Sanoman maakuntalehdet tekivät viime sunnuntain lehteen jutun Kymen vaalipiirin ehdokkaiden vaalirahoituksesta. Myös blogini seuraajille tiedoksi omat vastaukseni.
1. Millaiseksi vaalibudjettisi on muodostunut?
- mikä on kokonaissumma?
Budjetti on noussut alustavista suunnitelmista (20 000) lähemmäs 25-30 000 euroon. Lopullista summaa vielä vaikea sanoa koska vaalityö on edelleen kesken ja kaikki laskut eivät ole tulleet.
- miten rahoitus jakautuu eri lähteiden kesken (mm. yksityishenkilöt, yritykset, yhdistykset, oma raha)?
Rahoituksesta
- 70% on omaa rahaa,
- 30% Lappeenrannan Sos.dem. kunnallisjärjestön,
- noin 1000 euroa lukuisilta eri yksityisiltä tukijoilta.
2. Miten julkistat vaalirahoituksesi?
- julkistatko kaikki tukijasi vai lain edellyttämät?
Julkistan kaikki lain velvoittamat tukijat.
- milloin teet vaalirahailmoituksen tai ennakkoilmoituksen
Teen lopullisen ilmoituksen vaalien jälkeen.
perjantaina
maanantaina
Sijoittajien ja poliitikkojen vastuut
Etelä-Saimaan yleisönosastolla kyseltiin, onko luotonottajan luottotappio luotonantajan vika. Siinäpä asian ydinkysymys, johon perustuu myös SDP:n linja Euroopan väliaikaisen vakausvälineen (ERVV) takauksien kasvattamisen suhteen. Meidän mielestämme sijoittajat ja pankit on myös saatava vastuuseen riskiluototuksestaan.
Kriisiin on johtanut löysä luotonanto yhdistettynä eräiden EU-maiden holtittomaan taloudenpitoon ja yli varojen elämiseen. Nykyisenkaltaisen talouskriisin uusiutuminen tulevaisuudessa on estettävä. Ei ole oikein, että kriisi rahoitetaan veronmaksajien taskuista.
SDP on esittänyt, että ongelmamaiden velat täytyy uudelleen järjestellä niin, että sijoittajat osallistuvat taakan jakoon. Tätä mieltä ovat olleet myös mm. eduskunnan puhemies Sauli Niinistö ja ETLA:n toimitusjohtaja Sixten Korkman.
Jos EU lisäisi pankkien ja sijoittajien vastuun väliaikaiseen vakausvälineeseen, se lisäisi myös kansainvälistä luottamusta EU:n kykyyn säädellä talouttaan vastuullisesti. Nyt näyttää siltä, että pankkien ja sijoittajien vastuu täyttyy vasta vuonna 2013, kun pysyvä vakausmekanismi (EVM) otetaan käyttöön. Sitä emme voi jäädä odottamaan. Mitä pidemmälle velkasaneerausmahdollisuus lykkääntyy, sitä varmemmin luotonantajat pääsevät karkaamaan voittoineen maista, joiden kriisin syntymisessä ne ovat olleet keskeisessä roolissa.
Poliitikkojen vastuu kriisin hoidosta edellyttää vastuullisten päätösten tekemistä. Siihen SDP on sitoutunut.
Kriisiin on johtanut löysä luotonanto yhdistettynä eräiden EU-maiden holtittomaan taloudenpitoon ja yli varojen elämiseen. Nykyisenkaltaisen talouskriisin uusiutuminen tulevaisuudessa on estettävä. Ei ole oikein, että kriisi rahoitetaan veronmaksajien taskuista.
SDP on esittänyt, että ongelmamaiden velat täytyy uudelleen järjestellä niin, että sijoittajat osallistuvat taakan jakoon. Tätä mieltä ovat olleet myös mm. eduskunnan puhemies Sauli Niinistö ja ETLA:n toimitusjohtaja Sixten Korkman.
