Omaishoitajaviikon teemana on tänä vuonna "Omaishoitaja – elämänsä sankari".
Olemme Omaishoitajaliitossa tällä teemalla halunneet antaa arvon omaishoitajien asiantuntemukselle, nostaa omaishoitajien oman arvon tuntoa ja herättää keskustelua omaishoitajien jaksamisesta.
Millainen on omaishoitaja elämänsä sankarina? Elämänsä sankari huolehtii itsestään, osallistuu, ottaa kantaa asioihin – ja kaiken tehokkuutensa rinnalla muistaa oman jaksamisensa rajat. Hän rakastaa läheistään, mutta osaa rakastaa myös itseään. Hän tuntee oman arvonsa ja arvostaa toista.
Elämänsä sankari ei ole täydellinen olento. Hän tekee virheitä ja ajattelee myös negatiivisesti. Mutta hän hyväksyy kaikenlaiset tunteensa. Hän on avoin erilaisille näkemyksille, uskaltaa kyseenalaistaa, on harkitseva, rakentava, rinnalla kulkeva ja luotettava. Elämänsä sankari uskaltaa olla heikko, haavoittuva, väsynyt, ristiriitainen ja pyytää apua ja tukea, kun siltä tuntuu.
Tällaisia ajatuksia syntyi Omaishoitajaliiton aluetiimissä, kun pohdittiin sankaruutta. Yhteinen nimittäjä kaikille näille ominaisuuksille on, että ihminen eläisi itsensä näköistä elämää. Hän ei yritä elää toisen elämää eikä yritä näytellä omaa elämäänsä muuna kuin se on. Hän ottaa vastuun omista tekemisistään ja on tietoinen omasta ja oman elämänsä arvosta.
Mutta sankari ei selviä yksin, se on selvää – ja ehkä juuri se on sankaruudessa olennaista. Ei ole tarkoitus, että hammasta purren kamppaillaan yksin arjen ongelmien kanssa, kunnes jaksamisen mitta on täynnä. Sankari osaa myöntää oman riittämättömyytensä ja pyytää apua silloin kun sitä tarvitaan. Omaishoitaja – kuten kuka tahansa meistä – tarvitsee apua ja tukea arkeensa ja jaksamiseensa.
Omaishoitajan oma jaksaminen on ehkä kaikkein keskeisin kehittämisen kohde, jos ajatellaan omaishoidon tuen kehittämistarpeita. Jaksamista voidaan ajatella monesta eri näkökulmasta.
Tärkeää on fyysinen jaksaminen. Se edellyttää mahdollisuutta pitää lakisääteiset vapaat, mahdollisuutta saada terveydenhuoltopalvelut ajallaan – mielellään ennaltaehkäisten, mahdollisuutta saada tarvittavat apuvälineet ja tarvittavan kotiavun.
Fyysisen jaksamisen kanssa käsi kädessä kulkee henkinen jaksaminen. Usein fyysinen uupumus, univelka ja sterssitila laukaisevat henkisen uupumuksen, jopa masennuksen. Siksi on tärkeää vaalia molempia puolia. Henkiseen hyvinvointiin kuuluu aika itselle, oikeus omiin tunteisiin – myös niihin negatiivisiin ja nimenomaan oikeus oman elämän elämiseen.
Sosiaalista puolta ei voi sulkea pois jaksamisen kokonaisuudesta. Vertaistuki on ehkä parasta apua tai "terapiaa", mutta on myös todella tärkeää, että omaishoitajalla on sosiaalisessa verkostossaan myös niitä ihmisiä, jotka eivät elä omaishoitotilanteissa tai ole omia perhejäseniä. Vaikka omaishoitotilanteet ovat usein hyvin sitovia ja sosiaalinen piiri väkisinkin supistuu, olisi tärkeää tietoisesti laajentaa elämänpiiriä ja tehdä itsestään näkyvä muille. Ellei se ole mahdollista fyysisesti, erilaiset verkkokeskustelut ja netissä toimivat ryhmät tarjota tähän hyviä kanavia. Ja tietysti yhteydenpitoa omaan ystäväpiiriin ei pidä unohtaa – jo puhelinsoitto ystävälle saattaa helpottaa arjen huolia.
Omaishoidon lainsäädännön avulla on pyritty auttamaan omaishoitajien arkea. Valitettavasti se ei ole onnistunut toivotulla tavalla. Suurista puheista huolimatta omaishoito on edelleen jäänyt muiden lainsäädäntöhankkeiden ja kehittämisprojektien jalkoihin. Sosiaaliturvan uudistamiskomitean vuoden takaiset linjaukset hoitotuen ja omaishoidon tuen yhdistämisestä on otettu ristiriitaisesti vastaan. Omaishoitajat ja läheiset –liitto on selkeästi ilmoittanut vastustavansa hanketta. Arvioiden mukaan yhdistäminen tulisi heikentämään tuhansien omaishoitajien tilannetta. Toisaalta olemme kannattaneet omaishoidon tuen Kela-siirtoa, jotta tuen kriteerit ja maksatus saataisiin valtakunnallisesti oikeudenmukaiselle mallille. Nyt näyttää siltä, että nämä kaksi hanketta on koplattu valmistelussa yhteen. Näin ei saisi olla. On oltava mahdollista kehittää omaishoidon tukea aidosti ilman, että parannus yhdessä asiassa merkitsee heikennystä toisessa.
Vaadimme myös omaishoitosopimukseen sitoumusta toimivien terveydenhuoltopalveluiden tarjoamisesta hoitajalle. Ideana on, että kunnan terveydenhuolto toimisi omaishoitajan "työterveyshuoltona", jonne ajan saa joutuisasti ja palvelun maksuttomasti. Näin voitaisiin aidosti tukea hoitajien jaksamista. Myös fysioterapian tarve ym. on kartoitettava ja toisaalta omaishoitajan ergonomiasta olisi huolehdittava perusteellisella ohjeistuksella, työasentojen tarkastelulla (kotikäynnillä) ja tarvittavilla apuvälineillä.
