Hallitus on puhunut alkaneen kautensa ajan kauniisti nuorten tukemisesta ja syrjäytymisen ehkäisyn tärkeydestä. Hallitus on nostanut jopa kärkihankkeekseen ”Nuorisotakuuta yhteisötakuun suuntaan”-hankkeen ja sitä kautta resursoinut näyttävästi etsivälle nuorisotyölle 2 miljoonaa euroa kärkihankerahoitusta.
Kärkien takana teot ovat kuitenkin huutavassa ristiriidassa, sillä sama hallitus esitti etsivän nuorisotyön budjettirahoituksen leikkausta 6 miljoonalla eurolla. Tämän lisäksi palkkatukea on leikattu 8 miljoonaa euroa kunnilta ja järjestöiltä, jonka seurauksena tukea tarvitsevat nuoret putoavat palveluiden ja työllisyysmahdollisuuksien piiristä. Näiden lisäksi toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta leikataan jopa 15%.
Yhteenvetona voidaan todeta, että kauniista sanoistaan huolimatta hallitus on kohdistanut leikkaukset niihin nuoriin, jotka tarvitsivat eniten tukea ja ohjausta oman elämänsä selkeyttämiseen, koulutuspaikan hakemiseen ja työllistymiseen.
Etsivällä nuorisotyöllä ja työpajatoiminnalla on valtavat ja pitkäkestoiset vaikutukset ihmisten elämään. Sen avulla saadaan koulusta pudonneet, työttömät tai muussa syrjäytymisvaarassa olevat nuoret takaisin kiinni ensin normaaliin arkeen ja sitä kautta koulutus- ja työpaikkoihin. Tähän sijoitettu raha maksaa itsensä moninkymmenkertaisesti takaisin verotuloina ja säästyneinä sosiaaliavustuksina.
Viime vaalikaudella käynnistettiin nuorisotakuutoiminta, jonka tehtävänä oli taata työ-, työkokeilu-, työpaja-, koulutus- tai kuntoutupaikka jokaiselle alle 25-vuotiaalle. Nyt takuu on käytännössä ajettu alas hallituksen toimesta. Sen rahoitusta on jäljellä alle 10% suhteessa takuun alkuvuosiin.
Nuorisotakuu tulee palauttaa voimiinsa ja siihen sisällyttää koulutus- ja työllisyystakuun lisäksi myös sosiaali- ja terveyspalvelut. Nuoren elämäntilanne on nähtävä kokonaisuutena ja hänelle on turvattava kaikki tarvittava ohjaus ja palvelu.
Nuoren on voitava luottaa elämässään tukeen, ammattitutkinnon sekä hyvän osaamisen saamiseen ja näiden avulla myös työllistymiseen. Nuorille on annettava uskoa tulevaisuuteen eikä murennettava sitä, kuten tällä hetkellä eri toimenpiteiden seurauksena tapahtuu.
Anneli Kiljunen
Valtakunnallisen työpajayhdstyksen puheenjohtaja
perjantaina
Hyvinvointiyhteiskunnan pelastajat?
Alexander Stubb sekä Petteri Orpo puhuivat molemmat vielä ennen kokoomuksen puoluekokousta, että keskiluokka on löydettävä uudelleen ja keskiluokkaan kohdistuvat päivähoitomaksujen korotukset tulee ottaa uuteen harkintaan. Tämä antoi toivoa monelle sairaanhoitajalle, opettajalle, metallimiehelle ja heidän perheilleen.
Mutta mitä tapahtui? Välittömästi puoluekokouksen jälkeen kokoomus, keskusta ja perussuomalaiset esittivät, että maksuja korotetaan suunnitelman mukaisesti jopa 22 %. Kaikki se toivo, joka perheille annettiin, romuttui yhdessä päivässä. Kolme päivää myöhemmin hallitus pysäytti asian käsittelyn ja ministeri Grahn-Laasonen totesi, ettei esitys tulekaan vielä voimaan. Epävarmuus jatkuu ainakin syksyyn.