Jos EU lisäisi pankkien ja sijoittajien vastuun väliaikaiseen vakausvälineeseen, se lisäisi myös kansainvälistä luottamusta EU:n kykyyn säädellä talouttaan vastuullisesti. Nyt näyttää siltä, että pankkien ja sijoittajien vastuu täyttyy vasta vuonna 2013, kun pysyvä vakausmekanismi (EVM) otetaan käyttöön. Sitä emme voi jäädä odottamaan. Mitä pidemmälle velkasaneerausmahdollisuus lykkääntyy, sitä varmemmin luotonantajat pääsevät karkaamaan voittoineen maista, joiden kriisin syntymisessä ne ovat olleet keskeisessä roolissa.
Poliitikkojen vastuu kriisin hoidosta edellyttää vastuullisten päätösten tekemistä. Siihen SDP on sitoutunut.
perjantaina
Lapsiperheiden hyvinvointi
Maassamme lapsiperheiden köyhyys on syventynyt ja samalla lasten välillä eriarvoisuus kasvaa. Jo 150 000 lasta elää köyhässä tai köyhyysriskin perheessä. Viime aikoina on puhuttu siitä, miten Suomi on palannut luokkayhteiskunnaksi. Se alkaa yhä selvemmin näkyä juuri lasten mahdollisuuksissa elää täysipainoista lapsuutta. Eduskuntavaalien alla puhutaan paljon lapsiperheiden hyvinvoinnista, mutta pelkkä puhe ei riitä. On myös sitouduttava toimintaan lapsiperheiden puolesta.
Vanhempien työssäkäynnin edistäminen, lapsiperheiden palveluiden kehittäminen ja perheille maksettavien etuuksien parantaminen ovat tärkeitä tavoitteita, joihin on sitouduttava nykyistä paremmin.
Laadukkailla, kaikille lapsille ja perheille yhteisillä peruspalveluilla parannetaan tehokkaasti tasa-arvoa ja perheiden hyvinvointia. Pienelle lapselle turvallinen ja hyvä päivähoito on tärkeä kehittämisen kohde. Ryhmäkoot ja henkilöstömitoitukset on saatava vastaamaan nimenomaan lapsen ja perheen tarpeita. Päivähoidon ja sen maksujen olisi joustettava perhe- ja työelämää tukevasti.
Peruskoulussa vastaavasti opetuksen laatu ja oppilasryhmien koko on ratkaiseva. Me emme ole turvanneet jokaiselle lapselle ja nuorelle riittävää tukea esim. eritysopetuksessa. Oikeuskanslerin selvityksen mukaan oppilashuollon voimavarat ovat usein huomattavasti suositusten alapuolella. Nyt on saatava resurssit vastaamaan todellisia tarpeita ja turvattava jokaiselle lapselle peruskoulussa hyvä, tasa-arvoa tukevat oppimisen edellytykset.
Vanhempien jaksaminen, yhteisen ajan jakaminen lasten kanssa on vaikeaa monestakin syystä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen mukaan kolmannes pienten lasten vanhemmista on huolissaan yhteisen ajan riittämättömyydestä lapsen kanssa ja omista vanhemmuuden taidoistaan. Useimmat vanhemmat kantavat huolta vanhemmuudestaan riippumatta perheen tulotasosta. Vanhempien työttömyys ja köyhyys, mutta toisaalta myös kiire ja sterssi työelämässä ovat vakavia uhkia hyvälle vanhemmuudelle ja perheen hyvinvoinnille.
On välttämätöntä tukea perheiden jaksamista monipuolisesti. SDP:n tavoite saada Suomeen maailman paras työelämä olisi tervetullut lapsiperheiden tuki. Kaikkien lapsiperheiden ulottuville pitäisi myös viimein saada kotipalvelu. 1990-luvun laman jälkeen asiasta on ehditty puhua jo monta kertaa, mutta mitään lapsiperheiden arjessa näkyviä ratkaisjua ei ole saatu aikaan.
Kaikki puheemme kestävyysvajeen korjaamisesta ja hyvinvoinnin turvaamisesta työuria pidentämällä ja työllisyyttä vahvistamalla jäävät tyhjiksi, jos samaan aikaan annamme kymmenien tuhansien lapsien elää osattomuudessa, vailla mahdollisuuksia kehittää omia vahvuuksiaan koulussa ja harrastuksissa, rajaten samalla heidän valmiuksiaan elää täysipainoista aikuisuutta. Lapsissa on maamme ja hyvinvointimme tulevaisuus.
