Tavataan Annelin päivänä

Tervetuloa nauttimaan kanssani
kuumaa glögiä ja pipareita

Annelin päivänä
sunnuntaina 9.12.2012 klo 12-13.30
Lappeenrannan K-citymarketille!

Lapsiperheet tarvitsevat tukea arkeen

Kansanedustaja, sosiaali- ja terveysvaliokunnan lappeenrantalainen varapuheenjohtaja Anneli Kiljunen (sd.) kiittelee peruspalveluministerille väliraporttinsa luovuttaneen lastensuojelun toimivuutta selvittäneen ryhmän työtä.

- Ryhmä on arvioinut lastensuojelun tilaa monipuolisesti ja kuunnellut asiakkaiden näkemyksiä. Kuten ryhmä toteaa, laadukas lastensuojelutyö edellyttää asiakkaan kuulemista niin, että hän myös aidosti kokee osallisuuden, Kiljunen toteaa.

Raportissa on myös nostettu esiin useita kohtia, jotka ovat Kiljusen mukaan valitettavan tuttuja sosiaalityön kentällä. Työntekijät ovat kuormittuneita, asiakasmäärät ovat moninkertaisia suosituksiin nähden, yhteistyö viranomaisten välillä takkuaa, lastensuojelun toimet jäävät hajanaisiksi ja sijaishuollon kuormitus kasvaa.

- Lastensuojelun ammattilaiselta vaaditaan hyvää asiantuntijuutta ja ihmissuhdetaitoja, jotta hän voi kohdata perheet aidosti kuunnellen. Tarvitaan vahvaa ammattitaitoa, että pystyy kaikissa tilanteissa selvittämään johdonmukaisesti perheen elämäntilanteen ja avun tarpeen ja tekemään ratkaisuja lapsen edun näkökulmasta. Yksistään tämä on vaativa työ, puhumattakaan tilanteesta, jossa työntekijää kuormitetaan jopa nelinkertaisella asiakasmäärällä suosituksiin nähden, Kiljunen toteaa.

Kiljunen pitää hyvänä selvitysryhmän linjausta, jonka mukaan lastensuojelun uudistamisessa on tärkeää lähteä liikkeelle lapsiperhepalveluiden perustehtävistä, joita määrittää lapsen edun ensisijaisuus.

- Perheet tarvitsevat tukea arkeensa, lapsen normaaliin kasvuympäristöön, jotta voidaan estää ongelmia ennalta. Ennaltaehkäisy on inhimillisesti ja taloudellisesti järkevämpää kuin ajautuminen raskaisiin lastensuojelutoimiin. Varhaiseen tukeen kannattaa aina satsata, Kiljunen linjaa.

- Hallituspuolueiden kansanedustajat ovat päättäneet esittää ensi vuoden budjettiin lisättäväksi  3,4 miljoonaa euroa lapsiperheiden ennaltaehkäisevien palveluiden sekä lastensuojelun kehittämiseen, painopisteenä varhainen tuki ja avopalvelut.  Erittäin tärkeänä pidän myös lisäsatsausta sosiaalityön aloituspaikkoihin yliopistossa. Sitä kautta saamme lisää ammattilaisia kuntiin tekemään tätä vaativaa työtä, Kiljunen arvioi.

- On myös erinomaista, että valtiovarainministeri Jutta Urpilainen on käynnistänyt selvitystyön perheitä tukevien julkisten palvelujen taloudellisista ja hyvinvointivaikutuksista. Uskon, että työn valmistumisen myötä ymmärretään entistä paremmin ennaltaehkäisevän, arkista elämää tukevan perhepolitiikan merkitys ja vaikuttavuus, Kiljunen toteaa. 

Lapsiperheitä tuettava joustavilla palveluilla

Kolumni Demokraatti -lehdessä 22.11.12

 

Keskustelu lapsiperheiden tilanteesta ja vanhempien osallistumisesta työelämään käy kiihkeänä. Tarvitsemme selkeästi uusia malleja työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen.

Perheen näkökulmasta on olennaista, että lapsi saa parhaan tuen kasvulleen ja ratkaisu tukee koko perheen elämäntilannetta. Sellaista ratkaisua vanhemmat hakevat. Yhtä oikeaa mallia ei ole, eikä perhe-elämän järjestäminen ole perheille mikään myötäsyntyinen, helppo ratkaisu, vaikka kaikki mahdollisuudet olisivat käytettävissä. Perheitä pitää tukea päätöksenteossa – ikävin tilanne on, jos perheessä vain ajaudutaan johonkin hoitoratkaisuun ja ympäristö tuntuu kaiken lisäksi syyllistävän heitä siitä.