Jos hallitus kaikesta huolimatta toteuttaa korotukset, vaikeuttaa tämä ennen kaikkea keskituloisten perheiden tilannetta. Samalla on syytä huomioida myös muut pakolliset kulut ja heikennykset, joita hallitus on kohdistanut lapsiperheisiin: esim. koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan 100 % korotukset, lapsilisän indeksisidonnaisuuden poistaminen, vanhempainpäivärahaleikkaukset, asuntolainan korkovähennysoikeuden heikentäminen, kiinteistöveron korottaminen, subjektiivisen päivähoidon rajaukset, lapsiryhmäkokojen suurentamiset jne.
Asiantuntijoiden mukaan 40 %:lla perheistä on tällä hetkellä toimeentulo-ongelmia. Keskituloisissa lapsiperheissä toimeentulo-ongelmia on 20 %:lla.
Meillä on kiistaton tieteellinen näyttö varhaiskasvatuksen positiivisista vaikutuksista lasten hyvinvoinnille ja myöhemmille oppimistuloksille. Asiantuntijat ovatkin järjestään tyrmänneet päivähoitoon kohdistuneet heikennykset. Varhaiskasvatuksen saatavuus ei saa olla kiinni vanhempien maksukyvystä.
Noin puolessa EU-maista yli 3-vuotiaiden lasten päivähoito on maksutonta, ja kaikissa muissa Pohjoismaissa päivähoitomaksut ovat pienempiä kuin meillä Suomessa. Olemme ainut maa, jossa hallitus näkee varhaiskasvatuksen kulueränä.
Mutta mitä tapahtui? Välittömästi puoluekokouksen jälkeen kokoomus, keskusta ja perussuomalaiset esittivät, että maksuja korotetaan suunnitelman mukaisesti jopa 22 %. Kaikki se toivo, joka perheille annettiin, romuttui yhdessä päivässä. Kolme päivää myöhemmin hallitus pysäytti asian käsittelyn ja ministeri Grahn-Laasonen totesi, ettei esitys tulekaan vielä voimaan. Epävarmuus jatkuu ainakin syksyyn.
Jos hallitus kaikesta huolimatta toteuttaa korotukset, vaikeuttaa tämä ennen kaikkea keskituloisten perheiden tilannetta. Samalla on syytä huomioida myös muut pakolliset kulut ja heikennykset, joita hallitus on kohdistanut lapsiperheisiin: esim. koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan 100 % korotukset, lapsilisän indeksisidonnaisuuden poistaminen, vanhempainpäivärahaleikkaukset, asuntolainan korkovähennysoikeuden heikentäminen, kiinteistöveron korottaminen, subjektiivisen päivähoidon rajaukset, lapsiryhmäkokojen suurentamiset jne.
Asiantuntijoiden mukaan 40 %:lla perheistä on tällä hetkellä toimeentulo-ongelmia. Keskituloisissa lapsiperheissä toimeentulo-ongelmia on 20 %:lla.
Noin puolessa EU-maista yli 3-vuotiaiden lasten päivähoito on maksutonta, ja kaikissa muissa Pohjoismaissa päivähoitomaksut ovat pienempiä kuin meillä Suomessa. Olemme ainut maa, jossa hallitus näkee varhaiskasvatuksen kulueränä.
Etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan rahoitus turvattava
Olen jättänyt kirjallisen kysymyksen etsivän nuorisotyön ja nuorten työpajatoiminnan rahoituksesta ja jatkuvuudesta. Sipilän hallituksen pitäisi huolehtia tästä viipymättä.
Hallitus esitti tälle vuodelle alun perin merkittäviä leikkauksia näiden nuorten tukitoimien rahoitukseen. Osa rahoituksesta saatiin lopulta turvattua, mutta ensi vuoden osalta tilanne on auki.
Etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ovat keskeisessä roolissa nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä. Vuonna 2014 etsivä nuorisotyö tavoitti lähes 17 000 nuorta, ja työpajatoiminnassa nuoria oli yli 14 000.
Täysimääräisinä toteutuessaan leikkaukset heikentäisivät merkittävästi mahdollisuuksia tavoittaa nuoria: jopa 10 000 syrjäytymisvaarassa olevaa nuorta jäisi vuosittain ilman apua.