Vanhempien työssäkäynnin edistäminen, lapsiperheiden palveluiden kehittäminen ja perheille maksettavien etuuksien parantaminen ovat tärkeitä tavoitteita, joihin on sitouduttava nykyistä paremmin.
Laadukkailla, kaikille lapsille ja perheille yhteisillä peruspalveluilla parannetaan tehokkaasti tasa-arvoa ja perheiden hyvinvointia. Pienelle lapselle turvallinen ja hyvä päivähoito on tärkeä kehittämisen kohde. Ryhmäkoot ja henkilöstömitoitukset on saatava vastaamaan nimenomaan lapsen ja perheen tarpeita. Päivähoidon ja sen maksujen olisi joustettava perhe- ja työelämää tukevasti.
Peruskoulussa vastaavasti opetuksen laatu ja oppilasryhmien koko on ratkaiseva. Me emme ole turvanneet jokaiselle lapselle ja nuorelle riittävää tukea esim. eritysopetuksessa. Oikeuskanslerin selvityksen mukaan oppilashuollon voimavarat ovat usein huomattavasti suositusten alapuolella. Nyt on saatava resurssit vastaamaan todellisia tarpeita ja turvattava jokaiselle lapselle peruskoulussa hyvä, tasa-arvoa tukevat oppimisen edellytykset.
Vanhempien jaksaminen, yhteisen ajan jakaminen lasten kanssa on vaikeaa monestakin syystä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen mukaan kolmannes pienten lasten vanhemmista on huolissaan yhteisen ajan riittämättömyydestä lapsen kanssa ja omista vanhemmuuden taidoistaan. Useimmat vanhemmat kantavat huolta vanhemmuudestaan riippumatta perheen tulotasosta. Vanhempien työttömyys ja köyhyys, mutta toisaalta myös kiire ja sterssi työelämässä ovat vakavia uhkia hyvälle vanhemmuudelle ja perheen hyvinvoinnille.
On välttämätöntä tukea perheiden jaksamista monipuolisesti. SDP:n tavoite saada Suomeen maailman paras työelämä olisi tervetullut lapsiperheiden tuki. Kaikkien lapsiperheiden ulottuville pitäisi myös viimein saada kotipalvelu. 1990-luvun laman jälkeen asiasta on ehditty puhua jo monta kertaa, mutta mitään lapsiperheiden arjessa näkyviä ratkaisjua ei ole saatu aikaan.
Kaikki puheemme kestävyysvajeen korjaamisesta ja hyvinvoinnin turvaamisesta työuria pidentämällä ja työllisyyttä vahvistamalla jäävät tyhjiksi, jos samaan aikaan annamme kymmenien tuhansien lapsien elää osattomuudessa, vailla mahdollisuuksia kehittää omia vahvuuksiaan koulussa ja harrastuksissa, rajaten samalla heidän valmiuksiaan elää täysipainoista aikuisuutta. Lapsissa on maamme ja hyvinvointimme tulevaisuus.
torstaina
Tasavero ei selittelemällä muuksi muutu
Kokoomus on ryhtynyt mittavaan kampanjaan selittääkseen oman mustan verolinjansa valkoiseksi. Mainosten mukaan Kokoomus ei kannata tasaverokehitystä. Vakuuttelua tukevat pulueen kansanedustajien mielipidekirjoitukset, joissa todistetaan myös, että arvonlisävero onkin oikeastaan progressiivinen vero!
Kokoomus on ollut pian neljä vuotta valtiovarainministeripuolue ja vaikuttanut hallituksessa ratkaisevasti siihen, että arvonlisäveroa (alv) ja energiaveroja on korotettu. Nämä veromuodot ovat tasaveroja, toisin sanoen jokainen maksaa tuloistaan ja varallisuudestaan riippumatta saman osuuden. Esimerkkinä alv:sta: ruoka 13 %, kirjat 9 %, vaatteet 23 %, ja energiaverosta: kotitaloussähkö n. 2,1 snt/kWh.
Mielestäni on kansalaisten suurta aliarvioimista väittää, että arvonlisäveron alennetut verokannat jollakin tavalla estäisivät tasaverokehityksen tai että arvonlisävero olisi progressiivinen. Tämä on Kokoomuksen omaa logiikkaa, jolla aiemmin on lanseerattu mm. surullisesti edennyt tasa-arvotupo. Kansalaisten arjessa Kokoomuksen retoriikka on konkretisoitunut kasvavina arkisina menoina, tuloerojen kasvuna ja eriarvoisuuden lisääntymisenä.
