Sote-uudistuksessa katsottava rohkeasti tulevaisuuteen

Kansanedustaja Anneli Kiljunen liputtaa vahvan, elinvoimaisen ja terveen peruskunnan puolesta sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestäjänä ja tuottajana. Kiljusen mielestä terveyskeskusten palveluita pitää vahvistaa erikoissairaanhoidon osaamisella. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon välinen raja-aita on kaadettava.

 - Asiakas pitää nostaa keskiöön. Hänen pitää saada palvelut laadukkaina ja oikeaan aikaan. Terveyskeskukseen on päästävä silloin kun siihen on tarve, Kiljunen toteaa.

 - Valitettavasti tällä hetkellä palvelut eivät toimi kuten pitäisi. Tämä koskee myös Etelä-Karjalaa ja Eksotea. Palveluiden toimivuus on yksi ongelma, mutta niiden ratkaiseminen on Eksoten alueella vielä vaikeampaa, koska olemme keskittäneet sosiaali- ja terveydenhuollon päätöksenteon peruskuntien ulkopuolelle. Näin kuntalaiset ja heidän valitsemansa valtuutetut eivät pääse suoraan vaikuttamaan siihen, miten palvelut toimivat. On myös kehitettävä hankintaosaamista, etteivät kansainväliset pörssiyhtiöt valtaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita ja kuntalaisten veroeurot valu veroparatiiseihin.

 - Palvelut tulisi tuottaa ensisijaisesti vahvassa peruskunnassa, jossa valta ja vastuu ovat kuntalaisten valitsemilla päätöksentekijöillä. Nyt hallituksen kunta- ja palvelurakenneuudistuksen myötä meidän on myös avoimesti mietittävä mikä meillä Etelä-Karjalassa toimii ja mikä vaatii muutosta. Päätöksiä on uskallettava tehdä rohkeasti tulevaisuutta ajatellen, Kiljunen linjaa.

Omaishoitajien asemaa parannettava

Olen jättänyt eduskunnalle lakialoitteen omaishoitajien aseman parantamiseksi. Aloite oli eilen eduskunnassa lähetekeskustelussa. Alla esittelypuheenvuoroni.

Kuten tiedämme hyvin, omaishoitajat tekevät korvaamattoman arvokasta työtä hoitaessaan omaisiaan. Omaishoitajat saavat pienen korvauksen usein ympärivuorokautisesta työstä, mutta he eivät ole työsuhteessa kuntaan. Omaishoito on yhteiskunnalle erittäin edullinen hoitojärjestely, ja omaishoidon on arvioitu tuottavan kustannussäästöä jopa noin 2 miljardia euroa vuositasolla.
Omaishoidon kustannukset ovat vain kuudesosa laitoshoidon kustannuksista, ja järjestelmä tukee tehokkaasti viime vuosien ikääntymispolitiikkaamme, jossa siirrämme painopisteen laitoshoidosta kotihoitoon ja vahvistamme ihmisen toimintakykyä ja omia voimavaroja.

Tätä taustaa vasten on hämmentävää, että keskeiseksi ongelmaksi omaishoidon toteutumisessa on tullut se, että kunnat eivät osoita talousarviossaan omaishoidon tukeen riittäviä määrärahoja. Näin siitäkin huolimatta, että perustuslaissa on asetettu velvollisuus turvata riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut kansalaisille ja tämä olisi huomioitava kuntien talousarviossa. Silti omaishoitoon tarkoitettuja määrärahoja budjetoidaan tiedossa olevaa tarvetta vähäisemmäksi.
Tietoista alibudjetointia tapahtuu etenkin silloin, kun omaishoidon määrärahaa ei koroteta seuraavassa talousarviossakaan, vaikka raha on edellisenä vuonna loppunut kesken vuoden ja moni omaishoitaja on sen vuoksi suuresta tarpeestaan huolimatta jäänyt vaille sopimusta.

Kunnan tulisi suhtautua omaishoitajiin yhtä suurella vakavuudella kuin omiin työntekijöihinsä, etenkin kun kaikki laskelmat osoittavat omaishoidon olevan edullisin hoitomuoto kunnalle ja sen on jopa osoitettu tuovan huomattavia säästöjä. Lisäksi omaishoito edistää perheiden yhteenkuuluvuutta ja antaa mahdollisuuden inhimilliseen hoitoon kotona hoidettavalle tutussa ympäristössä.