Palveluiden ylle on heitetty tummia pilviä aikana, jolloin nuorten työllistymisessä ja koulutukseen ohjautumisessa on muutenkin suuria haasteita. Oppilaitosten aloituspaikat vähenevät, työllisyysmäärärahat ovat tiukassa ja työllistymistä edistäviin palveluihin on vaikea päästä. Suurena ongelmana on, että hallituksen eri säästöt kohdistuvat samoihin nuoriin.
Riskinä on, että entistä useampi nuori jää ”tyhjän päälle” toimettomana kotiin ja syrjäytyy. Suuri osa heistä tarvitsisi tukea, ohjausta ja valmennusta oman elämän selkeyttämiseen ja tulevan koulutuspaikan ja työpaikan etsimiseen.
On erittäin tärkeää, että työn ja koulutuksen ulkopuolelle jäävät nuoret saavat tarvitsemaansa tukea. Ilman tukea jäänyt nuori tulee myös yhteiskunnalle moninkertaisesti kalliimmaksi kuin hänen auttamisensa jo elämän alkuvaiheessa.
Hallitus esitti tälle vuodelle alun perin merkittäviä leikkauksia näiden nuorten tukitoimien rahoitukseen. Osa rahoituksesta saatiin lopulta turvattua, mutta ensi vuoden osalta tilanne on auki.
Etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ovat keskeisessä roolissa nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä. Vuonna 2014 etsivä nuorisotyö tavoitti lähes 17 000 nuorta, ja työpajatoiminnassa nuoria oli yli 14 000.
Täysimääräisinä toteutuessaan leikkaukset heikentäisivät merkittävästi mahdollisuuksia tavoittaa nuoria: jopa 10 000 syrjäytymisvaarassa olevaa nuorta jäisi vuosittain ilman apua.
Palveluiden ylle on heitetty tummia pilviä aikana, jolloin nuorten työllistymisessä ja koulutukseen ohjautumisessa on muutenkin suuria haasteita. Oppilaitosten aloituspaikat vähenevät, työllisyysmäärärahat ovat tiukassa ja työllistymistä edistäviin palveluihin on vaikea päästä. Suurena ongelmana on, että hallituksen eri säästöt kohdistuvat samoihin nuoriin.
Riskinä on, että entistä useampi nuori jää ”tyhjän päälle” toimettomana kotiin ja syrjäytyy. Suuri osa heistä tarvitsisi tukea, ohjausta ja valmennusta oman elämän selkeyttämiseen ja tulevan koulutuspaikan ja työpaikan etsimiseen.
On erittäin tärkeää, että työn ja koulutuksen ulkopuolelle jäävät nuoret saavat tarvitsemaansa tukea. Ilman tukea jäänyt nuori tulee myös yhteiskunnalle moninkertaisesti kalliimmaksi kuin hänen auttamisensa jo elämän alkuvaiheessa.
keskiviikkona
Kenen ehdoilla sote-uudistusta tehdään?
Eilen julkaistiin selvityshenkilöiden ehdotus valinnanvapauden lisäämisestä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Selvitys on yksi etappi tiellä, jolla sote-uudistusta viedään yhä voimakkaammin markkinaehtoiseen suuntaan. Julkisten palveluiden tasa-arvoisen saatavuuden periaate murenee myös yhtiöittämisen ja rahoitusmallin myötä.
Suomessa on alueita, joille voittoa tavoittelevien yritysten ja yhtiöiden ei ole välttämättä kannattavaa perustaa suuria sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksia. Miten näiden seutujen palvelut aiotaan turvata? Hallitus sanoo maakunnan olevan vastuussa, mutta samalla se on itse linjannut, että maakunnan oma palvelutuotanto täytyy yhtiöittää kilpailemaan samoilla markkinoilla yksityisten yritysten kanssa.
Kysymys kuuluukin, mitä välineitä maakunnalla on käytössään, jotta nämä yhtiöt, sen enempää kuin yksityiset yrityksetkään, menisivät sinne, missä tuottoa ei ole luvassa?
