Anneli Kiljunen

Eriarvoisuudesta

2012-01-11T16:42:00.000+02:00

Kolumni, julkaistu Demarissa 5.1.2012
Presidentti Halonen esitti uudenvuodenpuheessaan vakavan huolensa maamme eriarvoistumiskehityksestä ja yhteisvastuun rapautumisesta. Huoleen on syytä. Maassamme on n. 900 000 köyhää ihmistä ja yhteensä 650 000 kotitaloudessa koettiin toimeentulotukivaikeuksia vuonna 2010.
Taloudellinen eriarvoistuminen johtaa eroihin paitsi aineellisesti, myös ihmisten mahdollisuuksissa toimintaan ja osallisuuteen. Sillä on monia vaikutuksia ihmisen elämänkulkuun ja yhteiskunnan kehitykseen. Vahvoja merkkejä Suomen muuttumisesta luokkayhteiskunnaksi on näkyvillä kaikkialla.

Tuloerot ovat kasvaneet viimeisen parin vuosikymmen aikana dramaattisesti. Olemme siirtyneet nopeasti tasaisen tulonjaon yhteiskunnasta kohti taloudellisesti yhä eriarvoisempaa mallia. 1990-luvun alkupuolella porvarihallitus eriytti ansio- ja pääomatulojen verotuksen, mikä mahdollisti ennennäkemättömän varallisuuden kasautumisen. Vuosien mittaan talouden kasvu on kasvattanut osinkotuloja ja myyntivoittoja samalla kun etenkin teollisuustyöpaikat alkoivat siirtyä halpatuotantomaihin. Pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut ja epätyypilliset työsuhteet lisääntyneet. Laman aikana monien sosiaalietuuksien taso jäädytettiin tai niitä leikattiin, eikä lamaa edeltävää tasoa ole kattavasti saavutettu. Parin vuosikymmenen kehitys näkyy nyt suurina hyvinvointi- ja varallisuuseroina kansalaisten välillä.

Kuten Halonen totesi, eriarvoisuuden kasvu ei ole luonnonvoima, vaan siihen voidaan vaikuttaa poliittisin päätöksin. Valitettavasti myös SDP on ollut useassa hallituksessa tekemässä päätöksiä, jotka - jos eivät varsinaisesti ole lisänneet - eivät myöskään ole vähentäneet eroja. Vasemmistolaiset arvot ovat eduskunnassa vähemmistössä ja se näkyy politiikan päätöksissä, jotka ovat usein monien kompromissien tuloksia.

SDP on kuitenkin vahva vaikuttaja, kuten nykyhallituksen monista linjauksista tiedämme. Esimerkiksi vuoden vaihteessa tehty perusturvan tason parantaminen ei ollut mikään läpihuutojuttu vaan vaati vahvaa sitoutumista ja työtä. Tällaista määrätietoisuutta tarvitsemme jatkossakin, jos aletaan etsiä kohteita menoleikkauksille: ne eivät saa lisätä eriarvoisuutta! Tämä koskee niin etuuksien tasoa kuin kuntien peruspalveluiden saatavuutta ja laatua.

Nyt esim. sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmämme toimii parhaiten työssäkäyvien, aktiivisten ja omat oikeutensa tuntevien kansalaisten kohdalla. Heikommassa asemassa olevat ihmiset eivät saa palveluita yhtä hyvin. Lähtökohtana on oltava, että yhteisesti rahoitettu palvelujärjestelmämme palvelee kaikkia ihmisiä tasapuolisesti. Silloin heikompien ääntä on kuunneltava tarkemmin ja heille on tarjottava erityisesti tukea ja palveluita.

Toimiva hyvinvointivaltio toimii hyvin niin työtätekevälle keskiluokalle kuin kaikille muillekin kansalaisille. Tässä on meille suuri haaste.

Puheenvuoroja budjetin palautekeskustelusta

2011-12-15T12:34:00.001+02:00

15.12.2011
Tällä viikolla eduskunnassa on aloitettu budjetin palautekeskustelu. Käytin keskiviikkona yleiskeskustelussa puheenvuoron, jossa mm. arvioin Euroopan talouskriisin vaikutuksia ensi vuoden budjettiin. Lue tarkemmin alempaa.

Torstaina aamulla käsiteltiin oikeusministeriön hallinnonalaa. Puhuin lyhyesti debatissa vankien tilanteesta. Mielestäni olisi tärkeää, että oikeusministeriökin osaltaan - vankeinhuollosta vastaavana - osallistuu hallituksen köyhyyden ja syrjäytymisen vastaiseen toimintaan. Tiedämme, että useilla vangeilla on paljon ongelmia, asunnottomuutta, työttömyyttä, oppimisvaikeuksia, varattomuutta, päihde- ja ihmissuhdeongelmia ym. Hyvin harvoissa tapauksissa vanki saa vankila-aikana elämäntilanteeseensa apua ja tukea. Vangin vapautuessa hänen tilanteensa voi olla jopa huonompi kuin vankeuden alkaessa. Ei ole kenenkään etujen mukaista, että ihmisen syrjäytyminen syvenee ja rikoskierre jatkuu toivottoman elämäntilanteen vuoksi.

Päivän kokousten jälkeen on illalla vuorossa on vielä sisäministeriön ja puolustusministeriön hallinnonalat. Perjantaiaamulla keskustelu jatkuu opetus- ja kulttuuriministeriön alalta.
----
Puheenvuoroni budjetin yleiskeskustelussa:

Koko tätä eduskuntatyön syksyä on leimannut vahvasti keskustelu talouden tulevaisuudesta. Emme voi varmasti liikaa korostaa sitä, miten epävarmassa tilanteessa olemme Euroopan velkakriisin ja oikeastaan koko maailmantalouden heikon kehityksen keskellä. Kuten valiokunnan mietinnössä todetaan, Suomen talouden perustekijät kestävät hyvin kansainvälisen vertailun, mutta julkinen taloutemme on nyt poikkeuksellisten, suurten haasteiden edessä.

Tavoitteenamme on työllisyyden vahvistaminen, mutta nyt on myös varauduttava työttömyyden kasvuun, kotimaisen kysynnän vähenemiseen ja sosiaaliturvamenojen lisääntymiseen. Vaikka kriisi tähän saakka olisi jäänyt ihmisten arjessa etäiseksi asiaksi, on selvää, että työttömyyden lisääntymisellä on suora vaikutus ihmisten arkiseen elämään ja toimeentuloon.

Suomen tulevaisuuden kannalta luottamuksen palauttaminen euromaiden julkisiin talouksiin on välttämätöntä. Kuten pääministeri Katainen eilen totesi, viennistä riippuvaiselle Suomelle on olennaista, olemmeko suomalaiseen työhön ja hyvinvointiin liittyvissä ratkaisuissa voimattomia sivusta seuraajia vai vahvoja vaikuttajia. Siksi on tärkeää, että yhteisen valuuttamme pelastaminen, yhteisten pelisääntöjen ja mekanismien vahvistaminen ja avoimuus, sijoittajien vastuun lisääminen ja kansalaisten vastuun rajaaminen toteutuvat jatkossa entistä selkeämmin – ja hallitus on tässä työssä määrätietoinen.

Emme voi kuitenkaan tietää, mitä kansainvälisessä taloudessa tulee tapahtumaan. Senkin vuoksi on välttämätöntä, että pidämme oman taloutemme pohjan kestävänä. Siihen ensi vuoden talousarvio antaa hyvät edellytykset. Talouden vakauttamiseksi tarvitsemme sopeutustoimia, menoleikkauksia, veronkorotuksia ja uudelleen kohdentamista.

Yhteiskunnan eriarvoistumiskehitykseen puututaan hallitusohjelman mukaisesti. Osa menolisäyksistä ja veronkevennyksistä kohdistuu nimenomaan tähän tärkeään toimenpidekokonaisuuteen, jolla pienituloisempien ihmisten hyvinvointia ja taloudellista asemaa parannetaan. Jos tarvetta vahvempiin sopeutumistoimiin ilmenee, on aivan ehdotonta, ettei pienituloisempien ihmisten asemaa heikennetä. Veronmaksukykyä ja -halua kyllä löytyy yhteiskunnassamme paremmassa asemassa olevilta ihmisiltä. Tavoitteenamme tulee olla eheä yhteiskunta, jossa kaikkien ihmisten on hyvä elää ilman raja-aitoja ja luokkaeroja. Tässäkin asiassa luottamus on erittäin tärkeää.

Työllisyyden turvaaminen tulee olemaan suuri haaste. On hienoa, että meillä on raamisopimus, joka paitsi tukee työmarkkinoiden vakautta ja ennustettavuutta, myös vahvistaa etenkin veroratkaisujen kautta kotitalouksien ostovoimaa ja työllisyyttä.
Täytyy muistaa, että hallitus on asettanut tavoitteeksi 72 prosentin työllisyysasteen ja 5 prosentin työttömyyden.

Nämä tavoitteet edellyttävät satsausta koulutukseen, osaamisen kehittämiseen, työelämään ja työhyvinvointiin sekä osatyökykyisten työllistämiseen. Tarvitaan monipuolisia työvoimapoliittisia toimenpiteitä. Tarvitsemme myös uusia työpaikkoja, kasvuyrittäjyyden lisäämistä ja elinkeinorakenteen monipuolistamista. Tekesin rahoitusta ollaan nyt suuntaamassa pk-yrityksiin sekä kasvuhakuisiin, työllistäviin ja kansainvälistyviin yrityksiin. Se on hyvä linjaus.

Lisäksi tarvitsemme satsauksia vihreään kasvuun ja ilmasto- ja ympäristöteknologian tutkimukseen, tuotekehitykseen ja soveltamiseen. En malta olla kuitenkaan muistuttamatta, että valitettavasti sidoimme viime kaudella kätemme ydinenergiaan ja näin heikensimme olennaisesti edellytyksiä vihreän teknologian ja yritystoiminnan kehittämiseen.

Lopuksi lyhyesti kuntien tilanteesta, josta tässä on jo paljon puhuttukin. Ihmisten peruspalveluiden saatavuus ja laatu ovat aivan keskeisimmässä roolissa, kun puhumme yksittäisen kansalaisen elämänlaadusta ja hyvinvoinnista sekä hyvinvointivaltion tulevaisuudesta. Nykyisin ihmiset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa palveluiden suhteen. Etenkin kuntien väliset erot palveluissa ovat suuret. Juuri tästä syystä kuntauudistuksen toteuttaminen on välttämätöntä, sillä muuten emme selviydy tulevista palveluvelvoitteista. Tavoitteena tulee olla laadukkaiden ja yhdenvertaisten palveluiden turvaaminen jokaiselle suomalaiselle, ja tämä on kuntauudistuksen perimmäinen tavoite.

Vanhuspalvelulain lausunnot

2011-09-14T14:27:00.004+03:00

14.9.2012
Vanhuspalvelulakiluonnoksesta annettiin kesäkuussa päättyneellä lausuntokierroksella yhteensä 127 lausuntoa. Yhteenveto on luettavissa STM:n tiedotteen yhteydestä.

Peruspalveluministeri Guzenina-Richardson kertoo jatkovalmistelun osalta että "Ikäihmisten palveluissa olevat vakavat puutteet on korjattava. Lausuntokierrokselta palanneen lakiluonnoksen jatkotyöstämisessä hyödynnetään lausuntoihin osallistuneen laajan asiantuntijajoukon palautetta. Tarkoituksena on muokata laista mahdollisimman sitova ja vaikuttava. Laki tuodaan eduskunnan päätettäväksi vuonna 2012, ja sen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2013 aikana".

Jatkovalmistelussa yksi keskeinen kysymys on ikäraja, onko se 75 vai 80. Lain ikärajan pitää ylipäätään olla viimeinen varokeino, jotta asiat tulevat hoidetuksi. Lähtökohdan tulee olla mielestäni ihmisarvoisen elämän turvaaminen. Silloin laadukkaat ja riittävät palvelut on taattava kaikille ikäihmisille, joilla palvelutarve on havaittu.

On tärkeää, että laissa otetaan aivan keskeisesti huomioon kotona asuvat vanhukset. Vanhuspolitiikan tavoitteena on, että tulevaisuudessa 97 prosenttia ikääntyneistä asuisi kotonaan tai palveluasunnoissa. Silloin on välttämätöntä, että kotiin tuotavat palvelut turvataan.

Lakiin tulisi myös saada määritelmä siitä, minkä verran henkilöstöä eri palveluihin tarvitaan. Etenkin kotipalvelussa tilanne vaihtelee kunnittain huomattavasti, vaikka kotonakin asuu yhä useammin dementia- ja Alzheimer-potilaita, joiden hoito voi olla vaativaa. Lakiin pitäisikin saada yhtenäiset laatusuositukset kotihoidolle ja kriteerit henkilöstön määrälle.

Ikääntyvien ihmisten hoidossa pitäisi toteuttaa aidosti kuntouttavaa työskentelytapaa. Kuntoutuksen olisi oltava luonteva osa arkista tekemistä ja hoitomenetelmiä. Kuntouttava ote tulisi huomioida henkilöstörakenteessa ja henkilöstön osaamisen kehittämisessä, laitehankinnoissa, hoidettavan ja omaisten riittävässä neuvonnassa ja ohjauksessa sekä tietysti palvelusuunnitelmissa.

Hyvälläkään lailla ei ratkaista ikääntyvien arjen ongelmia, jos riittävää rahoitusta palveluihin ei löydy. On olemassa riski, että palvelusuunnitelmien kirjauksia ohjailee kunnan budjetti ja sen valmius järjestää palveluita sen sijaan, että suunnitelmaa ohjaisi ihmisen todellinen palvelutarve.
Siksi vanhuspalvelulain jatkovalmistelu edellyttää todellisia arvovalintoja niin hallituksessa kuin jokaisessa lakia tulevaisuudessa toteuttavassa kunnassa.
Ensi vuoden syksyn kuntavaalit antavat myös jokaiselle kuntalaiselle mahdollisuuden valita, minkälaista politiikkaa ja miten inhimillistä vanhuspolitiikkaa kunnassa tehdään.

Tarvitsemme omaishoito-ohjelman

2011-06-30T12:22:00.002+03:00

TIEDOTE 29.6.2011
Kansanedustaja Anneli Kiljunen (sd) vaatii kansallisen omaishoito-ohjelman laatimista.

- Omaishoitoa on kehitettävä osana sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuutta ja mm. parannettava tukipalveluita, turvattava lakisääteiset vapaapäivät ja toteuttava omaishoitajien säännölliset terveystarkastukset, Kiljunen toteaa.
Omaishoito-ohjelmasta ei ole hallitusohjelmassa kirjausta, mutta se ei Kiljusen mukaan estä etenemistä asiassa.

Eduskunnassa hallitusohjelmasta käydyssä keskustelussa Kiljunen oli erityisen tyytyväinen siitä, että hallitus käynnistää vaikeasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta poikkihallinnollisen köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämisen toimenpideohjelman.
- Tämä oli myös sosialidemokraattien keskeinen tavoite hallitusohjelmaneuvotteluissa, Kiljunen muistutti.

Kiljusen mukaan nyt tavoitteena on paneutua monipuolisesti eriarvoisuuden syihin ja tehdä tarvittavat toimenpide-esitykset.
- Tärkeitä linjauksia ovat työttömyysturvan tuntuva korottaminen ja pienituloisten verotuksen keventäminen. Myönteistä on myös se, että työttömyystukien korotukset eivät leikkaa asumistukea. Näin ihmisten toimeentulotukiriippuvuutta voidaan myös vähentää tulevaisuudessa, Kiljunen arvioi.

Työllisyyslisäbudjetti vastaa tarpeeseen

2011-06-30T12:20:00.001+03:00

TIEDOTE 28.6.2011
Kansanedustaja Anneli Kiljusen (sd) mukaan työllisyyslisäbudjetti kuvaa hyvin hallituksen vahvaa tahtotilaa maamme työllisyyskehityksen suhteen.

- Työllisyystavoite on kova: työttömyys painetaan 5 prosenttiin ja saavutetaan 72 prosentin työllisyysaste vaalikauden aikana.
- Tavoite on paitsi kunnianhimoinen, myös välttämätön. Meidän on saatava jokaisen ihmisen osaaminen käyttöön, jotta maamme voi menestyä kestävästi ja turvata jokaisen kansalaisen hyvinvoinnin, Kiljunen toteaa.

Eduskunnan täysistunnossa käydyssä lisätalousarvion lähetekeskustelussa tiistai-iltana kansanedustaja Kiljunen arvioi, että työllisyystavoitteiden toteuttamiseksi on tartuttava heti toimeen. Hallituksen heti töikseen eduskunnalle antama työllisyyslisäbudjetti vastaa hänen mukaansa ajankohtaiseen tarpeeseen.

- Uudet satsaukset työllistämiseen ja aikuiskoulutukseen antavat tuhansille ihmisille mahdollisuuden koulutukseen ja palkkatuettuun työhön. Lisärahoitus helpottaa ELY-keskusten tilannetta huomattavasti. Esimerkiksi Imatralla Työn Vuoksessa on tällä hetkellä n. 150 työntekijää. Nyt heidän työllistymisensä voidaan turvata myös jatkossa, Kiljunen arvioi.

Kiljusen mielestä erityisen tärkeää on myös turvata nuorten työllisyyskehitys, joka on ollut hyvässä noususuunnassa.
- Nuorten työllisyyden turvaamisen pitääkin olla hallituksen ykkösasioita. Pitkälti sosialidemokraattien ansiosta hallitusohjelmassa sitoudutaan toteuttamaan nuorten yhteiskuntatakuu niin, että jatkossa jokainen alle 25-vuotias tai alle 30-vuotias vastavalmistunut saa halutessaan työ- harjoittelu- opiskelu- tms. paikan viimeistään kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen.
- Tämä on mielestäni keskeinen kirjaus työllisyyspolitiikan osalta, Kiljunen arvioi hallitusohjelman linjausta.

Kantani Portugalin tukemiseen

2011-05-06T12:50:00.003+03:00

Torstain 5.5. Ilta-Sanomat uutisoi, että uudessa eduskunnassa 86 kansanedustajaa äänestäisi Portugalin tukipaketin puolesta, 108 vastaan ja 6 tyhjää. "Tällaisen johtopäätöksen voi tehdä kun tarkastelee istuvien kansanedustajien vaalikonevastauksia. Yli sata ehdokasta eli eduskunnan enemmistö suhtautuu nihkeästi sellaisten EU-maiden auttamiseen, jotka ovat sotkeneet taloutensa."
Huomasin, että minutkin on listattu Portugalin tukipaketin puolustajiin. Se on erikoinen tulkinta, etenkin kun mitään esitystä ei ole vielä annettu. Portugalin tukipakettia puolustan tai vastustan siinä vaiheessa, kun tiedän, mitä paketti pitää sisällään.
Tässä vielä IS:n vaalikonekysymys ja vastaukseni siihen:
Kysymys (kyllä vai ei): Pitääkö Suomen tukea vaikeuksiin ajautuneita EU-kumppaneitaan lainoin ja takauksin?
Vastaus: Kyllä.
Perustelu: Mielestäni kyllä, jos pystytään sopimaan tuen ehdoista siten, että ne ovat oikeudenmukaiset ja asettavat myös pankit ja sijoittajat vastuuseen. Kreikan ja Irlannin tukeminen niillä ehdoilla, joilla se tehtiin, oli mielestäni virhe.
------------------------
Tästä linkistä löydät listauksen vaalikoneista, joihin olen vastannut.

Työ ja oikeudenmukaisuus

2011-04-15T13:42:00.001+03:00

Ihmisten huoli hyvinvointipalveluista, etenkin vanhuuden turvasta ja toisaalta huoli työn tulevaisuudesta ovat päivittäin esillä. Näitä asioita ei voi erottaa toisistaan. Ainoastaan työ, kasvu ja julkisen talouden tasapaino voivat turvata suomalaisten hyvinvoinnin. Työttömyys on nujerrettava tulevalla vaalikaudella, jotta jokaisella ihmisellä on mahdollisuus osallistua yhteiskuntamme rakentamiseen ja samalla kerryttää itselleen riittävää eläketurvaa. Kaikkien osaaminen on saatava käyttöön.

SDP:n selkeänä tavoitteena on 100 000 uutta työpaikkaa, mikä on mahdollista saavuttaa panostamalla vahvasti työllisyyspolitiikkaan. Tarvitsemme sekä julkisia investointeja teihin, ratoihin, rakennuksiin että työvoimapoliittisia toimia ja kasvavan yrittäjyyden tukemista.

Jotta työllisyystavoite ja kestävä talouskasvu voidaan saavuttaa, on myös elinkeinorakennetta uudistettava. Se vaatii panostamista palveluyrittäjyyteen ja teknologiaosaamiseen. Se vaatii tuotekehittelyä, uusia innovaatioita ja yrittämistä. Meidän on satsattava koulutukseen ja osaamisen monipuoliseen vahvistamiseen. Myös työn tuottavuutta on lisättävä esim. uutta tekniikkaa soveltamalla.

SDP tarjoaa vaaleissa Suomen kansalle työsopimusta, jonka puitteissa keskitytään työn ja oikeudenmukaisuuden kannalta keskeisiin kysymyksiin. Katsomme, että kaikki tulevan vaalikauden poliittiset ratkaisut on tehtävä siitä näkökulmasta, että ne tukevat työllistävää kasvua ja vahvistavat sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Vaalirahoituksesta

2011-04-15T13:35:00.001+03:00

Sanoman maakuntalehdet tekivät viime sunnuntain lehteen jutun Kymen vaalipiirin ehdokkaiden vaalirahoituksesta. Myös blogini seuraajille tiedoksi omat vastaukseni.

1. Millaiseksi vaalibudjettisi on muodostunut?
- mikä on kokonaissumma?

Budjetti on noussut alustavista suunnitelmista (20 000) lähemmäs 25-30 000 euroon. Lopullista summaa vielä vaikea sanoa koska vaalityö on edelleen kesken ja kaikki laskut eivät ole tulleet.

- miten rahoitus jakautuu eri lähteiden kesken (mm. yksityishenkilöt, yritykset, yhdistykset, oma raha)?
Rahoituksesta
- 70% on omaa rahaa,
- 30% Lappeenrannan Sos.dem. kunnallisjärjestön,
- noin 1000 euroa lukuisilta eri yksityisiltä tukijoilta.

2. Miten julkistat vaalirahoituksesi?
- julkistatko kaikki tukijasi vai lain edellyttämät?
Julkistan kaikki lain velvoittamat tukijat.

- milloin teet vaalirahailmoituksen tai ennakkoilmoituksen
Teen lopullisen ilmoituksen vaalien jälkeen.