Tulevalle vaalikaudelle Kokoomus esittää progressiivisen verotaulukon huojentamista, eli ansiotuloverojen laskua noin miljardilla eurolla. Kevennys koskisi kaikkia ansioistaan veroa maksavia, myös kaikkein suurimpia ansiotuloja saavia. Kokoomus rahoittaisi tämän miljardin aukon nostamalla arvonlisäveroa. Siis progressiiviseen verotukseen miljardin kevennys, tasaveroon yli miljardin lisäys. Eikö tämä juuri ole tasaverokehityksen ajamista?
Näinä aikoina on entistä tärkeämpää, että kansalaiset voivat luottaa maassamme toteutettavan politiikan oikeudenmukaisuuteen. Politiikan sisältö sinänsä ratkaisee, miten oikeudenmukaista se on. Kuitenkin luottamuksen kannalta on olennaista, että politiikan sisällöt ja todelliset vaikutukset kerrotaan kansalle rehellisesti. Se tarkoittaa, että poliitikko sanoo sen, mitä tarkoittaa, tekee sen, mitä lupaa ja kantaa vastuun tekemisistään. Se tarkoittaa, että puolueen linja kerrotaan julkisuuteen totuudenmukaisesti.
Sosialidemokraatit haluavat oikeudenmukaisen verouudistuksen. Se tarkoittaa tasaverokehityksen pysäyttämistä ja veronmaksukyvyn palauttamista verotuksen perustaksi. Toisin kuin hallituspuolueet, emme kannata yleisen arvonlisäveron korotusta.
Kokoomus on ollut pian neljä vuotta valtiovarainministeripuolue ja vaikuttanut hallituksessa ratkaisevasti siihen, että arvonlisäveroa (alv) ja energiaveroja on korotettu. Nämä veromuodot ovat tasaveroja, toisin sanoen jokainen maksaa tuloistaan ja varallisuudestaan riippumatta saman osuuden. Esimerkkinä alv:sta: ruoka 13 %, kirjat 9 %, vaatteet 23 %, ja energiaverosta: kotitaloussähkö n. 2,1 snt/kWh.
Mielestäni on kansalaisten suurta aliarvioimista väittää, että arvonlisäveron alennetut verokannat jollakin tavalla estäisivät tasaverokehityksen tai että arvonlisävero olisi progressiivinen. Tämä on Kokoomuksen omaa logiikkaa, jolla aiemmin on lanseerattu mm. surullisesti edennyt tasa-arvotupo. Kansalaisten arjessa Kokoomuksen retoriikka on konkretisoitunut kasvavina arkisina menoina, tuloerojen kasvuna ja eriarvoisuuden lisääntymisenä.
Tulevalle vaalikaudelle Kokoomus esittää progressiivisen verotaulukon huojentamista, eli ansiotuloverojen laskua noin miljardilla eurolla. Kevennys koskisi kaikkia ansioistaan veroa maksavia, myös kaikkein suurimpia ansiotuloja saavia. Kokoomus rahoittaisi tämän miljardin aukon nostamalla arvonlisäveroa. Siis progressiiviseen verotukseen miljardin kevennys, tasaveroon yli miljardin lisäys. Eikö tämä juuri ole tasaverokehityksen ajamista?
Näinä aikoina on entistä tärkeämpää, että kansalaiset voivat luottaa maassamme toteutettavan politiikan oikeudenmukaisuuteen. Politiikan sisältö sinänsä ratkaisee, miten oikeudenmukaista se on. Kuitenkin luottamuksen kannalta on olennaista, että politiikan sisällöt ja todelliset vaikutukset kerrotaan kansalle rehellisesti. Se tarkoittaa, että poliitikko sanoo sen, mitä tarkoittaa, tekee sen, mitä lupaa ja kantaa vastuun tekemisistään. Se tarkoittaa, että puolueen linja kerrotaan julkisuuteen totuudenmukaisesti.