Työllisyyden näkökulmasta on tärkeää, että myös äidit olisivat nykyistä paremmin työmarkkinoiden käytettävissä. Tämä myös parantaisi naisten sosiaaliturvaa ja etenemistä työuralla sekä lisäisi yhteiskunnallista tasa-arvoa.

Suomalaisessa työelämässä puhutaan paljon joustoista, mutta silloin, kun joustoja pitäisi tuoda käytäntöön ja kehittää työntekijöiden ehdoilla, pakko alkaa helposti määrätä. Joko ollaan työssä tai työn ulkopuolella. Kun töihin palataan, työtä tehdään täysillä.

Tulevan hyvinvointimme turvaamiseksi työllisyysastetta on nostettava. On tärkeää, että meillä on toimivia malleja esimerkiksi ammattitaidon päivittämiseen. Ne tukevat vanhempia, jotka palaavat vanhempainvapaalta työelämään. On myös kehitettävä mahdollisuuksia osa-aikaiseen työhön ja lyhennettyyn työaikaan. Joillakin aloilla osa-aikaisuus on helppo järjestää, mutta monilla aloilla se vaatii suunnittelua ja työn uudelleenorganisointia. Ei voi olla niinkään, että samat työt hoidetaan lyhyemmässä ajassa ja osa-aikaisella palkalla. Osa-aikaisuuden tuloloukusta on myös puhuttu, ja onkin varottava, ettei vanhempia ajeta palkkaköyhyyteen.

Lasten kotihoidontuen leikkaaminen on ollut keskusteluissa. Mielestäni on huono vaihtoehto heikentää tai osa-aikaistaa kotihoidontukea, ellei äitien työllistymisestä ole mitään takeita. Jos työpaikkaa ei ole odottamassa, pienten lasten vanhempien työllistymistä ja kouluttautumista on myös tuettava.

On tärkeää, että tuemme perhe- ja työelämän yhteensovittamista. Työmarkkinoille on luotava monipuolisia mahdollisuuksia lyhyemmän työajan tekemiseen ja ratkaisuja, joilla tuetaan työelämään siirtymistä. Päivähoidon eri muotoja ja lasten kotihoidontukea pitää kehittää tukemaan lasta ja perhettä erilaisissa elämäntilanteissa. Palveluiden, myös maksupolitiikan, on tarjottava aitoja mahdollisuuksia valintojen tekemiseen lapsen ja perheen hyvinvoinnin parhaaksi.

Kehitysvammaisille oikeus hyvään elämään

Juhlapuhe Lappeenrannan kehitysvammaisten tukiyhdistyksen 50-vuotisjuhlassa 10.11.2012

 

Arvoisa juhlayleisö, hyvät naiset ja herrat! Lämpimät onnittelut 50-vuotiaalle Lappeenrannan kehitysvammaisten tukiyhdistykselle! Viidenkymmenen vuoden aikana on tapahtunut paljon. Maailma yhdistyksen syntymän aikoihin oli täysin erilainen kuin tänä päivänä. Näin oli myös kehitysvammaisten asema ja elämä. 50 vuotta sitten vierastettiin kehitysvammaisuutta ja heidät sijoitettiin laitoksiin pois muiden kansalaisten lähettyviltä.

1970-luvulla ajattelu muuttui. Vaadittiin avohuoltoa kehitysvammaisille. 1980- ja 90- luvulla vaadittiin edelleen uudenlaisia asumismuotoja ja palveluja. Tämän seurauksena asuntoloja rakennettiin, vaadittiin parannuksia kehitysvammaisten erilaisiin elämäntilanteisiin ja palveluihin. Kehitysvammaisten ihmisten olosuhteita on parannettu ja vahvistettu, mutta kuten tiedämme, työ on monella tapaa edelleen kesken.

Järjestöillä on ollut erittäin suuri merkitys tässä kehityksessä. Olen monesti todennut, että ilman järjestöjä ja siellä toimivia ihmisiä heikommassa asemassa olevien ihmisten elämän arki ei tulisi koskaan samalla tavalla näkyväksi. Se on ollut myös avain muutoksille ja parannuksille.

Siitä suuri kiitos teille kaikille toimijoille, jotka olette näiden vuosien aikana jaksaneet tehdä töitä toisen ihmisen hyvinvoinnin ja oikeusturvan parantamiseksi. Ilman teitä moni lainsäädäntöuudistus olisi jäänyt tekemättä, moni palvelu saamatta ja monen ihmisen elämän tilanne olisi ihan jotain muuta kuin se tänä päivänä on. Vielä kerran suuret sydämelliset kiitokset siitä teille. 