Sijoittajien ja poliitikkojen vastuut

2011-04-11T16:31:00.000+03:00

Etelä-Saimaan yleisönosastolla kyseltiin, onko luotonottajan luottotappio luotonantajan vika. Siinäpä asian ydinkysymys, johon perustuu myös SDP:n linja Euroopan väliaikaisen vakausvälineen (ERVV) takauksien kasvattamisen suhteen. Meidän mielestämme sijoittajat ja pankit on myös saatava vastuuseen riskiluototuksestaan.
Kriisiin on johtanut löysä luotonanto yhdistettynä eräiden EU-maiden holtittomaan taloudenpitoon ja yli varojen elämiseen. Nykyisenkaltaisen talouskriisin uusiutuminen tulevaisuudessa on estettävä. Ei ole oikein, että kriisi rahoitetaan veronmaksajien taskuista.

SDP on esittänyt, että ongelmamaiden velat täytyy uudelleen järjestellä niin, että sijoittajat osallistuvat taakan jakoon. Tätä mieltä ovat olleet myös mm. eduskunnan puhemies Sauli Niinistö ja ETLA:n toimitusjohtaja Sixten Korkman.

Jos EU lisäisi pankkien ja sijoittajien vastuun väliaikaiseen vakausvälineeseen, se lisäisi myös kansainvälistä luottamusta EU:n kykyyn säädellä talouttaan vastuullisesti. Nyt näyttää siltä, että pankkien ja sijoittajien vastuu täyttyy vasta vuonna 2013, kun pysyvä vakausmekanismi (EVM) otetaan käyttöön. Sitä emme voi jäädä odottamaan. Mitä pidemmälle velkasaneerausmahdollisuus lykkääntyy, sitä varmemmin luotonantajat pääsevät karkaamaan voittoineen maista, joiden kriisin syntymisessä ne ovat olleet keskeisessä roolissa.

Poliitikkojen vastuu kriisin hoidosta edellyttää vastuullisten päätösten tekemistä. Siihen SDP on sitoutunut.

Lapsiperheiden hyvinvointi

2011-04-01T12:58:00.006+03:00

Maassamme lapsiperheiden köyhyys on syventynyt ja samalla lasten välillä eriarvoisuus kasvaa. Jo 150 000 lasta elää köyhässä tai köyhyysriskin perheessä. Viime aikoina on puhuttu siitä, miten Suomi on palannut luokkayhteiskunnaksi. Se alkaa yhä selvemmin näkyä juuri lasten mahdollisuuksissa elää täysipainoista lapsuutta. Eduskuntavaalien alla puhutaan paljon lapsiperheiden hyvinvoinnista, mutta pelkkä puhe ei riitä. On myös sitouduttava toimintaan lapsiperheiden puolesta.
Vanhempien työssäkäynnin edistäminen, lapsiperheiden palveluiden kehittäminen ja perheille maksettavien etuuksien parantaminen ovat tärkeitä tavoitteita, joihin on sitouduttava nykyistä paremmin.

Laadukkailla, kaikille lapsille ja perheille yhteisillä peruspalveluilla parannetaan tehokkaasti tasa-arvoa ja perheiden hyvinvointia. Pienelle lapselle turvallinen ja hyvä päivähoito on tärkeä kehittämisen kohde. Ryhmäkoot ja henkilöstömitoitukset on saatava vastaamaan nimenomaan lapsen ja perheen tarpeita. Päivähoidon ja sen maksujen olisi joustettava perhe- ja työelämää tukevasti.
Peruskoulussa vastaavasti opetuksen laatu ja oppilasryhmien koko on ratkaiseva. Me emme ole turvanneet jokaiselle lapselle ja nuorelle riittävää tukea esim. eritysopetuksessa. Oikeuskanslerin selvityksen mukaan oppilashuollon voimavarat ovat usein huomattavasti suositusten alapuolella. Nyt on saatava resurssit vastaamaan todellisia tarpeita ja turvattava jokaiselle lapselle peruskoulussa hyvä, tasa-arvoa tukevat oppimisen edellytykset.

Vanhempien jaksaminen, yhteisen ajan jakaminen lasten kanssa on vaikeaa monestakin syystä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen mukaan kolmannes pienten lasten vanhemmista on huolissaan yhteisen ajan riittämättömyydestä lapsen kanssa ja omista vanhemmuuden taidoistaan. Useimmat vanhemmat kantavat huolta vanhemmuudestaan riippumatta perheen tulotasosta. Vanhempien työttömyys ja köyhyys, mutta toisaalta myös kiire ja sterssi työelämässä ovat vakavia uhkia hyvälle vanhemmuudelle ja perheen hyvinvoinnille.

On välttämätöntä tukea perheiden jaksamista monipuolisesti. SDP:n tavoite saada Suomeen maailman paras työelämä olisi tervetullut lapsiperheiden tuki. Kaikkien lapsiperheiden ulottuville pitäisi myös viimein saada kotipalvelu. 1990-luvun laman jälkeen asiasta on ehditty puhua jo monta kertaa, mutta mitään lapsiperheiden arjessa näkyviä ratkaisjua ei ole saatu aikaan.

Kaikki puheemme kestävyysvajeen korjaamisesta ja hyvinvoinnin turvaamisesta työuria pidentämällä ja työllisyyttä vahvistamalla jäävät tyhjiksi, jos samaan aikaan annamme kymmenien tuhansien lapsien elää osattomuudessa, vailla mahdollisuuksia kehittää omia vahvuuksiaan koulussa ja harrastuksissa, rajaten samalla heidän valmiuksiaan elää täysipainoista aikuisuutta. Lapsissa on maamme ja hyvinvointimme tulevaisuus.

Tasavero ei selittelemällä muuksi muutu

2011-02-24T11:41:00.000+02:00

Kokoomus on ryhtynyt mittavaan kampanjaan selittääkseen oman mustan verolinjansa valkoiseksi. Mainosten mukaan Kokoomus ei kannata tasaverokehitystä. Vakuuttelua tukevat pulueen kansanedustajien mielipidekirjoitukset, joissa todistetaan myös, että arvonlisävero onkin oikeastaan progressiivinen vero!
Kokoomus on ollut pian neljä vuotta valtiovarainministeripuolue ja vaikuttanut hallituksessa ratkaisevasti siihen, että arvonlisäveroa (alv) ja energiaveroja on korotettu. Nämä veromuodot ovat tasaveroja, toisin sanoen jokainen maksaa tuloistaan ja varallisuudestaan riippumatta saman osuuden. Esimerkkinä alv:sta: ruoka 13 %, kirjat 9 %, vaatteet 23 %, ja energiaverosta: kotitaloussähkö n. 2,1 snt/kWh.

Mielestäni on kansalaisten suurta aliarvioimista väittää, että arvonlisäveron alennetut verokannat jollakin tavalla estäisivät tasaverokehityksen tai että arvonlisävero olisi progressiivinen. Tämä on Kokoomuksen omaa logiikkaa, jolla aiemmin on lanseerattu mm. surullisesti edennyt tasa-arvotupo. Kansalaisten arjessa Kokoomuksen retoriikka on konkretisoitunut kasvavina arkisina menoina, tuloerojen kasvuna ja eriarvoisuuden lisääntymisenä.

Tulevalle vaalikaudelle Kokoomus esittää progressiivisen verotaulukon huojentamista, eli ansiotuloverojen laskua noin miljardilla eurolla. Kevennys koskisi kaikkia ansioistaan veroa maksavia, myös kaikkein suurimpia ansiotuloja saavia. Kokoomus rahoittaisi tämän miljardin aukon nostamalla arvonlisäveroa. Siis progressiiviseen verotukseen miljardin kevennys, tasaveroon yli miljardin lisäys. Eikö tämä juuri ole tasaverokehityksen ajamista?

Näinä aikoina on entistä tärkeämpää, että kansalaiset voivat luottaa maassamme toteutettavan politiikan oikeudenmukaisuuteen. Politiikan sisältö sinänsä ratkaisee, miten oikeudenmukaista se on. Kuitenkin luottamuksen kannalta on olennaista, että politiikan sisällöt ja todelliset vaikutukset kerrotaan kansalle rehellisesti. Se tarkoittaa, että poliitikko sanoo sen, mitä tarkoittaa, tekee sen, mitä lupaa ja kantaa vastuun tekemisistään. Se tarkoittaa, että puolueen linja kerrotaan julkisuuteen totuudenmukaisesti.

Sosialidemokraatit haluavat oikeudenmukaisen verouudistuksen. Se tarkoittaa tasaverokehityksen pysäyttämistä ja veronmaksukyvyn palauttamista verotuksen perustaksi. Toisin kuin hallituspuolueet, emme kannata yleisen arvonlisäveron korotusta.

Hyvinvointivaltion tulevaisuudesta

2011-01-27T10:32:00.000+02:00

27.1.2011. Helsingin Sanomissa tänään Marjut Lindbergiltä jälleen erittäin osuva kirjoitus ihmisten perusturvan ja -palveluiden rahoittamisesta. Tosiaan, vaihtoehdot on syytä tuoda avoimesti esiin! Keskustelua on onneksi viritetty vaalipiirissäkin, ja lähetin juuri eilen Kymen Sanomiin ja Etelä-Saimaaseen oman vastineeni paikallisen kokoomusehdokkaan kirjoitukseen:

Tarja Myllärinen arvioi kirjoituksessaan (ES 20.1.) kommenttiani lisäeläkkeestä pirujen maalaamiseksi seinälle. Omasta mielestäni se, että ”lähtökohdan tulee olla, että hyvinvointiyhteiskunta huolehtii kansalaisistaan alkaen äitiysneuvoloista ja päättyen siihen, kun poistuu tästä maailmasta” ei ole ihmisten pelottelua. Päinvastoin, haluan rakentaa sellaista hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa jokainen tuloistaan riippumatta voi luottaa huomiseen ja huolenpitoon. Käytännössä se tarkoittaa peruspalveluiden rahoittamista pääasiassa yhteisin verovaroin, eikä yksityisin vakuutuksin. Se on kestävä – ja "kiihkoton" – ratkaisuvaihtovaihto. Se vahvistaa parhaiten pohjoismaista hyvinvointimallia.

Onkin hämmentävää kuulla etenkin kokoomuslaisten puhuvan pohjoismaisen hyvinvointivaltion puolesta ja heti seuraavaksi esittävän käyttöön otettavaksi erilaisia yksityisiä hoitovaihtoehtoja, palveluseteleitä ja vakuutuksia. Koko pohjoismaisen mallin ajatus on vähentää eriarvoisuutta ja tarjota yhteisiä palveluita koko väestön käytettäväksi. Mielestäni on tärkeää tehdä politiikkaa, joka vahvistaa yhteisiä, laadukkaita peruspalveluita ja joiden saanti perustuu tarpeeseen eikä varallisuuteen. Eläkelupauksesta ja hoivalupauksesta on pidettävä kiinni, sukupolvisopimusta on vahvistettava ja lisättävä näin johdonmukaisella politiikalla luottamusta suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan

Olen puolueemme sosiaalipalvelujaoston puheenjohtaja ja valmistellut yhdessä asiantuntijajäsenten kanssa SDP:n vanhuspoliittisen ohjelman, jonka olennaisia teemoja ovat ihmisarvon kunnioittaminen, osallisuuden vahvistaminen ja toimintakyvyn ja terveyden edistämisen korostaminen. Ohjelmatyön aikana, ja sen jälkeen olen puhunut avoimesti tulevaisuuden haasteista, väestön ikääntymisestä ja hoivapalveluiden kasvavasta tarpeesta. Olemme myös kartoittaneet erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja tulevaisuuden hoivan järjestämiseksi. Meille on tärkeää, että jokainen hoivaa tai hoitoa tarvitseva myös saa sen, maksukyvystä riippumatta.

Meidän on tulevalla vaalikaudella toteutettava ennakkoluulottomasti suunnitelmallista, oikea-aikaista varautumista vanhuuden vaivoihin. Liikunnalla, oikealla ravitsemuksella ja kaikenlaisella terveyden edistämisellä on suuri merkitys. Pienikin toimintakyvyn lisäys ja hoidon lykkäys säästää sekä ihmistä että taloutta. Suuri osa etenkin ennaltaehkäisevistä palveluista itse asiassa tuottaa säästöjä, kun katsotaan vähän pidemmälle.
Tarvitsemme myös vahvoja satsauksia työllisyyteen, talouden kasvua, verotuksen rakennemuutosta, elinvoimaisia kuntia ja kuntapalveluiden vaikuttavuuden parantamista. Työtä riittää, jotta jokainen - myös tämän päivän nuori - voi ikääntyä turvallisesti ja luottaa siihen, että hän saa tarvittavan toimeentulon ja hoidon myös vanhuudenpäivinä.

2010-12-22T11:39:00.000+02:00

Rauhallista ja hyvää Joulua!

Hallitus maksattaa talousvaikeudet nuorilla

2010-12-08T17:37:00.000+02:00

8.12.2010. Hallituspuolueiden – Kokoomuksen, Keskustan, Vihreiden ja RKP:n – kansanedustajat ovat tänään eduskunnan äänestyksessä leikanneet nuorten viimesijaista toimeentulotukea. Muutos tarkoittaa, että toimeentulotuen perusosaa voidaan alentaa 40 prosentilla alle 25-vuotiaalta nuorelta, jolla ei ole ammatillista koulutusta, joka kieltäytyy koulutuksesta tai keskeyttää sen. Näin tehdään siksi, että vaikka nuorelta on näistä syistä evätty työmarkkinatuki, hän on kuitenkin voinut saada lähes samansuuruisen toimeentulotuen. Ja se on hallituksen mielestä väärin. Hallitus katsoo, että toimeentulotuen saaminen on saattanut estää kannustinvaikutusta, joka työttömyysturvan epäämisellä on koulutukseen hakeutumiselle.

Peruste on aivan nurinkurinen. Toimeentulotuki on jo tällä hetkellä tasoltaan liian pieni. Jos tuesta vielä leikataan 40 prosenttia pois, vaarantaa se ihmisen välttämättömän toimeentulon tason. Toimeentulotuen leikkaaminen ei ole oikea tapa ohjata nuorta koulutukseen tai työhön. Asiantuntijoiden mukaan koulutuksesta kieltäytyminen tai sen keskeyttäminen johtuvat useimmiten henkilön vaikeasta elämäntilanteesta. Oikea ratkaisu ei silloin ole elämäntilanteen vaikeuttaminen entisestään.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kuultiin tämän lakiesityksen käsittelyssä lukuisia nuorten kanssa työtä tekeviä asiantuntijoita, jotka totesivat että jopa kymmenettuhannet nuoret eivät pysty osallistumaan työharjoitteluun, työkokeiluun, työvoimakoulutukseen tai työhön hyvin erilaisten yksilöllisten syiden vuoksi. Näitä ovat muun muassa asunnottomuus, päihteiden käyttö, oppimisvaikeudet, vaikeat perhesuhteet, masennus ja jännittäminen. Näitä nuoria ei auteta kepillä eikä porkkanoilla. Nämä nuoret tarvitsevat yksilöllistä tukea, ja sitä tulee olla riittävästi. Heitä ei saa jättää yksin. He tarvitsevat tukea itsetunnon ja elämänhallinnan vahvistamiseen, he tarvitsevat laadukkaita kunnallisia peruspalveluja. He tarvitsevat aikuista ihmistä, joka kuuntelee, ymmärtää ja ohjaa heitä.

Valitettavasti tällä hetkellä palvelujärjestelmässä näitä nuoria tunnistetaan, heidän tarpeisiinsa vastataan ja heidän ongelmissaan autetaan hyvin sattumanvaraisesti. Etsivä nuorisotyö tekee osaltaan hyvää työtä, mutta ei tavoita kaikkia eikä ylipäätään toimikaan kuin noin puolessa maamme kunnista. Ongelmana on myös, ettei nuorten löytäminen pelkästään riitä. Tarvitaan myös toimivat palvelut. Kuntien sosiaalityöntekijät eivät ehdi tavata kaikkia asiakkaita saati tehdä kokonaisvaltaista arviointia nuorten tilanteesta tai antaa tarvittavaa tukea heille.
Hallituksen esittämät pakotteet voisivat ehkä toimia tilanteessa, jossa nuorella on tosiasiallisia valinnan mahdollisuuksia ja riittävästi tukipalveluja saatavilla. Mutta näin ei nyt ole. Nyt on vaarana, että nuoren itsetunto vain nitistetään ja hänen mahdollisuutensa seistä omilla jaloillaan estetään. Vaarana on myös, että nuori ohjataan hänelle epätarkoituksenmukaiseen koulutukseen, joka ei anna eväitä työelämään siirtymiseen, vaan itse asiassa lisää nuoren turhautumista yhteiskuntaa ja elämää kohtaan. Kun nuorten työhön ja koulutukseen hakeutumista ohjaava järjestelmä ei muun muassa resurssipulan vuoksi toimi toivotusti, ei myöskään viimesijaisen toimeentuloturvan alentaminen voi toimia kannustimena.

Sen sijaan, että hallitus parantaisi kaikista pienituloisimpien ja heikoimmassa asemassa olevien elinoloja, se siis heikentää heidän tilannettaan. Tulee mieleeni lukuisat juhlapuheet, joissa on todettu, että "edellisen laman virheitä ei pidä toistaa maksattamalla laman laskuja yhteiskunnan heikko-osaisilla". Näin hurskaasti totesi mm. entinen pääministeri Vanhanen noin vuosi sitten budjettipuheessaan. Tämän hallituksen kohdalla puheet ovat todella jääneet tyhjiksi kirjaimiksi ja teot kertovat aivan toista tarinaa.

Omaishoitajaviikko 22.-28.11.

2010-11-23T14:43:00.000+02:00

Omaishoitajaviikon teemana on tänä vuonna "Omaishoitaja – elämänsä sankari".

Olemme Omaishoitajaliitossa tällä teemalla halunneet antaa arvon omaishoitajien asiantuntemukselle, nostaa omaishoitajien oman arvon tuntoa ja herättää keskustelua omaishoitajien jaksamisesta.

Millainen on omaishoitaja elämänsä sankarina? Elämänsä sankari huolehtii itsestään, osallistuu, ottaa kantaa asioihin – ja kaiken tehokkuutensa rinnalla muistaa oman jaksamisensa rajat. Hän rakastaa läheistään, mutta osaa rakastaa myös itseään. Hän tuntee oman arvonsa ja arvostaa toista.
Elämänsä sankari ei ole täydellinen olento. Hän tekee virheitä ja ajattelee myös negatiivisesti. Mutta hän hyväksyy kaikenlaiset tunteensa. Hän on avoin erilaisille näkemyksille, uskaltaa kyseenalaistaa, on harkitseva, rakentava, rinnalla kulkeva ja luotettava. Elämänsä sankari uskaltaa olla heikko, haavoittuva, väsynyt, ristiriitainen ja pyytää apua ja tukea, kun siltä tuntuu.

Tällaisia ajatuksia syntyi Omaishoitajaliiton aluetiimissä, kun pohdittiin sankaruutta. Yhteinen nimittäjä kaikille näille ominaisuuksille on, että ihminen eläisi itsensä näköistä elämää. Hän ei yritä elää toisen elämää eikä yritä näytellä omaa elämäänsä muuna kuin se on. Hän ottaa vastuun omista tekemisistään ja on tietoinen omasta ja oman elämänsä arvosta.

Mutta sankari ei selviä yksin, se on selvää – ja ehkä juuri se on sankaruudessa olennaista. Ei ole tarkoitus, että hammasta purren kamppaillaan yksin arjen ongelmien kanssa, kunnes jaksamisen mitta on täynnä. Sankari osaa myöntää oman riittämättömyytensä ja pyytää apua silloin kun sitä tarvitaan. Omaishoitaja – kuten kuka tahansa meistä – tarvitsee apua ja tukea arkeensa ja jaksamiseensa.

Omaishoitajan oma jaksaminen on ehkä kaikkein keskeisin kehittämisen kohde, jos ajatellaan omaishoidon tuen kehittämistarpeita. Jaksamista voidaan ajatella monesta eri näkökulmasta.

Tärkeää on fyysinen jaksaminen. Se edellyttää mahdollisuutta pitää lakisääteiset vapaat, mahdollisuutta saada terveydenhuoltopalvelut ajallaan – mielellään ennaltaehkäisten, mahdollisuutta saada tarvittavat apuvälineet ja tarvittavan kotiavun.

Fyysisen jaksamisen kanssa käsi kädessä kulkee henkinen jaksaminen. Usein fyysinen uupumus, univelka ja sterssitila laukaisevat henkisen uupumuksen, jopa masennuksen. Siksi on tärkeää vaalia molempia puolia. Henkiseen hyvinvointiin kuuluu aika itselle, oikeus omiin tunteisiin – myös niihin negatiivisiin ja nimenomaan oikeus oman elämän elämiseen.

Sosiaalista puolta ei voi sulkea pois jaksamisen kokonaisuudesta. Vertaistuki on ehkä parasta apua tai "terapiaa", mutta on myös todella tärkeää, että omaishoitajalla on sosiaalisessa verkostossaan myös niitä ihmisiä, jotka eivät elä omaishoitotilanteissa tai ole omia perhejäseniä. Vaikka omaishoitotilanteet ovat usein hyvin sitovia ja sosiaalinen piiri väkisinkin supistuu, olisi tärkeää tietoisesti laajentaa elämänpiiriä ja tehdä itsestään näkyvä muille. Ellei se ole mahdollista fyysisesti, erilaiset verkkokeskustelut ja netissä toimivat ryhmät tarjota tähän hyviä kanavia. Ja tietysti yhteydenpitoa omaan ystäväpiiriin ei pidä unohtaa – jo puhelinsoitto ystävälle saattaa helpottaa arjen huolia.

Omaishoidon lainsäädännön avulla on pyritty auttamaan omaishoitajien arkea. Valitettavasti se ei ole onnistunut toivotulla tavalla. Suurista puheista huolimatta omaishoito on edelleen jäänyt muiden lainsäädäntöhankkeiden ja kehittämisprojektien jalkoihin. Sosiaaliturvan uudistamiskomitean vuoden takaiset linjaukset hoitotuen ja omaishoidon tuen yhdistämisestä on otettu ristiriitaisesti vastaan. Omaishoitajat ja läheiset –liitto on selkeästi ilmoittanut vastustavansa hanketta. Arvioiden mukaan yhdistäminen tulisi heikentämään tuhansien omaishoitajien tilannetta. Toisaalta olemme kannattaneet omaishoidon tuen Kela-siirtoa, jotta tuen kriteerit ja maksatus saataisiin valtakunnallisesti oikeudenmukaiselle mallille. Nyt näyttää siltä, että nämä kaksi hanketta on koplattu valmistelussa yhteen. Näin ei saisi olla. On oltava mahdollista kehittää omaishoidon tukea aidosti ilman, että parannus yhdessä asiassa merkitsee heikennystä toisessa.

