Kelan valtuutettujen puheenjohtaja, kansanedustaja Anneli Kiljunen (sd) on huolissaan Kelan asiakaspalvelun toimivuudesta, kun laitoksen koko ATK-järjestelmää ollaan uusimassa.
–Uudistuksen jälkeen palvelu on varmasti aiempaa parempaa, mutta myös muutosvaiheen aikana on turvattava asiakkaiden oikeudet ja etuuksien maksut määräajassa. Se edellyttää muutoksen riittävää resursointia ja henkilöstön hyvää koulutusta, Kiljunen toteaa.
Kelan valtuutetut olivat tiistaina ja keskiviikkona kaksipäiväisellä tarkastusmatkalla Tampereen seudulla ja Seinäjoella. Ikaalisissa Kiljunen kiitteli asiakkaat huomioivaa järjestelmää, jossa Kelan ja työvoimahallinnon palvelut saa samoista toimitiloista.
–Kun toimintoja kehitetään asiakkaiden näkökulmasta, palveluihin saadaan usein paitsi laatua, myös kustannustehokkuutta, Kiljunen arvioi.
Kiljunen esitti huolensa myös Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan (Somla) pitkistä käsittelyajoista.
-Kyse on ihmisten välttämättömästä perusturvasta, jolloin jopa puoleentoista vuoteen venyvät käsittelyajat ovat suorastaan ihmisoikeusloukkaus. Somlan on välttämätöntä saada lisärahoitusta, jotta valitukset voidaan käsitellä kohtuullisessa ajassa, Kiljunen totesi.
torstaina
keskiviikkona
TIEDOTE 23.8.2010
Kansanedustaja Anneli Kiljunen (sd) arvosteli hallituksen esitystä tulevan vuoden budjetiksi. Demareiden eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Tampereella puhunut Kiljunen totesi, että hallituksen ajamat energiaverojen korotukset iskevät pahasti juuri pieni- ja keskituloisiin ihmisiin.
- Verotuksen oikeudenmukaisuuden pitää tarkoittaa maksukyvyn mukaista verotusta, mutta nyt hallitus toimii toisin. Nostamalla arkiseen välttämättömään kulutukseen kohdistuvia veroja kuljemme samalla kohti tasaveroa. Se tulee köyhille kaikkein kalleimmaksi, Kiljunen toteaa.
Kiljusen mielestä on pöyristyttävää, että hallitus supistaa työllisyysmäärärahoja, kun 40 000 nuorta on vailla koulutus- tai opiskelupaikkaa ja pitkäaikaistyöttömien määrä jatkaa kasvuaan.
Kiljusen mukaan yhteiskunnan lisääntyvään epätasa-arvoon on puututtava panostamalla vahvasti kuntapalveluihin.
- Valtion osuutta kuntien talouden turvaamisessa on vahvistettava, jotta ihmisten hyvinvointia voidaan lisätä ja eriarvoisuutta vähentää.
Kiljunen vetosi myös eduskuntaryhmäänsä, jotta tavoitteeksi otettaisiin opintotuen sitominen yleiseen hintakehitykseen.
- Takaamalla opintotuen taso vaikutetaan opiskelijoiden hyvinvointiin ja opintojen suorittamiseen tavoiteajassa, Kiljunen linjasi.
- Verotuksen oikeudenmukaisuuden pitää tarkoittaa maksukyvyn mukaista verotusta, mutta nyt hallitus toimii toisin. Nostamalla arkiseen välttämättömään kulutukseen kohdistuvia veroja kuljemme samalla kohti tasaveroa. Se tulee köyhille kaikkein kalleimmaksi, Kiljunen toteaa.
Kiljusen mielestä on pöyristyttävää, että hallitus supistaa työllisyysmäärärahoja, kun 40 000 nuorta on vailla koulutus- tai opiskelupaikkaa ja pitkäaikaistyöttömien määrä jatkaa kasvuaan.
Kiljusen mukaan yhteiskunnan lisääntyvään epätasa-arvoon on puututtava panostamalla vahvasti kuntapalveluihin.
- Valtion osuutta kuntien talouden turvaamisessa on vahvistettava, jotta ihmisten hyvinvointia voidaan lisätä ja eriarvoisuutta vähentää.
Kiljunen vetosi myös eduskuntaryhmäänsä, jotta tavoitteeksi otettaisiin opintotuen sitominen yleiseen hintakehitykseen.
- Takaamalla opintotuen taso vaikutetaan opiskelijoiden hyvinvointiin ja opintojen suorittamiseen tavoiteajassa, Kiljunen linjasi.
perjantaina
Eläkkeensaajan asumistukea ei saa heikentää
Esitys takuueläkkeestä on tällä hetkellä sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä. Lyhyesti takuueläkkeessähän on kyse siitä, että ensi vaalikauden alusta pienimmän eläkkeen määrä on 685 euroa.
Takuueläkkeessä on monia hyviä puolia, joista tärkein tietysti se, että se nostaa kansaneläkettä ja erittäin pieniä työeläkkeitä saavien kuukausituloja enimmillään sadalla eurolla.
Etenkin iäkkäät naiset sekä nuorena eläköityneet saavat helpotusta taloudelliseen tilanteeseensa uudesta takuueläkkeestä. Takuueläkkeeseen liittyy myös joitakin ongelmallisia kysymyksiä, joista muihin palaan vielä myöhemmin. Nyt lyhyesti asumistuesta.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa on takuueläkkeen perusteluissa sekä asiantuntijakuulemisessa käynyt ilmi, että takuueläke ei kohdistu oikeudenmukaisesti asumistuen saajiin, sillä se leikkaa eläkkeensaajan asumistukea.