Arvoisa juhlayleisö,

Vammaisjärjestöjen keskeisiin arvoihin kuuluu ihmisarvon, osallisuuden ja syrjimättömyyden korostaminen. Haluan jakaa ne arvot teidän kanssanne. Minulle ihmisten välinen tasa-arvo ja ihmisen arvostaminen sellaisena kuin hän on, on tärkein ohjenuora elämässäni ja työssäni.

Jokainen ihminen on ennen muuta ihminen ja esimerkiksi kehitysvammaisuus on ominaisuus, joka ei saa tehdä ihmistä ulkopuoliseksi. Meillä on kaikilla haaveita ja unelmia, hyviä ja heikkoja kohtia, on hyviä ja huonoja päiviä, jokaisella on vahvuuksia ja heikkouksia. Jokaisella on oma ainutlaatuinen elämänsä ja yksilöllinen elämäntilanteensa.

Siksi ihmisistä ei pidä tehdä sen enempää yleistyksiä kuin ahtaita luokittelujakaan.

On kuitenkin syytä puhua painokkaasti vammaisten ihmisten puolesta. Vammaisen ihmisen elämässä on paljon arkisia esteitä, joiden poistamiseksi tehdään jatkuvaa työtä yhdessä.

Lähtökohtana ja tavoitteena kaikessa vammaispolitiikan kehittämisessä on vammaisten henkilöiden perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteuttaminen. Vammaisella henkilöllä on oikeus kuulua joukkoon ja oikeus saada äänensä kuuluviin. Heikoimmista ihmisistä on pidettävä huolta, mutta se ei tarkoita, että passivoimme ihmisiä ja teemme asiat heidän puolestaan. Päinvastoin. 

Ihmisellä pitää olla oikeus tehdä asiansa itse.

Tämä tarkoittaa myös, että hänellä on oltava riittävä itsemääräämisoikeus, eli oikeus päättää omaa itseään koskevista asioista.

Arvoisa juhlayleisö,

Ehkä tärkeimpiä asioita, joilla vammaisen henkilön osallisuutta ja itsenäisyyttä voidaan vahvistaa, ovat asioina aivan samoja kuin meillä kaikilla kansalaisilla – hyvä laadukas päivähoito, opetus, koulutus, oma, itsenäinen asuminen sekä työ, josta saa omaa rahaa.
Niiden kehittäminen ovat myös keskeisellä sijalla vammaispolitiikassa.

Meidän tulee antaa kehitysvammaisille laadukas päivähoito. Se vaatii monesti paljon. He tarvitsevat yksilöllistä ja monipuolista tukea omassa kasvussaan. He tarvitsevat myös erilaista osaamista heidän kanssaan työskenteleviltä aikuisilta ja alan ammattilaisilta. Samalla myös perhe tarvitsee tukea.

Kuulen aivan liian usein lapsen tai nuoren vanhemmilta: ”Elämä on jatkuvaa taistelua viranomaisia vastaan, saan jatkuvasti taistella lapseni ja perheeni oikeuksien puolesta” tai ” Viranomaisten pitäisi tukea meitä, eikä uuvuttaa”.  Tämä todellisuus on muutettava, ja se muuttuukin kun nostamme epäkohtia esiin, tuomme niihin ratkaisuja ja kehitämme uusia, parempia toimintatapoja.

Toinen asia, johon meidän on panostettava niin täällä Etelä-Karjalassa kuin muuallakin Suomessa on kehitysvammaisten mahdollisuus laadukkaaseen opetukseen ja koulutukseen.

Valitettava tosiasia on, että kehitysvammaisille ei edelleenkään tarjota riittävästi vaihtoehtoja tai ei ollenkaan mahdollisuuksia opiskella tutkintoon johtavaa koulutusta omalla paikkakunnallaan. Me tarjoamme hyvän perusopetuksen peruskoulussa. Tämän jälkeen kehitysvammaiselle ei tarjota yhdenvertaisia mahdollisuuksia käydä toisen asteen koulutusta omasta kodistaan kuten muiden nuorten. Hänelle tarjotaan erilaista valmentavaa opetusta ja koulutusta, joka sekin on erittäin tärkeää. Sen yksi tärkeä tehtävä on tukea nuorta päivittäisessä arjessa. 