Vaadimme myös omaishoitosopimukseen sitoumusta toimivien terveydenhuoltopalveluiden tarjoamisesta hoitajalle. Ideana on, että kunnan terveydenhuolto toimisi omaishoitajan "työterveyshuoltona", jonne ajan saa joutuisasti ja palvelun maksuttomasti. Näin voitaisiin aidosti tukea hoitajien jaksamista. Myös fysioterapian tarve ym. on kartoitettava ja toisaalta omaishoitajan ergonomiasta olisi huolehdittava perusteellisella ohjeistuksella, työasentojen tarkastelulla (kotikäynnillä) ja tarvittavilla apuvälineillä.

Kuntien on myös kehitettävä tukipalveluitaan. Tätä ei voi korostaa liikaa. Etenkin omaishoitajan vapaapäivien järjestämisen kuuluu olla ensisijaisesti kunnan vastuulla – se ei kuulu omaishoitajan omalle vastuulle. Tukea on annettava tarpeen mukaan myös kotiin kotipalveluna, -sairaanhoitona ja tukipalveluina. Kuljetuspalvelut, vammaislain mukaan järjestettävät palvelut jne. Näiden pitäisi olla osa omaishoitoperheiden arkea, ilman uuvuttavaa taistelua ja omien oikeuksien vaatimista kerta kerran jälkeen.

Omaishoitaja on asiantuntija niin yksilöllisessä omaishoitotilanteessa kuin omassa elämässäänkin. Vaikka ammatilliset asiantuntijat, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset, osaavat työnsä puolesta monet asiat, omaishoitajan arjen asiantuntemus on ohittamaton. Tätä asiantuntemusta pitäisi myös kunnassa osata arvostaa ja ottaa omaishoitaja tasaveroisena yhteistyökumppanina huomioon.

Omaishoitajat ja läheiset liiton paikallisyhdistyksestä voi saada tukea jaksamiseen. Omaishoitajaryhmässä, omaishoitajien joukossa saa vertaistukea ja vinkkejä. Retket ja tapaamiset auttavat irti arjesta. Liitto tukee lomatoiminnan, kuntoutuksen, tiedon, Lähellä – lehden avulla jne. Paljon on tehtävää ja omaistoiminnan kehittämisessä riittää haasteita paikallisille toimijoille kuin myös liitolle. Viestin vieminen sekä paikalliseen että valtakunnalliseen päätöksentekoon kannattaa aina. Vaikka edettäisiin vähän kerrassaan, jokainen parannus omaishoitajien asemaan on askel eteenpäin.

Lapsiperheiden toimeentulon parantamisesta, täysistunnossa 10.11.

2010-11-23T14:42:00.001+02:00

Maassamme on noin 585 000 lapsiperhettä, joissa yhteensä vajaa 1,1 miljoonaa lasta. Lapsiperheistä noin viidennes on yhden huoltajan perheitä. Pienituloisiin kotitalouksiin kuuluu yli 13 prosenttia kaikista lapsista, kun heitä vuonna 1995 oli alle 5 prosenttia. Pienituloisissa perheissä on tällä hetkellä jo lähes 150 000 lasta. Se on valtava määrä, etenkin kun mietimme, mitä pienituloisuus perheessä merkitsee ja miten se vaikuttaa lasten kasvuun ja tulevaisuuteen.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Kotivinkki-lehden kyselyssä selvitettiin äskettäin, miten 13-18-vuotiaat nuoret kokevat taloudelliset vaikeudet perheessään. Kyselyyn vastanneet nuoret joutuivat tinkimään harrastuksistaan, joka kymmenes oli joutunut lopettamaan harrastuksensa, useampi kuin joka viides ei voinut aloittaa haluamaansa harrastusta. Yleisempiä pienituloisten perheiden nuorten ulottumattomiin jääviä harrastuksia oli nuorten suosimat ratsastus, tanssi ja musiikki sekä erilaiset joukkueliikuntalajit. Osa nuorista joutui jäämään pois koulun järjestämästä maksullisesta toiminnasta tai kavereiden tapaamisista, jos rahaa ei ollut kahviin tai leffalippuihin. Kyselyyn vastanneista nuorista joka kymmenes oli kokenut, että hänet jätettiin kaveripiirin ulkopuolelle, koska hänellä tai hänen perheellään ei ollut yhtä paljon rahaa kuin muilla.

Hyvinvoinnin kannalta osallistuminen ikätovereiden kanssa yhteisiin menoihin ja harrastuksiin olisi erittäin tärkeää. Osallistuminen kasvattaa sosiaalisia taitoja, antaa onnistumisen ja joukkoon kuulumisen tunteita, antaa mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen ja sosiaalisten verkostojen vahvistamiseen. Nuorten kesken varallisuuteen kiinnitetään huomiota, ja vähävaraisuus voi olla syynä kiusaamiseen. Nuoret erittelevät varallisuuteen liittyviä havaintoja tarkasti. Vähävaraisuus ei näy vain tavaroissa, vaan nuorten mielestä sillä on vaikutuksia myös ihmisen käyttäytymiseen ja luonteeseen.

Valtaosa nuorista pitää ihanteena sitä, ettei varallisuus vaikuta ystävyyteen eikä nuorten sosiaaliseen asemaan. Kuitenkin köyhiä hyljeksitään osin tietoisesti ja osin tiedostamatta ja vähävaraiset nuoret myös jättäytyvät - kuten jo todettiin - pois ryhmästä. Nuoret myös kantavat huolta perheen selviytymisestä ja rahojen riittävyydestä. He saattavat murehtia taloutta jopa enemmän kuin vanhempansa. Taloudelliset vaikeudet myös kiristävät perheenjäsenten välejä.

Kysely kertoo aika ankeaa kieltä yhteiskuntamme eriarvoistumiskehityksestä. Pienituloisten perheiden lapset joutuvat jäämään pois kaveripiireistä, heidän ajatuksensa pyörivät perheen toimeentulossa ja he kantavat huolta perheen selviytymisestä. Lisäksi köyhyys aiheuttaa fyysisiäkin vaivoja, huonoa ravitsemusta ja terveyttä. Köyhyys aiheuttaa paljon inhimillistä hätää ja kasautuvaa huono-osaisuutta.

Myös yhteiskunnalle köyhyys on moniulotteinen ongelma. Yksi näkökulma köyhyyteen on sen aiheuttamat lisäkustannukset yhteiskunnalle. Jos haluamme säilyttää ja kehittää hyvinvointivaltiotamme, meidän on saatava sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset hallintaan. Kestävästi se voi tapahtua vain ennaltaehkäisevää työtä ratkaisevasti lisäämällä. Se tarkoittaa mahdollisimman varhaista syrjäytymisen ehkäisyä sekä nollatoleranssia terveyserojen syntymiselle. Meidän on yksinkertaisesti estettävä näiden jo lapsuudessa näkyvien hyvinvointierojen syntyminen.

Yksi tapa saada kaikki lapset ja lapsiperheet mukaan ja osallisiksi yhteiskunnassa on pitää lapsiperheille osoitetut tulonsiirrot kohtuullisella tasolla. Olen tehnyt ensi vuoden budjettia ajatellen kolme lakialoitetta, joiden tarkoituksena on parantaa nimenomaan lapsiperheiden asemaa.

Ensinnäkin, suomalainen lapsilisä on erittäin tarpeellinen ja kansainvälisesti vertaillen kohtuullisen hyvätasoinen universaali etuus, joka osittain korvaa lapsista aiheutuvia kustannuksia. Olen esittänyt lapsilisälakia muutettavaksi siten, että perheen ensimmäisestä lapsesta maksettavan lapsilisän määrää korotetaan nykyisestä 100 eurosta 110 euroon kuukaudessa.
Toiseksi, lapsilisäjärjestelmän rakenteellinen kehittäminen on myös välttämätöntä. Yksi suurimmista epäkohdista nykyjärjestelmässä on lapsilisän maksun päättyminen lapsen täyttäessä 17 vuotta. Nykyiselle käytännölle ei löydy kestäviä perusteita, ja olenkin esittänyt, että oikeus lapsilisään ulotetaan koskemaan kaikkia alle 18-vuotiaita lapsia.

Lopuksi, ensisijaisten sosiaaliturvaetuuksien tasoa tulee korottaa nykyisestä, mutta myös toimeentulotukeen on viimein tehtävä parannus. Vaikka toimeentulotuen tulisi olla viimesijainen toimeentuloturvan muoto, monet perheet joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen säännöllisesti joka kuukausi. Nämä perheet ovat jääneet vaille lapsilisään tehtyjä korotuksia, kun ne ovat vastaavasti leikanneet toimeentulotukea. Jotta pienituloisimmatkin perheet saavat korotuksen, olen esittänyt, että ns. lapsen perusosaa toimeentulotuessa nostetaan 30 eurolla kuukaudessa per lapsi.

Vanhustenviikon juhla Kouvolassa 6.10.

2010-11-23T14:17:00.000+02:00

- Ennaltaehkäisyllä ja puuttumalla varhain toimintakyvyn heikkenemiseen pystytään vaikuttamaan huomattavasti jopa pitkäaikaishoidon tarpeeseen. Tärkein lähtökohta suomalaisessa vanhuspolitiikassa onkin edistää ikääntyvien toimintakykyä ja itsenäistä elämää, kansanedustaja Anneli Kiljunen (sd) totesi keskiviikkona Kouvolan Eläkeläistoiminnan Yhteistyöryhmän järjestämässä vanhustenviikon juhlassa Kouvolassa.

- Toimintakyvyn edistämiseen on aidosti panostettava ja se on huomioitava hyvin laaja-alaisesti. Asuntorakentamisessa, kaavoituksessa ja liikenteen suunnittelussa on huomioitava esteetön asuminen ja turvallinen liikkuminen. Palvelujen – niin kunnallisten kuin kaupallistenkin – on oltava saavutettavissa, jotta aktiivinen elämä ja osallistuminen ovat mahdollisia, Kiljunen korosti.

Kansanedustaja Anneli Kiljunen kertoi valmisteilla olevasta vanhuslaista. Kiljusen mielestä on tärkeää, että lakiin nostetaan nykyisiä laatusuosituksiin kirjattuja asioita ja kootaan yhteen eri laeissa olevat ikäihmisten palveluita koskevat säädökset. On myös välttämätöntä luoda valvontaa hoitaville viranomaisille paremmat edellytykset palveluiden laadun valvonnalle.

- Mielestäni on olennaista, että lainsäädännössä turvataan ikääntyvän oikeudet hänen terveyttään, toimintakykyään ja hyvinvointiaan tukeviin palveluihin sekä ulkoiluun ja virkistykseen. Lähtökohtana tulee olla oikeus mielekkääseen, ihmisarvoiseen ja turvalliseen elämään. Ikääntyvän ihmisen ihmisarvoa on kunnioitettava hänen kunnostaan riippumatta ja tämän periaatteen on läpäistävä koko palvelujärjestelmä. Nämä tavoitteet eivät saa jäädä juhlapuheisiin, vaan niiden tulee näkyä myös ikääntyvän ihmisen arjessa. Vasta sitten lailla on todellista merkitystä, Kiljunen painotti puheessaan.

- Tällä hetkellä ikääntyvien palveluissa on huomattavia eroja. Julkisen vastuun pallottelu kuntien ja valtion välillä ei auta, vaan vastuu on otettava yhdessä. Valtion on huolehdittava viime kädessä, että kunnat selviytyvät niille annettavista tehtävistä.
Kunnissa palvelutarpeen kasvuun vastaaminen on ennen kaikkea kiinni työllisyyskehityksestä. Elinvoimainen kunta pystyy myös vastaamaan sosiaali- ja terveyspolitiikan haasteisiin.
Järkevät säästökeinot on syytä hyödyntää. Esimerkiksi ennaltaehkäisevä ja kuntouttava työote tuottaa samanaikaisesti säästöä ja lisää hyvinvointia. Se edellyttää niin kunnalta kuin valtioltakin riittävien resurssien ohjaamista ennaltaehkäisevään työhön ja peruspalveluiden vahvistamiseen, Kiljunen linjasi.

TIEDOTE 27.8.2010

2010-08-27T15:50:00.000+03:00

Omaishoitajat ja läheiset –liiton puheenjohtaja, kansanedustaja Anneli Kiljunen (sd) vaatii omaishoitajien asemaan pikaista parannusta. Omaishoitajien asema ja oikeudet on hänen mukaansa turvattava erillislailla.
- Omaishoito tulee olemaan tulevaisuudessa yhä merkittävämpi hoitomuoto, sillä kunnat vähentävät nopeassa tahdissa laitoshoitopaikkoja. Monesti omaishoitoa tehdään myös siksi, ettei kunta yksinkertaisesti pysty tarjoamaan vaihtoehtoisia hoitomuotoja. On arvioitu, että omaishoito säästää yhteiskunnan menoja vuositasolla jopa 1,2 miljardia euroa, Kiljunen muistuttaa.

Kiljusen mielestä omaishoidon palkkio tulee siirtää Kelan maksettavaksi yhtenäisin kriteerein, jotta tuki olisi tasoltaan samanlainen kunnasta riippumatta.
- Palkkiosta tulee periä vain lakisääteiset sosiaaliturvamaksut eli n. 10 % nykyisen, jopa useisiin kymmeniin prosentteihin nousevan veron sijaan. Omaishoidon tuki ei saisi leikata myöskään muita etuuksia, kuten asumistukea. Palveluiden osalta vapaapäiväjärjestelyt on turvattava ja hoitajat on saatava työterveyshuollon piiriin, jotta heidän jaksamisensa ja hyvinvointinsa voidaan taata, Kiljunen linjasi Omaishoitajaliiton neuvottelupäivillä perjantaina Joensuussa.

TIEDOTE 25.8.2010

2010-08-26T16:08:00.000+03:00

Kelan valtuutettujen puheenjohtaja, kansanedustaja Anneli Kiljunen (sd) on huolissaan Kelan asiakaspalvelun toimivuudesta, kun laitoksen koko ATK-järjestelmää ollaan uusimassa.
–Uudistuksen jälkeen palvelu on varmasti aiempaa parempaa, mutta myös muutosvaiheen aikana on turvattava asiakkaiden oikeudet ja etuuksien maksut määräajassa. Se edellyttää muutoksen riittävää resursointia ja henkilöstön hyvää koulutusta, Kiljunen toteaa.
Kelan valtuutetut olivat tiistaina ja keskiviikkona kaksipäiväisellä tarkastusmatkalla Tampereen seudulla ja Seinäjoella. Ikaalisissa Kiljunen kiitteli asiakkaat huomioivaa järjestelmää, jossa Kelan ja työvoimahallinnon palvelut saa samoista toimitiloista.
–Kun toimintoja kehitetään asiakkaiden näkökulmasta, palveluihin saadaan usein paitsi laatua, myös kustannustehokkuutta, Kiljunen arvioi.
Kiljunen esitti huolensa myös Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan (Somla) pitkistä käsittelyajoista.
-Kyse on ihmisten välttämättömästä perusturvasta, jolloin jopa puoleentoista vuoteen venyvät käsittelyajat ovat suorastaan ihmisoikeusloukkaus. Somlan on välttämätöntä saada lisärahoitusta, jotta valitukset voidaan käsitellä kohtuullisessa ajassa, Kiljunen totesi.

TIEDOTE 23.8.2010

2010-08-25T13:59:00.000+03:00

Kansanedustaja Anneli Kiljunen (sd) arvosteli hallituksen esitystä tulevan vuoden budjetiksi. Demareiden eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Tampereella puhunut Kiljunen totesi, että hallituksen ajamat energiaverojen korotukset iskevät pahasti juuri pieni- ja keskituloisiin ihmisiin.
- Verotuksen oikeudenmukaisuuden pitää tarkoittaa maksukyvyn mukaista verotusta, mutta nyt hallitus toimii toisin. Nostamalla arkiseen välttämättömään kulutukseen kohdistuvia veroja kuljemme samalla kohti tasaveroa. Se tulee köyhille kaikkein kalleimmaksi, Kiljunen toteaa.
Kiljusen mielestä on pöyristyttävää, että hallitus supistaa työllisyysmäärärahoja, kun 40 000 nuorta on vailla koulutus- tai opiskelupaikkaa ja pitkäaikaistyöttömien määrä jatkaa kasvuaan.
Kiljusen mukaan yhteiskunnan lisääntyvään epätasa-arvoon on puututtava panostamalla vahvasti kuntapalveluihin.
- Valtion osuutta kuntien talouden turvaamisessa on vahvistettava, jotta ihmisten hyvinvointia voidaan lisätä ja eriarvoisuutta vähentää.
Kiljunen vetosi myös eduskuntaryhmäänsä, jotta tavoitteeksi otettaisiin opintotuen sitominen yleiseen hintakehitykseen.
- Takaamalla opintotuen taso vaikutetaan opiskelijoiden hyvinvointiin ja opintojen suorittamiseen tavoiteajassa, Kiljunen linjasi.

Eläkkeensaajan asumistukea ei saa heikentää

2010-05-07T16:49:00.000+03:00

Esitys takuueläkkeestä on tällä hetkellä sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä. Lyhyesti takuueläkkeessähän on kyse siitä, että ensi vaalikauden alusta pienimmän eläkkeen määrä on 685 euroa.

Takuueläkkeessä on monia hyviä puolia, joista tärkein tietysti se, että se nostaa kansaneläkettä ja erittäin pieniä työeläkkeitä saavien kuukausituloja enimmillään sadalla eurolla.
Etenkin iäkkäät naiset sekä nuorena eläköityneet saavat helpotusta taloudelliseen tilanteeseensa uudesta takuueläkkeestä. Takuueläkkeeseen liittyy myös joitakin ongelmallisia kysymyksiä, joista muihin palaan vielä myöhemmin. Nyt lyhyesti asumistuesta.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa on takuueläkkeen perusteluissa sekä asiantuntijakuulemisessa käynyt ilmi, että takuueläke ei kohdistu oikeudenmukaisesti asumistuen saajiin, sillä se leikkaa eläkkeensaajan asumistukea.

Eläkkeensaajan asumistuessa huomioidaan henkilön ja perheen vuotuiset tulot. Kun asumistuen määrää lasketaan, laissa on ns. lisäomavastuurajat, jonka perusteella määritellään henkilön asumistuen määrä. Nykyisellään yksinäinen täyttä kansaeläkettä saa täyden eläkkeensaajan asumistuen. Nyt kuitenkin kun henkilö saa tulevaisuudessa takuueläkettä, hänen tulonsa nousevat sen verran että asumistukea tullaan leikkaamaan. Eli takuueläke ylittää lisäomavastuurajat – ja kun lisäomavastuuraja ylittyy – asumistuki pienenee.
Takuueläke siis toisaalta nostaa eläkettä, mutta vastaavasti jopa n. 45 000 yksinäisen henkilön ja 7 600 avio- tai avoliitossa olevan eläkkeensaajan asumistuki tulee vähenemään.

Näin takuueläkkeen tavoite, että kaikkein pienimmillä eläketuloilla elävien toimeentulo paranee, ei käytännössä toteudukaan kaikkien osalta.

Toisin sanoen ne eläkeläiset, jotka ovat erittäin pienituloisia ja tarvitsevat tukea asumisensa kustannuksiin eivät nyt saa uutta takuueläkettä kokonaisuudessaan käytettäväksi arkisen toimeentulonsa helpottamiseksi, eli esimerkiksi ruokaan, lääkkeisiin, vaatteisiin ym. menoihin, vaan he joutuvat käyttämään siitä osan asumiseensa.

Asumistuen leikkaus on alle 10 euron luokkaa kuukaudessa, joten järjestelmätasolla kustannukset jäisivät vähäisiksi, arviolta noin 8 miljoonaan euroon. Sen sijaan köyhän ihmisen arjessa 10 euroa merkitsee todella paljon.

Olisin valmis hyväksymään jotkut takuueläkkeeseen liittyvät epäkohdat, jos tietäisin, että tämän uuden eläkemuodon tavoite on aidosti parantaa kaikkein köyhimpien eläkeläisten asemaa.
Mutta nyt juuri ne eläkeläiset, jotka aivan varmasti ovat kaikkein köyhimpiä – eli he, jotka täyttävät myös eläkkeensaajan asumistuen kriteerit – eivät saa takuueläkettä kokonaisuudessaan, vaan joutuvat laittamaan siitä osan asumiseen.

Keskustapuolue etenkin kuuluttaa usein sitä, miten he ovat perusturvapuolue ja kaikkein köyhimpien ihmisten asialla oikeudenmukaisesti. Mutta näin ei tällä kertaa ainakaan ole.
– Asumistuen saajat ovat heitä, joilla ei ole osinkotuloja, ei korkotuloja, ei kiinteistöjä, ei elinkeinotoiminnan tai maatalouden varoja, ei metsäomaisuutta, talletuksia, obligaatioita, osakkeita, sijoitusrahasto-osuuksia, eikä vakuutussijoituksia. Sillä jos näitä olisi, ei voi saada asumistukea.
Yksinkertaisesti sanoen – ne kansaneläkeläiset, jotka eivät omista mitään, saavat 10 euroa kuussa vähemmän kuin ne, jotka omistavat. Siinä on hallituksen oikeudenmukaisuus.

Sosialidemokraatit ovat useaan otteeseen esittäneet eläkkeensaajien asumistuen parantamista. Meidän mielestämme asumiseen kohdistuvalla tuella voidaan melko kustannustehokkaasti parantaa köyhimpien eläkeläisten asemaa. Asumiseen kohdistuva tuki tulee köyhimmille eläkeläisille, joilla ei ole pääomatuloja eikä omistuksia vaan käytössään pelkkä pieni eläke.

Olemme esittäneet omassa rinnakkaisessa lakialoitteessamme eläkkeensaajan asumistuen uudistamista siten, ettei nyt tehtävä takuueläkeuudistus vaikuta siihen negatiivisesti.
Mielestämme eläkkeensaajan asumistuki pitää sovittaa takuueläkkeeseen johdonmukaisesti siten, että lisäomavastuun raja olisi vähintään takuueläkkeen vuosimäärän suuruinen. Näin kaikilla takuueläkettä saavilla asumistukeen oikeutetuilla säilyisi oikeus myös täyteen eläkkeensaajan asumistukeen.

----. Jätimme rinnakkaisen lakialoitteen, joka oli lähetekeskustelussa torstai-illalla. Sattui, että jouduin pakottavan menon vuoksi lähtemään pois juuri ennen esittelypuhettani. Pääasia, että aloite on jätetty ja tulee valiokunnan käsiteltäväksi. Palaan asiaan kunhan takuueläkemietintö tulee täysistunnon käsittelyyn. Keskustelu jatkuu! t. Anneli

Hallituksen lisäbudjetti on ponneton

2010-04-09T18:02:00.000+03:00

Sosialidemokraatit ovat nyt pian kahden vuoden ajan vaatineet hallitukselta erilaisia toimia, jotta työllisyyttä maassamme voitaisiin parantaa ja talouskehitys voitaisiin turvata. Olemme esittäneet myös yhteistyötä työllisyyden parantamiseksi, mutta hallituksen strategiana on ollut jääräpäisesti olla eri mieltä meidän kanssamme, kunnes sitten puolen vuoden tai vuoden viiveellä on tartuttu toimeen ja alettu toteuttaa demareiden vaatimuksia.