Kuntien on myös kehitettävä tukipalveluitaan. Tätä ei voi korostaa liikaa. Etenkin omaishoitajan vapaapäivien järjestämisen kuuluu olla ensisijaisesti kunnan vastuulla – se ei kuulu omaishoitajan omalle vastuulle. Tukea on annettava tarpeen mukaan myös kotiin kotipalveluna, -sairaanhoitona ja tukipalveluina. Kuljetuspalvelut, vammaislain mukaan järjestettävät palvelut jne. Näiden pitäisi olla osa omaishoitoperheiden arkea, ilman uuvuttavaa taistelua ja omien oikeuksien vaatimista kerta kerran jälkeen.
Omaishoitaja on asiantuntija niin yksilöllisessä omaishoitotilanteessa kuin omassa elämässäänkin. Vaikka ammatilliset asiantuntijat, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset, osaavat työnsä puolesta monet asiat, omaishoitajan arjen asiantuntemus on ohittamaton. Tätä asiantuntemusta pitäisi myös kunnassa osata arvostaa ja ottaa omaishoitaja tasaveroisena yhteistyökumppanina huomioon.
Omaishoitajat ja läheiset liiton paikallisyhdistyksestä voi saada tukea jaksamiseen. Omaishoitajaryhmässä, omaishoitajien joukossa saa vertaistukea ja vinkkejä. Retket ja tapaamiset auttavat irti arjesta. Liitto tukee lomatoiminnan, kuntoutuksen, tiedon, Lähellä – lehden avulla jne. Paljon on tehtävää ja omaistoiminnan kehittämisessä riittää haasteita paikallisille toimijoille kuin myös liitolle. Viestin vieminen sekä paikalliseen että valtakunnalliseen päätöksentekoon kannattaa aina. Vaikka edettäisiin vähän kerrassaan, jokainen parannus omaishoitajien asemaan on askel eteenpäin.
tiistaina
Lapsiperheiden toimeentulon parantamisesta, täysistunnossa 10.11.
Maassamme on noin 585 000 lapsiperhettä, joissa yhteensä vajaa 1,1 miljoonaa lasta. Lapsiperheistä noin viidennes on yhden huoltajan perheitä. Pienituloisiin kotitalouksiin kuuluu yli 13 prosenttia kaikista lapsista, kun heitä vuonna 1995 oli alle 5 prosenttia. Pienituloisissa perheissä on tällä hetkellä jo lähes 150 000 lasta. Se on valtava määrä, etenkin kun mietimme, mitä pienituloisuus perheessä merkitsee ja miten se vaikuttaa lasten kasvuun ja tulevaisuuteen.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Kotivinkki-lehden kyselyssä selvitettiin äskettäin, miten 13-18-vuotiaat nuoret kokevat taloudelliset vaikeudet perheessään. Kyselyyn vastanneet nuoret joutuivat tinkimään harrastuksistaan, joka kymmenes oli joutunut lopettamaan harrastuksensa, useampi kuin joka viides ei voinut aloittaa haluamaansa harrastusta. Yleisempiä pienituloisten perheiden nuorten ulottumattomiin jääviä harrastuksia oli nuorten suosimat ratsastus, tanssi ja musiikki sekä erilaiset joukkueliikuntalajit. Osa nuorista joutui jäämään pois koulun järjestämästä maksullisesta toiminnasta tai kavereiden tapaamisista, jos rahaa ei ollut kahviin tai leffalippuihin. Kyselyyn vastanneista nuorista joka kymmenes oli kokenut, että hänet jätettiin kaveripiirin ulkopuolelle, koska hänellä tai hänen perheellään ei ollut yhtä paljon rahaa kuin muilla.
Hyvinvoinnin kannalta osallistuminen ikätovereiden kanssa yhteisiin menoihin ja harrastuksiin olisi erittäin tärkeää. Osallistuminen kasvattaa sosiaalisia taitoja, antaa onnistumisen ja joukkoon kuulumisen tunteita, antaa mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen ja sosiaalisten verkostojen vahvistamiseen. Nuorten kesken varallisuuteen kiinnitetään huomiota, ja vähävaraisuus voi olla syynä kiusaamiseen. Nuoret erittelevät varallisuuteen liittyviä havaintoja tarkasti. Vähävaraisuus ei näy vain tavaroissa, vaan nuorten mielestä sillä on vaikutuksia myös ihmisen käyttäytymiseen ja luonteeseen.
Valtaosa nuorista pitää ihanteena sitä, ettei varallisuus vaikuta ystävyyteen eikä nuorten sosiaaliseen asemaan. Kuitenkin köyhiä hyljeksitään osin tietoisesti ja osin tiedostamatta ja vähävaraiset nuoret myös jättäytyvät - kuten jo todettiin - pois ryhmästä. Nuoret myös kantavat huolta perheen selviytymisestä ja rahojen riittävyydestä. He saattavat murehtia taloutta jopa enemmän kuin vanhempansa. Taloudelliset vaikeudet myös kiristävät perheenjäsenten välejä.
Kysely kertoo aika ankeaa kieltä yhteiskuntamme eriarvoistumiskehityksestä. Pienituloisten perheiden lapset joutuvat jäämään pois kaveripiireistä, heidän ajatuksensa pyörivät perheen toimeentulossa ja he kantavat huolta perheen selviytymisestä. Lisäksi köyhyys aiheuttaa fyysisiäkin vaivoja, huonoa ravitsemusta ja terveyttä. Köyhyys aiheuttaa paljon inhimillistä hätää ja kasautuvaa huono-osaisuutta.