Meillä on kuitenkin myös kehitysvammaisia nuoria, joilla olisi edellytyksiä suoriutua myös tutkintoon johtavasta koulutuksesta. Se vaatii koulutukselta erityistä osaamista, jota esimerkiksi Luotsi pystyy tarjoamaan. Tästä syystä meidän on kehitettävä yhteistyössä esimerkiksi Etelä-Karjalan koulutuskuntayhtymän ja Luotsin kanssa tutkintoon johtavaa koulutusta myös vammaisille ja kehitysvammaisille. Heille on tarjottava yhdenvertaiset ja tasa-arvoiset mahdollisuudet saada opiskella kotoa käsin samoin kuin muilla ikäisillään.

Arvoisa juhlaväki,

Myös kehitysvammaisen nuorten elämänkaari on kuten muidenkin nuorten. Hän elää lapsuutensa vanhempiensa kanssa, tämän jälkeen hän haluaa itsenäistyä, muuttaa pois kotoa ja päättää omasta elämästään. Hänellä on tiiviit ja hyvät suhteet perheeseensä mutta tavoitteena on itsenäinen, ehkä tuettu oma elämä. Tätä meidän tulee myös tukea.

Suomessa on toteutettu parin vuoden ajan Kehitysvammaisen asumisen ns. Kehas-ohjelmaa.
Tavoitteena on, ettei kenenkään enää tarvitse asua laitoksessa tai aikuisena lapsuudenkodissaan, vaan jokainen kehitysvammainen ihminen voi tulevaisuudessa asua omassa kodissaan. Laitosten roolia ihmisten pitkäaikaisessa asumisessa siis puretaan ja samalla lapsuudenkodeista muuttaville kehitysvammaisille henkilöille taataan yksilöllinen asuminen.

Tämän tavoitteen vahvistamiseksi maamme hallitus on tämän viikon torstaina antanut periaatepäätöksen, jonka mukaan jokaisella kehitysvammaisella ihmisellä on oikeus asua samoin kuin muutkin kuntalaiset ja saada tarvitsemansa palvelut. Päämääränä on, että vuoden 2020 jälkeen kukaan vammainen henkilö ei asu laitoksessa.

Tämä on hyvä kehityssuunta, tavoitteena pitääkin olla vahvasti itsenäisen elämän tukeminen. Mutta pelkkä asunto ei riitä, tarvitaan myös yksilöllistä tukea, jotta kehitysvammainen ihminen saa hyvät edellytykset arkiseen elämään ja osallistumiseen. Yksilöllisen asumisen tueksi tarvitaan etenkin laadukkaita ja riittäviä sosiaali- ja terveydenhuollon tukitoimia ja palveluita, tarvittaessa ympärivuorokautisesti. Meillä pitää myös olla riittävästi osaavaa henkilökuntaa toteuttamassa palveluita. 

Tarvitsemme myös uusia ajatuksia ja luovuutta uudenlaisten asumis- ja palvelukonseptien kehittämiseksi. Tämä koskee myös Lappeenrantaa. Myös meillä täällä toteutetaan kansallista asumisohjelmaa ja yksilöllisiä ja uudenlaisia asumismuotoja kehitetään.

Hyvä esimerkki on Kotimäki, johon kävin tutustumassa muutama viikko sitten. Haluan tässä yhteydessä kiittää Kotimäkeä, niin asukkaita kuin siellä työskenteleviä ihmisiä. Oli suuri ilo nähdä asukkaiden ja työntekijöiden hyvä, luottamuksellinen ilmapiiri toisiaan kohtaan. Usko tulevaisuuteen oli vahva ja myönteinen, elämänilo raikui ja tuntui.

Kotimäki valmentaa nuoria itsenäiseen elämään. Heille annettaan vastuuta omasta päivittäisestä arjesta, samalla heitä tuetaan ja kannustetaan omaan itsenäiseen päätöksentekoon. Työskentely on suunnitelmallista ja yksilöllistä. Hienoa oli se vahva luottamus, joka työntekijöillä oli nuoriin. Luottamus vahvistaa myös itsetuntoa ja uskoa itseensä ja tulevaisuuteen.

Tämä oli hienoa nähdä, sillä kehitysvammaisten osalta se ei ole itsestäänselvyys. Me teemme liian helposti ratkaisuja ja päätöksiä heidän puolestaan emmekä uskalla irrottaa otetta nuoresta. - Meidän pitää luottaa heihin, antaa heille vastuuta ja omaa päätösvaltaa omasta elämästä ja omasta päivittäisestä arjesta. 