Valitettavasti viivyttely on maksanut paljon. Suurin hinta maksetaan inhimillisenä kärsimyksenä, jota työttömyys aiheuttaa niin perheissä kuin kunnissakin. Työttömyydellä on suuret vaikutukset etenkin silloin, kun kymmenet tai sadat ihmiset jäävät työttömiksi yritysten lakkautusten tai tuotannon alasajon seurauksena. Tällöin kunnissa verotulot romahtavat ja samaan aikaan erilaisten julkisten palvelujen tarve kunnissa lisääntyy. Eniten hallituksen toimettomuudesta kärsivät kunnissa kuntatalouden ja kuntapalvelujen heikkenemisen myötä ihmiset, jotka tarvitsisivat kaikkein eniten hoivaa, hoitoa ja huolenpitoa.
Monissa kunnissa ihmisten perusoikeuksien toteutuminen on vaarantunut, kun resurssien puutteessa terveyskeskukseen ei saa yhteyttä, sosiaalitoimistoista ei saa tarvittavaa sosiaalipalvelua ja toimeentulotukea tai vanhusten hoitolaitoksissa ei ehditä syöttää ja lääkitä kaikkia asiakkaita ja asukkaita. Kouluista lomautetaan opettajia ja lasten opetus kärsii. Lastensuojelun puolella ei voida tukea perheiden selviytymistä ennaltaehkäisten, mutta lapsia sijoitetaan yhä enemmän kodin ulkopuolelle.

Hallituksen ponneton toiminta nuorisotyöttömyyden edessä on hämmentävää. Vuosi sitten jätimme välikysymyksen koskien työttömyyden kasvun pysäyttämistä ja etenkin nuorten työllistämistä. Silloinen työministeri vakuutti, että hallitus toimii aktiivisesti ja monipuolisesti etenkin nuorisotyöttömyyden parantamiseksi. Hallitus vieläpä vakuutti, ettei tarvetta uusien esitysten antamiseen ole.
Hallituksen arvio omien toimiensa riittävyydestä on osoittautunut täysin vääräksi. Välikysymyksen aikaan viime vuoden keväällä nuoria alle 25-vuotiaita työttömiä oli 31 700. Määrä vain jatkoi kasvuaan ollen pahimmillaan yli 40 000. Tämän vuoden helmikuussa alle 25-vuotiaita työttömiä oli edelleen noin 35 000. Nämä ovat hurjia lukuja etenkin, kun hallitus väittää toimineensa asiassa oikea-aikaisesti ja aktiivisesti. Yhdenkin nuoren syrjäytyminen koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle on suuri tappio, ja sen ehkäisemiseksi pitäisi toimia nykyistä paljon tarmokkaammin. Kaikki kynnelle kykenevät pitäisi saada koulutukseen tai työn syrjään kiinni. Suomi nousee ainoastaan osaamisella ja työtä tekemällä.

Kuluneella viikolla eduskuntaan tuotiin hallituksen lisäbudjetti, jossa viimein osoitetaan lisärahoitusta nuorten työllistämiseen ja kouluttamiseen, työvoimaneuvontaan ja työpajatoimintaan. Tarpeeseen nähden summat ovat edelleen vaatimattomia.

Lisäbudjettiin olisin toivonut voimakkaampaa panostusta myös metsä- ja metalliteollisuuden tukemiseen. Teollisuus elää suurta rakennemuutosta, tähän muutokseen pitäisi myös hallituksen tarttua. Hallituksen pitäisi panostaa voimakkaasti muun muassa metsä- ja metalliteollisuuden tutkimus- ja tuotekehitykseen. Tätä kautta pystyttäisiin lisäämään myös uusia työpaikkoja ja parantamaan työllisyyttä, luomaan taloudellista kasvua ja vahvistamaan talouden tasapainoa.

Hallitus on sivuuttanut yleisen työttömyyden kasvun ja siitä aiheutuvat lisätarpeet ja -resurssit. Myös OECD:n vastavalmistuneen raportin mukaan Suomen panostukset aktiiviseen työllisyyspolitiikkaan ovat jääneet todella vaatimattomiksi.

Työttömyys on kova asia ihmiselle, joka haluaisi tehdä töitä. Työ mahdollistaa toimeentulon ja luo elämässä edellytyksiä moneen asiaan. Pitkittyneen työttömyyden myötä ihmisiä siirtyy yhä enemmän työmarkkinatuen varaan. Työmarkkinatuen taso on niin matala, että sitä joudutaan usein täydentämään toimeentulotuella. Jos pitkäaikaistyötön pääsee aktiivitoimien piiriin, ei hänen taloutensa tästä kuitenkaan parane. Aktiivituki leikkaa toimeentulotukea, joten 100 euron aktiivituella ei siis ole mitään merkitystä kaikkein köyhimmille työttömille. Aktiivituen pitäisi olla toimeentulotukeen nähden etuoikeutettua tuloa, jotta siitä olisi saajalleen hyötyä. Tämä ongelma on hyvin hallituksen tiedossa ja siihen olisi voinut puuttua esim. nyt lisäbudjetin yhteydessä. Valitettavasti näin ei kuitenkaan tehty.

Hoitajan vastaanotto säilytettävä maksuttomana!

2010-03-31T14:24:00.000+03:00

Eduskunnan käsittelyssä olevassa ns. hoitajareseptissä on paljon hyvää. Tärkeimpänä näen, että nyt säädettävä laki mahdollistaa terveyskeskuksissa joustavan työnjaon hoitajien ja lääkärien välillä. Näin parannetaan hoidon saatavuutta ja saadaan sekä hoitajien että lääkäreiden osaaminen paremmin hyödynnettyä asiakkaiden parhaaksi. Työelämän järkeviä käytäntöjä on syytä tukea tarvittaessa lainsäädännöllä.

Periaatteessa siis suhtaudun hoitajien rajattuun reseptinkirjoitusoikeuteen myönteisesti. Systemaattista arviointia ja seurantaa on syytä tehdä ja sitä tarvitaan, jotta lain perimmäinen tavoite tulee käytännössä toteutumaan.

Hallituksen esityksessä on kuitenkin parantamisen varaa, kuten sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisessakin saimme tietää. Valiokunta nosti mietinnössään(StVM 2/2010) hyvin esiin näitä epäkohtia ja kehittämisen suuntia, joihin tulee puuttua. Esimerkiksi tietojärjestelmien kehittäminen niin, että sairaanhoitajien lääkkeenmääräämisoikeuksista on apteekeissa riittävät tiedot, on välttämätöntä. Potilasturvallisuudesta ei saa tinkiä! On myös tärkeää, että lääkkeenmääräämiskoulutukseen varataan riittävät voimavarat. Tavoitteena tulee olla, että koulutuksesta tulisi osa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa.

Me sosialidemokraatit jätimme mietintöön kuitenkin vastalauseen. Emme voi hyväksyä sitä, että sosiaali- ja terveydenhuoltoon ujutetaan jälleen uusi asiakasmaksu. Hallituksen linjana on koko vaalikauden ollut nostaa jatkuvasti erilaisia sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja. Nyt hallitus vielä laajentaa maksupohjaa ottamalla uuden asiakasmaksun käyttöön. Tämä on täysin vastoin asiakkaiden ja potilaiden tasavertaista mahdollisuutta saada tarvittavaa hoitoa. Sitä on mahdoton hyväksyä.

Sairaanhoitajan työ on potilaan ja asiakkaan kokonaisvaltaista palvelua ja hoitoa, johon kuuluvat sekä ennalta ehkäisevä työ että varsinainen hoito. Tästä syystä maksujen periminen sairaanhoitajan palveluista ei ole sopusoinnussa kansanterveystyön perusajatuksen kanssa eli sen, että terveydenhuollon painopiste on sairauksien ennaltaehkäisyssä ja terveydenedistämistyössä. Vaikka tarkoituksena olisikin säilyttää ennalta ehkäisevät palvelut maksuttomina, on hoidollisten ja ennalta ehkäisevien toimenpiteiden erottaminen toisistaan käytännössä mahdotonta.

Terveydenhuollon asiakasmaksut ovat Suomessa korkeampia kuin muualla Euroopassa. Asiakasmaksut ovat kovia etenkin pienituloisille, vanhuksille, työttömille ja pitkäaikaissairaille. Terveyserot hyvä- ja pienituloisten välillä ovat jatkuvassa kasvussa. Silti nykyhallitus on jo monta kertaa nostanut sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja, eikä ole myöskään aidosti tukenut kuntien mahdollisuuksia järjestää peruspalveluita asukkailleen.

Mietinnössä ja vastalauseessa puutumme myös ravitsemusterapeuttien tilanteeseen. Ravitsemusterapeuttien työ on tärkeää, usein ennalta ehkäisevää työtä, johon todella kannattaisi kunnissa panostaa. Tiedämme hyvin, kuinka suuri vaikutus oikealla ravinnolla ja ravitsemuksella on ihmisten hyvinvointiin ja erilaisiin sairauksiin, muun muassa sydäntauteihin, verenpaineeseen, diabetekseen, allergioihin, keliakiaan; listaa voisi jatkaa. Käytännössä oikealla ja asiantuntevalla ravinnolla vaikutetaan lähes kaikkien sairauksien hoitoon. Ravintoterapeuttien työn vaikuttavuutta tulee myös olennaisesti parantaa säätämällä heille oikeus määrätä potilailleen lääkärin tarpeellisiksi katsomia kliinisiä ravintovalmisteita.

Reumapotilaiden laadukas hoito turvattava!

2010-03-27T09:45:00.000+02:00

Heinolassa sijaitseva Reumasäätiön sairaala on hakeutumassa konkurssiin talousvaikeuksien vuoksi. Kunnat ovat talousahdingossaan vähentäneet palvelujen ostoja Reuman sairaalasta ja Kela on valinnut kuntoutuspalvelujen tuottajiksi kilpailutusten jälkeen halvempia vaihtoehtoja.

Vaativaa hoitoa tarvitsevien potilaiden näkökulmasta akuutti ongelma on, etteivät he saa nyt mitään hoitoa eikä jatkosuunnitelmista ole tietoa. Potilaita ei voi kohdella näin!

Suuri kysymys on, miten Reuman sairaalan toimintojen mahdollisen alasajon myötä korkeatasoinen, oikea-aikainen ja vaikuttava reumahoito voidaan enää taata. Reumaosastoja on monissa sairaaloissa, mutta ydinosaaminen, reumasairauksien ortopedia, lasten reuman hoito ja vaikeaa reumaa sairastavien kuntoutusta järjestetään vain Heinolassa. Reuman sairaala toimii myös opetussairaalana ja on maailmanmitassakin kovan luokan osaamiskeskus.

Jos reumasairauksien hoitoa voimakkaasti hajautetaan, on olemassa vaara, etteivät erillään toimivat sairaalat saavuta leikkauksiin tarvittavaa riittävää osaamista ja kokemusta. Opetus ja osaamisen kehittäminen on hajautetussa mallissa vaikeaa. Kun reumaa yritetään säästösyistä hoitaa eri paikkakunnilla, hoitoon pääsy saattaa viivästyä, mikä nopeuttaa reuman aiheuttamia vaikeita ja vakavia vaurioita.

Mielestäni Reumasäätiön sairaalan tulevaisuus on kansallisesti ratkaistava asia. Akuutti rahoituskriisi on ratkaistava, mutta on myös toimittava pitkäjänteisesti. Esim. asetuksella voitaisiin määritellä vaativan reuman hoidon taso siten, että turvattaisiin laadukas hoito ja Heinolan tulevaisuus. Suomella ei ole yksinkertaisesti varaa menettää Reuman kaltaista huippuosaamiskeskusta.

Eroon toimeentulotukiriippuvuudesta

2010-03-26T20:18:00.000+02:00

Suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa elää tänään satoja tuhansia ihmisiä köyhyydessä sinnitellen päivästä toiseen. Yhä useammin ihmiset ja perheet joutuvat paikkaamaan toimeentulotuella ensisijaisten tukien – kuten asumistuen ja työttömyyspäivärahan – pienuudesta johtuvia aukkoja, vaikka toimeentulotuki on tarkoitettu viimesijaiseksi tueksi.

Ongelma on, että toimeentulotuesta on tullut useammin ihmisten perustoimeentuloa jatkuvasti täydentävä tukimuoto. Ensisijaisten etuuksien riittämätön taso tai etuuksien maksun viivästyminen on tuonut tämä laman aikana arviolta 100 000 uutta asiakasta toimeentulotuen piiriin.

Tutkimusten mukaan ensisijaiset etuudet ja verotus oikein yhteen sovitettuna ehkäisevät tarvetta toimeentulotukeen. Vähentämällä painetta toimeentulotukiluukuilla voitaisiin kunnissa myös tehostaa sosiaalityön tekemistä ja sen vaikuttavuutta.
Valitettavasti hallituksen asettama SATA-komitea, jolta odotettiin suurta sosiaaliturvauudistusta, epäonnistui sekä peruspäivärahojen että asumistuen tason nostamisessa. Yhteinen tahtotila hallituksessa on ollut helppo saavuttaa kun kyse on ollut pienten ryhmien omistuksia koskevista veronkevennyksistä. Sen sijaan köyhyyden kovan ytimen purkamiseen ja pienituloisten aseman parantamiseen tahtoa ei ole löytynyt riittävästi.

Toimeentulotuella elävällä ihmisellä on käytettävissä menoihinsa asumiskulujen jälkeen noin 12 euroa päivässä. Pitkäaikainen eläminen tällä tasolla on vaikeaa. Se lisää riskiä syrjäytyä yhteiskunnan ulkopuolelle. Yhteiskunnassamme on kova pärjäämisen ilmapiiri eikä sosiaaliturvajärjestelmämmekään tahdo joustaa ihmisten monenlaisiin elämäntilanteisiin. Järjestelmästä tippuvaa ihmistä jäykät systeemit helposti pallottelevat ja nitistävät.

Yhdeksi ratkaisuksi tähän ongelmaan on nostettu toimeentulotuen perusosan maksatuksen siirto Kelaan. Näin se tulisi automaattisesti ensisijaisten etuuksien päälle, silloin kun niiden taso jää liian matalaksi. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei mielestäni ole lopulta kestävä ratkaisu. Se hukkaisi paikallisen toimeentulovastuun kansalliselle tasolle ja saattaa hukata myös ison osan sosiaalityön asiakkaista. Byrokratiakaan ei automaattisesti vähenisi, kun harkinnanvaraiset toimeentulotuen muodot joka tapauksessa olisivat kunnan vastuulla. Pidempiaikaisessa toimeentulotuessa huomioidaan myös varallisuus ym., joten erilaisten selvitysten tekeminen siirrettäisiin vain toisen viranomaisen tutkittavaksi.

Paras ja toimivin ratkaisu toimeentulotukiriippuvuuden katkaisemiseksi olisi ensisijaisten etuuksien tason nostaminen. Työttömän päiväraha riittäisi elämiseen ja asumistuki asumiseen. Tarvittaessa lisätukea saisi toimeentulotukijärjestelmän kautta. Kaiken kaikkiaan sosiaaliturvan ongelmia pitäisi keskittyä ratkaisemaan sisältöjen kehittämisen kautta sen sijaan että kehitellään jokaiseen kysymykseen uusi hallinnollinen järjestely.

Pienituloisten toimeentulo

2010-02-25T13:45:00.000+02:00

Suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa elää tänään 700 000 ihmistä köyhyydessä. He ovat työttömiä. He ovat lapsia ja nuoria. Suomessa 150 000 lasta elää köyhässä perheessä.
He ovat eläkeläisiä ja omaistaan hoitavia. He ovat sairaudesta kärsiviä, opiskelijoita, maahanmuuttajia, pätkätyöntekijöitä ja pienyrittäjiä.
Ihmisten mahdollisuus saada julkisia palveluita on vaikeutunut. Ihmiset jätetään selviytymään yksin, esim. omaishoitajat ilman palveluita ja tarvittavaa tukea. Samalla eriarvoisuus kasvaa ja ihmisten luottamus tulevaisuuteen vähenee.

Silti porvarihallitus on jakanut verohelpotuksia ennestään jo hyvin toimeentuleville ihmisille. Hallituksella on ollut varaa tehdä miljardin euron aukko sosiaaliturvaan poistamalla työnantajien Kela-maksu.
Nyt suunnitellaan uutta, lähes 500 miljoonan euron veroalennusta yrityksille. – Sinne menevät ne rahat, jotka tarvittaisiin todellisiin työllisyystoimiin ja pienituloisten ihmisten auttamiseen.

Hallitus on jättänyt kunnat oman onnensa nojaan. Kunnat yrittävät talouslaman keskellä hoitaa pitkäaikaistyöttömien työllistämisen, kamppailevat kouluissa ylisuurten luokkien paineessa, sinnittelevät vajaalla henkilöstöllä vanhusten ja lasten palveluissa. - Kunnissa ihmisten pahoinvointia lisäävät säästölistat ovat arkipäivää.

Hallitus murentaa talous- ja veropolitiikallaan yhteiskuntamme kivijalkaa. Hallituksen lukuisat yksittäiset päätökset vievät meitä kohti kahtia jakautunutta yhteiskuntaa. Raha ratkaisee entistä enemmän sen, kuka pysyy terveenä, kuka saa koulutusta ja kuka saa vanhana hyvää hoitoa.

Tämä ei ole sellainen hyvinvointiyhteiskunta, johon ihmiset luottavat ja jonka kehittämiseen me sosiaalidemokraatit olemme sitoutuneet. Eriarvoisuus lisääntyy ja hallitus jakaa kansaa kahtia.

Työttömyys on usein syynä köyhyyteen. Työttömyys on viime vuoden aikana kasvanut merkittävästi. Nuorisotyöttömyys on lähes kaksinkertaistunut ja pitkäaikaistyöttömyys on sekin selvässä kasvussa. On hämmästyttävää, ettei hallitus ole puuttunut voimakkaammin työttömyyden ehkäisyyn ja nuorisotyöttömyyden kasvuun.

Olisi olettanut, että kun työpaikat yksityisissä yrityksissä ovat vähissä, hallitus panostaisi työllistämiseen valtiolle ja kuntiin, työharjoitteluun, sosiaaliseen yritystoimintaan sekä työttömien koulutukseen ja kuntoutukseen.
Sen sijaan työllisyyteen ripotellaan rahoja vähä vähältä ilman todellista työllisyysstrategiaa.

Ministeri Hyssälä puhuu mielellään työttömän aktiivirahasta. Mutta se ei hyödytä työtöntä, jos hänelle ei ole tarjota aktiivitoimia!

Yhtä tärkeää kuin ihmisten auttaminen kiinni työelämään - on työpaikkojen synnyttäminen ja olemassa olevan työn turvaaminen. Yritysten tukemista ja veroratkaisuja pitää ehdottomasti tarkastella suomalaisen työllisyyden näkökulmasta. Veronalennusten jakaminen omille eturyhmille on vastuutonta.

Työ on työkykyiselle parasta sosiaaliturvaa.
Ansiosidonnaisen sosiaaliturvan perusajatus on antaa ihmiselle mahdollisuus vaikuttaa itse oman sosiaaliturvansa tasoon. Samalla se kannustaa työn tekemiseen.

Onkin hämmentävää, että ministeri Hyssälän mielestä peruspäivärahan korottamisen esteenä on se, että samalla pitäisi parantaa myös ansioturvan tasoa. – Todella hämmentävää – tietääköhän hallitus, että monet myyjät, tarjoilijat, autonkuljettajat tai terveydenhoidon osaajat joutuvat sinnittelemään 600-700 euron päivärahoilla ja keskimääräinenkin ansiopäiväraha on vain 900 euroa. - Sosiaali- ja terveysministerikin siis katsoo, ettei pienipalkkaisten, osa-aikatyötä tekevien, omalla työllään ansioturvaa kartuttavien ihmisten sosiaaliturvaa tarvitse parantaa. SATA-komitea epäonnistui työttömyyspäivärahojen nostamisessa ja vastuu siitä kuuluu yksiselitteisesti hallitukselle.

Vaatimukset ikääntyneiden työttömyysturvan heikentämisestä poistamalla työttömyysturvan lisäpäivät ovat kohtuuttomia. Näköpiirissä ei ole tilannetta, joka turvaisi ikääntyneiden uudelleen työllistymisen. Me emme voi hyväksyä näitä suunnitelmia, jotka ajaisivat ikääntyneet työttömät köyhyyteen, joka jatkuisi myös eläkkeellä.

Avustusjärjestöjen ruokajonot ovat jo arkipäivää. Pelkästään Veikko ja Lahja Hurstin laupeudentyö Helsingissä jakaa ruokaa kahdelle ja puolelle tuhannelle ihmiselle joka viikko. Jonojen pituus on yli kaksinkertainen verrattuna vuoden takaiseen. Ruokajonoja on syntynyt nyt eri puolille Suomea.

Yhä useampi ihminen ja perhe joutuvat turvautumaan säännöllisesti toimeentulotukeen.
Se on viimesijainen turva. Toimeentulotuella ihmisellä on käytettävissä päivittäisiin menoihin noin 12 euroa. Sillä pitää selvitä ravinnosta, puhtaudesta, vaatteista, TV:stä, lehdistä ja puhelimesta, liikkumisesta, lasten syntymäpäivistä ja rikkoutuneesta kodinkoneesta. - Kaikki tämä 12 eurolla. - Pitkäaikainen eläminen tällä tasolla ei ole helppoa. Se lisää herkästi vaikeuksia perhe-elämässä. Se tarkoittaa myös osattomuutta ja toimintamahdollisuuksien kapeutumista. Se lisää sairastumisen riskiä ja huonovointisuutta, mielenterveys- ja päihdeongelmia sekä riskiä ajautua yhteiskunnan ulkopuolelle.

Ensisijaisten etuuksien, kuten asumistuen ja työttömyysturvan tason nosto ehkäisevät tehokkaasti toimeentulotuen tarvetta ja auttavat ihmisiä pois köyhyydestä. Tämän pitäisi olla hallituksen tavoite. Valitettavasti hallituksen SATA-komitea ei löytänyt yhteistä tahtotilaa myöskään asumistuen nostamiseen. Siksi köyhyyden kova ydin pysyy ja toimeentulotukiriippuvuus jatkuu yhä edelleen.

Olemme esittäneet pienituloisten asemaan useita parannuksia - perusvähennyksen nostoa 3000 euroon, lapsilisän yksinhuoltajakorotusta, lapsiperheen toimeentulotuen korotusta, työttömyysturvan lapsikorotusta, asumistuen uudistamista, eläkeläisten asumistuen nostamista.
Kuitenkin hallituspuolueet ovat äänestäneet kumoon ehdotuksemme pienituloisten aseman parantamisesta.