Eläkkeensaajan asumistuessa huomioidaan henkilön ja perheen vuotuiset tulot. Kun asumistuen määrää lasketaan, laissa on ns. lisäomavastuurajat, jonka perusteella määritellään henkilön asumistuen määrä. Nykyisellään yksinäinen täyttä kansaeläkettä saa täyden eläkkeensaajan asumistuen. Nyt kuitenkin kun henkilö saa tulevaisuudessa takuueläkettä, hänen tulonsa nousevat sen verran että asumistukea tullaan leikkaamaan. Eli takuueläke ylittää lisäomavastuurajat – ja kun lisäomavastuuraja ylittyy – asumistuki pienenee.
Takuueläke siis toisaalta nostaa eläkettä, mutta vastaavasti jopa n. 45 000 yksinäisen henkilön ja 7 600 avio- tai avoliitossa olevan eläkkeensaajan asumistuki tulee vähenemään.
Näin takuueläkkeen tavoite, että kaikkein pienimmillä eläketuloilla elävien toimeentulo paranee, ei käytännössä toteudukaan kaikkien osalta.
Toisin sanoen ne eläkeläiset, jotka ovat erittäin pienituloisia ja tarvitsevat tukea asumisensa kustannuksiin eivät nyt saa uutta takuueläkettä kokonaisuudessaan käytettäväksi arkisen toimeentulonsa helpottamiseksi, eli esimerkiksi ruokaan, lääkkeisiin, vaatteisiin ym. menoihin, vaan he joutuvat käyttämään siitä osan asumiseensa.
Asumistuen leikkaus on alle 10 euron luokkaa kuukaudessa, joten järjestelmätasolla kustannukset jäisivät vähäisiksi, arviolta noin 8 miljoonaan euroon. Sen sijaan köyhän ihmisen arjessa 10 euroa merkitsee todella paljon.
Olisin valmis hyväksymään jotkut takuueläkkeeseen liittyvät epäkohdat, jos tietäisin, että tämän uuden eläkemuodon tavoite on aidosti parantaa kaikkein köyhimpien eläkeläisten asemaa.
Mutta nyt juuri ne eläkeläiset, jotka aivan varmasti ovat kaikkein köyhimpiä – eli he, jotka täyttävät myös eläkkeensaajan asumistuen kriteerit – eivät saa takuueläkettä kokonaisuudessaan, vaan joutuvat laittamaan siitä osan asumiseen.
Keskustapuolue etenkin kuuluttaa usein sitä, miten he ovat perusturvapuolue ja kaikkein köyhimpien ihmisten asialla oikeudenmukaisesti. Mutta näin ei tällä kertaa ainakaan ole.
– Asumistuen saajat ovat heitä, joilla ei ole osinkotuloja, ei korkotuloja, ei kiinteistöjä, ei elinkeinotoiminnan tai maatalouden varoja, ei metsäomaisuutta, talletuksia, obligaatioita, osakkeita, sijoitusrahasto-osuuksia, eikä vakuutussijoituksia. Sillä jos näitä olisi, ei voi saada asumistukea.
Yksinkertaisesti sanoen – ne kansaneläkeläiset, jotka eivät omista mitään, saavat 10 euroa kuussa vähemmän kuin ne, jotka omistavat. Siinä on hallituksen oikeudenmukaisuus.
Sosialidemokraatit ovat useaan otteeseen esittäneet eläkkeensaajien asumistuen parantamista. Meidän mielestämme asumiseen kohdistuvalla tuella voidaan melko kustannustehokkaasti parantaa köyhimpien eläkeläisten asemaa. Asumiseen kohdistuva tuki tulee köyhimmille eläkeläisille, joilla ei ole pääomatuloja eikä omistuksia vaan käytössään pelkkä pieni eläke.
Olemme esittäneet omassa rinnakkaisessa lakialoitteessamme eläkkeensaajan asumistuen uudistamista siten, ettei nyt tehtävä takuueläkeuudistus vaikuta siihen negatiivisesti.
Mielestämme eläkkeensaajan asumistuki pitää sovittaa takuueläkkeeseen johdonmukaisesti siten, että lisäomavastuun raja olisi vähintään takuueläkkeen vuosimäärän suuruinen. Näin kaikilla takuueläkettä saavilla asumistukeen oikeutetuilla säilyisi oikeus myös täyteen eläkkeensaajan asumistukeen.
----. Jätimme rinnakkaisen lakialoitteen, joka oli lähetekeskustelussa torstai-illalla. Sattui, että jouduin pakottavan menon vuoksi lähtemään pois juuri ennen esittelypuhettani. Pääasia, että aloite on jätetty ja tulee valiokunnan käsiteltäväksi. Palaan asiaan kunhan takuueläkemietintö tulee täysistunnon käsittelyyn. Keskustelu jatkuu! t. Anneli
Takuueläkkeessä on monia hyviä puolia, joista tärkein tietysti se, että se nostaa kansaneläkettä ja erittäin pieniä työeläkkeitä saavien kuukausituloja enimmillään sadalla eurolla.
Etenkin iäkkäät naiset sekä nuorena eläköityneet saavat helpotusta taloudelliseen tilanteeseensa uudesta takuueläkkeestä. Takuueläkkeeseen liittyy myös joitakin ongelmallisia kysymyksiä, joista muihin palaan vielä myöhemmin. Nyt lyhyesti asumistuesta.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa on takuueläkkeen perusteluissa sekä asiantuntijakuulemisessa käynyt ilmi, että takuueläke ei kohdistu oikeudenmukaisesti asumistuen saajiin, sillä se leikkaa eläkkeensaajan asumistukea.