Yhtenä sote-uudistuksen perimmäisenä tavoitteena oli mahdollistaa kaikille ihmisille yhdenvertaiset mahdollisuudet saada palveluita. Nyt hallitus on viemässä uudistusta yhä voimakkaammin päinvastaiseen suuntaan. Eriarvoisuus kasvaa ja vaarana onkin, että osa kansalaisista jää asuinpaikastaan riippuen huonompaan asemaan.
Alkaakin näyttää siltä, että valinnanvapauden laajentaminen, yhtiöittäminen ja verorahoitteisten palveluiden avaaminen markkinoille ohjaa nyt koko sote-uudistusta. Tosiasia on, että kansalaisten yhdenvertaisuus on unohtunut taka-alalle.
Valinnanvapauden laajentaminen voi hyvin olla yksi väline, jolla palveluiden saatavuutta parannetaan. Se pitäisi kuitenkin tehdä asteittain, eri malleja kokeillen ja ennen kaikkea maakuntien omilla ehdoilla. Monet asiantuntijat ovat varoittaneet, että uudistuksella voi olla todella haitalliset seuraukset, jos se tehdään kiireellä ja kertarysäyksellä.
Suomessa on alueita, joille voittoa tavoittelevien yritysten ja yhtiöiden ei ole välttämättä kannattavaa perustaa suuria sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksia. Miten näiden seutujen palvelut aiotaan turvata? Hallitus sanoo maakunnan olevan vastuussa, mutta samalla se on itse linjannut, että maakunnan oma palvelutuotanto täytyy yhtiöittää kilpailemaan samoilla markkinoilla yksityisten yritysten kanssa.
Kysymys kuuluukin, mitä välineitä maakunnalla on käytössään, jotta nämä yhtiöt, sen enempää kuin yksityiset yrityksetkään, menisivät sinne, missä tuottoa ei ole luvassa?
Yhtenä sote-uudistuksen perimmäisenä tavoitteena oli mahdollistaa kaikille ihmisille yhdenvertaiset mahdollisuudet saada palveluita. Nyt hallitus on viemässä uudistusta yhä voimakkaammin päinvastaiseen suuntaan. Eriarvoisuus kasvaa ja vaarana onkin, että osa kansalaisista jää asuinpaikastaan riippuen huonompaan asemaan.
Alkaakin näyttää siltä, että valinnanvapauden laajentaminen, yhtiöittäminen ja verorahoitteisten palveluiden avaaminen markkinoille ohjaa nyt koko sote-uudistusta. Tosiasia on, että kansalaisten yhdenvertaisuus on unohtunut taka-alalle.
Valinnanvapauden laajentaminen voi hyvin olla yksi väline, jolla palveluiden saatavuutta parannetaan. Se pitäisi kuitenkin tehdä asteittain, eri malleja kokeillen ja ennen kaikkea maakuntien omilla ehdoilla. Monet asiantuntijat ovat varoittaneet, että uudistuksella voi olla todella haitalliset seuraukset, jos se tehdään kiireellä ja kertarysäyksellä.
Tarvitsemme uuden omaishoitolain - nykyisen paikkaaminen ei riitä
Hallitus on vihdoin antanut eduskunnalle hallitusohjelmassa luvatun esityksen omaishoitolain muuttamisesta. Uudistuksella turvataan kaikille omaishoitosopimuksen tehneille oikeus vähintään kahteen vapaapäivään kuussa. Yhtäjaksoisessa hoidossa oikeus olisi jatkossakin kolme päivää kuussa. Kuntien täytyy järjestää vapaiden aikainen sijaishoito, ja lisäksi niitä velvoitetaan järjestämään omaishoitajille tarvittaessa valmennusta, koulutusta ja terveystarkastuksia.
On todella hienoa, että hallitus on valmis vaikeanakin aikana panostamaan omaishoitoon. Omaishoito vähentää kunnan järjestämän tehostetun palveluasumisen ja paljon kotihoitoa tarvitsevien määrää, ja siten sen yleistyminen myös säästää kuntien kustannuksia.