Arvoisa juhlayleisö,

Myös kehitysvammaisilla on oltava oikeus ansaita elantonsa itse. Heitä pitää tukea työnhaussa. Tällöin esim. työhönvalmentajan tuki on tärkeää. Lappeenrannassakin on palkattu työvalmentaja, joka etsii töitä kehitysvammaisille. Tämä on hieno asia.

Tällä hetkellä eduskunnassa valmistellaan useita lainsäädäntöesityksiä, joiden tavoitteena on parantaa osatyökykyisten ja siten myös kehitysvammaisten työllistymistä. Valmisteilla on myös toimintaohjelma, jolla parannetaan osatyökykyisten mahdollisuuksia työntekoon ja kuntoutukseen.

Eduskunnan käsittelyssä on juuri nyt laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta.  Käsite ”vajaakuntoinen”, jota pidetään vanhanaikaisena ja loukkaavana, poistetaan tulevasta laista.  Samalla parannetaan osatyökykyisten asemaa työnhakijana. Ensi vuoden alusta tulee voimaan nuorten yhteiskuntatakuu. Myös vammaiset nuoret kuuluvat yhteiskuntatakuun piiriin. On siis odotettavissa paljon parannusta nykyiseen tilanteeseen.

Asenteissa on kuitenkin vielä paljon korjattavaa.  Samoin on myös todettava, että jos henkilö ansaitsee eläkkeensä lisäksi yli 713 euroa, hänen kansaeläkkeensä lakkaa. Itse asiassa ansaintarajat ohjaavat ihmistä enemmän kuin hänen todellinen työkykynsä. Näin ei saisi olla, vaan tähänkin on löydyttävä parempia ratkaisuja.

Tämän lisäksi meidän on myös turvattava hyvä ja laadukas päivä- ja työtoiminta niille, jotka eivät palkkasuhteiseen työhön kykene. Se on ehdottoman tärkeää. Toisaalta työosuusrahan taso on edelleen aivan liian pieni, ja siihen tulisi tulevaisuudessa saada parannusta.

Arvoisa juhlayleisö,

Yhteiskunnassa tapahtuu tällä hetkellä paljon. Julkisella sektorilla on tärkeä tehtävä huolehtia ihmisten perusoikeuksista ja hyvinvoinnista. Me tiedämme, että se ei aina riitä. Ihmiset tarvitsevat toisiaan elämäntilanteensa tueksi. Järjestöjen vahvuus on juuri siinä. Järjestöt ovat lähellä ihmisen päivittäisessä arjessa. Järjestöjen vahvuus on siinä, että ne elävät siinä hetkessä - mitä yksittäinen ihminen, perhe tai jäsenistö tarvitsee. Järjestöissä annetaan ohjausta ja neuvontaa, tarjotaan vertaistukea, huolehditaan edunvalvonnasta, järjestetään koulutusta, on virkistystoimintaa. Tämä työ perustuu pitkälti vapaaehtoistyöhön. Ihmisillä on vahva sitoutuminen ja suuri sydän toisten ihmisten elämäntilanteissa auttamiseen. Tämä on työtä, jota yhteiskunnan pitää myös arvostaa. Hyvinvointiyhteiskuntamme ei selviä ilman vapaaehtoistyötä. Tämä pitää myös tunnistaa ja tunnustaa. Teillä on tästä viidenkymmenen vuoden kokemus.

Siksi on tärkeää, että järjestöjen toimintaedellytykset turvataan. On todella tärkeää, että sosiaali- ja terveysalan järjestöjen mahdollisuudet toimia jäsenten ja ihmisten hyväksi turvataan myös jatkossa kaikissa tilanteissa.

Vielä kerran lämpimät onnittelut teille kaikille ja hienolle yhdistyksellenne! Onnea ja menestystä tulevaisuuteen!

Sote-uudistuksessa katsottava rohkeasti tulevaisuuteen

Kansanedustaja Anneli Kiljunen liputtaa vahvan, elinvoimaisen ja terveen peruskunnan puolesta sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestäjänä ja tuottajana. Kiljusen mielestä terveyskeskusten palveluita pitää vahvistaa erikoissairaanhoidon osaamisella. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon välinen raja-aita on kaadettava.

 - Asiakas pitää nostaa keskiöön. Hänen pitää saada palvelut laadukkaina ja oikeaan aikaan. Terveyskeskukseen on päästävä silloin kun siihen on tarve, Kiljunen toteaa.