Eläkkeensaajan asumistuessa huomioidaan henkilön ja perheen vuotuiset tulot. Kun asumistuen määrää lasketaan, laissa on ns. lisäomavastuurajat, jonka perusteella määritellään henkilön asumistuen määrä. Nykyisellään yksinäinen täyttä kansaeläkettä saa täyden eläkkeensaajan asumistuen. Nyt kuitenkin kun henkilö saa tulevaisuudessa takuueläkettä, hänen tulonsa nousevat sen verran että asumistukea tullaan leikkaamaan. Eli takuueläke ylittää lisäomavastuurajat – ja kun lisäomavastuuraja ylittyy – asumistuki pienenee.
Takuueläke siis toisaalta nostaa eläkettä, mutta vastaavasti jopa n. 45 000 yksinäisen henkilön ja 7 600 avio- tai avoliitossa olevan eläkkeensaajan asumistuki tulee vähenemään.
Näin takuueläkkeen tavoite, että kaikkein pienimmillä eläketuloilla elävien toimeentulo paranee, ei käytännössä toteudukaan kaikkien osalta.
Toisin sanoen ne eläkeläiset, jotka ovat erittäin pienituloisia ja tarvitsevat tukea asumisensa kustannuksiin eivät nyt saa uutta takuueläkettä kokonaisuudessaan käytettäväksi arkisen toimeentulonsa helpottamiseksi, eli esimerkiksi ruokaan, lääkkeisiin, vaatteisiin ym. menoihin, vaan he joutuvat käyttämään siitä osan asumiseensa.
Asumistuen leikkaus on alle 10 euron luokkaa kuukaudessa, joten järjestelmätasolla kustannukset jäisivät vähäisiksi, arviolta noin 8 miljoonaan euroon. Sen sijaan köyhän ihmisen arjessa 10 euroa merkitsee todella paljon.
Olisin valmis hyväksymään jotkut takuueläkkeeseen liittyvät epäkohdat, jos tietäisin, että tämän uuden eläkemuodon tavoite on aidosti parantaa kaikkein köyhimpien eläkeläisten asemaa.
Mutta nyt juuri ne eläkeläiset, jotka aivan varmasti ovat kaikkein köyhimpiä – eli he, jotka täyttävät myös eläkkeensaajan asumistuen kriteerit – eivät saa takuueläkettä kokonaisuudessaan, vaan joutuvat laittamaan siitä osan asumiseen.
Keskustapuolue etenkin kuuluttaa usein sitä, miten he ovat perusturvapuolue ja kaikkein köyhimpien ihmisten asialla oikeudenmukaisesti. Mutta näin ei tällä kertaa ainakaan ole.
– Asumistuen saajat ovat heitä, joilla ei ole osinkotuloja, ei korkotuloja, ei kiinteistöjä, ei elinkeinotoiminnan tai maatalouden varoja, ei metsäomaisuutta, talletuksia, obligaatioita, osakkeita, sijoitusrahasto-osuuksia, eikä vakuutussijoituksia. Sillä jos näitä olisi, ei voi saada asumistukea.
Yksinkertaisesti sanoen – ne kansaneläkeläiset, jotka eivät omista mitään, saavat 10 euroa kuussa vähemmän kuin ne, jotka omistavat. Siinä on hallituksen oikeudenmukaisuus.
Sosialidemokraatit ovat useaan otteeseen esittäneet eläkkeensaajien asumistuen parantamista. Meidän mielestämme asumiseen kohdistuvalla tuella voidaan melko kustannustehokkaasti parantaa köyhimpien eläkeläisten asemaa. Asumiseen kohdistuva tuki tulee köyhimmille eläkeläisille, joilla ei ole pääomatuloja eikä omistuksia vaan käytössään pelkkä pieni eläke.
Olemme esittäneet omassa rinnakkaisessa lakialoitteessamme eläkkeensaajan asumistuen uudistamista siten, ettei nyt tehtävä takuueläkeuudistus vaikuta siihen negatiivisesti.
Mielestämme eläkkeensaajan asumistuki pitää sovittaa takuueläkkeeseen johdonmukaisesti siten, että lisäomavastuun raja olisi vähintään takuueläkkeen vuosimäärän suuruinen. Näin kaikilla takuueläkettä saavilla asumistukeen oikeutetuilla säilyisi oikeus myös täyteen eläkkeensaajan asumistukeen.
----. Jätimme rinnakkaisen lakialoitteen, joka oli lähetekeskustelussa torstai-illalla. Sattui, että jouduin pakottavan menon vuoksi lähtemään pois juuri ennen esittelypuhettani. Pääasia, että aloite on jätetty ja tulee valiokunnan käsiteltäväksi. Palaan asiaan kunhan takuueläkemietintö tulee täysistunnon käsittelyyn. Keskustelu jatkuu! t. Anneli
Hallituksen lisäbudjetti on ponneton
Sosialidemokraatit ovat nyt pian kahden vuoden ajan vaatineet hallitukselta erilaisia toimia, jotta työllisyyttä maassamme voitaisiin parantaa ja talouskehitys voitaisiin turvata. Olemme esittäneet myös yhteistyötä työllisyyden parantamiseksi, mutta hallituksen strategiana on ollut jääräpäisesti olla eri mieltä meidän kanssamme, kunnes sitten puolen vuoden tai vuoden viiveellä on tartuttu toimeen ja alettu toteuttaa demareiden vaatimuksia.
Valitettavasti viivyttely on maksanut paljon. Suurin hinta maksetaan inhimillisenä kärsimyksenä, jota työttömyys aiheuttaa niin perheissä kuin kunnissakin. Työttömyydellä on suuret vaikutukset etenkin silloin, kun kymmenet tai sadat ihmiset jäävät työttömiksi yritysten lakkautusten tai tuotannon alasajon seurauksena. Tällöin kunnissa verotulot romahtavat ja samaan aikaan erilaisten julkisten palvelujen tarve kunnissa lisääntyy. Eniten hallituksen toimettomuudesta kärsivät kunnissa kuntatalouden ja kuntapalvelujen heikkenemisen myötä ihmiset, jotka tarvitsisivat kaikkein eniten hoivaa, hoitoa ja huolenpitoa.