Myös yhteiskunnalle köyhyys on moniulotteinen ongelma. Yksi näkökulma köyhyyteen on sen aiheuttamat lisäkustannukset yhteiskunnalle. Jos haluamme säilyttää ja kehittää hyvinvointivaltiotamme, meidän on saatava sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset hallintaan. Kestävästi se voi tapahtua vain ennaltaehkäisevää työtä ratkaisevasti lisäämällä. Se tarkoittaa mahdollisimman varhaista syrjäytymisen ehkäisyä sekä nollatoleranssia terveyserojen syntymiselle. Meidän on yksinkertaisesti estettävä näiden jo lapsuudessa näkyvien hyvinvointierojen syntyminen.
Yksi tapa saada kaikki lapset ja lapsiperheet mukaan ja osallisiksi yhteiskunnassa on pitää lapsiperheille osoitetut tulonsiirrot kohtuullisella tasolla. Olen tehnyt ensi vuoden budjettia ajatellen kolme lakialoitetta, joiden tarkoituksena on parantaa nimenomaan lapsiperheiden asemaa.
Ensinnäkin, suomalainen lapsilisä on erittäin tarpeellinen ja kansainvälisesti vertaillen kohtuullisen hyvätasoinen universaali etuus, joka osittain korvaa lapsista aiheutuvia kustannuksia. Olen esittänyt lapsilisälakia muutettavaksi siten, että perheen ensimmäisestä lapsesta maksettavan lapsilisän määrää korotetaan nykyisestä 100 eurosta 110 euroon kuukaudessa.
Toiseksi, lapsilisäjärjestelmän rakenteellinen kehittäminen on myös välttämätöntä. Yksi suurimmista epäkohdista nykyjärjestelmässä on lapsilisän maksun päättyminen lapsen täyttäessä 17 vuotta. Nykyiselle käytännölle ei löydy kestäviä perusteita, ja olenkin esittänyt, että oikeus lapsilisään ulotetaan koskemaan kaikkia alle 18-vuotiaita lapsia.
Lopuksi, ensisijaisten sosiaaliturvaetuuksien tasoa tulee korottaa nykyisestä, mutta myös toimeentulotukeen on viimein tehtävä parannus. Vaikka toimeentulotuen tulisi olla viimesijainen toimeentuloturvan muoto, monet perheet joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen säännöllisesti joka kuukausi. Nämä perheet ovat jääneet vaille lapsilisään tehtyjä korotuksia, kun ne ovat vastaavasti leikanneet toimeentulotukea. Jotta pienituloisimmatkin perheet saavat korotuksen, olen esittänyt, että ns. lapsen perusosaa toimeentulotuessa nostetaan 30 eurolla kuukaudessa per lapsi.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Kotivinkki-lehden kyselyssä selvitettiin äskettäin, miten 13-18-vuotiaat nuoret kokevat taloudelliset vaikeudet perheessään. Kyselyyn vastanneet nuoret joutuivat tinkimään harrastuksistaan, joka kymmenes oli joutunut lopettamaan harrastuksensa, useampi kuin joka viides ei voinut aloittaa haluamaansa harrastusta. Yleisempiä pienituloisten perheiden nuorten ulottumattomiin jääviä harrastuksia oli nuorten suosimat ratsastus, tanssi ja musiikki sekä erilaiset joukkueliikuntalajit. Osa nuorista joutui jäämään pois koulun järjestämästä maksullisesta toiminnasta tai kavereiden tapaamisista, jos rahaa ei ollut kahviin tai leffalippuihin. Kyselyyn vastanneista nuorista joka kymmenes oli kokenut, että hänet jätettiin kaveripiirin ulkopuolelle, koska hänellä tai hänen perheellään ei ollut yhtä paljon rahaa kuin muilla.
Hyvinvoinnin kannalta osallistuminen ikätovereiden kanssa yhteisiin menoihin ja harrastuksiin olisi erittäin tärkeää. Osallistuminen kasvattaa sosiaalisia taitoja, antaa onnistumisen ja joukkoon kuulumisen tunteita, antaa mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen ja sosiaalisten verkostojen vahvistamiseen. Nuorten kesken varallisuuteen kiinnitetään huomiota, ja vähävaraisuus voi olla syynä kiusaamiseen. Nuoret erittelevät varallisuuteen liittyviä havaintoja tarkasti. Vähävaraisuus ei näy vain tavaroissa, vaan nuorten mielestä sillä on vaikutuksia myös ihmisen käyttäytymiseen ja luonteeseen.
Valtaosa nuorista pitää ihanteena sitä, ettei varallisuus vaikuta ystävyyteen eikä nuorten sosiaaliseen asemaan. Kuitenkin köyhiä hyljeksitään osin tietoisesti ja osin tiedostamatta ja vähävaraiset nuoret myös jättäytyvät - kuten jo todettiin - pois ryhmästä. Nuoret myös kantavat huolta perheen selviytymisestä ja rahojen riittävyydestä. He saattavat murehtia taloutta jopa enemmän kuin vanhempansa. Taloudelliset vaikeudet myös kiristävät perheenjäsenten välejä.
Kysely kertoo aika ankeaa kieltä yhteiskuntamme eriarvoistumiskehityksestä. Pienituloisten perheiden lapset joutuvat jäämään pois kaveripiireistä, heidän ajatuksensa pyörivät perheen toimeentulossa ja he kantavat huolta perheen selviytymisestä. Lisäksi köyhyys aiheuttaa fyysisiäkin vaivoja, huonoa ravitsemusta ja terveyttä. Köyhyys aiheuttaa paljon inhimillistä hätää ja kasautuvaa huono-osaisuutta.