 - Valitettavasti tällä hetkellä palvelut eivät toimi kuten pitäisi. Tämä koskee myös Etelä-Karjalaa ja Eksotea. Palveluiden toimivuus on yksi ongelma, mutta niiden ratkaiseminen on Eksoten alueella vielä vaikeampaa, koska olemme keskittäneet sosiaali- ja terveydenhuollon päätöksenteon peruskuntien ulkopuolelle. Näin kuntalaiset ja heidän valitsemansa valtuutetut eivät pääse suoraan vaikuttamaan siihen, miten palvelut toimivat. On myös kehitettävä hankintaosaamista, etteivät kansainväliset pörssiyhtiöt valtaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita ja kuntalaisten veroeurot valu veroparatiiseihin.

 - Palvelut tulisi tuottaa ensisijaisesti vahvassa peruskunnassa, jossa valta ja vastuu ovat kuntalaisten valitsemilla päätöksentekijöillä. Nyt hallituksen kunta- ja palvelurakenneuudistuksen myötä meidän on myös avoimesti mietittävä mikä meillä Etelä-Karjalassa toimii ja mikä vaatii muutosta. Päätöksiä on uskallettava tehdä rohkeasti tulevaisuutta ajatellen, Kiljunen linjaa.

Omaishoitajien asemaa parannettava

Olen jättänyt eduskunnalle lakialoitteen omaishoitajien aseman parantamiseksi. Aloite oli eilen eduskunnassa lähetekeskustelussa. Alla esittelypuheenvuoroni.

Kuten tiedämme hyvin, omaishoitajat tekevät korvaamattoman arvokasta työtä hoitaessaan omaisiaan. Omaishoitajat saavat pienen korvauksen usein ympärivuorokautisesta työstä, mutta he eivät ole työsuhteessa kuntaan. Omaishoito on yhteiskunnalle erittäin edullinen hoitojärjestely, ja omaishoidon on arvioitu tuottavan kustannussäästöä jopa noin 2 miljardia euroa vuositasolla.
Omaishoidon kustannukset ovat vain kuudesosa laitoshoidon kustannuksista, ja järjestelmä tukee tehokkaasti viime vuosien ikääntymispolitiikkaamme, jossa siirrämme painopisteen laitoshoidosta kotihoitoon ja vahvistamme ihmisen toimintakykyä ja omia voimavaroja.

Tätä taustaa vasten on hämmentävää, että keskeiseksi ongelmaksi omaishoidon toteutumisessa on tullut se, että kunnat eivät osoita talousarviossaan omaishoidon tukeen riittäviä määrärahoja. Näin siitäkin huolimatta, että perustuslaissa on asetettu velvollisuus turvata riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut kansalaisille ja tämä olisi huomioitava kuntien talousarviossa. Silti omaishoitoon tarkoitettuja määrärahoja budjetoidaan tiedossa olevaa tarvetta vähäisemmäksi.
Tietoista alibudjetointia tapahtuu etenkin silloin, kun omaishoidon määrärahaa ei koroteta seuraavassa talousarviossakaan, vaikka raha on edellisenä vuonna loppunut kesken vuoden ja moni omaishoitaja on sen vuoksi suuresta tarpeestaan huolimatta jäänyt vaille sopimusta.

Kunnan tulisi suhtautua omaishoitajiin yhtä suurella vakavuudella kuin omiin työntekijöihinsä, etenkin kun kaikki laskelmat osoittavat omaishoidon olevan edullisin hoitomuoto kunnalle ja sen on jopa osoitettu tuovan huomattavia säästöjä. Lisäksi omaishoito edistää perheiden yhteenkuuluvuutta ja antaa mahdollisuuden inhimilliseen hoitoon kotona hoidettavalle tutussa ympäristössä.

Kunnissa on ajauduttu erikoisiin tilanteisiin, jos omaishoitoon varatut rahat ovat loppuneet kesken vuoden. On esimerkiksi päätetty, ettei uusia omaishoitosopimuksia enää tehdä. Lisäksi on irtisanottu voimassa olevia sopimuksia ja tämän jälkeen laadittu uudet, aiempaa tiukemmat saantiperusteet, ja näin on evätty aiemmilta tuensaajilta tuen jako. Liian pienen määrärahan seurauksena hoitovastuu siirretään kunnalta omaishoitajalle. Näin ei saisi olla.

On myös todella epäoikeudenmukaista, jos omaishoidon määräraha loppuu kesken vuotta eikä kunta tämän jälkeen enää aloita loppuvuonna uusia omaishoitosopimuksia. Eihän omaishoitotilanne, kuten mikään inhimillinen elämä, seuraa kalenterivuotta tällä tavalla. Ei arjen elämistä voi siirtää ensi vuoteen. Siihen pitää saada mahdollisuus juuri tänään.