Monissa kunnissa ihmisten perusoikeuksien toteutuminen on vaarantunut, kun resurssien puutteessa terveyskeskukseen ei saa yhteyttä, sosiaalitoimistoista ei saa tarvittavaa sosiaalipalvelua ja toimeentulotukea tai vanhusten hoitolaitoksissa ei ehditä syöttää ja lääkitä kaikkia asiakkaita ja asukkaita. Kouluista lomautetaan opettajia ja lasten opetus kärsii. Lastensuojelun puolella ei voida tukea perheiden selviytymistä ennaltaehkäisten, mutta lapsia sijoitetaan yhä enemmän kodin ulkopuolelle.
Hallituksen ponneton toiminta nuorisotyöttömyyden edessä on hämmentävää. Vuosi sitten jätimme välikysymyksen koskien työttömyyden kasvun pysäyttämistä ja etenkin nuorten työllistämistä. Silloinen työministeri vakuutti, että hallitus toimii aktiivisesti ja monipuolisesti etenkin nuorisotyöttömyyden parantamiseksi. Hallitus vieläpä vakuutti, ettei tarvetta uusien esitysten antamiseen ole.
Hallituksen arvio omien toimiensa riittävyydestä on osoittautunut täysin vääräksi. Välikysymyksen aikaan viime vuoden keväällä nuoria alle 25-vuotiaita työttömiä oli 31 700. Määrä vain jatkoi kasvuaan ollen pahimmillaan yli 40 000. Tämän vuoden helmikuussa alle 25-vuotiaita työttömiä oli edelleen noin 35 000. Nämä ovat hurjia lukuja etenkin, kun hallitus väittää toimineensa asiassa oikea-aikaisesti ja aktiivisesti. Yhdenkin nuoren syrjäytyminen koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle on suuri tappio, ja sen ehkäisemiseksi pitäisi toimia nykyistä paljon tarmokkaammin. Kaikki kynnelle kykenevät pitäisi saada koulutukseen tai työn syrjään kiinni. Suomi nousee ainoastaan osaamisella ja työtä tekemällä.
Kuluneella viikolla eduskuntaan tuotiin hallituksen lisäbudjetti, jossa viimein osoitetaan lisärahoitusta nuorten työllistämiseen ja kouluttamiseen, työvoimaneuvontaan ja työpajatoimintaan. Tarpeeseen nähden summat ovat edelleen vaatimattomia.
Lisäbudjettiin olisin toivonut voimakkaampaa panostusta myös metsä- ja metalliteollisuuden tukemiseen. Teollisuus elää suurta rakennemuutosta, tähän muutokseen pitäisi myös hallituksen tarttua. Hallituksen pitäisi panostaa voimakkaasti muun muassa metsä- ja metalliteollisuuden tutkimus- ja tuotekehitykseen. Tätä kautta pystyttäisiin lisäämään myös uusia työpaikkoja ja parantamaan työllisyyttä, luomaan taloudellista kasvua ja vahvistamaan talouden tasapainoa.
Hallitus on sivuuttanut yleisen työttömyyden kasvun ja siitä aiheutuvat lisätarpeet ja -resurssit. Myös OECD:n vastavalmistuneen raportin mukaan Suomen panostukset aktiiviseen työllisyyspolitiikkaan ovat jääneet todella vaatimattomiksi.
Työttömyys on kova asia ihmiselle, joka haluaisi tehdä töitä. Työ mahdollistaa toimeentulon ja luo elämässä edellytyksiä moneen asiaan. Pitkittyneen työttömyyden myötä ihmisiä siirtyy yhä enemmän työmarkkinatuen varaan. Työmarkkinatuen taso on niin matala, että sitä joudutaan usein täydentämään toimeentulotuella. Jos pitkäaikaistyötön pääsee aktiivitoimien piiriin, ei hänen taloutensa tästä kuitenkaan parane. Aktiivituki leikkaa toimeentulotukea, joten 100 euron aktiivituella ei siis ole mitään merkitystä kaikkein köyhimmille työttömille. Aktiivituen pitäisi olla toimeentulotukeen nähden etuoikeutettua tuloa, jotta siitä olisi saajalleen hyötyä. Tämä ongelma on hyvin hallituksen tiedossa ja siihen olisi voinut puuttua esim. nyt lisäbudjetin yhteydessä. Valitettavasti näin ei kuitenkaan tehty.
Valitettavasti viivyttely on maksanut paljon. Suurin hinta maksetaan inhimillisenä kärsimyksenä, jota työttömyys aiheuttaa niin perheissä kuin kunnissakin. Työttömyydellä on suuret vaikutukset etenkin silloin, kun kymmenet tai sadat ihmiset jäävät työttömiksi yritysten lakkautusten tai tuotannon alasajon seurauksena. Tällöin kunnissa verotulot romahtavat ja samaan aikaan erilaisten julkisten palvelujen tarve kunnissa lisääntyy. Eniten hallituksen toimettomuudesta kärsivät kunnissa kuntatalouden ja kuntapalvelujen heikkenemisen myötä ihmiset, jotka tarvitsisivat kaikkein eniten hoivaa, hoitoa ja huolenpitoa.
Monissa kunnissa ihmisten perusoikeuksien toteutuminen on vaarantunut, kun resurssien puutteessa terveyskeskukseen ei saa yhteyttä, sosiaalitoimistoista ei saa tarvittavaa sosiaalipalvelua ja toimeentulotukea tai vanhusten hoitolaitoksissa ei ehditä syöttää ja lääkitä kaikkia asiakkaita ja asukkaita. Kouluista lomautetaan opettajia ja lasten opetus kärsii. Lastensuojelun puolella ei voida tukea perheiden selviytymistä ennaltaehkäisten, mutta lapsia sijoitetaan yhä enemmän kodin ulkopuolelle.