Valitettavasti hallituksen esitys ei kuitenkaan korjaa sitä perimmäistä ongelmaa, että omaishoitajat ovat eriarvoisessa asemassa eri puolilla Suomea, koska lainsäädännössä ei vahvisteta omaishoitajien oikeusturvaa eikä omaishoidolle ole yhtenäisiä kriteerejä. Kun lähtökohtana on kuntien määrärahasidonnainen palvelu ja jokainen kunta määrittää kriteerit itse, suuri osa omaishoitajista jää ilman omaishoidon tukea ja kunnan apua. Tällä hetkellä omaishoitosopimuksia on koko maassa noin 43 000, kun pelkästään sitovia ja vaativia omaishoitotilanteita on noin 60 000.
Koska omaishoitajilla ei ole lain säätämää oikeusturvaa, kunnat voivat edelleen yksipuolisesti irtisanoa omaishoitosopimuksia ja heikentää palveluita. Asiaa ei auta sekään, että hallitus on merkittävästi korottanut sote-palvelumaksuja ja siten vaikeuttanut mm. tukipalveluiden hankkimista kotiin.
Viime vaalikaudella peruspalveluministeri Susanna Huovisen johdolla valmisteltiin uutta omaishoitolakia, jonka tavoitteena oli vahvistaa omaishoitajien oikeusturvaa, estää yksipuoliset sopimusten irtisanomiset ja turvata tasa-arvoinen asema eri puolilla maata asuville omaishoitajille. Sipilän hallitus on nyt ottanut pienen askeleen oikeaan suuntaan, mutta todellinen parannus omaishoitoon edellyttäisi tämän tärkeän työn jatkamista.
On todella hienoa, että hallitus on valmis vaikeanakin aikana panostamaan omaishoitoon. Omaishoito vähentää kunnan järjestämän tehostetun palveluasumisen ja paljon kotihoitoa tarvitsevien määrää, ja siten sen yleistyminen myös säästää kuntien kustannuksia.
Valitettavasti hallituksen esitys ei kuitenkaan korjaa sitä perimmäistä ongelmaa, että omaishoitajat ovat eriarvoisessa asemassa eri puolilla Suomea, koska lainsäädännössä ei vahvisteta omaishoitajien oikeusturvaa eikä omaishoidolle ole yhtenäisiä kriteerejä. Kun lähtökohtana on kuntien määrärahasidonnainen palvelu ja jokainen kunta määrittää kriteerit itse, suuri osa omaishoitajista jää ilman omaishoidon tukea ja kunnan apua. Tällä hetkellä omaishoitosopimuksia on koko maassa noin 43 000, kun pelkästään sitovia ja vaativia omaishoitotilanteita on noin 60 000.
Koska omaishoitajilla ei ole lain säätämää oikeusturvaa, kunnat voivat edelleen yksipuolisesti irtisanoa omaishoitosopimuksia ja heikentää palveluita. Asiaa ei auta sekään, että hallitus on merkittävästi korottanut sote-palvelumaksuja ja siten vaikeuttanut mm. tukipalveluiden hankkimista kotiin.
Viime vaalikaudella peruspalveluministeri Susanna Huovisen johdolla valmisteltiin uutta omaishoitolakia, jonka tavoitteena oli vahvistaa omaishoitajien oikeusturvaa, estää yksipuoliset sopimusten irtisanomiset ja turvata tasa-arvoinen asema eri puolilla maata asuville omaishoitajille. Sipilän hallitus on nyt ottanut pienen askeleen oikeaan suuntaan, mutta todellinen parannus omaishoitoon edellyttäisi tämän tärkeän työn jatkamista.
maanantaina
Lapsiperheiden kannustinloukut syvenevät
Lapsiperheisiin on kohdistunut viime aikoina monenlaisia säästöjä ja palveluiden heikennyksiä. Syksyllä Sipilän hallitus päätti rajoittaa lasten päivähoito-oikeutta, kasvattaa ryhmäkokoja ja korottaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelumaksuja. Lisäksi se leikkasi vanhempainpäivärahoja, kaksinkertaisti aamu- ja iltapäivätoiminnan maksut ja lyhensi vanhempainvapaalta kertyvää vuosilomaa.