Kunnissa on ajauduttu erikoisiin tilanteisiin, jos omaishoitoon varatut rahat ovat loppuneet kesken vuoden. On esimerkiksi päätetty, ettei uusia omaishoitosopimuksia enää tehdä. Lisäksi on irtisanottu voimassa olevia sopimuksia ja tämän jälkeen laadittu uudet, aiempaa tiukemmat saantiperusteet, ja näin on evätty aiemmilta tuensaajilta tuen jako. Liian pienen määrärahan seurauksena hoitovastuu siirretään kunnalta omaishoitajalle. Näin ei saisi olla.

On myös todella epäoikeudenmukaista, jos omaishoidon määräraha loppuu kesken vuotta eikä kunta tämän jälkeen enää aloita loppuvuonna uusia omaishoitosopimuksia. Eihän omaishoitotilanne, kuten mikään inhimillinen elämä, seuraa kalenterivuotta tällä tavalla. Ei arjen elämistä voi siirtää ensi vuoteen. Siihen pitää saada mahdollisuus juuri tänään.

Valitettavasti meidän järjestelmämme ei pidä asiakasta keskiössä vaan edelleen toimimme liian järjestelmäkeskeisesti. Koska on selvää, ettei nykyinen lainsäädäntö toimi riittävän hyvin turvatakseen omaishoitajien ja hoidettavien aseman, on lakia syytä muuttaa.

Lakialoitteessa, jonka olen valmistellut myös Omaishoitajat ja läheiset -liiton puheenjohtajan roolissa yhteistyössä liittomme kanssa, ehdotetaan rajoitettavaksi kunnan oikeutta irtisanoa voimassa olevia omaishoidon sopimuksia. Tällä hetkellä omaishoitolaissa on hyvin väljästi määritelty, miten omaishoidosta tehdyt sopimukset voidaan kunnan puolelta purkaa. Irtisanomista ei tarvitse perustella mitenkään. Tämä on aiheuttanut paljon epävarmuutta omaishoitajien keskuudessa ja vaikeuttanut pitkäaikaisen omaishoitotyön suunnittelua.

Aloitteessa ehdotetaan, että toistaiseksi voimassa oleva omaishoitosopimus voidaan kunnan puolelta irtisanoa vain asiallisesta ja painavasta syystä. Asiallisena ja painavana syynä ei voitaisi kuitenkaan pitää kunnan tavoitetta säästää sosiaali- ja terveydenhuollon menoista, omaishoitoon varatun määrärahan loppumista kesken vuoden tai kunnan päättämiä uusia, aiempaa tiukempia omaishoidon tuen myöntämisperusteita.

Lakialoitteen toteuttaminen edistäisi omaishoitoa ja lisäisi halukkuutta ryhtyä omaishoitajaksi, mikä toisi huomattavia säästöjä hoitokuluihin. Lisäksi lakialoitteen toteuttaminen edistäisi perustuslain toteutumista omaishoitajien ja heidän hoidettaviensa parissa.

Lainmuutoksen myötä omaishoitajan oikeudellinen asema vahvistuu ja ihmiset voivat nykyistä pitkäjänteisemmin tehdä suunnitelmia hoidon järjestämiseksi. Myös halukkuus omaishoidon tekemiseen tulee lisääntymään, koska omaishoitajat voivat aiempaa paremmin luottaa tekemänsä sopimuksen pysyvyyteen.

Omaishoitajien ja heidän hoidettaviensa ei lainmuutoksen jälkeen enää tarvitse pelätä, että heidän sopimuksensa tullaan irtisanomaan. Muutoksella nykyinen epävarmuus poistetaan ja omaishoitajat uskaltavat aiempaa rohkeammin ottaa yhteyttä omaishoidosta vastaaviin viranhaltijoihin ja pyytää hoito- ja palvelusuunnitelmien päivitystä muuttuneiden olosuhteiden mukaisesti.

Lainmuutos edistää omaishoitoa aitona vaihtoehtona ja hallitusohjelman mukaisesti lisää  omaishoitosopimusten ja omaishoitojärjestelmän kattavuutta ja merkitystä.