Olemme huolissamme eläkeläisten hyvinvoinnista, heidän osallisuudestaan, toimeentulostaan ja palveluiden saannista. Olemme huolissamme myös siitä, että hallitus on heikentämässä omaishoitajien taloudellista tilannetta.
Olemme myös esittäneet kuntien palveluiden turvaamista ja kehittämistä. Tähänkään hallituspuolueet eivät suostu. Tätäkö on hallitusohjelman lupaama välittäminen ja vastuullisuus?

Hallitus on nostanut eräitä pienimpiä etuuksia. Mutta se ei auta, sillä hallitus on samalla nostanut terveyskeskusten, hammashoidon ja vanhusten palveluiden maksuja. Hallitus halusi myös poistaa maksuttoman päivähoidon kaikkein pienituloisimmilta. Hallitus ei ole vieläkään alentanut maksukattoja. Tämän vuoden elokuussa asiakasmaksut nousevat jälleen. Samoin nousevat vuokrat ja muut asumiskulut. Kuntaveroja on korotettu.
Etuuksien nostaminen ei paranna toimeentuloa, jos toisella kädellä viedään pois se mitä toisella juuri annettiin. Hallituksen ansiolista voi kuulostaa hienolta, mutta lopputulos ratkaisee. Ja se ei vakuuta.

Myös terveyserot kasvavat. Hyvätuloiset ovat terveempiä kuin pienituloiset. Asennekampanjat eivät auta, jos asiakasmaksut nousevat ja terveyskeskukseen on viikkojen jono. Perusetuuksien korotuksilla ei osteta mitään yksityisiltä terveysmarkkinoilta.

Voidaan sanoa: millainen lapsuus, sellainen tulevaisuus. Siksi lapsien kasvun ja vanhemmuuden tukemisen pitäisi olla pienen kansakuntamme ykkösasioita. Me tarvitsemme suositusten mukaista neuvolaa ja kouluterveydenhuoltoa, pieniä ryhmäkokoja, ennakoivaa tukea ja kotipalveluita perheille.

Tasa-arvoinen ja laadukas peruskoulu antaa jokaiselle lapselle edellytykset jatkokoulutukseen ja elämässä pärjäämiseen. Nyt on kuitenkin näkyvissä koulujen eriytyminen. Se pitää nopeasti pysäyttää ja turvata jokaiselle lapselle koulussa oppimisen edellytykset ja tasokas opetus, tarvittava erityisopetus ja yksilöllinen tuki. Meillä ei ole varaa hukata yhtään lasta ja nuorta.

Vanhasen ykkös- ja kakkoshallituksen rahankäyttöä vertailevat laskelmat eivät paranna köyhien hyvinvointia. Totuus on, että kansaa jaetaan nyt kahtia. Laiminlyönnit työttömyyden hoidossa, palveluiden heikentäminen, pitenevät leipäjonot, yhteistä hyvinvointiamme rapauttava veropolitiikka - Toiset vaurastuvat ja saavat lisää vapauksia, toisia uhkaa aineellinen puute ja osattomuus - pahimmillaan jo lapsuudesta lähtien.
Lopputuloksena on Suomen kansan kahtiajako.

Yliopistojen uudesta roolista

2010-02-08T15:22:00.000+02:00

Eduskunnassa keskusteltiin torstain täysistunnossa hallituksen esityksestä, joka ennen joulua päätettiin täysistunnossa palauttaa vielä perustuslakivaliokuntaan arvioitavaksi. Kyseessä oli esitys yliopistojen työttömyysvakuutusmaksun väliaikaisesta alentamisesta. Hallitus perusteli esitystään sillä, että se turvaisi yliopistojen taloudellisen tilanteen jotta yliopistot selviytyisivät yliopistouudistuksen lisääntyvistä taloudellisista velvoitteista. Hallituksen toimintatapa on outo. Hämmennystä vielä lisää se, että jo silloin kun yliopistouudistusta valmisteltiin, sivistysvaliokunnassa tuotiin useita kertoja esille huoli siitä, miten turvataan riittävä perusrahoitus, jotta yliopistot selviytyisivät uudesta roolistaan ja velvoitteistaan sekä tehtävistään. Tämän lisäksi jo marraskuussa 2008 sosiaali- ja terveysministeriö huomautti, ettei yliopistolain valmistelussa ole huomioitu työnantajamaksujen muutoksia. Varautumisaikaa olisi siis ollut riittävästi. Hämmennystä herättää myös se, miksi ongelmaan ei puututtu ajoissa, kun se kuitenkin oli ministeriön tiedossa.

Ennen joulua käydyssä asiantuntijakuulemisessa sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kävi erittäin selväksi, että työttömyysvakuutusmaksun alentamisesitystä vastustivat niin työnantaja- ja työntekijäjärjestöt kuin myös Työttömyysvakuutusrahasto. Asiantuntijat korostivat, että työttömyysvakuutusmaksun tulee määräytyä yhdenvertaisen periaatteen mukaisesti kaikkien työnantajien osalta. Yksittäisen työnantajan taloudellinen tilanne ei voi olla perusteena poiketa yleisestä maksuvelvollisuudesta. Nyt hallituksen poikkeusesitys tulee vaikuttamaan myös järjestelmään, sen uskottavuuteen ja luotettavuuteen.

Tällä hetkellä voimassa oleva laki on erittäin yksiselitteinen. Työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain mukaan työnantaja, joka on velvollinen vakuuttamaan työntekijänsä tapaturmavakuutuslain perusteella, on velvollinen myös maksamaan työnantajan työttömyysvakuutusmaksun, jonka määrä vahvistetaan vuosittain asetuksella. Maksuperusteet ovat laissa selkeästi määritelty: tänä vuonna työnantajan maksu on 0,75 prosenttia palkasta noin 1 800 000 euroon palkkasummasta ja sen ylittävältä osalta 2,95 prosenttia. Tämän määritelmän mukaan yliopistot maksaisivat ylempää maksua.

Nyt hallitus esittää, että yliopistot maksaisivat kuitenkin alemman maksun mukaisesti. Perusteluna tähän on se, kuten on jo sanottu, että hallitus ei ole lupauksistaan huolimatta turvannut yliopistoille riittävää perusrahoitusta, jolla ne selviäisivät myös työnantajavelvoitteistaan. Nyt hallitus paikkaa omaa tekemättä jättämistään ja mokaansa tällä lailla. Tällaisen kommervenkkilain sijaan hallituksen olisi pitänyt kohdentaa puuttuva rahoitus suoraan yliopistoille ja yliopistojen olisi pitänyt suorittaa nykyisen järjestelmän ja periaatteiden mukaiset työnantajan työttömyysvakuutusmaksut. Nyt hallitus ei kohtele eri työnantajia ja työntekijöitä yhdenvertaisesti.

Lain vaikutukset ovat yliopistoja laajemmat, mikä tekee siitä entistä ongelmallisemman. Koska hallituksen esityksen mukaan yliopistot maksaisivat alemman prosentin mukaista maksua tänä ja ensi vuonna, se aiheuttaa Työttömyysvakuutusrahastossa maksutuloihin 60 miljoonan euron vajeen. Ongelmana on myös palkansaajien ja työnantajien työttömyysvakuutusmaksun korotukset, jotka on nykylain mukaan säädettävä niin, että ne jakautuvat palkansaajien ja työnantajien keskimääräisen työttömyysvakuutusmaksun välillä tasan. Hallituksen esitys johtaa suuren ristiriitaan tämän periaatteen kanssa, sillä se tarkoittaisi työnantajan keskimääräisen maksun pienempää korotusta verrattuna palkansaajan maksuun. Vielä, jos yliopistojen maksu on vuonna 2011 jo etukäteen määrätty alemman maksun mukaisesti, Työttömyysvakuutusrahaston tulisi korottaa muiden työnantajien maksua niin, että se keskimääräinen maksu nousisi riittävästi suhteessa palkansaajan maksuun. Kyse ei siis ole vain yliopistoista vaan myös työttömyysvakuutusjärjestelmän oikeudenmukaisuudesta ja uskottavuudesta.

Yliopistot elävät hyvin epävarmoja aikoja niin taloudellisesti kuin myös toiminnallisesti. Tiedämme myös, että yliopistojen omarahoituksen kerääminen on tuottanut ongelmia, jonka takia yliopistot ovat hakeneet lisäaikaa rahoituksen keräämiseen. Siitä huolimatta hallitus on tehnyt uuden yliopistolain hyväksymisen jälkeen yhä uusia yliopistojen toiminnan ja kehittämisen kannalta epävarmuutta lisääviä lakiesityksiä.
Myös perustuslakivaliokunta toi omassa mietinnössään esiin huolensa yliopistojen perusrahoituksesta. Hallituksen tulisi turvata yliopistojen riittävä rahoitus siten, että niillä olisi myös mahdollisuus huolehtia eri yhteiskunnallisista velvoitteistaan.

Työurien pidentäminen

2010-02-06T17:59:00.000+02:00

Eläketurvakeskus julkisti tammikuun viimeisellä viikolla tutkimuksen, jonka mukaan suomalaisten työurat ovat alkaneet pidentyä vuonna 2005 toteutetun työeläkeuudistuksen arvioiden mukaisesti. Se ei kuitenkaan riitä, sillä vuosi sitten sovittiin työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen kesken, että tavoitteeksi on asetettava eläkkeellesiirtymisiän nostaminen kolmella vuodella nykyisestä 59,4 vuodesta vuoteen 2025 mennessä. Tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan monipuolisia toimia, joita pohtimaan asetettiin kaksi ryhmää, joissa oli edustus työmarkkinaosapuolilta ja hallituksesta. Työryhmien määräaika päättyi sunnuntaina.

Työelämän laatuun keskittynyt työelämätyöryhmä sai hyvässä hengessä aikaan tuloksia työelämän kehittämiseksi, työterveyshuollon tehostamiseksi ja nuorten ammatillisten valmiuksien parantamiseksi. Sen sijaan ryhmistä toinen, eläkeneuvotteluryhmä ei päässyt odotettuihin tuloksiin. Neuvottelijoilla tuntui vallitsevan epäselvyys tavoitteista. Elinkeinoelämän keskusliitolle siitä tuli työvoimakustannusten leikkausryhmä, kun taas työntekijäpuoli pysyi alkuperäisessä tavoitteenasettelussa, työurien pidentämisessä kolmella vuodella.

Elinkeinoelämän keskusliitto vaati mm. ikääntyneiden työttömien työttömyyspäivärahan lisäpäivistä, ns. työttömyysputkesta luopumista. Lisäksi he esittivät, että eläkekarttumaa leikataan ja osa-aikaeläkejärjestelmä lakkautetaan. Ei kovin rakentavaa ajattelua tilanteessa, jossa ihmisten luottamus sosiaaliturvajärjestelmään on muutenkin heikoilla lisääntyvän työttömyyden ja hallituksen arvaamattoman politiikan vuoksi.

Työelämätutkijoiden mukaan keskeinen syy työurien pitenemiseen on koulutuksen ja teknologian tason nousu. Niiden myötä tehdään yhä mielenkiintoisempia ja fyysisesti vähemmän kuluttavia töitä. Työelämää tulisi kuitenkin myös kehittää aktiivisesti. Työtaitojen päivittäminen koulutuksen avulla, työkyvyn ylläpitäminen ehkäisevällä työterveyshuollolla ja kuntoutuksella, työn johtamisen ja organisoinnin kehittäminen sekä työolojen yleinen parantaminen ovat niitä keinoja, joilla voidaan lisätä sekä työn tuottavuutta että työssä viihtymistä. Ja niitä tärkeitä työvuosia.

Työuria tulisi pidentää paitsi loppu- myös alkupäästä. Siltä osin tilanne on nyt erityisen huono, sillä nuorten työttömyys on räjähtänyt käsiin kuluneen vuoden aikana. Jo viime keväänä sosialidemokraatit nostivat eduskunnassa voimakkaasti esiin nuorisotyöttömyyden uhkaavan kasvun ja kovisteli hallitusta siitä, mihin toimiin se ryhtyisi nuorisotyöttömyyden kasvun ehkäisemiseksi. Hallitus vastasi ympäripyöreästi ja vakuutteli toimivansa asiassa. Ja nyt – lähes vuotta myöhemmin – olemme entistä pahemmassa tilanteessa. Hallitus on luvannut nuorisotyöttömyyteen maaliskuisessa lisäbudjetissa rahaa, mutta vielä kestää, ennen kuin ne rahat ovat käytössä. Odottelu voi olla kohtalokasta, onhan hallituksen asettama työryhmäkin havainnut, että nuoret tarvitsevat nopeita toimenpiteitä ja räätälöityjä toimia työllistyäkseen.

On todella valitettavaa, ettei hallitus ole pystynyt tekemään päätöksiä ajassa vaan on ollut näköalaton hallitusohjelmansa vanki. Vaikutukset näkyvät sekä ihmisten hyvinvoinnissa että maamme taloudessa vielä vuosien ajan.

Arvioita Sata-komitean työstä

2009-12-20T13:37:00.000+02:00

Sosiaaliturvan uudistamista linjannut sata-komitea jätti loppuraporttinsa perjantaina. Tulokset jäivät alkuodotuksiin nähden vaatimattomiksi. Komitea ei pystynyt tekemään merkittäviä linjauksia, ei osannut laittaa asioita tärkeysjärjestykseen eikä saanut hallitusta lupaamaan rahoitusta kuin joihinkin uudistuksiin, jotka tulevat voimaan vuoden 2011 alusta. Päätöksenteko siis tehdään nykyhallituksella, mutta rahat otetaan tulevan - vuoden 2011 vaalien jälkeen valittavan - hallituksen liikkumavarasta. Erikoista politiikantekoa.

Sata-komitea sivuutti lapsiperheiden hyvinvoinnin yllättävällä tavalla. Lapsiperheköyhyys on lisääntynyt rajusti ja tiedämme, että laman varjolla tehtävät leikkaukset näkyvät helposti - päinvastaisista juhlapuhetoiveista huolimatta - juuri sellaisissa palveluissa ja toiminnoissa, jotka ovat lapsiperheille tärkeitä. Sata-komitea myös käsitteli sosiaaliturvaa erittäin suppeasti huomioiden vain erilaiset etuisuudet. Tosiasiassa jopa etuisuuksia merkittävämmässä roolissa ovat kaikille yhteiset julkiset palvelut, joiden laatua ja saatavuutta pitää jatkuvasti vaalia ja kehittää. Toimiva julkinen palveluverkosto tuottaa hyvinvointia yhteiskuntaan tasa-arvoisesti.

Sosialidemokraatit ovat koko komitean työn ajan (oppositio ei saanut osallistua työhön eikä tietoakaan oikein tihkunut kuin väliraportin muodossa) painottanut, että sosiaaliturvajärjestelmän perustana on oltava työn ensisijaisuus ja kannustavuus. Kestävä työntekoon perustuva talous takaa myös sosiaaliturvan kestävän rahoituksen ja ihmisten osallisuuden yhteiskunnassa. Jokaisesta kansalaisesta on pidettävä huolta, syrjäytymistä on ehkäistävä ja ensisijaisten etuuksien tasoa on korotettava. Näihin haasteisiin sata-komitean rahkeet eivät riittäneet.

Asumistukijärjestelmät säilyvät edelleen erillisinä ja muutokset toteutetaan kustannusneutraalisti. Se tarkoittaa, että toisilta tuensaajilta tukea siirretään toisille. Erikoinen on myös komitean linjaus siitä, että ensisijaisesti asumistukea saavia tulee ohjata valtion tukemiin vuokra-asuntoihin. Kalliiden asumiskustannusten kaupungeissa se tarkoittaa käytännössä, että esim. yli 1500 euroa tienaava yksinasuva ei enää pääsisi tuettuun vuokra-asuntoon. Karrikoidusti, Helsingissä ei enää voisi asua perushoitajan, bussikuskin, myyjän tai tarjoilijan palkalla. Suomalainen asuntopolitiikka tukee jo nyt erittäin vahvasti omistusasumista ja tällainen muutos tulee entisestään ohjaamaan ihmisiä sijoittamaan varansa omistusasumiseen.

Asiakasmaksukattojärjestelmien yhdistäminen kustannusneutraalisti 840 euron tasoon tulee heikentämään niiden ihmisten asemaa, jotka joko käyttävät paljon lääkkeitä tai käyttävät paljon terveydenhuollon palveluita.

Takuueläke on sinänsä hyvä, parannus pienituloisimpien eläkeläisten tuloihin, mutta oikeudenmukaisempi olisi kansaneläkkeen tasokorotus. Näin myös ne työ- ja kansaneläkettä saavat, jotka ovat tulotasolla 584-685 euroa olisivat saaneet hyötyä ansaitsemastaan työeläkkeestä ja toisaalta yli 685 euroa kansan- ja työeläkettä saavat – 565 000 eläkeläistä – olisivat myös saaneet jonkinlaisen korotuksen. Vähintäänkin takuueläkkeen "takuuosan" tulisi olla pääomatulovähenteinen etuus.

Omaishoidon maksatuksen siirtäminen Kelaan on lähtökohdiltaan hyvä asia, ja olen sitä itsekin esittänyt, koska se tasaa eroja eri kansalaisten / kuntien välillä. Suuri ongelma on, että uudistus, jossa samalla erilaiset hoitotuet yhdistetään, halutaan tehdä kustannusneutraalisti. Näin ollen yli 20 %:lla nykyisistä tuensaajista tuki tuleekin heikkenemään. Se on erittäin suuri pettymys, sillä omaishoitotyö on raskasta ja sitovaa työtä, josta maksettava palkkio on jo nytkin ollut aivan liian matala. Edelleen, koska erilaisia kuntalisiä voidaan edelleen maksaa peruspalkkion päälle, se tulee entiseen tapaan asettamaan omaishoitajat epätasa-arvoiseen tilanteeseen asuinkunnasta riippuen. Uudistukseen liittyi paljon odotuksia ja yleinen tahto poliitikkojenkin piirissä on ollut nimenomaan tuen parantaminen. On onnetonta, että nyt on käymässä lopulta päinvastoin!

Toimeentulotuen perusosan maksatuksen siirto Kelaan jäi komiteassa lopulta auki. Itse vastustan siirtoa, sillä ei ratkaise ongelmia asiakkaan näkökulmasta. Päinvastoin, tukeen kohdistuva puhtaasti hallinnollinen uudistus saattaa viedä huomion pois kahdesta peruskysymyksestä: ensisijaisten etuuksien (asumistuki, työttömyyspäiväraha, vähimmäispäivärahat) liian matalasta tasosta ja sosiaalityöntekijöiden liian vähäisestä määrästä. Perusosan maksatuksen siirto ei myöskään poistaisi asiointia kahdella luukulla, sillä kolmasosa toimeentulotuen saajista saa perusosan lisäksi myös täydentävää toimeentulotukea. Toimeentulotuen laskennallisen perusosan siirto Kelaan ei ratkaise köyhyysongelmaa ja toimeentulotuen luonne viimesijaisena, väliaikaisena tukimuotona muuttuisi.

Sosialidemokraatit olisivat listanneet sosiaaliturvan parannukset toisenlaiseen tärkeysjärjestykseen.
1. Asumistuen parantaminen vähentää kaikkein tehokkaimmin toimeentulotukiriippuvuutta. Samanaikaisesti on varmistettava kohtuuhintaisten omistus- ja vuokra-asuntojen tuotanto
2. Kunnallisverotuksen perusvähennyksen nostaminen 3000 euroon parantaisi kaikkien pienituloisten tilannetta (200 miljoonaa euroa)
3. Työttömän peruspäivärahan nostaminen kahdella eurolla lisäisi työttömien toimeentuloa 43 eurolla kuukaudessa (120 miljoonaa euroa)
4. Työttömyysturvan lapsikorotuksen nosto 20 prosentilla (20 miljoonaa euroa)
5. Puolison ja lasten tarveharkinnasta luopuminen työmarkkinatuessa on toteutettava oikeudenmukaisuussyistä (30 miljoonaa euroa). Tämä tavoite on Sata-komiteankin listalla.
6. Suurimmat toimeentulo-ongelmat yksinhuoltajaperheissä, minkä vuoksi lapsilisän yksinhuoltajakorotusta tulee nostaa 20 euroa/kk, (37 miljoonaa euroa)
7. Monet ensisijaisten etuuksien – kuten lapsilisän - korotukset leikkaavat toimeentulotukea, siksi lapsiperheen toimeentulotukea on korotettava n. 30 euroa/kk (16 miljoonaa euroa)8. Eläkkeensaajien asumistukea on nostettava mallimme mukaisesti, josta hyöty n. 50–70 euroa/kk (60 miljoonaa euroa)
9. Maksukatot pitäisi yhdistää niin, ettei kenenkään asema nykyisestään heikkene. Tähän on ainakin kaksi mallia: yhdistetty katto, joka voisi tasoltaan olla n. 600 euroa (kustannukset n. 50 me) tai omat nykytasoiset katot as.maksuille (590) ja lääkekuluille (673) sekä näille yhdistetty katto 800 euroa.

Lisäksi:
1. Nuorisotakuu on toteutettava kaikille alle 25-vuotiaille. Työmarkkinatuella elämisen on oltava tuossa iässä poikkeuksellinen tila.
2. Oppivelvollisuusiän nostaminen 18 vuoteen vähentäisi nuorten koulupudokkuutta ja syrjäytymistä
3. Oppilaanohjauksen ja oppilashuollon palvelujen laatu ja saatavuus sekä koulujen ryhmäkokojen pienentäminen ovat olennaisia oppimisen kannalta. Tasa-arvoinen yhteiskuntamme perustuu tasa-arvoiseen koulutukseen, josta jokaisella lapsella ja nuorella pitää olla mahdollisuudet saada eväät jatkokoulutukseen ja työllistymiseen.

Esimerkiksi näitä parannuksia sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on sisällyttänyt omaan vaihtoehtobudjettiinsa oikeudenmukaisempaa tulonjako tavoitellen.

Omaishoidontuesta annettu laki uudistettava

2009-09-29T15:25:00.001+03:00

Kansanedustaja Anneli Kiljunen on jättänyt lakialoitteen omaishoidon tuen uudistamisesta eduskunnan käsiteltäväksi.

Kiljusen mukaan ongelmana on tällä hetkellä omaishoidon tuen epätasaisuus. Hoito- ja palvelusuunnitelmat ovat monesti ylimalkaisia, minkä vuoksi hoidon tueksi annetut palvelut ovat pääosin vähäisiä tai jopa olemattomia.
Kunnat eivät myöskään varaa omaishoidon tukeen riittäviä määrärahoja, jolloin tuki saattaa loppua kesken vuoden vaikka tuen tarve säilyy. Lisäksi taloustaantuman myötä monet kunnat ovat säästösyistä irtisanoneet hoitosopimuksia ja lopettaneet tuen maksamisen.