Nyt korotetaan myös päivähoitomaksuja, jotka nousevat pahimmillaan yli viidenneksellä. Maksut eivät nouse vain hyvätuloisilla, vaan kahden huoltajan perheissä suurimmat korotukset kohdistuvat myös keskituloisille.
Hallitus puhuu väsymiseen asti työllisyyden parantamisesta ja kannustinloukkujen purkamisesta. Päivähoitomaksujen korotus sopii tähän äärimmäisen huonosti, sillä se heikentää lapsiperheiden työnteon kannustimia merkittävästi, varsinkin sellaisissa perheissä, joissa toinen puoliso on pienituloinen. Monessa lapsiperheessä varmasti pian mietitäänkin, kannattaako töihin mennä enää ollenkaan. Hallituksen puheiden ja tekojen välillä on valtava ristiriita.
Hallituksen yhä selkeämmin erottuva linja on, että äitien ei kuulukaan käydä töissä. Kaiken työllisyyspuheen keskellä hallitus ei ole saanut aikaan yhtään konkreettista toimenpidettä työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi tai vanhempien hoivavastuun jakamiseksi. Vastikään julkaistussa samapalkkaisuusohjelmassa ongelma kyllä tiedostetaan, mutta sen toivotaan ratkeavan pelkkää tiedotusta parantamalla. Näin tuskin käy, kun muilla toimenpiteillä äitejä ajetaan kotiin.
Kun päivähoidon laatu heikkenee ja sen hinta nousee, yhä useampi äiti jää mieluummin vuosiksi kotiin hoitamaan lapsia. Tämä ei voi olla se keino, jolla saamme työllisyysasteen nousuun.
Nyt korotetaan myös päivähoitomaksuja, jotka nousevat pahimmillaan yli viidenneksellä. Maksut eivät nouse vain hyvätuloisilla, vaan kahden huoltajan perheissä suurimmat korotukset kohdistuvat myös keskituloisille.
Hallitus puhuu väsymiseen asti työllisyyden parantamisesta ja kannustinloukkujen purkamisesta. Päivähoitomaksujen korotus sopii tähän äärimmäisen huonosti, sillä se heikentää lapsiperheiden työnteon kannustimia merkittävästi, varsinkin sellaisissa perheissä, joissa toinen puoliso on pienituloinen. Monessa lapsiperheessä varmasti pian mietitäänkin, kannattaako töihin mennä enää ollenkaan. Hallituksen puheiden ja tekojen välillä on valtava ristiriita.
Hallituksen yhä selkeämmin erottuva linja on, että äitien ei kuulukaan käydä töissä. Kaiken työllisyyspuheen keskellä hallitus ei ole saanut aikaan yhtään konkreettista toimenpidettä työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi tai vanhempien hoivavastuun jakamiseksi. Vastikään julkaistussa samapalkkaisuusohjelmassa ongelma kyllä tiedostetaan, mutta sen toivotaan ratkeavan pelkkää tiedotusta parantamalla. Näin tuskin käy, kun muilla toimenpiteillä äitejä ajetaan kotiin.
Kun päivähoidon laatu heikkenee ja sen hinta nousee, yhä useampi äiti jää mieluummin vuosiksi kotiin hoitamaan lapsia. Tämä ei voi olla se keino, jolla saamme työllisyysasteen nousuun.
keskiviikkona
Nuoria tukevista palveluista on pidettävä kiinni
Olen kiertänyt kevään aikana eri puolilla Suomea Valtakunnallisen työpajayhdistyksen hallituksen puheenjohtajan roolissa tutustumassa nuorten työpajatoimintaan. Olen nyt entistä vakuuttuneempi siitä, kuinka hyvää ja vaikuttavaa työtä työpajoissa tehdään. Työpajoissa on nuoria, jotka eivät pysty vielä tai välttämättä koskaan osallistumaan täysipainoisesti työmarkkinoille. Kyse on ihmisistä, joilla on koko elämä vielä edessään, mutta jotka saattavat tarvita monipuolista tukea itsenäiseen pärjäämiseen, elämäntilanteen selkeyttämiseen tai myös opinnoissa edistymiseen.