Ajatuksia kuntauudistuksesta

Kuntauudistus on Suomelle välttämätön. Jotta kunnat pystyvät vastaamaan palveluhaasteeseen, tarvitsemme vahvoja ja elinvoimaisia kuntia. Nykyinen yli 300 kunnan järjestelmä ei enää vastaa tämän ajan vaatimuksia. Jotta kaikilla kuntalaisilla on tulevaisuudessa mahdollisuus käyttää julkisesti rahoitettuja yhteisiä peruspalveluita, kuten terveydenhuoltoa, päivähoitoa tai kirjastoa, meidän on tehtävä myös muutos palvelurakenteisiin. Etenkin sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistus on olennainen osa kuntauudistusta.

Kunta on kuntalaisia varten ja kuntauudistuksen keskiössä ovat kuntalaiset ja heidän tulevaisuutensa. Nykyiset ja tulevat kuntapäättäjät ovat vastuussa siitä, minkälaisessa kunnassa asukkaat asuvat ja elävät. Onko peruskunta, kotikunta riittävän elinvoimainen ja vahva tuottamaan asukkailleen tarvittavat laadukkaat palvelut vielä viiden tai kahdenkymmenen vuodenkin päästä? Miten kunta pystyy omalla toiminnallaan vahvistamaan kunnan elinkeinorakennetta ja työllisyyttä sekä takaamaan tarvittavan rahoituksen palveluiden järjestämiseen? Kuntarajat eivät ole itsetarkoitus, mutta kunnalla on vahva itsehallinto ja suuri vastuu asukkaiden elämästä ja hyvinvoinnista. Kuntapäättäjät ovat nyt suurten päätösten edessä.  

Kunta ei voi olla vahva ilman vahvasti toimivaa kansalaisyhteiskuntaa ja demokratiaa. Siksi on välttämätöntä turvata ja parantaa myös kansanvallan toimintaedellytyksiä uudistetussa kuntakentässä. On kysyttävä, miten Keskustan esittämä väliportaan hallintomalli tai maakuntamalli vahvistaa kuntalaisten demokratiaa, kun päätöksenteko ja vaikuttaminen viedään pois kuntalaisten ulottuvuudesta? Malli keskittää valtaa muutamille luottamushenkilöille ja virkamiehille, päätöksenteko ei ole avointa ja läpinäkyvää, kansalaisdemokratian ja kuntalaisen kannalta päätöksenteko ja toiminta viedään entistä kauemmas heidän arjestaan ja läheisyydestään.

Vahvat ja elinvoimaiset kunnat vastaavat itse palveluista ja myös tuottavat niistä suurimman osan itse. Kunta, joka toimii vain yhteisen palvelualueen laskujen maksajana, ei ole sellainen vahva peruskunta, jossa kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet palveluihin ja niiden rahoitukseen toimisivat. Julkisesti ja demokraattisessa ohjauksessa tuotettu hyvinvointipalvelu on useimmiten kuntalaisille paras vaihtoehto. Sosialidemokraatitien tavoitteena on, että kuntarakenteita uudistetaan ja julkisia palveluja, kuten terveyskeskuspalveluja, päivähoitoa, vanhusten palveluja jne. vahvistetaan ja parannetaan nykyisestä.

Palveluiden kilpailutus on yksi tämän päivän ilmiö. Kunnissa on oltava riittävä osaaminen palveluiden ostamiseen ja kilpailuttamiseen. Kyse on ihmisten palveluista ja heidän hyvinvoinnistaan. Ihmisten palveluiden laadulle ja tarpeille on annettava nykyistä vahvempi asema kilpailutuksessa. Monikansallisten hoivayritysten tarjous voi olla halvin, mutta se ei ole yleensä sitä, jos katsotaan pidemmällä aikavälillä. Kuntataloudessa ei pidä hakea lyhytnäköistä säästöä ja pikavoittoja vaan satsata kestävästi kuntalaisten hyvinvointiin.