Sosialidemokraatit haluavat oikeudenmukaisen verouudistuksen. Se tarkoittaa tasaverokehityksen pysäyttämistä ja veronmaksukyvyn palauttamista verotuksen perustaksi. Toisin kuin hallituspuolueet, emme kannata yleisen arvonlisäveron korotusta.
Hyvinvointivaltion tulevaisuudesta
27.1.2011. Helsingin Sanomissa tänään Marjut Lindbergiltä jälleen erittäin osuva kirjoitus ihmisten perusturvan ja -palveluiden rahoittamisesta. Tosiaan, vaihtoehdot on syytä tuoda avoimesti esiin! Keskustelua on onneksi viritetty vaalipiirissäkin, ja lähetin juuri eilen Kymen Sanomiin ja Etelä-Saimaaseen oman vastineeni paikallisen kokoomusehdokkaan kirjoitukseen:
Tarja Myllärinen arvioi kirjoituksessaan (ES 20.1.) kommenttiani lisäeläkkeestä pirujen maalaamiseksi seinälle. Omasta mielestäni se, että ”lähtökohdan tulee olla, että hyvinvointiyhteiskunta huolehtii kansalaisistaan alkaen äitiysneuvoloista ja päättyen siihen, kun poistuu tästä maailmasta” ei ole ihmisten pelottelua. Päinvastoin, haluan rakentaa sellaista hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa jokainen tuloistaan riippumatta voi luottaa huomiseen ja huolenpitoon. Käytännössä se tarkoittaa peruspalveluiden rahoittamista pääasiassa yhteisin verovaroin, eikä yksityisin vakuutuksin. Se on kestävä – ja "kiihkoton" – ratkaisuvaihtovaihto. Se vahvistaa parhaiten pohjoismaista hyvinvointimallia.
Onkin hämmentävää kuulla etenkin kokoomuslaisten puhuvan pohjoismaisen hyvinvointivaltion puolesta ja heti seuraavaksi esittävän käyttöön otettavaksi erilaisia yksityisiä hoitovaihtoehtoja, palveluseteleitä ja vakuutuksia. Koko pohjoismaisen mallin ajatus on vähentää eriarvoisuutta ja tarjota yhteisiä palveluita koko väestön käytettäväksi. Mielestäni on tärkeää tehdä politiikkaa, joka vahvistaa yhteisiä, laadukkaita peruspalveluita ja joiden saanti perustuu tarpeeseen eikä varallisuuteen. Eläkelupauksesta ja hoivalupauksesta on pidettävä kiinni, sukupolvisopimusta on vahvistettava ja lisättävä näin johdonmukaisella politiikalla luottamusta suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan
Olen puolueemme sosiaalipalvelujaoston puheenjohtaja ja valmistellut yhdessä asiantuntijajäsenten kanssa SDP:n vanhuspoliittisen ohjelman, jonka olennaisia teemoja ovat ihmisarvon kunnioittaminen, osallisuuden vahvistaminen ja toimintakyvyn ja terveyden edistämisen korostaminen. Ohjelmatyön aikana, ja sen jälkeen olen puhunut avoimesti tulevaisuuden haasteista, väestön ikääntymisestä ja hoivapalveluiden kasvavasta tarpeesta. Olemme myös kartoittaneet erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja tulevaisuuden hoivan järjestämiseksi. Meille on tärkeää, että jokainen hoivaa tai hoitoa tarvitseva myös saa sen, maksukyvystä riippumatta.
Meidän on tulevalla vaalikaudella toteutettava ennakkoluulottomasti suunnitelmallista, oikea-aikaista varautumista vanhuuden vaivoihin. Liikunnalla, oikealla ravitsemuksella ja kaikenlaisella terveyden edistämisellä on suuri merkitys. Pienikin toimintakyvyn lisäys ja hoidon lykkäys säästää sekä ihmistä että taloutta. Suuri osa etenkin ennaltaehkäisevistä palveluista itse asiassa tuottaa säästöjä, kun katsotaan vähän pidemmälle.
Tarvitsemme myös vahvoja satsauksia työllisyyteen, talouden kasvua, verotuksen rakennemuutosta, elinvoimaisia kuntia ja kuntapalveluiden vaikuttavuuden parantamista. Työtä riittää, jotta jokainen - myös tämän päivän nuori - voi ikääntyä turvallisesti ja luottaa siihen, että hän saa tarvittavan toimeentulon ja hoidon myös vanhuudenpäivinä.