Hallituksen ponneton toiminta nuorisotyöttömyyden edessä on hämmentävää. Vuosi sitten jätimme välikysymyksen koskien työttömyyden kasvun pysäyttämistä ja etenkin nuorten työllistämistä. Silloinen työministeri vakuutti, että hallitus toimii aktiivisesti ja monipuolisesti etenkin nuorisotyöttömyyden parantamiseksi. Hallitus vieläpä vakuutti, ettei tarvetta uusien esitysten antamiseen ole.
Hallituksen arvio omien toimiensa riittävyydestä on osoittautunut täysin vääräksi. Välikysymyksen aikaan viime vuoden keväällä nuoria alle 25-vuotiaita työttömiä oli 31 700. Määrä vain jatkoi kasvuaan ollen pahimmillaan yli 40 000. Tämän vuoden helmikuussa alle 25-vuotiaita työttömiä oli edelleen noin 35 000. Nämä ovat hurjia lukuja etenkin, kun hallitus väittää toimineensa asiassa oikea-aikaisesti ja aktiivisesti. Yhdenkin nuoren syrjäytyminen koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle on suuri tappio, ja sen ehkäisemiseksi pitäisi toimia nykyistä paljon tarmokkaammin. Kaikki kynnelle kykenevät pitäisi saada koulutukseen tai työn syrjään kiinni. Suomi nousee ainoastaan osaamisella ja työtä tekemällä.
Kuluneella viikolla eduskuntaan tuotiin hallituksen lisäbudjetti, jossa viimein osoitetaan lisärahoitusta nuorten työllistämiseen ja kouluttamiseen, työvoimaneuvontaan ja työpajatoimintaan. Tarpeeseen nähden summat ovat edelleen vaatimattomia.
Lisäbudjettiin olisin toivonut voimakkaampaa panostusta myös metsä- ja metalliteollisuuden tukemiseen. Teollisuus elää suurta rakennemuutosta, tähän muutokseen pitäisi myös hallituksen tarttua. Hallituksen pitäisi panostaa voimakkaasti muun muassa metsä- ja metalliteollisuuden tutkimus- ja tuotekehitykseen. Tätä kautta pystyttäisiin lisäämään myös uusia työpaikkoja ja parantamaan työllisyyttä, luomaan taloudellista kasvua ja vahvistamaan talouden tasapainoa.
Hallitus on sivuuttanut yleisen työttömyyden kasvun ja siitä aiheutuvat lisätarpeet ja -resurssit. Myös OECD:n vastavalmistuneen raportin mukaan Suomen panostukset aktiiviseen työllisyyspolitiikkaan ovat jääneet todella vaatimattomiksi.
Työttömyys on kova asia ihmiselle, joka haluaisi tehdä töitä. Työ mahdollistaa toimeentulon ja luo elämässä edellytyksiä moneen asiaan. Pitkittyneen työttömyyden myötä ihmisiä siirtyy yhä enemmän työmarkkinatuen varaan. Työmarkkinatuen taso on niin matala, että sitä joudutaan usein täydentämään toimeentulotuella. Jos pitkäaikaistyötön pääsee aktiivitoimien piiriin, ei hänen taloutensa tästä kuitenkaan parane. Aktiivituki leikkaa toimeentulotukea, joten 100 euron aktiivituella ei siis ole mitään merkitystä kaikkein köyhimmille työttömille. Aktiivituen pitäisi olla toimeentulotukeen nähden etuoikeutettua tuloa, jotta siitä olisi saajalleen hyötyä. Tämä ongelma on hyvin hallituksen tiedossa ja siihen olisi voinut puuttua esim. nyt lisäbudjetin yhteydessä. Valitettavasti näin ei kuitenkaan tehty.
keskiviikkona
Hoitajan vastaanotto säilytettävä maksuttomana!
Eduskunnan käsittelyssä olevassa ns. hoitajareseptissä on paljon hyvää. Tärkeimpänä näen, että nyt säädettävä laki mahdollistaa terveyskeskuksissa joustavan työnjaon hoitajien ja lääkärien välillä. Näin parannetaan hoidon saatavuutta ja saadaan sekä hoitajien että lääkäreiden osaaminen paremmin hyödynnettyä asiakkaiden parhaaksi. Työelämän järkeviä käytäntöjä on syytä tukea tarvittaessa lainsäädännöllä.
Periaatteessa siis suhtaudun hoitajien rajattuun reseptinkirjoitusoikeuteen myönteisesti. Systemaattista arviointia ja seurantaa on syytä tehdä ja sitä tarvitaan, jotta lain perimmäinen tavoite tulee käytännössä toteutumaan.
Hallituksen esityksessä on kuitenkin parantamisen varaa, kuten sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisessakin saimme tietää. Valiokunta nosti mietinnössään(StVM 2/2010) hyvin esiin näitä epäkohtia ja kehittämisen suuntia, joihin tulee puuttua. Esimerkiksi tietojärjestelmien kehittäminen niin, että sairaanhoitajien lääkkeenmääräämisoikeuksista on apteekeissa riittävät tiedot, on välttämätöntä. Potilasturvallisuudesta ei saa tinkiä! On myös tärkeää, että lääkkeenmääräämiskoulutukseen varataan riittävät voimavarat. Tavoitteena tulee olla, että koulutuksesta tulisi osa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa.