Sosialidemokraatit ovat esittäneet, että Suomen kunnissa pistetään stoppi yhteistyölle veroparatiisiyhtiöiden kanssa. Kuntien pitäisi tehdä periaatepäätös, etteivät ne tee hankintoja yhtiöistä, joilla on kytkentöjä veroparatiisiin. Aina, kun julkisia hankintoja kilpailutetaan, pitäisi selvittää mahdolliset veroparatiisikytkennät ja suljettava tällaiset yhtiöt kilpailutuksen ulkopuolelle. Tämä on tärkeä avaus ja toivon, että kunnissa tähän tartutaan. Uskon myös, että tämä avaus vastaa hyvin suomalaisten arvomaailmaa ja ajatuksia siitä, miten reilu kunta toimii.

Kuntauudistus on myös tasa-arvouudistus. Tiedämme, että eriarvoisuus on lisääntynyt hälyttävästi. Miesten elinajanodotteessa on alimman ja ylimmän tuloluokan välillä 12,5 vuoden ero. Tämä on yksinkertaisesti väärin, eikä se selity ihmisten erilaisilla elämäntavoilla. Meidän on puututtava eriarvoistaviin rakenteisiin ja käytäntöihin. Eriarvoisuuden lisääntyminen on pysäytettävä.

On selvää, että kuntarakenne, elinvoimaiset ja veropohjaltaan vahvat kunnat eivät automaattisesti paranna palveluiden saatavuutta ja kansalaisten yhdenvertaisuutta. Tarvitsemme myös selkeitä palvelurakenteita ja prosessien muutoksia, mutta tämäkään ei riitä. Meidän on turvattava yhteisesti rahoitetut, kunnan itse järjestämät palvelut. On veronmaksajien etu, että kuntalaiset, valtuusto ja lautakunnat voivat suoraan vaikuttaa palveluiden laatuun.

Järjestöt, paikalliset yritykset ja markkinat voivat vastata osasta palvelutuotantoa, mutta kuntaa, sen palveluita ja kuntalaisten hyvinvointia ei saa myydä markkinoiden armoille. Meille sosialidemokraateille terveys ja hyvinvointi ei ole kauppatavaraa.

Oikeudenmukaista turvaa omaishoitajuuteen

Toin perjantaina Eläkkeensaajien Kymen piirin 40-vuotisjuhlaan Kuusankoskelle Sos.dem. eduskuntaryhmän tervehdyksen. Puhuin ajankohtaisesta poliittisesta tilanteesta, sekä etenkin ikääntyvien ihmisten tilanteesta ja vanhuspalvelulaista. Puutuin myös mm. keskustelua herättäneeseen kysymykseen omaishoidon kehittämisestä.

- Me sosialidemokraatit olemme yksiselitteisesti sitä mieltä, että omaishoitajien asemaa on parannettava. SDP on jo pitkään ajanut parannusta omaishoitajien asemaan. Omaishoidon tueksi on oltava riittävästi monipuolisia tukipalveluita, joilla tuetaan niin omaishoitajan kuin -hoidettavankin hyvinvointia ja jaksamista.

Omaishoidon tilanne eri puolilla maata on hyvin kirjava. Peruspalveluministeri Guzenina-Richardson onkin perustanut kansallista omaishoidon kehittämisohjelmaa valmistelevan työryhmän, jonka tehtävänä on parantaa omaishoitoa ja omaishoitajien oikeusturvaa. Ohjelman toimenpiteet on tarkoitus aikatauluttaa ja tuoda budjettikehyksiin. Ensimmäisiä parannuksia tuodaan jo ensi vuoden budjettiin.

- Omaishoitajien tukipalveluihin on ensi vuodesta alkaen tulossa lisärahaa 10 miljoonaa euroa. Jatkossa on tärkeää, että omaishoidon tuen myöntämisperusteet yhtenäistetään omaishoitajille tasavertaisiksi.

- On tärkeää, että omaishoitajia kohdellaan samalla tavoin. Pelkkä omaishoidon tukipalkkio ei tuo yhdenvertaisuutta, vaan tarvitaan myös tukipalvelut. Peruspalveluministerin työryhmä käsittelee juuri tätä omaishoidon kokonaisuutta.

- Meidän on luotava yhtenäiset kriteerit, joilla arvioidaan, kuka on oikeutettu saamaan omaishoidon tukea, turvattava tukipalkkio ja tarvittavat palvelut, jotka määritellään hoito- ja palvelusuunnitelmassa. Se, kuka tukipalkkion konkreettisesti maksaa, ei ole se olennaisin kysymys, vaan oikeudenmukainen ja tasavertainen kohtelu, joka tukee omaishoitajuutta.