Tarja Myllärinen arvioi kirjoituksessaan (ES 20.1.) kommenttiani lisäeläkkeestä pirujen maalaamiseksi seinälle. Omasta mielestäni se, että ”lähtökohdan tulee olla, että hyvinvointiyhteiskunta huolehtii kansalaisistaan alkaen äitiysneuvoloista ja päättyen siihen, kun poistuu tästä maailmasta” ei ole ihmisten pelottelua. Päinvastoin, haluan rakentaa sellaista hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa jokainen tuloistaan riippumatta voi luottaa huomiseen ja huolenpitoon. Käytännössä se tarkoittaa peruspalveluiden rahoittamista pääasiassa yhteisin verovaroin, eikä yksityisin vakuutuksin. Se on kestävä – ja "kiihkoton" – ratkaisuvaihtovaihto. Se vahvistaa parhaiten pohjoismaista hyvinvointimallia.
Onkin hämmentävää kuulla etenkin kokoomuslaisten puhuvan pohjoismaisen hyvinvointivaltion puolesta ja heti seuraavaksi esittävän käyttöön otettavaksi erilaisia yksityisiä hoitovaihtoehtoja, palveluseteleitä ja vakuutuksia. Koko pohjoismaisen mallin ajatus on vähentää eriarvoisuutta ja tarjota yhteisiä palveluita koko väestön käytettäväksi. Mielestäni on tärkeää tehdä politiikkaa, joka vahvistaa yhteisiä, laadukkaita peruspalveluita ja joiden saanti perustuu tarpeeseen eikä varallisuuteen. Eläkelupauksesta ja hoivalupauksesta on pidettävä kiinni, sukupolvisopimusta on vahvistettava ja lisättävä näin johdonmukaisella politiikalla luottamusta suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan
Olen puolueemme sosiaalipalvelujaoston puheenjohtaja ja valmistellut yhdessä asiantuntijajäsenten kanssa SDP:n vanhuspoliittisen ohjelman, jonka olennaisia teemoja ovat ihmisarvon kunnioittaminen, osallisuuden vahvistaminen ja toimintakyvyn ja terveyden edistämisen korostaminen. Ohjelmatyön aikana, ja sen jälkeen olen puhunut avoimesti tulevaisuuden haasteista, väestön ikääntymisestä ja hoivapalveluiden kasvavasta tarpeesta. Olemme myös kartoittaneet erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja tulevaisuuden hoivan järjestämiseksi. Meille on tärkeää, että jokainen hoivaa tai hoitoa tarvitseva myös saa sen, maksukyvystä riippumatta.
Meidän on tulevalla vaalikaudella toteutettava ennakkoluulottomasti suunnitelmallista, oikea-aikaista varautumista vanhuuden vaivoihin. Liikunnalla, oikealla ravitsemuksella ja kaikenlaisella terveyden edistämisellä on suuri merkitys. Pienikin toimintakyvyn lisäys ja hoidon lykkäys säästää sekä ihmistä että taloutta. Suuri osa etenkin ennaltaehkäisevistä palveluista itse asiassa tuottaa säästöjä, kun katsotaan vähän pidemmälle.
Tarvitsemme myös vahvoja satsauksia työllisyyteen, talouden kasvua, verotuksen rakennemuutosta, elinvoimaisia kuntia ja kuntapalveluiden vaikuttavuuden parantamista. Työtä riittää, jotta jokainen - myös tämän päivän nuori - voi ikääntyä turvallisesti ja luottaa siihen, että hän saa tarvittavan toimeentulon ja hoidon myös vanhuudenpäivinä.
keskiviikkona
Hallitus maksattaa talousvaikeudet nuorilla
8.12.2010. Hallituspuolueiden – Kokoomuksen, Keskustan, Vihreiden ja RKP:n – kansanedustajat ovat tänään eduskunnan äänestyksessä leikanneet nuorten viimesijaista toimeentulotukea. Muutos tarkoittaa, että toimeentulotuen perusosaa voidaan alentaa 40 prosentilla alle 25-vuotiaalta nuorelta, jolla ei ole ammatillista koulutusta, joka kieltäytyy koulutuksesta tai keskeyttää sen. Näin tehdään siksi, että vaikka nuorelta on näistä syistä evätty työmarkkinatuki, hän on kuitenkin voinut saada lähes samansuuruisen toimeentulotuen. Ja se on hallituksen mielestä väärin. Hallitus katsoo, että toimeentulotuen saaminen on saattanut estää kannustinvaikutusta, joka työttömyysturvan epäämisellä on koulutukseen hakeutumiselle.