Me sosialidemokraatit jätimme mietintöön kuitenkin vastalauseen. Emme voi hyväksyä sitä, että sosiaali- ja terveydenhuoltoon ujutetaan jälleen uusi asiakasmaksu. Hallituksen linjana on koko vaalikauden ollut nostaa jatkuvasti erilaisia sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja. Nyt hallitus vielä laajentaa maksupohjaa ottamalla uuden asiakasmaksun käyttöön. Tämä on täysin vastoin asiakkaiden ja potilaiden tasavertaista mahdollisuutta saada tarvittavaa hoitoa. Sitä on mahdoton hyväksyä.
Sairaanhoitajan työ on potilaan ja asiakkaan kokonaisvaltaista palvelua ja hoitoa, johon kuuluvat sekä ennalta ehkäisevä työ että varsinainen hoito. Tästä syystä maksujen periminen sairaanhoitajan palveluista ei ole sopusoinnussa kansanterveystyön perusajatuksen kanssa eli sen, että terveydenhuollon painopiste on sairauksien ennaltaehkäisyssä ja terveydenedistämistyössä. Vaikka tarkoituksena olisikin säilyttää ennalta ehkäisevät palvelut maksuttomina, on hoidollisten ja ennalta ehkäisevien toimenpiteiden erottaminen toisistaan käytännössä mahdotonta.
Terveydenhuollon asiakasmaksut ovat Suomessa korkeampia kuin muualla Euroopassa. Asiakasmaksut ovat kovia etenkin pienituloisille, vanhuksille, työttömille ja pitkäaikaissairaille. Terveyserot hyvä- ja pienituloisten välillä ovat jatkuvassa kasvussa. Silti nykyhallitus on jo monta kertaa nostanut sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja, eikä ole myöskään aidosti tukenut kuntien mahdollisuuksia järjestää peruspalveluita asukkailleen.
Mietinnössä ja vastalauseessa puutumme myös ravitsemusterapeuttien tilanteeseen. Ravitsemusterapeuttien työ on tärkeää, usein ennalta ehkäisevää työtä, johon todella kannattaisi kunnissa panostaa. Tiedämme hyvin, kuinka suuri vaikutus oikealla ravinnolla ja ravitsemuksella on ihmisten hyvinvointiin ja erilaisiin sairauksiin, muun muassa sydäntauteihin, verenpaineeseen, diabetekseen, allergioihin, keliakiaan; listaa voisi jatkaa. Käytännössä oikealla ja asiantuntevalla ravinnolla vaikutetaan lähes kaikkien sairauksien hoitoon. Ravintoterapeuttien työn vaikuttavuutta tulee myös olennaisesti parantaa säätämällä heille oikeus määrätä potilailleen lääkärin tarpeellisiksi katsomia kliinisiä ravintovalmisteita.
Periaatteessa siis suhtaudun hoitajien rajattuun reseptinkirjoitusoikeuteen myönteisesti. Systemaattista arviointia ja seurantaa on syytä tehdä ja sitä tarvitaan, jotta lain perimmäinen tavoite tulee käytännössä toteutumaan.
Hallituksen esityksessä on kuitenkin parantamisen varaa, kuten sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisessakin saimme tietää. Valiokunta nosti mietinnössään(StVM 2/2010) hyvin esiin näitä epäkohtia ja kehittämisen suuntia, joihin tulee puuttua. Esimerkiksi tietojärjestelmien kehittäminen niin, että sairaanhoitajien lääkkeenmääräämisoikeuksista on apteekeissa riittävät tiedot, on välttämätöntä. Potilasturvallisuudesta ei saa tinkiä! On myös tärkeää, että lääkkeenmääräämiskoulutukseen varataan riittävät voimavarat. Tavoitteena tulee olla, että koulutuksesta tulisi osa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa.
Me sosialidemokraatit jätimme mietintöön kuitenkin vastalauseen. Emme voi hyväksyä sitä, että sosiaali- ja terveydenhuoltoon ujutetaan jälleen uusi asiakasmaksu. Hallituksen linjana on koko vaalikauden ollut nostaa jatkuvasti erilaisia sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja. Nyt hallitus vielä laajentaa maksupohjaa ottamalla uuden asiakasmaksun käyttöön. Tämä on täysin vastoin asiakkaiden ja potilaiden tasavertaista mahdollisuutta saada tarvittavaa hoitoa. Sitä on mahdoton hyväksyä.
Sairaanhoitajan työ on potilaan ja asiakkaan kokonaisvaltaista palvelua ja hoitoa, johon kuuluvat sekä ennalta ehkäisevä työ että varsinainen hoito. Tästä syystä maksujen periminen sairaanhoitajan palveluista ei ole sopusoinnussa kansanterveystyön perusajatuksen kanssa eli sen, että terveydenhuollon painopiste on sairauksien ennaltaehkäisyssä ja terveydenedistämistyössä. Vaikka tarkoituksena olisikin säilyttää ennalta ehkäisevät palvelut maksuttomina, on hoidollisten ja ennalta ehkäisevien toimenpiteiden erottaminen toisistaan käytännössä mahdotonta.
Terveydenhuollon asiakasmaksut ovat Suomessa korkeampia kuin muualla Euroopassa. Asiakasmaksut ovat kovia etenkin pienituloisille, vanhuksille, työttömille ja pitkäaikaissairaille. Terveyserot hyvä- ja pienituloisten välillä ovat jatkuvassa kasvussa. Silti nykyhallitus on jo monta kertaa nostanut sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja, eikä ole myöskään aidosti tukenut kuntien mahdollisuuksia järjestää peruspalveluita asukkailleen.