Valitettavasti meidän järjestelmämme ei pidä asiakasta keskiössä vaan edelleen toimimme liian järjestelmäkeskeisesti. Koska on selvää, ettei nykyinen lainsäädäntö toimi riittävän hyvin turvatakseen omaishoitajien ja hoidettavien aseman, on lakia syytä muuttaa.

Lakialoitteessa, jonka olen valmistellut myös Omaishoitajat ja läheiset -liiton puheenjohtajan roolissa yhteistyössä liittomme kanssa, ehdotetaan rajoitettavaksi kunnan oikeutta irtisanoa voimassa olevia omaishoidon sopimuksia. Tällä hetkellä omaishoitolaissa on hyvin väljästi määritelty, miten omaishoidosta tehdyt sopimukset voidaan kunnan puolelta purkaa. Irtisanomista ei tarvitse perustella mitenkään. Tämä on aiheuttanut paljon epävarmuutta omaishoitajien keskuudessa ja vaikeuttanut pitkäaikaisen omaishoitotyön suunnittelua.

Aloitteessa ehdotetaan, että toistaiseksi voimassa oleva omaishoitosopimus voidaan kunnan puolelta irtisanoa vain asiallisesta ja painavasta syystä. Asiallisena ja painavana syynä ei voitaisi kuitenkaan pitää kunnan tavoitetta säästää sosiaali- ja terveydenhuollon menoista, omaishoitoon varatun määrärahan loppumista kesken vuoden tai kunnan päättämiä uusia, aiempaa tiukempia omaishoidon tuen myöntämisperusteita.

Lakialoitteen toteuttaminen edistäisi omaishoitoa ja lisäisi halukkuutta ryhtyä omaishoitajaksi, mikä toisi huomattavia säästöjä hoitokuluihin. Lisäksi lakialoitteen toteuttaminen edistäisi perustuslain toteutumista omaishoitajien ja heidän hoidettaviensa parissa.

Lainmuutoksen myötä omaishoitajan oikeudellinen asema vahvistuu ja ihmiset voivat nykyistä pitkäjänteisemmin tehdä suunnitelmia hoidon järjestämiseksi. Myös halukkuus omaishoidon tekemiseen tulee lisääntymään, koska omaishoitajat voivat aiempaa paremmin luottaa tekemänsä sopimuksen pysyvyyteen.

Omaishoitajien ja heidän hoidettaviensa ei lainmuutoksen jälkeen enää tarvitse pelätä, että heidän sopimuksensa tullaan irtisanomaan. Muutoksella nykyinen epävarmuus poistetaan ja omaishoitajat uskaltavat aiempaa rohkeammin ottaa yhteyttä omaishoidosta vastaaviin viranhaltijoihin ja pyytää hoito- ja palvelusuunnitelmien päivitystä muuttuneiden olosuhteiden mukaisesti.

Lainmuutos edistää omaishoitoa aitona vaihtoehtona ja hallitusohjelman mukaisesti lisää  omaishoitosopimusten ja omaishoitojärjestelmän kattavuutta ja merkitystä.

Ajatuksia kuntauudistuksesta

Kuntauudistus on Suomelle välttämätön. Jotta kunnat pystyvät vastaamaan palveluhaasteeseen, tarvitsemme vahvoja ja elinvoimaisia kuntia. Nykyinen yli 300 kunnan järjestelmä ei enää vastaa tämän ajan vaatimuksia. Jotta kaikilla kuntalaisilla on tulevaisuudessa mahdollisuus käyttää julkisesti rahoitettuja yhteisiä peruspalveluita, kuten terveydenhuoltoa, päivähoitoa tai kirjastoa, meidän on tehtävä myös muutos palvelurakenteisiin. Etenkin sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistus on olennainen osa kuntauudistusta.

Kunta on kuntalaisia varten ja kuntauudistuksen keskiössä ovat kuntalaiset ja heidän tulevaisuutensa. Nykyiset ja tulevat kuntapäättäjät ovat vastuussa siitä, minkälaisessa kunnassa asukkaat asuvat ja elävät. Onko peruskunta, kotikunta riittävän elinvoimainen ja vahva tuottamaan asukkailleen tarvittavat laadukkaat palvelut vielä viiden tai kahdenkymmenen vuodenkin päästä? Miten kunta pystyy omalla toiminnallaan vahvistamaan kunnan elinkeinorakennetta ja työllisyyttä sekä takaamaan tarvittavan rahoituksen palveluiden järjestämiseen? Kuntarajat eivät ole itsetarkoitus, mutta kunnalla on vahva itsehallinto ja suuri vastuu asukkaiden elämästä ja hyvinvoinnista. Kuntapäättäjät ovat nyt suurten päätösten edessä.  