Omaishoitajat eivät Kiljusen mukaan myöskään pysty pitämään kolmea lakisääteistä vapaapäiväänsä kuukaudessa, mikä aiheuttaa omaishoitajien uupumista ja lisää terveysriskejä. Muita epäkohtia ovat omaishoidon tuen pienuus ja sen kohtuuton verotus.
- Olisi välttämätöntä, että omaishoidon erityisluonne otettaisiin verotuksessa huomioon, Kiljunen toteaa. – Omaishoitajan työ tuottaa sekä kunnalle että valtiolle huomattavia säästöjä ja se tulisi huomioida myös omaishoitajan verotuksessa.

Kansanedustaja Anneli Kiljusen lakialoitteen keskeiset ehdotukset ovat, että omaishoitosopimus perustuisi hoito- ja palvelusuunnitelmaan, jossa määriteltäisiin avun ja tukipalveluiden tarve ja saatavuus.
Omaishoidon tuen palkkion maksaminen siirrettäisiin Kelalle, jossa tehtäisiin päätös tuesta paitsi omaishoitosopimuksen, myös yhtenäisen arvioinnin perusteella. Näin taattaisiin kansalaisten tasa-arvoinen kohtelu riippumatta siitä, missä kunnassa hoidettava ja hoitaja asuvat.

Aloitteessa ehdotetaan myös omaishoidon tuen palkkion korotusta. Jatkossa tuki olisi vähintään 450 euroa ja sitovassa hoidossa 850 euroa. Tarvittaessa kunnat voisivat maksaa lisäksi korotettua tukea vaativiin omaishoitotilanteisiin.

Lisäksi Kiljunen esittää, että omaishoidontuen palkkio olisi jatkossa opintorahan kaltainen osittain verovapaa ansiotulo, josta maksettaisiin vain pakolliset eläke- ja sotumaksut.
Esitykseen sisältyy myös ehdotus omaishoitajien saattamisesta kunnallisen työterveyshuollon piiriin sekä parannuksia omaishoitajien varhaiseläke- ja työttömyysetuuksiin.

Lisätietoja: Anneli Kiljunen puh. 050-511 3123
Anneli Kiljunen on toisen kauden kansanedustaja (sd.) Lappeenrannasta. Hän toimii sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenenä ja Kelan valtuutettujen puheenjohtajana. Kiljunen on myös valtakunnallisen Omaishoitajat ja Läheiset -liiton puheenjohtaja.

Vaalirahoituksesta

2009-09-28T13:24:00.000+03:00

Poliittinen kulttuuri on murroksessa, ainakin vaalirahoituksen ja siihen liittyvän avoimuuden osalta. Jo pian puolentoista vuoden ajan vellonut keskustelu vaalirahoituksen koukeroista on viime päivinä kiihtynyt kun yhä uusia tietoja, "harmaalla alueella" liikkumista ja lainvastaisuuttakin on tullut julkisuuteen. Välillä puurot ja vellit menevät sekaisin ja monia selityksiä on jo kuultu täysin lain mukaan tehdyistä lahjoituksista ja kaupoista. On kuitenkin käynyt täysin selväksi, ettei vanha tyyli, vanha laki ja "maan tapa" vastaa tämän päivän vaatimuksia. Yhä useammalle poliitikolle asia on käynyt myös täysin selväksi. On turha salata mitään, missä ei ole salattavaa, eikä mitään, mikä on jo käytännössä julkista. Ja mitään muita elementtejä ei vaalirahoituksessa pitäisi olla. Jos on, tai on ollut, aikuisten ihmisten - etenkin poliitikkojen - pitää pystyä niistä vastaamaan myös julkisuudessa.

Itsekin olen tähän saakka vedonnut lakiin - olen ilmoittanut kaiken rahoitukseni vaalilain vaatimusten mukaisesti. Mutta nyt vaikuttaa yhä enemmän siltä, ettei se riitä. Avoimuus ja läpinäkyvyys on ehdottomasti tarpeen jatkossa, mutta se pitää ulottaa myös viime vaaleihin - niin paljon epäilyksiä ja syytöksiä on nyt ilmassa. Rahoituksen päälle on kerta kaikkiaan langennut pitkä musta varjo, jonka vain rahan antajat ja saajat voivat poistaa. Tuntuu oudolta jatkaa täysipainoista eduskuntatyötä vielä puolitoista vuotta ilman, että pöytä nyt putsataan kunnolla. Mielestäni istuvan eduskunnan rahoitus on avattava jälkikäteen laajemmin kuin voimassaoleva laki edellyttää. Vaihtoehtona olisi eduskunnan hajottaminen ja uudet vaalit, mutta mielestäni se on keskellä talouskriisiä erittäin huono vaihtoehto.

Olen useissa haastatteluissa ja kyselyissä todennut, että eduskuntavaaleissa ehdokkaiden yksittäisten lahjoitusten ilmoitusraja voisi olla esim. 350 euroa (vaaleissa 2007 raja oli 1700, tulevissa 1500 euroa. ks. uusi laki) .

Viime eduskuntavaalikampanjassani käytin yhteensä 25 715 euroa. Suurin osa rahasta kului lehti-ilmoituksiin, vaalilehteen ja mainoskortteihin. Lisäksi kuluja aiheutti vaalitilaisuuksien tarjoilut ym.
Kampanjassa käytin omaa rahaa 19 112 euroa, (josta lainaa 19 000). Ulkopuolista tukea sain usealta eri yksityishenkilöltä (n. 50-60 hlöä) yhteensä 850 euroa.
Yritystukea sain Tradeka-yhtymältä 1000 euroa, kuten muutkin Tradekan hallintoneuvoston jäsenet. Puoluejärjestöistä minua tuki oma puolueosastoni, eli Lappeenrannan työväenyhdistys 2000 eurolla. Lisäksi sain 6 eri yhdistykseltä yhteensä 2753 euroa. Näistä oma ammattiliittoni JHL (Julkisten ja hyvinvointialojen liitto) tuki minua, kuten muitakin ehdokkaana olleita jäseniään puolueesta riippumatta 1200 eurolla. JHL:n Kaakkois-Suomen alueelta sain 712,55 euron tuen. Lappeenrannan kunnalliset ry antoi 500 euron tuen, 2 yhdistystä 150 euroa ja 1 yhdistys 40 euroa.

Julkisuudessa on puhuttu yritystukien rinnalla myös paljon yhdistysten antamasta tuesta. Samoin kuin työnantajaliike tukee porvareita, ruotsinkieliset säätiöt tukevat RKP:ta, MTK tukee maataloutta tukevia ehdokkaita ja ay-liike tukee työväenliikettä. Monet tahot, kuten MTK ja ay-liike tekevät myös omaa yhteiskunnallista kampanjointiaan vaalien alla. Ay-rahoista ehdoton valtaosa annetaan puolueille, ei yksittäisille ehdokkaille. Yksittäiset ehdokkaat saavat tuen usein juuri omalta jäsenliitoltaan.

Sosialidemokratia on työn puolue, me ajamme työntekijöiden asioita, puolustamme työntekijöiden ja pienyrittäjien oikeuksia lainsäädännössä, parannamme työelämää yhteisymmärryksessä ammattiyhdistysliikkeen kanssa. Puolustamme ansiosidonnaista sosiaaliturvaa, edistämme työntekijöiden oikeuksia vapaa-aikaan, perhe-elämään, eläkkeeseen. Paljon on myös tehtävänä. Työelämää on parannettava, työelämän ja perheen yhteensovittamista tuettava, työttömyysturvan tasoa nostettava. Lisäksi ansiosidonnaisen turvan piiriin pääsyä on helpotettava ja nostettava pätkätyöntekijöiden tarpeet työelämän ykköskysymysten joukkoon. Yhä useammat ihmiset saavat elantonsa erilaisista silpputöistä, joita ei ansiosidonnainen järjestelmä huomioi tarpeeksi. Jotta näihin kysymyksiin saadaan ratkaisu, tarvitaan kolmikantaiseen neuvottelupöytään työntekijöiden joukkovoimaa, jäsenistöltään vahvaa ammattiyhdistysliikettä. Ja eduskuntaan poliittista työväenliikettä.

En kannata ajatusta, että tuen antaminen kiellettäisiin kokonaan ja rahoitus hoidettaisiin vain puoluetuen kautta. Ymmärrän eri tahojen erilaiset intressit tukea eri aatemaailmaa edustavia ihmisiä. Mielestäni suomalainen demokratia toimii hyvin ja toivon sen toimivan entistä paremmin, kun pääsemme yhteisymmärrykseen vaalirahoituksen pelisäännöistä. Myös ehdokkaita lähellä olevien varainkeruuyhdistysten rahoitus tulisi saada vaalirahoituslain piiriin. Toivon, että pystymme sekä säätämään kampanjakaton että turvaamaan pätevien - myös uusien ja tuntemattomien - ihmisten pääsyn kansanedustajiksi.

Hallitus tuo tiedonantonsa vaalirahoituksesta eduskunnalle keskiviikkona 30.9. kello 14.00 alkavaan täysistuntoon. Valtioneuvoston esittelypuheenvuoron jälkeen käydään yksi ryhmäpuheenvuorokierros.

Tiedonantokeskustelun kuluessa tehtävistä ehdotuksista äänestetään torstaina 1.10.2009 klo 16.00 suullisen kyselytunnin alussa. Keskusteluja voi seurata ainakin eduskunnan nettitelevisiosta (suorana tai istunnon päätyttyä arkistosta). Luulisin, että Ylekin näyttää keskiviikon istunnon ainakin osittain, mutta vielä sitä ei löydy ohjelmistosta.

Vanhustenhoidosta

2009-09-19T09:46:00.000+03:00

Kenenkään ei tule joutua pelkäämään vanhenemistaan. Jokaisella on oikeus luottaa siihen, että hyvää hoitoa on saatavilla tarpeen mukaisesti kaikissa elämäntilanteissa.
Valitettavasti vanhustenhoidossa on suuria puutteita eri puolilla Suomea.

Nyt toivomme sinulta tukea ja apua vanhustenhoidon saattamisessa ihmisarvoiselle tasolle. Tutustu SDP:n Vanhustenhoito-sivustoon, jossa voit kertoa kokemuksiasi, ajatuksiasi ja näkemyksiäsi vanhustenhoidosta, sen nykytilasta ja kehittämisestä. Ajatuksia käytetään eduskuntatyössä, kunnallisessa työssä ja kaikkialla missä vanhustenhoidon tilannetta voidaan pyrkiä parantamaan.

Tiedote 16.9.2009: Eriarvoistuminen on pysäytettävä!

2009-09-16T14:15:00.000+03:00

Kansanedustaja Anneli Kiljunen on huolissaan eriarvoisuuden lisääntymisestä maassamme. Hallituksen esitys ensi vuoden talousarvioksi jatkaa Kiljusen mukaan hallituksen "sulle-mulle" -politiikkaa, joka pitää huolen ainoastaan siitä, ettei hallituksen kavereita jätetä. Eriarvoistumisen myötä syrjäytyminen lisääntyy ja alkaa periytyä yli sukupolvien, Kiljunen toteaa. Kiljunen vetoaa tasa-arvoisen, julkisen palvelutuotannon puolesta.
Hänen mukaansa vain silloin, kun kaikki kokevat yhteiset kuntapalvelut omikseen, niiden laatu pysyy hyvänä ja rahoitus verovaroin on turvattu.Työllisyyden turvaaminen on kaiken a ja o, sillä vain hyvä työllisyys takaa talouden kestävyyden ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen, Kiljunen muistuttaa.

Kiljusen mukaan valtionosuudet kunnille ovat kylläkin nousseet viime vuosina reilusti, mutta kyse on pelkästään tilastoharhasta, jossa valtio on joutunut korvaamaan kunnille niiden vähentyneitä verotuloja ja noussutta kustannustasoa. Aitoa oikeaa lisärahaa palveluiden turvaamiseen - saati parantamiseen - ei ole tullut, vaikka hallitus antaa niin ymmärätää.
Anneli Kiljunen toivoo nyt yhteen hiileen puhaltamista, sillä valtion ja kuntien on toimittava yhteistyössä, jotta kansalaisten yhdenvertaisuus toteutuu.

Hallitus ja kuntatalous

2009-08-28T11:34:00.001+03:00

Kuntatalouden tila on maassamme erittäin huolestuttava. Kunnissa joudutaan korottamaan veroja ja jäädyttämään investointeja, heikentämään palveluja ja ottamaan velkaa. Joissakin kunnissa palvelut ovat jopa laittomassa tilassa. Esimerkiksi kouluista uhkaa tulla lasten säilytyspaikkoja, kun kunnat lomauttavat opettajiaan. Opettajien lomautukset koskevat tässä vaiheessa jo 70 000 oppilasta. Tämä vaikuttaa oppilaiden mahdollisuuteen saada riittävää opetusta ja etenkin oppimisvaikeuksissa riittävää tukea ja huomiota. Talousongelmat uhkaavat muidenkin palveluiden – mm. terveydenhuollon, omaishoidon ja vanhusten palveluiden – asiallista järjestämistä. Ihmisiä jää jopa heitteille riittämättömien palveluiden takia. Eriarvoisuus kuntalaisten välillä kasvaa entisestään maamme eri puolilla ja myös kuntien sisällä.

Hallitus on jättänyt kunnat todelliseen pulaan peruspalvelujen järjestämisvastuun kanssa. Hallitus ei ole lupauksistaan huolimatta tukenut kunta- ja palvelurakenteiden uudistamista ja kehittämistä. Sen sijaan, että hallitus olisi satsannut toisaalta kunta- ja palvelurakennetta uudistavan PARAS-hankkeen etenemiseen ja toisaalta turvannut kuntapalvelujen tuotannon riittävillä valtionavuilla, hallitus päättikin lähteä Kuntaliiton kanssa "normitalkoisiin". Kuntaliiton normikyselyyn vastanneet kunnan- ja sektorijohtajat löysivät "kuntataloutta rasittavia normeja" päiväkotien lapsiryhmien koosta, henkilökunnan kelpoisuusvaatimuksista, vanhustenpalveluista, esi- ja perusopetuksesta! Etenkin kunnanjohtajista yli 70 prosenttia juuri edellä mainitut normit vaivasivat eniten. Uutisointi on kerta kaikkiaan karmaisevaa ja kertoo paljon kuntien valtavasta talousahdingosta.

Miten tähän on tultu? Kansainvälinen talouskehitys on yksi syy siihen, että kuntien tulopohjat ovat romahtaneet. Mutta myös omalla talous- ja työllisyyspolitiikalla voidaan vaikuttaa moneen asiaan. Demarit vaativat jo vuosi sitten vahvaa ja ennakoivaa puuttumista kuntatalouden silloin uhanneeseen alamäkeen ja työttömyyden lisääntymiseen. Hallitus ei kuitenkaan tehnyt juuri mitään, vaan piti jääräpäisesti kiinni toiseen taloustilanteeseen tehdystä hallitusohjelmastaan, mm. hallituksen omille eturyhmille luvatuista veronkevennyksistä. Ja täysin riippumatta siitä, mitkä niiden työllisyysvaikutukset ovat. Pahinta on, että nämä verohelpotukset rahoitetaan velkarahalla.
Samaan aikaan hallitus antoi työttömyyden ja etenkin nuorisotyöttömyyden räjähtää käsiin.

Ja nyt, vaikka jokainen näkee, mihin ahdinkoon kuntatalous on ajautunut ja miten työttömyys jatkuvasti kasvaa, hallituksen toimet ovat vaatimattomia. Eilen päättyneissä budjettineuvotteluissa hallitus sai työllä ja vaivalla raavittua kasaan 220 miljoonan euron työllisyyspaketin. Summa on alimitoitettu – ja rahoitukseltaan todella kyseenalainen, sillä noin kolmasosa rahoituksesta on löytynyt kehitysyhteistyömäärärahojen leikkauksesta!

Kunnille hallitukselta on luvassa kylmää kyytiä: kuntatalouden elvytyspaketin suuruus on n. 90 miljoonaa euroa! Kuntien investointeja, jotka juuri auttaisivat työllisyyden ylläpidossa, tuetaan 60 miljoonalla ja kuntapalveluita 30 miljoonalla eurolla.
Hallitus on myös jo aiemmin keväällä kehyspäätöksen yhteydessä sitonut kuntien tukemisen kunnissa tehtävään ”maltilliseen” palkkaratkaisuun. Sama hallitus, joka nostatti toiveet ylös tasa-arvotupollaan ja jätti tuolloin tehdyt korotukset kuitenkin – lupaustensa vastaisesti – kuntien omalle kontolle vaatii nyt, että kuntatalouden kriisin rahoitetaan kuntatyöntekijöiden palkoista.

Budjetti tuli siis tehtyä. Menopuolelta löytyy tuttuja sulle-mulle veronkevennyksiä ja tulopuolelta kehitysyhteistyörahojen leikkaus, kuntapalvelujen alasajo, kuntatyöntekijöiden selkänahka ja 13 miljardin velka.

Terveyttä edistämään verotuksella

2009-08-22T09:56:00.000+03:00

Eduskunnan terveyden edistämisen asiantuntijaryhmä esittää, että epäterveellisiä elintarvikkeita - esim. makeisia, limonadia ja kovia rasvoja - verotettaisiin kireämmin kuin muuta ruokaa. (aiheesta käydään keskustelua esim. täällä)
Hinta vaikuttaa suoraan kulutukseen, ja etenkin lasten terveyteen voitaisiin vaikuttaa epäterveellisen ruoan korkeammalla valmisteverolla suotuisasti. Näin saataisiin paitsi epätervettä kulutusta vähenemään, myös kerättyä lisää verotuloja, joita voitaisiin taas ohjata terveyden edistämiseen.

Ryhmässä puheenjohtajana toimii Sanna Lauslahti (kok.) ja itse toimin varapuheenjohtajana. Olemme Sannan kanssa arvostelleet myös lokakuun alussa voimaan tulevaa ruoan arvonlisäveron alennusta, etenkin koska se kohdistuu kaikkeen, myös epäterveelliseen ruokaan.

Ympäristönkin hyvinvointia edistetään monenlaisilla veroilla ja haittamaksuilla. Terveyden edistämistä voitaisiin tukea samanlaisilla lääkkeillä.
Tanska nostaa vuodenvaihteessa epäterveellisen ruoan valmisteveroa 25 prosentilla. Tanskassa arvioidaan, että verotulot lisääntyvät n. 250 miljoonaa euroa. Meillä makeisvero oli aikanaan käytössä, mutta siitä luovuttiin kun liityimme EU:iin. EU ei kuitenkaan estä tällaisten verojen käyttöä, alkoholista ja tupakasta veroa esim. kerätään.

Ruoan alv-alennuksesta luopumalla ja 'rasva- tai sokeriveron' käyttöönotosta saaduilla veroeuroilla voitaisiin vahvistaa työllisyyttä ja panostaa kuntien terveyttä edistäviin palveluihin, esim. neuvolaan, koulujen oppilashuoltoon, ravitsemusneuvontaan ja ikääntyvien monipuoliseen kuntoutukseen. Tärkeää olisi myös satsata terveelliseen ruokaan - on lyhytnäköistä jättää salaatit, hedelmät ja täysjyvätuotteet pois ruokalistoilta säästöjen nimissä.

Terveyden edistämisestä osana kaikkea politiikkaa puhumme Sannan kanssa maanantaina 24.8. Ylen Aamu-TV:n lähetyksessä n. klo 7.55. Kyse on Aamutv:ssa jo keväällä pyörineestä SOSA-kampanjasta (Se On Sinun Asiasi).

Lääkealan keskus uuteen valmisteluun!

2009-06-15T14:03:00.000+03:00

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskusta koskeva laki tulisi palauttaa uudelleen valmisteluun. Lakiesitys on huonosti valmisteltu ja se ollaan viemässä läpi vastoin lähes kaikkien asiantuntijoiden kantaa. Lakia on laadittu tavoitteena pelkästään keskuksen alueellistaminen Kuopioon ja on kokonaan jätetty huomioimatta lääkehuollon kokonaisuus. Lääkehuolto on jo nyt hajallaan, erillään muusta terveydenhuollosta. Nyt alueellistamisen myötä myös alan erityisasiantuntemus tullaan hukkaamaan vuosiksi! Lakiesitys on eduskunnassa tänään toisessa käsittelyssä ja me demarit olemme jättäneet siihen oman vastalauseemme. Tulemme esittämään lain hylkäämistä ja palauttamista uuteen valmisteluun professori Jussi Huttusen 31.5.2008 antaman selvityksen "Lääkehuollon keskushallinnon kehittäminen" pohjalta.

Pointteja eduskuntapuheestani Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksesta:

- Esityksen valmistelu ei saa kiitosta. Ensinnäkin valmistelussa on irtauduttu professori Jussi Huttusen asiantuntijaselvityksestä. Lähtökohtaisesti valmistelun taustalla ovat aluepoliittiset tavoitteet. Lakia on valmisteltu lähes yksinomaan virkamiestyönä eikä lääkehuoltoon liittyviä sidosryhmiä eikä myöskään Lääkelaitoksen henkilökuntaa ole aidosti kuultu. Kuulemiset on tehty juuri ennen lain valmistumista, minkä takia ne on koettu lähinnä symbolisena eleenä ja velvoitteena.

- Nykyisen Lääkelaitoksen toiminta on saanut asiantuntijoilta paljon kiitosta. Se on hoitanut tehtävänsä erittäin hyvin ja erityiskiitosta on tullut nimenomaan Euroopan unionin lääkevalvonnassa. EU-yhteistyö ja valvonnan koordinaatio on tiivistynyt viimeisten vuosien aikana, ja Suomi on ollut osaltaan myönteisesti vaikuttamassa tähän kehitykseen.

- Suomi on ollut myös Euroopan unionin esimerkkimaana nimenomaan lääkevalvonnan osaamisessa ja tehokkuudessa, ja suomalaisia toimintamalleja onkin tästä syystä viety menestyksellisesti muiden EU-maiden käyttöön.

- Lain huono valmistelu on vaikuttanut monellakin tavalla jo lääkevalvonnan toimintoihin. Alueellistamispäätöksen jälkeen Lääkelaitoksesta on irtisanoutunut yli 30 erittäin asiantuntevaa ja kokenutta virkamiestä ja -naista. Heistä suurin osa on alan huippuja, ylilääkäreitä, joiden sijoittuminen muille työmarkkinoille on kohtuullisen helppoa.

- Henkilöstön siirtymisestä Kuopioon on kysytty alustavasti. 190 työntekijästä kolme on ilmoittanut, että voi muuttaa Kuopioon. Lisäksi mahdollisesti muuttohalukkaita on toiset kolme. Tilanne jatkon osalta näyttää todella huonolta, jos alueellistamispäätös tehdään ja hallituksen esitys tämän muotoisena hyväksytään.