Myös yhteiskunnalle köyhyys on moniulotteinen ongelma. Yksi näkökulma köyhyyteen on sen aiheuttamat lisäkustannukset yhteiskunnalle. Jos haluamme säilyttää ja kehittää hyvinvointivaltiotamme, meidän on saatava sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset hallintaan. Kestävästi se voi tapahtua vain ennaltaehkäisevää työtä ratkaisevasti lisäämällä. Se tarkoittaa mahdollisimman varhaista syrjäytymisen ehkäisyä sekä nollatoleranssia terveyserojen syntymiselle. Meidän on yksinkertaisesti estettävä näiden jo lapsuudessa näkyvien hyvinvointierojen syntyminen.
Yksi tapa saada kaikki lapset ja lapsiperheet mukaan ja osallisiksi yhteiskunnassa on pitää lapsiperheille osoitetut tulonsiirrot kohtuullisella tasolla. Olen tehnyt ensi vuoden budjettia ajatellen kolme lakialoitetta, joiden tarkoituksena on parantaa nimenomaan lapsiperheiden asemaa.
Ensinnäkin, suomalainen lapsilisä on erittäin tarpeellinen ja kansainvälisesti vertaillen kohtuullisen hyvätasoinen universaali etuus, joka osittain korvaa lapsista aiheutuvia kustannuksia. Olen esittänyt lapsilisälakia muutettavaksi siten, että perheen ensimmäisestä lapsesta maksettavan lapsilisän määrää korotetaan nykyisestä 100 eurosta 110 euroon kuukaudessa.
Toiseksi, lapsilisäjärjestelmän rakenteellinen kehittäminen on myös välttämätöntä. Yksi suurimmista epäkohdista nykyjärjestelmässä on lapsilisän maksun päättyminen lapsen täyttäessä 17 vuotta. Nykyiselle käytännölle ei löydy kestäviä perusteita, ja olenkin esittänyt, että oikeus lapsilisään ulotetaan koskemaan kaikkia alle 18-vuotiaita lapsia.
Lopuksi, ensisijaisten sosiaaliturvaetuuksien tasoa tulee korottaa nykyisestä, mutta myös toimeentulotukeen on viimein tehtävä parannus. Vaikka toimeentulotuen tulisi olla viimesijainen toimeentuloturvan muoto, monet perheet joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen säännöllisesti joka kuukausi. Nämä perheet ovat jääneet vaille lapsilisään tehtyjä korotuksia, kun ne ovat vastaavasti leikanneet toimeentulotukea. Jotta pienituloisimmatkin perheet saavat korotuksen, olen esittänyt, että ns. lapsen perusosaa toimeentulotuessa nostetaan 30 eurolla kuukaudessa per lapsi.
Vanhustenviikon juhla Kouvolassa 6.10.
- Ennaltaehkäisyllä ja puuttumalla varhain toimintakyvyn heikkenemiseen pystytään vaikuttamaan huomattavasti jopa pitkäaikaishoidon tarpeeseen. Tärkein lähtökohta suomalaisessa vanhuspolitiikassa onkin edistää ikääntyvien toimintakykyä ja itsenäistä elämää, kansanedustaja Anneli Kiljunen (sd) totesi keskiviikkona Kouvolan Eläkeläistoiminnan Yhteistyöryhmän järjestämässä vanhustenviikon juhlassa Kouvolassa.
- Toimintakyvyn edistämiseen on aidosti panostettava ja se on huomioitava hyvin laaja-alaisesti. Asuntorakentamisessa, kaavoituksessa ja liikenteen suunnittelussa on huomioitava esteetön asuminen ja turvallinen liikkuminen. Palvelujen – niin kunnallisten kuin kaupallistenkin – on oltava saavutettavissa, jotta aktiivinen elämä ja osallistuminen ovat mahdollisia, Kiljunen korosti.
Kansanedustaja Anneli Kiljunen kertoi valmisteilla olevasta vanhuslaista. Kiljusen mielestä on tärkeää, että lakiin nostetaan nykyisiä laatusuosituksiin kirjattuja asioita ja kootaan yhteen eri laeissa olevat ikäihmisten palveluita koskevat säädökset. On myös välttämätöntä luoda valvontaa hoitaville viranomaisille paremmat edellytykset palveluiden laadun valvonnalle.
- Mielestäni on olennaista, että lainsäädännössä turvataan ikääntyvän oikeudet hänen terveyttään, toimintakykyään ja hyvinvointiaan tukeviin palveluihin sekä ulkoiluun ja virkistykseen. Lähtökohtana tulee olla oikeus mielekkääseen, ihmisarvoiseen ja turvalliseen elämään. Ikääntyvän ihmisen ihmisarvoa on kunnioitettava hänen kunnostaan riippumatta ja tämän periaatteen on läpäistävä koko palvelujärjestelmä. Nämä tavoitteet eivät saa jäädä juhlapuheisiin, vaan niiden tulee näkyä myös ikääntyvän ihmisen arjessa. Vasta sitten lailla on todellista merkitystä, Kiljunen painotti puheessaan.
- Tällä hetkellä ikääntyvien palveluissa on huomattavia eroja. Julkisen vastuun pallottelu kuntien ja valtion välillä ei auta, vaan vastuu on otettava yhdessä. Valtion on huolehdittava viime kädessä, että kunnat selviytyvät niille annettavista tehtävistä.
Kunnissa palvelutarpeen kasvuun vastaaminen on ennen kaikkea kiinni työllisyyskehityksestä. Elinvoimainen kunta pystyy myös vastaamaan sosiaali- ja terveyspolitiikan haasteisiin.
Järkevät säästökeinot on syytä hyödyntää. Esimerkiksi ennaltaehkäisevä ja kuntouttava työote tuottaa samanaikaisesti säästöä ja lisää hyvinvointia. Se edellyttää niin kunnalta kuin valtioltakin riittävien resurssien ohjaamista ennaltaehkäisevään työhön ja peruspalveluiden vahvistamiseen, Kiljunen linjasi.