Kunta ei voi olla vahva ilman vahvasti toimivaa kansalaisyhteiskuntaa ja demokratiaa. Siksi on välttämätöntä turvata ja parantaa myös kansanvallan toimintaedellytyksiä uudistetussa kuntakentässä. On kysyttävä, miten Keskustan esittämä väliportaan hallintomalli tai maakuntamalli vahvistaa kuntalaisten demokratiaa, kun päätöksenteko ja vaikuttaminen viedään pois kuntalaisten ulottuvuudesta? Malli keskittää valtaa muutamille luottamushenkilöille ja virkamiehille, päätöksenteko ei ole avointa ja läpinäkyvää, kansalaisdemokratian ja kuntalaisen kannalta päätöksenteko ja toiminta viedään entistä kauemmas heidän arjestaan ja läheisyydestään.

Vahvat ja elinvoimaiset kunnat vastaavat itse palveluista ja myös tuottavat niistä suurimman osan itse. Kunta, joka toimii vain yhteisen palvelualueen laskujen maksajana, ei ole sellainen vahva peruskunta, jossa kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet palveluihin ja niiden rahoitukseen toimisivat. Julkisesti ja demokraattisessa ohjauksessa tuotettu hyvinvointipalvelu on useimmiten kuntalaisille paras vaihtoehto. Sosialidemokraatitien tavoitteena on, että kuntarakenteita uudistetaan ja julkisia palveluja, kuten terveyskeskuspalveluja, päivähoitoa, vanhusten palveluja jne. vahvistetaan ja parannetaan nykyisestä.

Palveluiden kilpailutus on yksi tämän päivän ilmiö. Kunnissa on oltava riittävä osaaminen palveluiden ostamiseen ja kilpailuttamiseen. Kyse on ihmisten palveluista ja heidän hyvinvoinnistaan. Ihmisten palveluiden laadulle ja tarpeille on annettava nykyistä vahvempi asema kilpailutuksessa. Monikansallisten hoivayritysten tarjous voi olla halvin, mutta se ei ole yleensä sitä, jos katsotaan pidemmällä aikavälillä. Kuntataloudessa ei pidä hakea lyhytnäköistä säästöä ja pikavoittoja vaan satsata kestävästi kuntalaisten hyvinvointiin.

Sosialidemokraatit ovat esittäneet, että Suomen kunnissa pistetään stoppi yhteistyölle veroparatiisiyhtiöiden kanssa. Kuntien pitäisi tehdä periaatepäätös, etteivät ne tee hankintoja yhtiöistä, joilla on kytkentöjä veroparatiisiin. Aina, kun julkisia hankintoja kilpailutetaan, pitäisi selvittää mahdolliset veroparatiisikytkennät ja suljettava tällaiset yhtiöt kilpailutuksen ulkopuolelle. Tämä on tärkeä avaus ja toivon, että kunnissa tähän tartutaan. Uskon myös, että tämä avaus vastaa hyvin suomalaisten arvomaailmaa ja ajatuksia siitä, miten reilu kunta toimii.

Kuntauudistus on myös tasa-arvouudistus. Tiedämme, että eriarvoisuus on lisääntynyt hälyttävästi. Miesten elinajanodotteessa on alimman ja ylimmän tuloluokan välillä 12,5 vuoden ero. Tämä on yksinkertaisesti väärin, eikä se selity ihmisten erilaisilla elämäntavoilla. Meidän on puututtava eriarvoistaviin rakenteisiin ja käytäntöihin. Eriarvoisuuden lisääntyminen on pysäytettävä.

On selvää, että kuntarakenne, elinvoimaiset ja veropohjaltaan vahvat kunnat eivät automaattisesti paranna palveluiden saatavuutta ja kansalaisten yhdenvertaisuutta. Tarvitsemme myös selkeitä palvelurakenteita ja prosessien muutoksia, mutta tämäkään ei riitä. Meidän on turvattava yhteisesti rahoitetut, kunnan itse järjestämät palvelut. On veronmaksajien etu, että kuntalaiset, valtuusto ja lautakunnat voivat suoraan vaikuttaa palveluiden laatuun.

Järjestöt, paikalliset yritykset ja markkinat voivat vastata osasta palvelutuotantoa, mutta kuntaa, sen palveluita ja kuntalaisten hyvinvointia ei saa myydä markkinoiden armoille. Meille sosialidemokraateille terveys ja hyvinvointi ei ole kauppatavaraa.