Mietinnössä ja vastalauseessa puutumme myös ravitsemusterapeuttien tilanteeseen. Ravitsemusterapeuttien työ on tärkeää, usein ennalta ehkäisevää työtä, johon todella kannattaisi kunnissa panostaa. Tiedämme hyvin, kuinka suuri vaikutus oikealla ravinnolla ja ravitsemuksella on ihmisten hyvinvointiin ja erilaisiin sairauksiin, muun muassa sydäntauteihin, verenpaineeseen, diabetekseen, allergioihin, keliakiaan; listaa voisi jatkaa. Käytännössä oikealla ja asiantuntevalla ravinnolla vaikutetaan lähes kaikkien sairauksien hoitoon. Ravintoterapeuttien työn vaikuttavuutta tulee myös olennaisesti parantaa säätämällä heille oikeus määrätä potilailleen lääkärin tarpeellisiksi katsomia kliinisiä ravintovalmisteita.
lauantaina
Reumapotilaiden laadukas hoito turvattava!
Heinolassa sijaitseva Reumasäätiön sairaala on hakeutumassa konkurssiin talousvaikeuksien vuoksi. Kunnat ovat talousahdingossaan vähentäneet palvelujen ostoja Reuman sairaalasta ja Kela on valinnut kuntoutuspalvelujen tuottajiksi kilpailutusten jälkeen halvempia vaihtoehtoja.
Vaativaa hoitoa tarvitsevien potilaiden näkökulmasta akuutti ongelma on, etteivät he saa nyt mitään hoitoa eikä jatkosuunnitelmista ole tietoa. Potilaita ei voi kohdella näin!
Suuri kysymys on, miten Reuman sairaalan toimintojen mahdollisen alasajon myötä korkeatasoinen, oikea-aikainen ja vaikuttava reumahoito voidaan enää taata. Reumaosastoja on monissa sairaaloissa, mutta ydinosaaminen, reumasairauksien ortopedia, lasten reuman hoito ja vaikeaa reumaa sairastavien kuntoutusta järjestetään vain Heinolassa. Reuman sairaala toimii myös opetussairaalana ja on maailmanmitassakin kovan luokan osaamiskeskus.
Jos reumasairauksien hoitoa voimakkaasti hajautetaan, on olemassa vaara, etteivät erillään toimivat sairaalat saavuta leikkauksiin tarvittavaa riittävää osaamista ja kokemusta. Opetus ja osaamisen kehittäminen on hajautetussa mallissa vaikeaa. Kun reumaa yritetään säästösyistä hoitaa eri paikkakunnilla, hoitoon pääsy saattaa viivästyä, mikä nopeuttaa reuman aiheuttamia vaikeita ja vakavia vaurioita.
Mielestäni Reumasäätiön sairaalan tulevaisuus on kansallisesti ratkaistava asia. Akuutti rahoituskriisi on ratkaistava, mutta on myös toimittava pitkäjänteisesti. Esim. asetuksella voitaisiin määritellä vaativan reuman hoidon taso siten, että turvattaisiin laadukas hoito ja Heinolan tulevaisuus. Suomella ei ole yksinkertaisesti varaa menettää Reuman kaltaista huippuosaamiskeskusta.
Vaativaa hoitoa tarvitsevien potilaiden näkökulmasta akuutti ongelma on, etteivät he saa nyt mitään hoitoa eikä jatkosuunnitelmista ole tietoa. Potilaita ei voi kohdella näin!
Suuri kysymys on, miten Reuman sairaalan toimintojen mahdollisen alasajon myötä korkeatasoinen, oikea-aikainen ja vaikuttava reumahoito voidaan enää taata. Reumaosastoja on monissa sairaaloissa, mutta ydinosaaminen, reumasairauksien ortopedia, lasten reuman hoito ja vaikeaa reumaa sairastavien kuntoutusta järjestetään vain Heinolassa. Reuman sairaala toimii myös opetussairaalana ja on maailmanmitassakin kovan luokan osaamiskeskus.
Jos reumasairauksien hoitoa voimakkaasti hajautetaan, on olemassa vaara, etteivät erillään toimivat sairaalat saavuta leikkauksiin tarvittavaa riittävää osaamista ja kokemusta. Opetus ja osaamisen kehittäminen on hajautetussa mallissa vaikeaa. Kun reumaa yritetään säästösyistä hoitaa eri paikkakunnilla, hoitoon pääsy saattaa viivästyä, mikä nopeuttaa reuman aiheuttamia vaikeita ja vakavia vaurioita.
Mielestäni Reumasäätiön sairaalan tulevaisuus on kansallisesti ratkaistava asia. Akuutti rahoituskriisi on ratkaistava, mutta on myös toimittava pitkäjänteisesti. Esim. asetuksella voitaisiin määritellä vaativan reuman hoidon taso siten, että turvattaisiin laadukas hoito ja Heinolan tulevaisuus. Suomella ei ole yksinkertaisesti varaa menettää Reuman kaltaista huippuosaamiskeskusta.
perjantaina
Eroon toimeentulotukiriippuvuudesta
Suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa elää tänään satoja tuhansia ihmisiä köyhyydessä sinnitellen päivästä toiseen. Yhä useammin ihmiset ja perheet joutuvat paikkaamaan toimeentulotuella ensisijaisten tukien – kuten asumistuen ja työttömyyspäivärahan – pienuudesta johtuvia aukkoja, vaikka toimeentulotuki on tarkoitettu viimesijaiseksi tueksi.
Ongelma on, että toimeentulotuesta on tullut useammin ihmisten perustoimeentuloa jatkuvasti täydentävä tukimuoto. Ensisijaisten etuuksien riittämätön taso tai etuuksien maksun viivästyminen on tuonut tämä laman aikana arviolta 100 000 uutta asiakasta toimeentulotuen piiriin.
Tutkimusten mukaan ensisijaiset etuudet ja verotus oikein yhteen sovitettuna ehkäisevät tarvetta toimeentulotukeen. Vähentämällä painetta toimeentulotukiluukuilla voitaisiin kunnissa myös tehostaa sosiaalityön tekemistä ja sen vaikuttavuutta.