- Toimintakyvyn edistämiseen on aidosti panostettava ja se on huomioitava hyvin laaja-alaisesti. Asuntorakentamisessa, kaavoituksessa ja liikenteen suunnittelussa on huomioitava esteetön asuminen ja turvallinen liikkuminen. Palvelujen – niin kunnallisten kuin kaupallistenkin – on oltava saavutettavissa, jotta aktiivinen elämä ja osallistuminen ovat mahdollisia, Kiljunen korosti.
Kansanedustaja Anneli Kiljunen kertoi valmisteilla olevasta vanhuslaista. Kiljusen mielestä on tärkeää, että lakiin nostetaan nykyisiä laatusuosituksiin kirjattuja asioita ja kootaan yhteen eri laeissa olevat ikäihmisten palveluita koskevat säädökset. On myös välttämätöntä luoda valvontaa hoitaville viranomaisille paremmat edellytykset palveluiden laadun valvonnalle.
- Mielestäni on olennaista, että lainsäädännössä turvataan ikääntyvän oikeudet hänen terveyttään, toimintakykyään ja hyvinvointiaan tukeviin palveluihin sekä ulkoiluun ja virkistykseen. Lähtökohtana tulee olla oikeus mielekkääseen, ihmisarvoiseen ja turvalliseen elämään. Ikääntyvän ihmisen ihmisarvoa on kunnioitettava hänen kunnostaan riippumatta ja tämän periaatteen on läpäistävä koko palvelujärjestelmä. Nämä tavoitteet eivät saa jäädä juhlapuheisiin, vaan niiden tulee näkyä myös ikääntyvän ihmisen arjessa. Vasta sitten lailla on todellista merkitystä, Kiljunen painotti puheessaan.
- Tällä hetkellä ikääntyvien palveluissa on huomattavia eroja. Julkisen vastuun pallottelu kuntien ja valtion välillä ei auta, vaan vastuu on otettava yhdessä. Valtion on huolehdittava viime kädessä, että kunnat selviytyvät niille annettavista tehtävistä.
Kunnissa palvelutarpeen kasvuun vastaaminen on ennen kaikkea kiinni työllisyyskehityksestä. Elinvoimainen kunta pystyy myös vastaamaan sosiaali- ja terveyspolitiikan haasteisiin.
Järkevät säästökeinot on syytä hyödyntää. Esimerkiksi ennaltaehkäisevä ja kuntouttava työote tuottaa samanaikaisesti säästöä ja lisää hyvinvointia. Se edellyttää niin kunnalta kuin valtioltakin riittävien resurssien ohjaamista ennaltaehkäisevään työhön ja peruspalveluiden vahvistamiseen, Kiljunen linjasi.
perjantaina
TIEDOTE 27.8.2010
Omaishoitajat ja läheiset –liiton puheenjohtaja, kansanedustaja Anneli Kiljunen (sd) vaatii omaishoitajien asemaan pikaista parannusta. Omaishoitajien asema ja oikeudet on hänen mukaansa turvattava erillislailla.
- Omaishoito tulee olemaan tulevaisuudessa yhä merkittävämpi hoitomuoto, sillä kunnat vähentävät nopeassa tahdissa laitoshoitopaikkoja. Monesti omaishoitoa tehdään myös siksi, ettei kunta yksinkertaisesti pysty tarjoamaan vaihtoehtoisia hoitomuotoja. On arvioitu, että omaishoito säästää yhteiskunnan menoja vuositasolla jopa 1,2 miljardia euroa, Kiljunen muistuttaa.
Kiljusen mielestä omaishoidon palkkio tulee siirtää Kelan maksettavaksi yhtenäisin kriteerein, jotta tuki olisi tasoltaan samanlainen kunnasta riippumatta.
- Palkkiosta tulee periä vain lakisääteiset sosiaaliturvamaksut eli n. 10 % nykyisen, jopa useisiin kymmeniin prosentteihin nousevan veron sijaan. Omaishoidon tuki ei saisi leikata myöskään muita etuuksia, kuten asumistukea. Palveluiden osalta vapaapäiväjärjestelyt on turvattava ja hoitajat on saatava työterveyshuollon piiriin, jotta heidän jaksamisensa ja hyvinvointinsa voidaan taata, Kiljunen linjasi Omaishoitajaliiton neuvottelupäivillä perjantaina Joensuussa.
- Omaishoito tulee olemaan tulevaisuudessa yhä merkittävämpi hoitomuoto, sillä kunnat vähentävät nopeassa tahdissa laitoshoitopaikkoja. Monesti omaishoitoa tehdään myös siksi, ettei kunta yksinkertaisesti pysty tarjoamaan vaihtoehtoisia hoitomuotoja. On arvioitu, että omaishoito säästää yhteiskunnan menoja vuositasolla jopa 1,2 miljardia euroa, Kiljunen muistuttaa.
Kiljusen mielestä omaishoidon palkkio tulee siirtää Kelan maksettavaksi yhtenäisin kriteerein, jotta tuki olisi tasoltaan samanlainen kunnasta riippumatta.
- Palkkiosta tulee periä vain lakisääteiset sosiaaliturvamaksut eli n. 10 % nykyisen, jopa useisiin kymmeniin prosentteihin nousevan veron sijaan. Omaishoidon tuki ei saisi leikata myöskään muita etuuksia, kuten asumistukea. Palveluiden osalta vapaapäiväjärjestelyt on turvattava ja hoitajat on saatava työterveyshuollon piiriin, jotta heidän jaksamisensa ja hyvinvointinsa voidaan taata, Kiljunen linjasi Omaishoitajaliiton neuvottelupäivillä perjantaina Joensuussa.
torstaina
TIEDOTE 25.8.2010
Kelan valtuutettujen puheenjohtaja, kansanedustaja Anneli Kiljunen (sd) on huolissaan Kelan asiakaspalvelun toimivuudesta, kun laitoksen koko ATK-järjestelmää ollaan uusimassa.
