön ja toimeentuloon, rakentavan rauhaa ihmisten ja valtioiden välille ja luovan ylipäänsä maallemme valoisan tulevaisuuden sivistyksen voimalla. Näiden valtiopäivätyön tavoitteiden hän sanoi puhuttelevan meitä tänäänkin.

Tätä taustaa vasten tuntuu entistä vaikeammalta ymmärtää joidenkin Lappeenrannan kaupunginvaltuutettujen halua lakkauttaa Itä-Suomen suomalais-venäläinen koulu ”säästösyistä”, vaikka opetus on normaalia edullisempaa ylimääräisen valtionavun vuoksi. Koulu antaa esi- ja perusopetusta sekä lukiokoulutusta Lappeenrannassa, Imatralla ja Joensuussa yhteensä 805 oppilaalle. Venäjän kieltä opiskellaan myös muissa kouluissa, mikä on hyvä asia. Itä-Suomen koulun kokonaisvaltaista oppimista ei voi kuitenkaan korvata vain venäjän tunneilla, sillä opetuksessa painottuu venäjän kielen ja kulttuurin oppiminen myös varsinaisten kielituntien ulkopuolella. Kaksikielinen ja -kulttuurinen toimintaympäristö takaa oppilaille erinomaisen toiminnallisen kaksikielisyyden perusopetuksen päättyessä.

Työperäinen maahanmuutto Venäjältä näyttää lisääntyvän ja monet perheet hakevat koulupaikkaa Itä-Suomen koulusta, joka pystyy tarjoamaan lapsille mahdollisuuden sekä oman äidinkielen kehittämiseen että laajaan suomen kielen oppimiseen. Vastaavasti suomenkieliset oppilaat saavat erittäin hyvät valmiudet jatko-opintoihin ja myöhemmin työelämään. On lyhytnäköistä säästää tällaisesta vahvuudesta, joka tuottaa seudullemme kielitaitoisia nuoria ja tulevaisuuden osaavia työntekijöitä