Tavoitteena hyvä vanhuus

Käytin Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän puheenvuoron tiistaina 25.9.2012 välikysymyskeskustelussa  ikäihmisten hyvästä hoivasta, monimuotoisista palveluista ja omaishoidosta. Alla puheesta lyhennelmä.
   
Ikäihmisen ihmisarvon kunnioittaminen on Sosialidemokraateille hyvän ikääntymisen peruskivi. Sen turvaamiseksi tarvitsemme toimia yhteiskunnan kaikilla sektoreilla. Myös vanhuslain ytimessä on ikääntyvän oikeuksien ja toimintakyvyn korostaminen. Tärkeintä on, että ihminen saa yksilöllisesti juuri niitä palveluja, jotka tukevat hänen hyvinvointiaan arjessa.

Palveluiden laadun ja saatavuuden takaamiseksi tarvitsemme osaavaa, monipuolista ja riittävää henkilöstöä ja hyvää johtamista. Vanhusalan houkuttelevuutta on lisättävä ja turvattava riittävästi aloituspaikkoja ja vanhustyön erikoistumislinjoja.

Omaishoidon on oltava aito vaihtoehto läheisen ihmisen hoitamiseen eikä siihen saa ajaa ihmisiä puuttuvien palveluiden takia. Kunnissa on satsattava riittävästi omaishoitoon ja tarvittaviin tukipalveluihin.

Viimeistään nyt on otettava vakavasti paitsi hoidon ja hoivan, myös ennaltaehkäisyn, kuntoutuksen ja esteettömyyden haasteet ja ryhdyttävä toimeen. Terveyttä edistävät palvelut ja työtavat parantavat elämänlaatua ja estävät laitoshoitoon joutumista. Vanhustenhoitoon satsaaminen pitääkin kunnissa ymmärtää myös pidemmän tähtäimen taloudellisena säästönä.

Tarvitsemme myös sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistuksen, jolla turvaamme kuntiin nykyistä paremmat resurssit niin henkilöstön palkkaukseen kuin palveluiden kehittämiseen.

Nyt meillä on ainutlaatuinen tilaisuus saada aikaan hyvä ja aidosti vaikuttava laki turvaamaan vanhusten arvokasta elämää. Esitys vahvistaa ikääntyvien asemaa palveluiden käyttäjinä ja monipuolistaa palveluiden sisältöä. Sosialidemokraatit antavat hallitukselle tässä työssä täyden tuen ja luottamuksen.

Ikääntyminen on huomioitava kaikessa päätöksenteossa

Kansanedustaja, sosiaali- ja terveysvaliokunnan varapuheenjohtaja Anneli Kiljunen (sd) puhui ikääntymisen mahdollisuuksista ja haasteista Espoon Wanhojen Tovereiden tilaisuudessa Soukan palvelutalossa.

- Jotta ikäihmisille voidaan turvata hyvä vanhuus ja riittävät palvelut, ikääntyminen on huomioitava kaikessa päätöksenteossa. Se tarkoittaa toimia kaikilla sektoreilla, niin yhdyskuntasuunnittelussa, kaavoituksessa, rakentamisessa kuin palveluissakin. Ikääntyvällä on oltava oikeus monipuoliseen arkiseen elämään ja turvalliseen vanhuuteen, kansanedustaja Anneli Kiljunen linjaa.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa henkilöstön tarve kasvaa jatkuvasti. Tämä johtuu paitsi väestön ikääntymisestä ja eliniän pitenemisestä, myös nykyisen henkilöstön eläköitymisestä.

- On kuitenkin selvää, että henkilöstö ei yksin pysty vastaamaan kasvavaan palveluhaasteeseen. Työprosesseissa ja palvelurakenteissa on myös tehtävä muutoksia mm. vahvistamalla moniammatillista työtä ja lisättävä vanhustyön vaikuttavuutta. Viimeistään nyt pitää ottaa kaikkialla vakavasti ennaltaehkäisy, terveyden ja toimintakyvyn tukeminen sekä kuntouttava työote, Kiljunen painottaa. – Muuten emme tulevaisuuden haasteista selviä.