Hallitus julkisti viime viikolla työllisyyspakettinsa. On sinänsä hienoa, että rahoitusta kohdistetaan yrityksiin ja niiden työllistämiseen. Yritykset kuitenkin palkkaavat lähinnä sellaisia nuoria, jotka pystyvät tekemään tulosta ja pärjäävät työmarkkinoilla itsenäisesti. Niillä ei ole kannustinta työllistää niitä nuoria, jotka tarvitsevat sosiaalista tukea, valmennusta ja ohjausta. Heidän tukemisessaan etsivällä nuorisotyöllä ja nuorten työpajoilla on hyvin keskeinen rooli.
Sipilän hallitus on ottanut nämä palvelut leikkausten kohteeksi. Se leikkaa työpajojen palkkatukirahoitusta sekä niiden perusrahoitusta. Samoin se on ajanut alas viime hallituskaudella kehitettyä nuorisotakuuta. Samaan aikaan ammatillisen koulutuksen rahoitusta heikennetään niin, että vaarassa voi olla yli 10 000 aloituspaikkaa. Tämä näkyy myös Etelä-Karjalassa. Olemme joutumassa tilanteeseen, jossa yhä useampi nuori uhkaa jäädä paitsi vaille koulutuspaikkaa, myös ilman sellaisia palveluita, joilla heitä voitaisiin muuten tukea.
Toteutuessaan nämä lyhytnäköiset säästöt voivat johtaa paljon suurempiin menoihin nuorisotyöttömyyden ja nuorten syrjäytymisen lisääntyessä. Hallituksen olisi nyt viipymättä pelastettava nuorisotakuu, laajennettava sitä myös psykososiaaliseen toimintaan ja turvattava rahoitus nuorten itsenäistä pärjäämistä, kouluttautumista ja työllistämistä edistäville palveluille. Kun me tänä päivänä panostamme nuoriin, me luomme parempaa tulevaisuutta. Tämän pitäisi olla politiikan tavoite.
Hallitus julkisti viime viikolla työllisyyspakettinsa. On sinänsä hienoa, että rahoitusta kohdistetaan yrityksiin ja niiden työllistämiseen. Yritykset kuitenkin palkkaavat lähinnä sellaisia nuoria, jotka pystyvät tekemään tulosta ja pärjäävät työmarkkinoilla itsenäisesti. Niillä ei ole kannustinta työllistää niitä nuoria, jotka tarvitsevat sosiaalista tukea, valmennusta ja ohjausta. Heidän tukemisessaan etsivällä nuorisotyöllä ja nuorten työpajoilla on hyvin keskeinen rooli.
Sipilän hallitus on ottanut nämä palvelut leikkausten kohteeksi. Se leikkaa työpajojen palkkatukirahoitusta sekä niiden perusrahoitusta. Samoin se on ajanut alas viime hallituskaudella kehitettyä nuorisotakuuta. Samaan aikaan ammatillisen koulutuksen rahoitusta heikennetään niin, että vaarassa voi olla yli 10 000 aloituspaikkaa. Tämä näkyy myös Etelä-Karjalassa. Olemme joutumassa tilanteeseen, jossa yhä useampi nuori uhkaa jäädä paitsi vaille koulutuspaikkaa, myös ilman sellaisia palveluita, joilla heitä voitaisiin muuten tukea.
Toteutuessaan nämä lyhytnäköiset säästöt voivat johtaa paljon suurempiin menoihin nuorisotyöttömyyden ja nuorten syrjäytymisen lisääntyessä. Hallituksen olisi nyt viipymättä pelastettava nuorisotakuu, laajennettava sitä myös psykososiaaliseen toimintaan ja turvattava rahoitus nuorten itsenäistä pärjäämistä, kouluttautumista ja työllistämistä edistäville palveluille. Kun me tänä päivänä panostamme nuoriin, me luomme parempaa tulevaisuutta. Tämän pitäisi olla politiikan tavoite.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