–Uudistuksen jälkeen palvelu on varmasti aiempaa parempaa, mutta myös muutosvaiheen aikana on turvattava asiakkaiden oikeudet ja etuuksien maksut määräajassa. Se edellyttää muutoksen riittävää resursointia ja henkilöstön hyvää koulutusta, Kiljunen toteaa.
Kelan valtuutetut olivat tiistaina ja keskiviikkona kaksipäiväisellä tarkastusmatkalla Tampereen seudulla ja Seinäjoella. Ikaalisissa Kiljunen kiitteli asiakkaat huomioivaa järjestelmää, jossa Kelan ja työvoimahallinnon palvelut saa samoista toimitiloista.
–Kun toimintoja kehitetään asiakkaiden näkökulmasta, palveluihin saadaan usein paitsi laatua, myös kustannustehokkuutta, Kiljunen arvioi.
Kiljunen esitti huolensa myös Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan (Somla) pitkistä käsittelyajoista.
-Kyse on ihmisten välttämättömästä perusturvasta, jolloin jopa puoleentoista vuoteen venyvät käsittelyajat ovat suorastaan ihmisoikeusloukkaus. Somlan on välttämätöntä saada lisärahoitusta, jotta valitukset voidaan käsitellä kohtuullisessa ajassa, Kiljunen totesi.
–Uudistuksen jälkeen palvelu on varmasti aiempaa parempaa, mutta myös muutosvaiheen aikana on turvattava asiakkaiden oikeudet ja etuuksien maksut määräajassa. Se edellyttää muutoksen riittävää resursointia ja henkilöstön hyvää koulutusta, Kiljunen toteaa.
Kelan valtuutetut olivat tiistaina ja keskiviikkona kaksipäiväisellä tarkastusmatkalla Tampereen seudulla ja Seinäjoella. Ikaalisissa Kiljunen kiitteli asiakkaat huomioivaa järjestelmää, jossa Kelan ja työvoimahallinnon palvelut saa samoista toimitiloista.
–Kun toimintoja kehitetään asiakkaiden näkökulmasta, palveluihin saadaan usein paitsi laatua, myös kustannustehokkuutta, Kiljunen arvioi.
Kiljunen esitti huolensa myös Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan (Somla) pitkistä käsittelyajoista.
-Kyse on ihmisten välttämättömästä perusturvasta, jolloin jopa puoleentoista vuoteen venyvät käsittelyajat ovat suorastaan ihmisoikeusloukkaus. Somlan on välttämätöntä saada lisärahoitusta, jotta valitukset voidaan käsitellä kohtuullisessa ajassa, Kiljunen totesi.
keskiviikkona
TIEDOTE 23.8.2010
Kansanedustaja Anneli Kiljunen (sd) arvosteli hallituksen esitystä tulevan vuoden budjetiksi. Demareiden eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Tampereella puhunut Kiljunen totesi, että hallituksen ajamat energiaverojen korotukset iskevät pahasti juuri pieni- ja keskituloisiin ihmisiin.
- Verotuksen oikeudenmukaisuuden pitää tarkoittaa maksukyvyn mukaista verotusta, mutta nyt hallitus toimii toisin. Nostamalla arkiseen välttämättömään kulutukseen kohdistuvia veroja kuljemme samalla kohti tasaveroa. Se tulee köyhille kaikkein kalleimmaksi, Kiljunen toteaa.
Kiljusen mielestä on pöyristyttävää, että hallitus supistaa työllisyysmäärärahoja, kun 40 000 nuorta on vailla koulutus- tai opiskelupaikkaa ja pitkäaikaistyöttömien määrä jatkaa kasvuaan.
Kiljusen mukaan yhteiskunnan lisääntyvään epätasa-arvoon on puututtava panostamalla vahvasti kuntapalveluihin.
- Valtion osuutta kuntien talouden turvaamisessa on vahvistettava, jotta ihmisten hyvinvointia voidaan lisätä ja eriarvoisuutta vähentää.
Kiljunen vetosi myös eduskuntaryhmäänsä, jotta tavoitteeksi otettaisiin opintotuen sitominen yleiseen hintakehitykseen.
- Takaamalla opintotuen taso vaikutetaan opiskelijoiden hyvinvointiin ja opintojen suorittamiseen tavoiteajassa, Kiljunen linjasi.
- Verotuksen oikeudenmukaisuuden pitää tarkoittaa maksukyvyn mukaista verotusta, mutta nyt hallitus toimii toisin. Nostamalla arkiseen välttämättömään kulutukseen kohdistuvia veroja kuljemme samalla kohti tasaveroa. Se tulee köyhille kaikkein kalleimmaksi, Kiljunen toteaa.
Kiljusen mielestä on pöyristyttävää, että hallitus supistaa työllisyysmäärärahoja, kun 40 000 nuorta on vailla koulutus- tai opiskelupaikkaa ja pitkäaikaistyöttömien määrä jatkaa kasvuaan.
Kiljusen mukaan yhteiskunnan lisääntyvään epätasa-arvoon on puututtava panostamalla vahvasti kuntapalveluihin.
- Valtion osuutta kuntien talouden turvaamisessa on vahvistettava, jotta ihmisten hyvinvointia voidaan lisätä ja eriarvoisuutta vähentää.
Kiljunen vetosi myös eduskuntaryhmäänsä, jotta tavoitteeksi otettaisiin opintotuen sitominen yleiseen hintakehitykseen.