Peruste on aivan nurinkurinen. Toimeentulotuki on jo tällä hetkellä tasoltaan liian pieni. Jos tuesta vielä leikataan 40 prosenttia pois, vaarantaa se ihmisen välttämättömän toimeentulon tason. Toimeentulotuen leikkaaminen ei ole oikea tapa ohjata nuorta koulutukseen tai työhön. Asiantuntijoiden mukaan koulutuksesta kieltäytyminen tai sen keskeyttäminen johtuvat useimmiten henkilön vaikeasta elämäntilanteesta. Oikea ratkaisu ei silloin ole elämäntilanteen vaikeuttaminen entisestään.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kuultiin tämän lakiesityksen käsittelyssä lukuisia nuorten kanssa työtä tekeviä asiantuntijoita, jotka totesivat että jopa kymmenettuhannet nuoret eivät pysty osallistumaan työharjoitteluun, työkokeiluun, työvoimakoulutukseen tai työhön hyvin erilaisten yksilöllisten syiden vuoksi. Näitä ovat muun muassa asunnottomuus, päihteiden käyttö, oppimisvaikeudet, vaikeat perhesuhteet, masennus ja jännittäminen. Näitä nuoria ei auteta kepillä eikä porkkanoilla. Nämä nuoret tarvitsevat yksilöllistä tukea, ja sitä tulee olla riittävästi. Heitä ei saa jättää yksin. He tarvitsevat tukea itsetunnon ja elämänhallinnan vahvistamiseen, he tarvitsevat laadukkaita kunnallisia peruspalveluja. He tarvitsevat aikuista ihmistä, joka kuuntelee, ymmärtää ja ohjaa heitä.
Valitettavasti tällä hetkellä palvelujärjestelmässä näitä nuoria tunnistetaan, heidän tarpeisiinsa vastataan ja heidän ongelmissaan autetaan hyvin sattumanvaraisesti. Etsivä nuorisotyö tekee osaltaan hyvää työtä, mutta ei tavoita kaikkia eikä ylipäätään toimikaan kuin noin puolessa maamme kunnista. Ongelmana on myös, ettei nuorten löytäminen pelkästään riitä. Tarvitaan myös toimivat palvelut. Kuntien sosiaalityöntekijät eivät ehdi tavata kaikkia asiakkaita saati tehdä kokonaisvaltaista arviointia nuorten tilanteesta tai antaa tarvittavaa tukea heille.
Hallituksen esittämät pakotteet voisivat ehkä toimia tilanteessa, jossa nuorella on tosiasiallisia valinnan mahdollisuuksia ja riittävästi tukipalveluja saatavilla. Mutta näin ei nyt ole. Nyt on vaarana, että nuoren itsetunto vain nitistetään ja hänen mahdollisuutensa seistä omilla jaloillaan estetään. Vaarana on myös, että nuori ohjataan hänelle epätarkoituksenmukaiseen koulutukseen, joka ei anna eväitä työelämään siirtymiseen, vaan itse asiassa lisää nuoren turhautumista yhteiskuntaa ja elämää kohtaan. Kun nuorten työhön ja koulutukseen hakeutumista ohjaava järjestelmä ei muun muassa resurssipulan vuoksi toimi toivotusti, ei myöskään viimesijaisen toimeentuloturvan alentaminen voi toimia kannustimena.
Sen sijaan, että hallitus parantaisi kaikista pienituloisimpien ja heikoimmassa asemassa olevien elinoloja, se siis heikentää heidän tilannettaan. Tulee mieleeni lukuisat juhlapuheet, joissa on todettu, että "edellisen laman virheitä ei pidä toistaa maksattamalla laman laskuja yhteiskunnan heikko-osaisilla". Näin hurskaasti totesi mm. entinen pääministeri Vanhanen noin vuosi sitten budjettipuheessaan. Tämän hallituksen kohdalla puheet ovat todella jääneet tyhjiksi kirjaimiksi ja teot kertovat aivan toista tarinaa.