- Asiantuntijakuulemisessa todettiin, että Lääkelaitoksen henkilökunnan vahvuutena ja erityispiirteenä on heidän poikkeuksellisen vahva erityisasiantuntijuus, joka tulee ainoastaan käytännön kokemuksen kautta. Lääkelaitokseen kyllä rekrytoidaan uusia muodollisesti päteviä työntekijöitä; heidän todellinen pätevyytensä alan asiantuntijuuteen tulee vasta 5-10 vuoden käytännön työn ja kokemuksen kautta. Tästä syystä työntekijän menetys on todellinen tappio lääkevalvonnalle ja lääkehuollon kehittämiselle.

- Hallituksen esityksen seurauksena lääketurvallisuus ei ole enää yhtä vahvaa kuin tänä päivänä, vaan lääkevalvontaan liittyvät toiminnot vaikeutuvat ja haavoittuvat useiksi vuosiksi eteenpäin. Tämä ei voi olla alueellistamisen hinta eikä myöskään meidän tahtotilamme.

- Huttusen selvityksen mukaan lääkehuollon suurimpana ongelmana on eri toimijoiden hajanaisuus. Tämän näkemyksen jakoivat monet asiantuntijat myös valiokuntakuulemisissa. Ministeriöllä ei ole yhtenäistä lääkepolitiikkaa, ja lääkehuoltoa kehitetään erillään muusta terveydenhuollosta.

- Lääkehuollon ja hoitoprosessien yleinen suunnittelu ja lääkekustannusten hallintaan ja lääketurvallisuuteen tähtäävä strateginen työ puuttuu. Ongelmallista on myös, että ministeriön johtavien virkamiesten käsitykset lääkehuollosta ja sen kehittämisestä eroavat toisistaan. Tämä vaikeuttaa ja estää lääkehuollon kokonaisuuden kehittämistä. Lääkehuollon kokonaisuudesta virkamiestasolla vastuuta ei ole kenelläkään.

- Vaikka selvitysmies Huttunen toi selvästi esille ministeriön keskushallinnon puutteet, hajanaisuuden ja kehittämistarpeet, ei lakiesitys kuitenkaan puutu näihin epäkohtiin. Hallituksen esitys ei tule poistamaan lääkehallinnon hajanaisuutta, vaikka yhtenä tärkeimpänä tavoitteena oli toimintojen keskittäminen, työnjakojen ja vastuiden selkeyttäminen.

- Hallituksen toiminta on hämmästyttävää. Hallitus ei välitä eikä ota lainkaan huomioon lääkealan turvallisuuden ja kehittämisen näkökulmaa vaan katsoo asiaa vain aluepolitiikan näkökulmasta. Ministeriön antamat alkuperäiset tavoitteet on unohdettu täysin.

- Hallituksen esitys vaarantaa vuosiksi maamme lääketurvallisuuden ja vaikeuttaa alan tutkimus- ja kehittämistyötä sekä vaikuttaa myös kansainvälisen lääkevalvonnan ja turvallisuuden kehittymiseen kielteisesti.

Hallitus tekee peruspalveluista markkinatavaraa

2009-06-09T12:23:00.000+03:00

Hallituksen esitys sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä hyväksyttiin eduskunnan istunnossa viime viikolla. Laki uhkaa romuttaa koko sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmämme pohjan, niin sen rahoituspohjan kuin arvopohjankin. Tähän saakka tavoitteena on ollut turvata yhteisistä verovaroista kaikille kansalaisille yhdenvertaiset mahdollisuudet päästä monipuolisten ja laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalveluiden piiriin. Jatkossa palvelut ja niiden käyttäjät eriytyvät entistä enemmän ja terveyserot uhkaavat kasvaa entisestään.

Lain suurimpia ongelmia on, että se poistaa sosiaali- ja terveydenhuollosta yhtenäisesti säädellyt asiakasmaksut - palvelusetelin arvoa ei määritellä, sen tulee vain olla tasoltaan "kohtuullinen". Asiakkaan maksama osuus palveluista tulee nousemaan. Myös koko maksujärjestelmästä tulee entistä vaikeaselkoisempi ja vaikeasti hallittava. Tavoitteen tulisi olla päinvastainen: yksinkertaistaa ja selkeyttää nykyistä järjestelmää sekä ennen kaikkea pitää asiakkaiden maksamat omavastuut kohtuullisina säätämällä niitä yksiselitteisesti. Suomessa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden asiakasmaksut ovat jo nyt Oecd-maiden vertailussa korkeat ja terveyden epätasa-arvo vakava yhteiskunnallinen ongelma.

Suurimmat uhkakuvat liittyen palvelusetelin käyttöönottoon näen terveyspalveluissa, jotka jo nykyisellään ovat hyvin eriarvoistuneet. Terveysbisnes on maailmalla yhä suurempi trendi. Sinänsä on aivan ymmärrettävää, että ihmiset haluavat ostaa itselleen terveyttä ja hyvinvointia, mutta siihen ei ole syytä upottaa yhteiskunnan tukea yhtään enempää kuin on todellinen tarve. Nyt saattaa olla myös vaarana, etteivät hoitotoimet enää kohdistu olennaisiin vaivoihin, vaan palvelusetelin ja oman rahoituksen turvin tehdään paljon turhaa. Samaan aikaan voi käydä niin, että julkisen puolen jonoissa potevat monet pienituloiset, eläkeläiset, työttömät jne. eivät saa riittävää hoitoa. Järjestelmällinen hoitotakuun kehittäminen ja vahvistaminen voi olla myös vaarassa. Palveluseteli syö väistämättä julkisen palvelutuotannon rahoitusta, sillä samasta kunnan sosiaali- ja terveyspotista saavat rahansa niin palvelusetelit kuin julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Jos julkinen puoli rapistetaan pahasti, kuka enää uskaltaa kieltäytyä palvelusetelistä?

Meillä on jo selkeitä viitteitä siitä, että esimerkiksi ikääntyvien ihmisten terveys- ja sosiaalipalvelumarkkinat ovat kasvussa. Tätä kehitystä tukee myös palvelusetelilainsäädäntö. Hallituksen palveluseteliesitys tekee peruspalveluista markkinatavaraa. Potilaista tehdään kuluttajia ja hoitajista myyjiä ja mainostajia. Ainut varma voittaja tässä kuviossa on pääomasijoittaja, jolle on luvassa varmatuottoista bisnestä. En usko, että palveluseteli tulee tukemaan pieniä palveluyrittäjiä pitkällä aikavälillä. Isot yritykset tulevat syömään pienet. Jos hallitus ei panosta selkeästi nykyistä enemmän julkisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden vahvistamiseen, julkinen palvelu rapautuu samalla kuin yksityinen terveysbisnes ja terveysvakuutusmarkkinat kukoistavat. Hallitus on valmis rahoittamaan yhteisillä verovaroillamme suuria terveysyrityksiä, ja rahat voivat ohjautua viime kädessä kansainvälisille pörssiyhtiöille. Tämä ei voi olla verovarojemme käyttötarkoitus!

Uudistus tulee vaikuttamaan myös ihmisten halukkuuteen maksaa veroja, jos he eivät saa riittävästi oikeudenmukaista vastinetta veroilleen. On toteutumassa hyvinvointiyhteiskunnan pahin uhkakuva, jos keskiluokka ei saa julkista palvelua tarpeensa mukaan. Silloin halukkuus rahoittaa julkista palvelua verovaroilla vähenee ja loppuu. Samalla potilaan kokonaisetu, saumattomat palveluketjut, hoidon vaikuttavuus ja yhteiskunnan tasolla terveyden tasa-arvon tavoittelu unohdetaan lopullisesti.

Työkyvyttömyyseläkkeeltä työhön

2009-05-25T11:01:00.000+03:00

Eduskunnan käsittelyssä on esitys, joka tekee työkyvyttömyyseläkkeellä olevan työhön paluusta taloudellisesti aiempaa houkuttelevampaa. Eläkkeen rinnalla ehdotetaan ansaittavaksi ainakin 600 euroa ilman, että se vaikuttaa eläkkeeseen. Laki koskee sekä kansaneläke- että työeläkelakien mukaisella työkyvyttömyyseläkkeellä olevia ihmisiä. Kansaneläkeläinen voi tienata 600 euroa ja työeläkeläinen enintään 40 prosenttia aiemmasta keskiansiostaan, vähintään 600 euroa. Osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevalla prosenttiosuus olisi 60. Esitys tulee auttamaan etenkin pienituloisia työkyvyttömyyseläkeläisiä, mutta tarkoitus on edistää kaikkien työkyvyttömyyseläkeläisten työntekoa.

Selvitysmies Mika Vuorela esitti runsas vuosi sitten toimia, joilla parannettaisiin työhön osallistumisen sääntöjä. Hän esitti muun muassa, että tuloraja nostettaisiin 700 euroon ja että se sidottaisiin indeksiin. Nykyiseen lainsäädäntöön verrattuna (588,66 euroa) tulorajaa korotetaan kuitenkin vain vajaat 12 euroa. Nykytasosta säädettiin vuonna 1999 eikä sitä ole sen jälkeen tarkistettu mitenkään. Kun ajatellaan yleistä palkkatason nousua, 12 euron korotus 10 vuodessa tuntuu vaatimattomalta. Esityksen perusteluissa todetaan, että 600 euron ansaintarajaa voidaan pitää riittävän korkeana, kun sitä verrataan erilaisiin keskieläkkeisiin.
Minusta vertailukohtaa ei pitäisi niinkään hakea eläkkeistä, vaan katsoa esimerkiksi palkkatason nousua ja ylipäätään yhteiskunnan muutosta viimeisten 10 vuoden aikana. Etenkin mielenterveyssyistä eläkkeellä on paljon nuoria ihmisiä, joiden keskiansiot ovat jääneet pieniksi tai olemattomiksi ennen työkyvyttömyyttä. He voivat kuitenkin olla ammattitaitoisia ja koulutettuja ihmisiä, joiden ansiot helposti nousevat yli tuon 600 euron. Ansaintarajan nostaminen ei maksaisi mitään, mutta se mahdollistaisi yhä useamman työkyvyttömyyseläkeläisen työhön osallistumisen ja oman taloudellisen tilanteen parantamisen. Tulevaisuudessa me tarvitsemme kaikkien ihmisten työpanosta, ja on suurta tuhlausta jättää käyttämättä työkyvyttömien vahvuudet ja osaaminen.

Työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työhön paluun edistämistä on tehtävä monin eri keinoin. On tärkeää, että ansaintarajoja nostetaan ja järjestelmää selkeytetään. On hyvä, että saadaan kaikki työkyvyttömyyseläkeläiset eläkelajista riippumatta saman lainsäädännön piiriin.
Hallitus on tehnyt muitakin lainsäädäntömuutoksia, joita hallituksen esityksessäkin kuvaillaan. Osaa niistä kannatan ja joihinkin suhtaudun hyvinkin varauksellisesti. Esimerkiksi työpankkikokeilua on arvioitava tarkasti ja nimenomaan työntekijöiden näkökulmasta. Pääsevätkö he aidosti kiinnittymään työyhteisöön ja työelämään? Voivatko he kehittää sosiaalisia ja ammatillisia taitojaan, ja ovatko he tyytyväisiä työpankkikokeiluun? Ja kuinka tätä kokeilua tulisi jatkossa kehittää, jos siitä tulee pysyvä järjestelmä työelämään?
Lainsäädäntöä on kuitenkin syytä jatkuvasti kehittää laajasti ja tarjottava työkyvyttömille ihmisille polkuja takaisin työelämään.

Työelämän ja koko yhteiskunnan asenteissa on myös paljon parantamisen varaa. Jo sanat "vajaakuntoinen" ja "työkyvytön" kertovat paljon. Näkökulmamme on negatiivinen, torjuva, ja tarkastelemme ihmistä hänen vajavuutensa perusteella, emmekä vahvuuksiensa tai jäljellä olevan työkyvyn tai voimavarojen kautta. Tällainen ajattelu näkyy myös hallinnossa, lainsäädännössä ja päätöksissä. Ihmisiä helposti pallotellaan eikä järjestelmiä ole rakennettu ihmisten ja heidän yksilöllisten tarpeidensa näkökulmasta.
Tähän pitäisi saada muutos, tavoitteena vahvistaa ihmisten mahdollisuutta työelämään ja puuttua tilanteisiin heti. Kun työelämässä ilmenee vaikeuksia - sairauden, vamman tai muun syyn takia - pitäisi ryhtyä aktiivisiin toimiin, kuntoutukseen ja koulutukseen. Aktiivitoimenpiteet tulisi tehdä yksilöllisesti tavoitteena tukea ihmisten hyvinvointia ja elämänhallintaa sekä estää syrjäytymistä. Yksilöllisyys ei tarkoita sitä, että ongelmat ovat yksilön ongelmia. Myös työyhteisötason tarkastelu on tarpeen. Pääasia on, ettei kukaan jää yksin ongelmatilanteissa.

Osallisuus yhteiskunnassa ja mahdollisuudet kuulua työyhteisöihin, työstä saatava arvostus ja palkka ovat meille kaikille ihmisille tärkeitä asioita. Siihen tarvitsemme monipuolista lainsäädäntöä, joka tukee erilaisten - kaikenlaisten - ihmisten osallistumista työelämään ja yhteiskuntaan.

2009-04-30T13:15:00.001+03:00

Saimaannorpan suojeluun verkkokalastuskielto

2009-04-21T14:25:00.000+03:00

Saimaannorpan tilanne on erittäin kriittinen. Norppakanta on laskenut 260 yksilöön, kun lajin olemassaolo vaatisi 400 yksilön kantaa. Saimaalla syntyy vuosittain reilut 50 kuuttia, joista yhden vuoden iän saavuttaa noin 15 yksilöä. Saimaannorpan kannan kasvua uhkaa etenkin verkkokalastus, mutta myös ilmastonmuutos vaarantaa poikasten synnytyksen.

Juuri tällä hetkellä eletään taas kriittistä aikaa norpan pelastamisen osalta. Päätökset suojelusta kalastusta rajoittamalla olisi tehtävä nyt, juhannuksena tämän vuoden kuuttikanta on jo pitkälle menetetty.

Maa- ja metsätalousministeriössä uskotaan vapaaehtoiseen suojeluun. Jos vapaaehtoisuus tehoaisi, miksi jopa 70 % kuuteista kuolee ennen yhden vuoden ikää ja suurin osa nimenomaan verkkoihin? Vapaaehtoistyötä norpan ja kuuttien hyväksi on tehty jo yli 20 vuotta, eikä sillä ole pystytty pelastamaan kuutteja.

SDP on ottanut puolueena kantaa saimaannorpan suojelun puolesta. Mielestämme verkkokalastus on kiellettävä kevään ajaksi saimaannorppien suoja-alueella. Kielto on välttämätön, sillä vapaaehtoiset toimet eivät ole vähentäneet kuuttien verkkokuolemia riittävästi.

Mielestäni on selvää, että meidän on tehtävä kaikkemme, jotta mahdollisimman moni kuutti selviytyisi hengissä ja saimaannorpan kanta säilyisi. Käytännössä tämä tarkoittaa tiukempia rajoituksia verkkokalastukseen sekä parempaa suojelua saimaannorpille ja kuuteille useiksi vuosiksi eteenpäin.

yliopistolaki.fi

2009-04-09T16:37:00.000+03:00

Hallituksen esitys yliopistolaiksi on keskusteluttanut laajalti korkeakoulumaailmassa. Esitys sisältää kannatettavia elementtejä, mutta myös tiettyjä ongelmakohtia. Kritiikkiä on aiheuttanut erityisesti yliopistojen jakautuminen kahteen kastiin, yliopistodemokratian toteutuminen, lukukausimaksut sekä henkilöstön asema.

Yliopistolain uudistus on eittämättä tarpeen. Nyt toteutumassa olevalla tavalla ei kuitenkaan päästä asetettuihin kunnianhimoisiin tavoitteisiin. Tämän vuoksi SDP on laatinut oman vaihtoehtoisen esityksensä yliopistolain sisällöksi. Lakialoite jätettiin eduskunnalle 26.3.2009.
SDP on avannut sivuston, jossa jokaisella on mahdollisuus ottaa kantaa ja esittää omia huomioitaan SDP:n esitykseen.

Opetus ja oppilashuolto on turvattava joka tilanteessa

2009-04-06T16:24:00.000+03:00

Hallituksen kehysriihen tulos oli juuri niin heikko kuin saattoi pelätäkin. Hallitus pitää itsepintaisesti kiinni heikosti työllistävistä veronkevennyksistään, ei anna juuri mitään helpotusta kuntatalouteen ja siirtää vastuun ikävistä päätöksistä kunnille.
Päivittäin kuulemme synkkiä lukuja kuntataloudesta ja ikäviä uutisia kunnanvaltuustojen ja -lautakuntien kokouksista. Kunnat joutuvat kiristämään verotustaan ja leikkaamaan palveluistaan.
Hallituksen politiikka tässä kuntatalouden kriisissä on vaarallista ja lyhytnäköistä. Hallituksen tulisi kantaa vastuunsa yhdessä kuntien kanssa, tehdä aitoa yhteistyötä, jotta koko kansa ja koko maa selviäisivät lamasta mahdollisimman pienin vaurioin. Siihen tarvitaan yhteisvastuuta ja yhteen hiileen puhaltamista.

Valitettavasti Matti Vanhasen porvarihallitus on lisännyt ennennäkemättömällä tavalla yhteiskuntamme eriarvoistamista. Eriarvoistuminen on kuin syöpä, joka leviää välillä huomaamatta ja välillä pahaa tuhoa tehden. Suurin kysymys on palvelurakenteen ja palvelusisältöjen eriarvoistuminen, joka johtaa myös palveluiden käyttäjien eriarvoistumiseen. Se näkyy yhteiskunnan lisääntyvänä pahoinvointina, se näkyy osallisuuden puutteena, lamaantumisena, työttömyytenä, ja kaikkein pahiten se näkyy ylisukupolvisena, vanhemmilta lapsille periytyvänä näköalattomuutena.
Sosiaalipolitiikan näkökulmasta hallituksen jääräpäinen halu keventää verotusta täysin suhdanteista riippumatta on vähitellen viemässä meidät hyvinvointiyhteiskunnasta kohti köyhäinhoidon yhteiskuntaa. Se tuntuu sopivan hallituksen arvomaailmaan, mutta meille sosialidemokraateille se ei käy.

Julkisen palvelusektorin on annettu yksinään kamppailla rahoitusvaikeuksissaan, samaan aikaan kun yksityisen sektorin toimintaedellytyksiä on monin tavoin edistetty. Kuntia on vain patistettu tekemään rakenteellisia uudistuksia, mutta entä sitten, kun kaikki mahdolliset rakenteet on uudistettu ja kevennetty, kuten joissakin kunnissa on jo tehty? On sanottu, että kuntapalveluissa on saatavissa miljardin säästöt, kun hyvät käytännöt toteutetaan ja palveluita sähköistetään ja järkeistetään. Mutta muutoskin vaatii rahaa.

Hallituksen tekemien päätösten seurauksena kuntien palvelut rapistuvat. Käytännössä tämä on tarkoittanut, että kunnat leikkaavat opetustoimen rahoituksesta ja ryhmäkokoja kasvatetaan, vaikka suunnan piti olla täysin toinen. Joissakin kunnissa on suunnitteilla opettajien lomautuksia. Resurssien puute kunnissa kohdistuu kaikkein pahimmin tietysti niihin lapsiin, joilla on koulussa oppimisvaikeuksia, ja heitä on yhä enemmän. Syksyllä Matti Rimpelä Stakesista arvioi, että koulujen oppilashuolto toimisi säällisesti, jos siihen satsattaisiin 150 miljoonaa euroa. Se on pieni hinta lasten ja nuorten hyvinvoinnista, mutta hallitus ei ole tehnyt siihen suuntaan mitään avauksia.

Koulujen säästöt ja resurssien puute kohdistuu kaikkiin lapsiin, jokaisen lapsen oppimisedellytyksiin, heidän kasvuunsa ja heidän tulevaisuuteensa. Tässäkin valitettavasti perhetausta alkaa vaikuttaa yhä enemmän, sillä yhä vahvempaan rooliin nousee heikentyvässä opetustilanteessa se, millaiseen lisäoppiin lapsella tai nuorella on mahdollisuus koulun ulkopuolella. Tämä on erittäin huolestuttavaa kehitystä, jonka vaikutukset pitäisi kunnissa ajoissa tiedostaa. Suomalainen tasa-arvoinen peruskoulujärjestelmä on tuottanut erittäin hyviä oppimistuloksia, ja koulutus ylipäätään on ollut suomalaisen menestyksen avaintekijä. Tätä välttämätöntä pääomaa ei saa nyt laman varjolla hukata, vaan kouluihin on jatkossakin satsattava riittävästi resursseja jotta lasten oppimisedellytykset ja hyvä kasvu voidaan turvata.

Peruspalvelujen tuotanto julkisena turvattava!

2009-03-27T15:51:00.000+02:00

Kansanedustaja Anneli Kiljunen esitti huolensa kansalaisten omavastuun hallitsemattomasta kasvattamisesta sosiaali- ja terveydenhuollossa puhuessaan Kuusankosken eläkkeensaajien tilaisuudessa. Tavallisten ihmisten vastuulla on yhä vaikeampien omaa terveyttä koskevien päätösten tekeminen - ja jatkossa myös niiden rahoittaminen, hän toteaa. Hallitus perustelee kehitystä "valinnanvapaudella", mutta siitä on hyvin lyhyt matka suoranaiseen heitteille jättöön, Kiljunen kritisoi.

Peruspalvelujen tarjonta tulisi Kiljusen mukaan taata mahdollisimman pitkälle nimenomaan julkisena palveluna, jotta kuntalainen voisi luottaa palvelujen laatuun ja saatavuuteen. Tulevaisuudessa ikääntyvien määrän jatkuva lisääntyminen asettaa valtavia haasteita toimivalle ja laadukkaalle palveluohjaukselle, jotta ihmiset saisivat palvelua tarpeidensa mukaisesti, Kiljunen linjasi.