- Takaamalla opintotuen taso vaikutetaan opiskelijoiden hyvinvointiin ja opintojen suorittamiseen tavoiteajassa, Kiljunen linjasi.
perjantaina
Eläkkeensaajan asumistukea ei saa heikentää
Esitys takuueläkkeestä on tällä hetkellä sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä. Lyhyesti takuueläkkeessähän on kyse siitä, että ensi vaalikauden alusta pienimmän eläkkeen määrä on 685 euroa.
Takuueläkkeessä on monia hyviä puolia, joista tärkein tietysti se, että se nostaa kansaneläkettä ja erittäin pieniä työeläkkeitä saavien kuukausituloja enimmillään sadalla eurolla.
Etenkin iäkkäät naiset sekä nuorena eläköityneet saavat helpotusta taloudelliseen tilanteeseensa uudesta takuueläkkeestä. Takuueläkkeeseen liittyy myös joitakin ongelmallisia kysymyksiä, joista muihin palaan vielä myöhemmin. Nyt lyhyesti asumistuesta.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa on takuueläkkeen perusteluissa sekä asiantuntijakuulemisessa käynyt ilmi, että takuueläke ei kohdistu oikeudenmukaisesti asumistuen saajiin, sillä se leikkaa eläkkeensaajan asumistukea.
Eläkkeensaajan asumistuessa huomioidaan henkilön ja perheen vuotuiset tulot. Kun asumistuen määrää lasketaan, laissa on ns. lisäomavastuurajat, jonka perusteella määritellään henkilön asumistuen määrä. Nykyisellään yksinäinen täyttä kansaeläkettä saa täyden eläkkeensaajan asumistuen. Nyt kuitenkin kun henkilö saa tulevaisuudessa takuueläkettä, hänen tulonsa nousevat sen verran että asumistukea tullaan leikkaamaan. Eli takuueläke ylittää lisäomavastuurajat – ja kun lisäomavastuuraja ylittyy – asumistuki pienenee.
Takuueläke siis toisaalta nostaa eläkettä, mutta vastaavasti jopa n. 45 000 yksinäisen henkilön ja 7 600 avio- tai avoliitossa olevan eläkkeensaajan asumistuki tulee vähenemään.
Näin takuueläkkeen tavoite, että kaikkein pienimmillä eläketuloilla elävien toimeentulo paranee, ei käytännössä toteudukaan kaikkien osalta.
Toisin sanoen ne eläkeläiset, jotka ovat erittäin pienituloisia ja tarvitsevat tukea asumisensa kustannuksiin eivät nyt saa uutta takuueläkettä kokonaisuudessaan käytettäväksi arkisen toimeentulonsa helpottamiseksi, eli esimerkiksi ruokaan, lääkkeisiin, vaatteisiin ym. menoihin, vaan he joutuvat käyttämään siitä osan asumiseensa.
Asumistuen leikkaus on alle 10 euron luokkaa kuukaudessa, joten järjestelmätasolla kustannukset jäisivät vähäisiksi, arviolta noin 8 miljoonaan euroon. Sen sijaan köyhän ihmisen arjessa 10 euroa merkitsee todella paljon.
Olisin valmis hyväksymään jotkut takuueläkkeeseen liittyvät epäkohdat, jos tietäisin, että tämän uuden eläkemuodon tavoite on aidosti parantaa kaikkein köyhimpien eläkeläisten asemaa.
Mutta nyt juuri ne eläkeläiset, jotka aivan varmasti ovat kaikkein köyhimpiä – eli he, jotka täyttävät myös eläkkeensaajan asumistuen kriteerit – eivät saa takuueläkettä kokonaisuudessaan, vaan joutuvat laittamaan siitä osan asumiseen.
Keskustapuolue etenkin kuuluttaa usein sitä, miten he ovat perusturvapuolue ja kaikkein köyhimpien ihmisten asialla oikeudenmukaisesti. Mutta näin ei tällä kertaa ainakaan ole.
– Asumistuen saajat ovat heitä, joilla ei ole osinkotuloja, ei korkotuloja, ei kiinteistöjä, ei elinkeinotoiminnan tai maatalouden varoja, ei metsäomaisuutta, talletuksia, obligaatioita, osakkeita, sijoitusrahasto-osuuksia, eikä vakuutussijoituksia. Sillä jos näitä olisi, ei voi saada asumistukea.
Yksinkertaisesti sanoen – ne kansaneläkeläiset, jotka eivät omista mitään, saavat 10 euroa kuussa vähemmän kuin ne, jotka omistavat. Siinä on hallituksen oikeudenmukaisuus.
Sosialidemokraatit ovat useaan otteeseen esittäneet eläkkeensaajien asumistuen parantamista. Meidän mielestämme asumiseen kohdistuvalla tuella voidaan melko kustannustehokkaasti parantaa köyhimpien eläkeläisten asemaa. Asumiseen kohdistuva tuki tulee köyhimmille eläkeläisille, joilla ei ole pääomatuloja eikä omistuksia vaan käytössään pelkkä pieni eläke.
Olemme esittäneet omassa rinnakkaisessa lakialoitteessamme eläkkeensaajan asumistuen uudistamista siten, ettei nyt tehtävä takuueläkeuudistus vaikuta siihen negatiivisesti.
Mielestämme eläkkeensaajan asumistuki pitää sovittaa takuueläkkeeseen johdonmukaisesti siten, että lisäomavastuun raja olisi vähintään takuueläkkeen vuosimäärän suuruinen. Näin kaikilla takuueläkettä saavilla asumistukeen oikeutetuilla säilyisi oikeus myös täyteen eläkkeensaajan asumistukeen.