Valitettavasti hallituksen asettama SATA-komitea, jolta odotettiin suurta sosiaaliturvauudistusta, epäonnistui sekä peruspäivärahojen että asumistuen tason nostamisessa. Yhteinen tahtotila hallituksessa on ollut helppo saavuttaa kun kyse on ollut pienten ryhmien omistuksia koskevista veronkevennyksistä. Sen sijaan köyhyyden kovan ytimen purkamiseen ja pienituloisten aseman parantamiseen tahtoa ei ole löytynyt riittävästi.
Toimeentulotuella elävällä ihmisellä on käytettävissä menoihinsa asumiskulujen jälkeen noin 12 euroa päivässä. Pitkäaikainen eläminen tällä tasolla on vaikeaa. Se lisää riskiä syrjäytyä yhteiskunnan ulkopuolelle. Yhteiskunnassamme on kova pärjäämisen ilmapiiri eikä sosiaaliturvajärjestelmämmekään tahdo joustaa ihmisten monenlaisiin elämäntilanteisiin. Järjestelmästä tippuvaa ihmistä jäykät systeemit helposti pallottelevat ja nitistävät.
Yhdeksi ratkaisuksi tähän ongelmaan on nostettu toimeentulotuen perusosan maksatuksen siirto Kelaan. Näin se tulisi automaattisesti ensisijaisten etuuksien päälle, silloin kun niiden taso jää liian matalaksi. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei mielestäni ole lopulta kestävä ratkaisu. Se hukkaisi paikallisen toimeentulovastuun kansalliselle tasolle ja saattaa hukata myös ison osan sosiaalityön asiakkaista. Byrokratiakaan ei automaattisesti vähenisi, kun harkinnanvaraiset toimeentulotuen muodot joka tapauksessa olisivat kunnan vastuulla. Pidempiaikaisessa toimeentulotuessa huomioidaan myös varallisuus ym., joten erilaisten selvitysten tekeminen siirrettäisiin vain toisen viranomaisen tutkittavaksi.
Paras ja toimivin ratkaisu toimeentulotukiriippuvuuden katkaisemiseksi olisi ensisijaisten etuuksien tason nostaminen. Työttömän päiväraha riittäisi elämiseen ja asumistuki asumiseen. Tarvittaessa lisätukea saisi toimeentulotukijärjestelmän kautta. Kaiken kaikkiaan sosiaaliturvan ongelmia pitäisi keskittyä ratkaisemaan sisältöjen kehittämisen kautta sen sijaan että kehitellään jokaiseen kysymykseen uusi hallinnollinen järjestely.
Ongelma on, että toimeentulotuesta on tullut useammin ihmisten perustoimeentuloa jatkuvasti täydentävä tukimuoto. Ensisijaisten etuuksien riittämätön taso tai etuuksien maksun viivästyminen on tuonut tämä laman aikana arviolta 100 000 uutta asiakasta toimeentulotuen piiriin.
Tutkimusten mukaan ensisijaiset etuudet ja verotus oikein yhteen sovitettuna ehkäisevät tarvetta toimeentulotukeen. Vähentämällä painetta toimeentulotukiluukuilla voitaisiin kunnissa myös tehostaa sosiaalityön tekemistä ja sen vaikuttavuutta.
Valitettavasti hallituksen asettama SATA-komitea, jolta odotettiin suurta sosiaaliturvauudistusta, epäonnistui sekä peruspäivärahojen että asumistuen tason nostamisessa. Yhteinen tahtotila hallituksessa on ollut helppo saavuttaa kun kyse on ollut pienten ryhmien omistuksia koskevista veronkevennyksistä. Sen sijaan köyhyyden kovan ytimen purkamiseen ja pienituloisten aseman parantamiseen tahtoa ei ole löytynyt riittävästi.
Toimeentulotuella elävällä ihmisellä on käytettävissä menoihinsa asumiskulujen jälkeen noin 12 euroa päivässä. Pitkäaikainen eläminen tällä tasolla on vaikeaa. Se lisää riskiä syrjäytyä yhteiskunnan ulkopuolelle. Yhteiskunnassamme on kova pärjäämisen ilmapiiri eikä sosiaaliturvajärjestelmämmekään tahdo joustaa ihmisten monenlaisiin elämäntilanteisiin. Järjestelmästä tippuvaa ihmistä jäykät systeemit helposti pallottelevat ja nitistävät.
Yhdeksi ratkaisuksi tähän ongelmaan on nostettu toimeentulotuen perusosan maksatuksen siirto Kelaan. Näin se tulisi automaattisesti ensisijaisten etuuksien päälle, silloin kun niiden taso jää liian matalaksi. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei mielestäni ole lopulta kestävä ratkaisu. Se hukkaisi paikallisen toimeentulovastuun kansalliselle tasolle ja saattaa hukata myös ison osan sosiaalityön asiakkaista. Byrokratiakaan ei automaattisesti vähenisi, kun harkinnanvaraiset toimeentulotuen muodot joka tapauksessa olisivat kunnan vastuulla. Pidempiaikaisessa toimeentulotuessa huomioidaan myös varallisuus ym., joten erilaisten selvitysten tekeminen siirrettäisiin vain toisen viranomaisen tutkittavaksi.
Paras ja toimivin ratkaisu toimeentulotukiriippuvuuden katkaisemiseksi olisi ensisijaisten etuuksien tason nostaminen. Työttömän päiväraha riittäisi elämiseen ja asumistuki asumiseen. Tarvittaessa lisätukea saisi toimeentulotukijärjestelmän kautta. Kaiken kaikkiaan sosiaaliturvan ongelmia pitäisi keskittyä ratkaisemaan sisältöjen kehittämisen kautta sen sijaan että kehitellään jokaiseen kysymykseen uusi hallinnollinen järjestely.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