- Kaikki ymmärtävät monipuolisten palveluiden tarpeen ja tunnustavat tavoitteen kotona asumisen vahvasta tukemisesta. Kyse on siitä, miten se näkyy käytännön politiikassa. Kunnissa työtä vanhuslain toteuttamiseksi pitää tehdä yhdessä eikä vastakkainasettelusta ole hyötyä.

Karvajalanjoen kosteikon ja luontopolun avajaisista

(Otteita Karvajalanjoen suojeluyhdistyksen tiedotteesta)

Taipalsaaren Haikolan ja Vitsain kylien rajalla sijaitseva Karvajalanjoen kosteikko ja luontopolku valmistuivat kesällä. Hanke aloitettiin 15.2 ja avajaisia vietettiin sunnuntaina 19.8. Alue on ollut yleisölle avoin koko rakennusajan.

Karvajalanjoen suojeluyhdistyksen puheenjohtaja Marjut Sassi kiitteli hankkeen ripeää valmistumista. Siitä kuuluu iso kiitos ahkeralle talkooporukalle. Puheessaan Sassi kiitti myös maanomistajia, osakaskuntia, Taipalsaaren kuntaa, urakoitsijaa, tukiviranomaisia ja lahjoittajia. Myönteinen ilmapiiri on jatkunut koko hankkeen ajan.     

Lpr seudun ympäristölautakunnan puheenjohtaja Jouni Kemppi katkaisi alueen sulkeneen punaisen nauhan. Toimitusta seurasivat oikealla ke Anneli Kiljunen ja vasemmalla Karvajalanjoen suojeluyhdistyksen pj Marjut Sassi sekä ke Ari Torniainen. Kuva: Osmo Pöysti 

 

Punaisen nauhan alueelle katkaisi Lappeenrannan seudun ympäristölautakunnan puheenjohtaja Jouni Kemppi. Hän totesi että ympäristötoimi on tukenut hanketta kaikin tavoin. Koko Pien-Saimaan suojelussa näkyy seudullisen ympäristöhallinnon toimivuus, kun asioita pystytään käsittelemään usean kunnan yhteisenä. Kemppi toisti Marjut Sassin terveiset päättäjille, että eu-byrokratiaa on helpotettava, muuten monet hyvät hankkeet tukehtuvat alkuunsa.

Kansanedustaja Anneli Kiljunen on ollut Pien-Saimaan suojelun aktiivi jo monta vuotta. Hänen mukaansa Karvajalanjoen hanke osoittaa, että paljon voidaan tehdä ja nopeasti, kun ihmiset saadaan mukaan toimintaan. Kaikissa Pien-Saimaan suojelun hankkeissa pitää korostaa yhteisöllisyyttä, yhdessä tekemistä ja välittämistä.

Avajaisiin oli kutsuttu lähikylien asukkaita, rahoittajia ja tukijoita. Yleisöä oli lähes 100.

Väkeä paikalla oli lähes 100. Kuva: Marjut Sassi

 

Karvajalanjoki on suurin Pien-Saimaan läntisimpään osaan laskevista joista. Sitä pitkin järveen virtaa merkittävä määrä ravinteita pelloilta ja metsistä. Valuma-alueella on esimerkiksi kolme ojitettua suota ja yksi kuivatettu järvi.

Kosteikko on n 4,5 hehtaarin laajuinen ja siinä on useita saaria, altaita ja porrastuksia. Tarkoituksena on, että vedet viipyisivät kosteikkoalueella mahdollisimman pitkään, jolloin kiintoaineet painuisivat pohjaan ja kasvusto käyttäisi ravinteita. Näin vähennettäisiin järveen tulevaa ravinnekuormitusta.

Ympäristökeskus seuraa kuormitusta jatkossa.

Ongelmallisinta Karvajalanjoen koko alueella on maaston mataluus. Esimerkiksi nyt, kun Saimaan pinta on korkealla, virtausta ei ole lainkaan tai se on väärään suuntaan.

Kosteikko ja luontopolku rakennettiin Eu:n yleishyödyllisenä investointihankkeena, kulkutiet liikuntarajoitteisille Etelä-Karjalan Virkistysaluesäätiön tuella ja Olkkolanniityn allas Taipalsaaren kunnan rahoittamana. Omarahoitusosuuden maksoivat alueen osakaskunnat.