----. Jätimme rinnakkaisen lakialoitteen, joka oli lähetekeskustelussa torstai-illalla. Sattui, että jouduin pakottavan menon vuoksi lähtemään pois juuri ennen esittelypuhettani. Pääasia, että aloite on jätetty ja tulee valiokunnan käsiteltäväksi. Palaan asiaan kunhan takuueläkemietintö tulee täysistunnon käsittelyyn. Keskustelu jatkuu! t. Anneli
Takuueläkkeessä on monia hyviä puolia, joista tärkein tietysti se, että se nostaa kansaneläkettä ja erittäin pieniä työeläkkeitä saavien kuukausituloja enimmillään sadalla eurolla.
Etenkin iäkkäät naiset sekä nuorena eläköityneet saavat helpotusta taloudelliseen tilanteeseensa uudesta takuueläkkeestä. Takuueläkkeeseen liittyy myös joitakin ongelmallisia kysymyksiä, joista muihin palaan vielä myöhemmin. Nyt lyhyesti asumistuesta.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa on takuueläkkeen perusteluissa sekä asiantuntijakuulemisessa käynyt ilmi, että takuueläke ei kohdistu oikeudenmukaisesti asumistuen saajiin, sillä se leikkaa eläkkeensaajan asumistukea.
Eläkkeensaajan asumistuessa huomioidaan henkilön ja perheen vuotuiset tulot. Kun asumistuen määrää lasketaan, laissa on ns. lisäomavastuurajat, jonka perusteella määritellään henkilön asumistuen määrä. Nykyisellään yksinäinen täyttä kansaeläkettä saa täyden eläkkeensaajan asumistuen. Nyt kuitenkin kun henkilö saa tulevaisuudessa takuueläkettä, hänen tulonsa nousevat sen verran että asumistukea tullaan leikkaamaan. Eli takuueläke ylittää lisäomavastuurajat – ja kun lisäomavastuuraja ylittyy – asumistuki pienenee.
Takuueläke siis toisaalta nostaa eläkettä, mutta vastaavasti jopa n. 45 000 yksinäisen henkilön ja 7 600 avio- tai avoliitossa olevan eläkkeensaajan asumistuki tulee vähenemään.
Näin takuueläkkeen tavoite, että kaikkein pienimmillä eläketuloilla elävien toimeentulo paranee, ei käytännössä toteudukaan kaikkien osalta.
Toisin sanoen ne eläkeläiset, jotka ovat erittäin pienituloisia ja tarvitsevat tukea asumisensa kustannuksiin eivät nyt saa uutta takuueläkettä kokonaisuudessaan käytettäväksi arkisen toimeentulonsa helpottamiseksi, eli esimerkiksi ruokaan, lääkkeisiin, vaatteisiin ym. menoihin, vaan he joutuvat käyttämään siitä osan asumiseensa.
Asumistuen leikkaus on alle 10 euron luokkaa kuukaudessa, joten järjestelmätasolla kustannukset jäisivät vähäisiksi, arviolta noin 8 miljoonaan euroon. Sen sijaan köyhän ihmisen arjessa 10 euroa merkitsee todella paljon.
Olisin valmis hyväksymään jotkut takuueläkkeeseen liittyvät epäkohdat, jos tietäisin, että tämän uuden eläkemuodon tavoite on aidosti parantaa kaikkein köyhimpien eläkeläisten asemaa.
Mutta nyt juuri ne eläkeläiset, jotka aivan varmasti ovat kaikkein köyhimpiä – eli he, jotka täyttävät myös eläkkeensaajan asumistuen kriteerit – eivät saa takuueläkettä kokonaisuudessaan, vaan joutuvat laittamaan siitä osan asumiseen.
Keskustapuolue etenkin kuuluttaa usein sitä, miten he ovat perusturvapuolue ja kaikkein köyhimpien ihmisten asialla oikeudenmukaisesti. Mutta näin ei tällä kertaa ainakaan ole.
– Asumistuen saajat ovat heitä, joilla ei ole osinkotuloja, ei korkotuloja, ei kiinteistöjä, ei elinkeinotoiminnan tai maatalouden varoja, ei metsäomaisuutta, talletuksia, obligaatioita, osakkeita, sijoitusrahasto-osuuksia, eikä vakuutussijoituksia. Sillä jos näitä olisi, ei voi saada asumistukea.
Yksinkertaisesti sanoen – ne kansaneläkeläiset, jotka eivät omista mitään, saavat 10 euroa kuussa vähemmän kuin ne, jotka omistavat. Siinä on hallituksen oikeudenmukaisuus.
Sosialidemokraatit ovat useaan otteeseen esittäneet eläkkeensaajien asumistuen parantamista. Meidän mielestämme asumiseen kohdistuvalla tuella voidaan melko kustannustehokkaasti parantaa köyhimpien eläkeläisten asemaa. Asumiseen kohdistuva tuki tulee köyhimmille eläkeläisille, joilla ei ole pääomatuloja eikä omistuksia vaan käytössään pelkkä pieni eläke.
Olemme esittäneet omassa rinnakkaisessa lakialoitteessamme eläkkeensaajan asumistuen uudistamista siten, ettei nyt tehtävä takuueläkeuudistus vaikuta siihen negatiivisesti.
Mielestämme eläkkeensaajan asumistuki pitää sovittaa takuueläkkeeseen johdonmukaisesti siten, että lisäomavastuun raja olisi vähintään takuueläkkeen vuosimäärän suuruinen. Näin kaikilla takuueläkettä saavilla asumistukeen oikeutetuilla säilyisi oikeus myös täyteen eläkkeensaajan asumistukeen.
----. Jätimme rinnakkaisen lakialoitteen, joka oli lähetekeskustelussa torstai-illalla. Sattui, että jouduin pakottavan menon vuoksi lähtemään pois juuri ennen esittelypuhettani. Pääasia, että aloite on jätetty ja tulee valiokunnan käsiteltäväksi. Palaan asiaan kunhan takuueläkemietintö tulee täysistunnon käsittelyyn. Keskustelu jatkuu! t. Anneli
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