Peruste on aivan nurinkurinen. Toimeentulotuki on jo tällä hetkellä tasoltaan liian pieni. Jos tuesta vielä leikataan 40 prosenttia pois, vaarantaa se ihmisen välttämättömän toimeentulon tason. Toimeentulotuen leikkaaminen ei ole oikea tapa ohjata nuorta koulutukseen tai työhön. Asiantuntijoiden mukaan koulutuksesta kieltäytyminen tai sen keskeyttäminen johtuvat useimmiten henkilön vaikeasta elämäntilanteesta. Oikea ratkaisu ei silloin ole elämäntilanteen vaikeuttaminen entisestään.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kuultiin tämän lakiesityksen käsittelyssä lukuisia nuorten kanssa työtä tekeviä asiantuntijoita, jotka totesivat että jopa kymmenettuhannet nuoret eivät pysty osallistumaan työharjoitteluun, työkokeiluun, työvoimakoulutukseen tai työhön hyvin erilaisten yksilöllisten syiden vuoksi. Näitä ovat muun muassa asunnottomuus, päihteiden käyttö, oppimisvaikeudet, vaikeat perhesuhteet, masennus ja jännittäminen. Näitä nuoria ei auteta kepillä eikä porkkanoilla. Nämä nuoret tarvitsevat yksilöllistä tukea, ja sitä tulee olla riittävästi. Heitä ei saa jättää yksin. He tarvitsevat tukea itsetunnon ja elämänhallinnan vahvistamiseen, he tarvitsevat laadukkaita kunnallisia peruspalveluja. He tarvitsevat aikuista ihmistä, joka kuuntelee, ymmärtää ja ohjaa heitä.
Valitettavasti tällä hetkellä palvelujärjestelmässä näitä nuoria tunnistetaan, heidän tarpeisiinsa vastataan ja heidän ongelmissaan autetaan hyvin sattumanvaraisesti. Etsivä nuorisotyö tekee osaltaan hyvää työtä, mutta ei tavoita kaikkia eikä ylipäätään toimikaan kuin noin puolessa maamme kunnista. Ongelmana on myös, ettei nuorten löytäminen pelkästään riitä. Tarvitaan myös toimivat palvelut. Kuntien sosiaalityöntekijät eivät ehdi tavata kaikkia asiakkaita saati tehdä kokonaisvaltaista arviointia nuorten tilanteesta tai antaa tarvittavaa tukea heille.
Hallituksen esittämät pakotteet voisivat ehkä toimia tilanteessa, jossa nuorella on tosiasiallisia valinnan mahdollisuuksia ja riittävästi tukipalveluja saatavilla. Mutta näin ei nyt ole. Nyt on vaarana, että nuoren itsetunto vain nitistetään ja hänen mahdollisuutensa seistä omilla jaloillaan estetään. Vaarana on myös, että nuori ohjataan hänelle epätarkoituksenmukaiseen koulutukseen, joka ei anna eväitä työelämään siirtymiseen, vaan itse asiassa lisää nuoren turhautumista yhteiskuntaa ja elämää kohtaan. Kun nuorten työhön ja koulutukseen hakeutumista ohjaava järjestelmä ei muun muassa resurssipulan vuoksi toimi toivotusti, ei myöskään viimesijaisen toimeentuloturvan alentaminen voi toimia kannustimena.
Sen sijaan, että hallitus parantaisi kaikista pienituloisimpien ja heikoimmassa asemassa olevien elinoloja, se siis heikentää heidän tilannettaan. Tulee mieleeni lukuisat juhlapuheet, joissa on todettu, että "edellisen laman virheitä ei pidä toistaa maksattamalla laman laskuja yhteiskunnan heikko-osaisilla". Näin hurskaasti totesi mm. entinen pääministeri Vanhanen noin vuosi sitten budjettipuheessaan. Tämän hallituksen kohdalla puheet ovat todella jääneet tyhjiksi kirjaimiksi ja teot kertovat aivan toista tarinaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