Hallitus lisää terveyseroja

2009-03-17T17:18:00.000+02:00

Kansa kaipaa toimivia sosiaali- ja terveydenhuollon julkisia palveluita, mutta hallitus tarjoaa ratkaisuksi palveluseteliä. Jos palvelusetelin käytön laajentaminen terveydenhuoltoon toteutuu ja asiakasmaksujärjestelmä puretaan hallituksen esittämällä tavalla, eriarvoisuus ihmisten välillä lisääntyy entisestään.
- Kunta määrittää itse palvelusetelin arvon ja yritys hinnoittelee palvelun. Kuntalainen maksaa omavastuun, jota ei enää sidota asiakasmaksujärjestelmään. Miten voidaan taata, etteivät hinnat silloin karkaa käsistä ja kuntalaisten terveydenhoitomaksut nouse pilviin?
- Samasta hoidosta maksut voivat vaihdella kunnittain ja Lappeenrannassa maksut voivat olla erisuuriset kuin Ruokolahdella tai Helsingissä. Se omalta osaltaan luo eriarvoisuutta kansalaisten välille.
Hallituksen tavoitteena tuntuu olevan "valinnanvapauden" nimissä yksityisten terveysyritysten tukeminen kuntien omien terveyspalveluiden kustannuksella.
Hallitus on - jälleen kerran - unohtanut ihmisen kokonaisvaltaisen hoidon ja kansanterveyden vaalimisen. Resursseja syövien yksityistämishankkeidensa sijaan hallituksen pitäisi satsata julkisen terveydenhuollon kehittämiseen. Hoito pitää taata ihmiselle tarpeen, ei maksukyvyn, mukaan.

Nyt puhutaan työstä!

2009-03-13T11:05:00.000+02:00

Porvarihallituksen päätös nostaa yksipuolisesti eläkeikärajaa 63 vuodesta 65 vuoteen synnytti nopeasti vahvan kansanliikkeen päätöksen perumiseksi. Hallitus joutuikin keskiviikkona kansalaisten, palkansaajajärjestöjen ja opposition vastustuksen edessä perumaan päätöksensä. Tämä oli erinomainen osoitus siitä, että hallituksen virhepäätöksiin on mahdollista vaikuttaa.
Eläkekeskustelun aikana kävi voimakkaasti ilmi se, että työelämän kysymykset kiinnostavat suuresti kansalaisia.
Lauantaina SDP tarjoaa kansalaisille mahdollisuuden jatkaa tätä keskustelua, kun sosialidemokraattien kansanedustajat, EU-vaaliehdokkaat, kuntapäättäjät ja aktiivit järjestävät
koko maassa 38 paikkakunnalla tilaisuuksia työelämäkysymysten läpikäymiseen.

Tervetuloa Lappeenrannan kävelykatu Oleksille

lauantaina 14.3. klo 11.00-13.00!

Hallitus ja luottamuksen puute

2009-03-12T22:34:00.000+02:00

Anneli Kiljunen hämmästelee pääministeri Vanhasen kiertelyä eläkeikäasiassa. Kiljusen mukaan Vanhanen ei vastannut opposition välikysymykseen siitä, aikooko hallitus vetäytyä suunnitelmastaan nostaa eläkeiän alarajaa vaan vetäytyi työmarkkinajärjestöjen kanssa sovitun paperin taakse. Hallituksen tavoitetila ei ole Kiljusen mielestä muuttunut, vaan se tähtää edelleen ikärajan nostamiseen.
- Vaihtoehtoisia malleja kehittävän työryhmän on nyt toimittava niin, että ihmisillä on aidosti mahdollisuus jatkaa työelämässä ja siten myös pidentää työuraa ja parantaa eläkettään. Yhteiskunnan ja meidän jokaisen etu olisi, että jäisimme eläkkeelle hyväkuntoisina ja entistä myöhemmin, Kiljunen linjaa.

Kiljusen mielestä nyt on satsattava ihmisten työelämän laadun kehittämiseen ja työhyvinvoinnin parantamiseen esimerkiksi työaikajoustoja, johtamista ja työyhteisöjä kehittämällä.
Sen lisäksi on Kiljusen mukaan syytä pitää mielessä, että ihmisen terveys on kaiken a ja o.
- Vaikka meillä olisi maailman paras johtamisjärjestelmä, vaikka käytössä olisi kaikki mahdolliset työntekijälähtöiset joustot ja vaikka työelämän kehittämiseen laitettaisiin miljardeja, ei meillä kuitenkaan olisi mitään ilman ihmisten terveyttä, Kiljunen toteaa.

Anneli Kiljunen on huolestunut suurista koulutukseen ja tulotasoon perustuvista terveyseroista maassamme.
- Hallituksen politiikka on valitettavasti ollut omiaan lisäämään terveyden epätasa-arvoa, vaikka tavoite pitäisi olla päinvastainen. Esimerkiksi terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset ovat osaltaan lisänneet eriarvoisuutta terveydenhuollon palveluiden saatavuudessa.

Jos koko väestön terveys olisi parhaan sosioekonomisen ryhmän tasoa, saavutettaisiin heti 80 000 henkilötyövuotta ja jopa 2 miljardin euron säästöt terveydenhoitokustannuksissa, Kiljunen toteaa.
- Nämä ovat hurjia lukuja, jotka voitaisiin siis saavuttaa, jos terveyden tasa-arvo otettaisiin politiikan kärkiteemaksi, saataisiin terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen osaksi kaikkea politiikkaa ja jos hyvälaatuiset terveyspalvelut olisivat aidosti jokaisen suomalaisen saatavilla.

Kiljunen vetoaa hallitukseen, että se maaliskuun kehysriihessään satsaa riittävästi rahaa terveydenhuollon palveluihin kunnissa.
-Se on välttämätöntä, jos hallitus aidosti tavoittelee sitä, mistä on puhuttu. Normitalkoiden nimissä ei terveydenhuollosta ole varaa nipistää senttiäkään. Hyvinvointi- ja terveyspolitiikan on aidosti tuettava eläkepolitiikan tavoitteita, Kiljunen linjaa.

Tervetuloa "vaalikauden puolivälipajaan"

2009-03-06T16:07:00.001+02:00

- mitä kaikkea on tapahtunut eduskuntavaalien 2007 jälkeen ja miten mennään tästä eteenpäin.
Tule keskustelemaan kanssani menneestä, ajankohtaisesta tämän päivän politiikasta sekä SDP:n oppositiopolitiikan linjoista.

Lappeenrannan työväentalolle, Snellmaninkatu 12
maanantaina 9.3.2009 klo 17-20.
Kahvitarjoilu klo 16.30 alkaen.

Kela-maksun poisto huonosti ajoitettu

2009-03-06T15:54:00.000+02:00

Kansanedustaja Anneli Kiljunen (sd) arvostelee hallitusta voimakkaasti sen aikomuksista poistaa työnantajien kansaneläkemaksu.
Hallitus perustelee Kela-maksun poistoa ja sen budjettiin aiheuttamaa 1,1 miljardin vajetta sillä, että asiasta on sovittu työmarkkinoiden neuvotteluissa osana sosiaalitupoa. Mutta on syytä kysyä, mikä enää on tämä sosiaalitupo, Kiljunen toteaa.

Kiljusen mukaan hallitus on irtisanoutunut sosiaalituposta tekemällä yksipuolisen päätöksen eläkeiän nostamisesta. Miten me voimme enää luottaa sosiaalitupon olemassaoloon, kun hallituksen puheet ja toimet ovat täysin ristiriitaisia? Kiljunen kysyy.

- Hallitus on ollut ripeä toimissaan. Kela-maksun poiston ensimmäinen vaihe valmisteltiin ennätysvauhtia, mutta missä viipyvät työntekijöiden tilannetta helpottavat toimet? Mistä me voimme tietää, että sosiaalitupon toista puolta valmistellaan ja että esitykset tulevat eduskuntaan päätettäviksi siinä muodossa kun työntekijä- ja työnantajapuoli ovat yhdessä sopineet? Voiko hallitus antaa tästä jonkun takuun? Elinkeinoelämä sai hallitukselta Kela-maksun poiston - milloin työntekijät saavat oman osansa?

Kiljusen mukaan Kela-maksun poistoa vastaava raha - 1,1 miljardia - olisi ollut syytä tässä vaikeassa taloustilanteessa käyttää toisella tavalla, täsmällisemmin kuten yritysten tukemiseen, väyläverkostojen kunnostamiseen ja rakennusten peruskorjauksiin, kuntien valtionosuuksiin ja kansalaisten kulutuskysynnän vahvistamiseen vaikkapa pienimpiä sosiaalietuuksia korottamalla.
- Nyt tämä suuri potti hukkuu pieninä murusina työnantajakenttään eikä meillä ole mitään takeita sen vaikutuksista elvytykseen ja työllisyyteen, Kiljunen toteaa.

- Tiedämme, että hallitus ottaa aluksi lisää lainaa aukon rahoittamiseksi. Mutta miten Kela-maksun poistosta syntyvä rahoitusvaje tullaan tulevaisuudessa rahoittamaan, se jäi vielä valiokuntakuulemisenkin jälkeen epäselväksi. Hallituksella olisi ehdottomasti pitänyt olla selkeä esitys siitä, miten tämä sosiaaliturvan rahoitusaukko tullaan tulevaisuudessa paikkaamaan, Kiljunen linjaa.

Eduskunnassa käytiin palautekeskustelu Kela-maksun poistoa koskevasta hallituksen esityksestä torstaina. Vasemmisto-oppositio jätti esityksestä oman hylkäysesityksensä. Asiasta käytiin ensimmäiset äänestykset perjantain 6.3. täysistunnossa.

Sanelupolitiikalla ei hallitus pitkälle pääse

2009-03-03T18:32:00.000+02:00

Hallituksen yksipuolinen sanelupolitiikka, jolla nyt ollaan nostamassa ihmisten eläkeikää, ei ole millään tavalla hyväksyttävää. Hallituksen tavoitteenasettelu ja perustelut ovat myös harhauttavia, sillä nykyinen laki jo mahdollistaa ihmisten siirtymisen eläkkeelle 68-vuotiaana, jopa myöhemmin. Tämän lisäksi superkarttuman, jolla yli 63-vuotias työntekijä voi nostaa eläkkeen tasoa, kohtalo on epäselvä. Jos karttumaan puututaan, eläkkeiden tasoa heikennetään.

Hallitus aikoo jatkossa heikentää toimillaan ikääntyvien ihmisten mahdollisuuksia ja erilaisia vaihtoehtoja pysyä työmarkkinoilla, sillä se aikoo puuttua osa-aikaeläke- sekä työkyvyttömyyseläke- että työttömyyseläkemahdollisuuksiin.

Vuoden 2005 eläkeuudistuksen tavoitteena on ollut nostaa eläkkeelle siirtymisen ikää ja tähän suuntaan on edettykin. Suurimpina syinä eläkkeelle jäämiseen ennen varsinaista eläkeikää ovat työkyvyttömyys tai työntekijöiden siirtyminen ns. työttömyysputkeen.

Yhteiskunnan ja meidän jokaisen etu olisi, että jäisimme eläkkeelle hyväkuntoisina ja entistä myöhemmin. Meidän on satsattava ihmisten työkyvyn parantamiseen ja hyvinvoinnin vahvistamiseen. Suurimmat satsaukset on keskitettävä työelämän laadun kehittämiseen ja työhyvinvoinnin parantamiseen esimerkiksi johtamista ja työyhteisöjä kehittämällä. Lisäksi terveyden edistämistä on painotettava ja kehitettävä entistä enemmän. Myös työ- ja elinkeinoelämän on otettava nykyistä suurempi vastuu ihmisten mahdollisuudesta olla pitempään töissä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että työolosuhteissa otetaan huomioon työntekijöiden eri elämäntilanteet. Se tarkoittaa työntekijälähtöistä joustamista, työaikajoustoja ja nykyistä suurempaa vastuuta myös työterveyshuollolle.

Pitkäjänteinen, vakaa eläkeuudistus toteutettiin vasta vuonna 2005. Nyt hallituksen poukkoileva ja ylimielinen politiikka ajaa ihmiset luottamuspulaan eläkejärjestelmää kohtaan. Vaarana on, että heti tilaisuuden auetessa ihmiset lähtevät eläkkeelle, kun sinne vielä pääsee. Huomisesta jos ei voi enää tietää.

Suomalaisten työmarkkinoiden vakaus on pitkälti perustunut hyvään yhteistyöhön työmarkkinajärjestöjen kanssa. Asioita on valmisteltu yhdessä ja asioista on sovittu yhdessä. Nyt hallitus on ottanut aivan uuden linjan ja irtisanoutunut sopimisen kulttuurista.
Yksipuolisesti sanelemalla ja käskyttämällä ei työmarkkinoita eikä ihmisten käyttäytymistä muuteta. Näinä vaikeina aikoina jos milloin tarvitaan vahvaa sitoutumista yhteiseen tekemiseen ja tavoitteisiin.

Yliopistoyhteisö sivuutettu yliopistolain valmistelussa

2009-02-28T11:20:00.000+02:00

Kansanedustaja Anneli Kiljunen on huolissaan yliopistolain uudistuksessa sivuutetun henkilöstön asemasta. Kiljunen uskoo, että henkilöstöä on kyllä "kuultu", mutta kuullun ymmärtäminen ei ole hallitukselta onnistunut. Nyt henkilöstö kokee mahdollisuutensa vaikuttaa heikoiksi. Mikäli hallitus haluaa että ihmiset jaksavat töissä entistä pidempään, on kaikin tavoin edistettävä myös työhyvinvointia ja henkilöstön mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työyhteisöönsä. Tämä koskee myös yliopistoja, Kiljunen linjaa.

Hänen mukaansa on tieteen autonomian kannalta hyvin arveluttavaa, että yliopistojen hallituksiin ollaan esittämässä yliopistoyhteisön ulkopuolisten jäsenten enemmistöä. Kiljunen esitti yliopistolain lähetekeskustelussa torstaina sinänsä kannattavansa yliopistolain uudistamista, jotta yliopistojen autonomia lisääntyy ja opetuksen ja tutkimuksen vaikuttavuutta voidaan parantaa.

Kiljusen mukaan lukukausimaksukokeilusta EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille olisi luovuttava. Kokeilu johtaa ulkomaisten opiskelijoiden määrän romahtamiseen ja kansainvälistymiskehityksen katkeamiseen, Kiljunen ennustaa. Hänen mukaansa opiskelijoiden edellytyksiä sopeutua ja jäädä valmistumisen jälkeen töihin Suomeen tulisi monipuolisesti lisätä.

Lehdistötiedote 25.2.2009

2009-02-26T15:28:00.000+02:00

Kansanedustaja Anneli Kiljunen arvostelee hallituksen esitystä poistaa työnantajien Kelamaksu. Maksun poistoa on perusteltu osana elvytyspakettia, mutta sen vaikutuksista työllisyyden paranemiseen ei ole mitään näyttöä, kritisoi Kiljunen. Hänen mukaansa saman summan satsaaminen rakentamiseen tai palvelutuotantoon turvaisi heti jopa 20 000 työpaikkaa ja parantaisi välillisesti myös kuntien talousahdinkoa.

Nyt hallitus tekee sosiaaliturvaan ja kansaneläkemaksujärjestelmään 1,1 miljardin aukon, joka aiotaan täyttää lainarahalla. Hallituksella ei ole esitystä, kuinka se aikoo korvata jatkossa puuttuvan rahoituksen. Kiljunen peräsi lain lähetekeskustelussa keskiviikkona ministeri Hyssälältä, kuinka kansaeläkerahoitus tullaan jatkossa turvaamaan kun kansaneläke muuttuu jatkossa 100-prosenttisesti valtion budjetista rahoitettavaksi. Tähän ministeri ei vielä pystynyt vastaamaan.

Hallitus on poiminut työmarkkinajärjestöjen sosiaalituposta toistaiseksi vain työnantajapuolen ajamat asiat ja pyyhkäissyt pöytää työntekijöiden esityksillä. Tällaisten irtiottojen tiellä hallituksen taival ei voi jatkua, Kiljunen totesi.
Hän paheksuu myös hallituksen toimintatapaa ja esitystä vanhuuseläkkeen alaikärajan nostamisesta 63 vuodesta 65 vuoteen. Esityksessä ei huomioida työelämän todellisuutta eikä tulevien eläkeläisten toimeentuloa, Kiljunen kritisoi.

Talouden taantumasta

2009-02-24T13:38:00.000+02:00

Talouden taantuma koskettaa meitä yhä konkreettisemmin. Monissa perheissä joudutaan pohtimaan toimeentuloa tarkemmin, kun lomautukset ja irtisanomiset lisääntyvät. Valtiontalouden ennusteet käyvät jatkuvasti synkemmiksi.

Ihmisten arjen näkökulmasta suuri huolen aihe on myös kuntatalouden tilanne ja kuntapalveluiden tulevaisuus niin päivähoidossa, sosiaali- ja terveydenhuollossa, opetus- ja koulutoimessa kuin teiden kunnossapidossa. Kuntien tilanne on muuttunut oleellisesti viime vuoden syksystä kun vuoden 2009 talousarvioita hyväksyttiin. Nyt kuntatalous on painumassa alijäämäiseksi. Esimerkiksi Lappeenrannan verotulot uhkaavat jäädä toistakymmentä miljoonaa alle budjetin. Kokonaistilanne on huolestuttava etenkin kun kuntapalveluissa tarpeet ovat kasvamaan päin.

Kuntien tilanne vaikeutuu ilman vahvempaa rahoitusta. Nyt on vaarana, että peruspalvelujen järjestämisvastuusta aletaan tinkiä. Se olisi pahin vaihtoehto, sillä juuri vaikeissa taloustilanteissa palveluille on paljon tarvetta ja kysyntää.
Kunnan päätöksentekijät ovat vaikeiden haasteiden keskellä. Valitettavaa on, että kunnat on jätetty hyvin pitkälle yksin vaikeuksiensa kanssa. Nyt tarvitaan sekä kuntien että valtion toimenpiteitä. Kunnissa tarvitaan vahvaa harkintaa, päätösten vaikuttavuusanalyysiä vuosiksi eteenpäin. Ei pidä tehdä päätöksiä, joiden seurauksista ihmiset maksavat monikertaisesti tulevaisuudessa. Tämän päivän päätöksillä vaikutetaan vuosiksi eteenpäin.
Nyt tarvitaan valtiolta selkeitä, riittäviä ja oikein kohdennettuja toimenpiteitä työllisyyden ja kuntatalouden vahvistamiseksi. Olennaista olisi parantaa kuntataloutta turvaamalla veropohjan kestävyys – mahdollisesti myös laajentamalla sitä – ja takaamalla valtiolta riittävä rahoitus lakisääteisiin palveluihin.
Sosialidemokraatit esittivät jo kesän jälkeen omassa vaihtoehtobudjetissaan noin 600 miljoonan euron lisäyksiä kuntien valtionapuihin, jotta opetus-, sosiaali- ja terveystoimien palvelut voidaan turvata kaikille kuntalaisille. Tavoitteenamme on vahvistaa ja parantaa kuntapalveluita. Nyt tilanne on entistäkin tärkeämpi kun kuntien rahoituspohja heikkenee ja uhkaa sitä kautta palveluiden saatavuutta ja laatua.

Tällä viikolla eduskunta käsittelee hallituksen elvyttävää lisäbudjettia. Siinä esitetään useita demareiden aiemmin esittämiä toimia, kuten panostukset muutosturvaan, koulutukseen, sekä talojen, teiden ja ratojen rakentamiseen ja kunnostamiseen. Hallitus käyttää kuitenkin paljon rahaa huonosti työllistäviin veronkevennyksiin ja nakertaa myös sosiaaliturvan ja eläkkeensaajien rahoitusta poistamalla työnantajilta Kela-maksun, jotka se myös rahoittaa lainarahalla. Hallitus siirtää siten vastuuta tuleville päätöksentekijöille ja tuleville sukupolville.

Opposition lailla myös talousoppineet ovat toistuvasti kyseenalaistaneet hallituksen tekemien veroratkaisujen elvyttävän vaikutuksen ja vaatineet tehokkaampaa puuttumista talouden alamäkeen. Velkaa on perusteltua kasvattaa vain työllisyyttä tukevien toimenpiteiden rahoittamiseksi. Nyt olisi hallituksessakin aika kuunnella herkemmällä korvalla erilaisia vaihtoehtoja ja pyrkiä sellaiseen elvytyskokonaisuuteen, jolla on laaja poliittinen tuki ja johon kunnat, elinkeinoelämä ja kansalaiset voivat sitoutua.

Ilmasto ja kulutus

2008-11-22T14:23:00.000+02:00

Helsingin Sanomien tämän päivän pääkirjoituksessa aiheena on dosentti Jaakko Kianderin keskusteluun nostama kysymys siitä, miten energiatehokkuuden vaatimus vaikuttaa pienituloisten ihmisten arjessa. Kirjoitin asiasta runsas vuosi sitten Demariin kolumnin, jonka etsin äsken arkistosta ja liitän nyt blogiin. Silloin asia oli ajankohtainen tämän vuoden budjettiin sisältyneiden energiaverojen korotusten vuoksi. Hesarissa todetaan tänään, että aika vähälle pohdinnalle on jäänyt se, miten ilmastotavoitteita ajettaessa työtaakka jakautuu tavallisten kuluttajien kesken. Juuri näin. Lue tästä linkistä Hesarin kirjoitus, se on täyttä asiaa ja syytä pitää mielessä!

Ja sitten omaan tekstiini viime vuoden syksyltä.

On tärkeää, että ilmastonmuutokseen puututaan useilla eri toimilla. Yksittäisen ihmisen – sinun ja minun – kulutuskäyttäytyminen nousee yhä tärkeämpään asemaan. Yhä paremmin ymmärretään (ja myönnetään), että länsimainen kulutus vaikuttaa myös kiinalaisissa päästöissä. Ilmakehä on yhteinen, sitä totuutta enää harva vähättelee. Myös hallitus on päättänyt ohjata kansan muuttamaan kuluttamistaan. Toimivaksi keinoksi se on keksinyt polttoaine- ja sähköverojen korotukset – kun energia kallistuu, kulutus vähenee. Hallituksesta on kilvan esitetty, että kotitalouksien sähkölaskut voivat korotuksista huolimatta laskea, kun siirrytään yhä energiapihimpään elämään.

[Viime syksynä] käydyssä keskustelussa etenkin Vihreät ja Kokoomus syyttivät sosialidemokraatteja siitä, ettemme uskoisi energiaverojen kulutusta ohjaavaan vaikutukseen. Kyllä me uskomme. Mutta lähestymiskulmamme asiaan on aivan toinen. Me tuemme todellista valintaa. On suuri joukko ihmisiä – eläkeläisiä, pienituloisia lapsiperheitä, työttömiä, opiskelijoita – jotka pienillä tuloillaan arvioivat jatkuvasti energiakulutustaan. Emme voi kohdentaa heille lisälaskua energiankulutuksesta, jos todellista valinnan mahdollisuutta ei ole. Meidän tulee vaikuttaa turhaan kulutukseen, meidän tulee luoda kannustimia ja tukea vaihtoehtoja.

Ongelma hallituksen energiaverokokonaisuudessa on, että pienituloiset ja syrjäseuduilla asuvat kärsivät energiaveron nostamisesta kaikkein eniten. Mitään kompensaatioita ei ole luvassa, ei lämpöpumppujen investointitukea, ei energianeuvontaa, ei joukkoliikenteen voimakasta lisätukea. Samalla kun hallitus puhuu jokaisen ihmisen vaikutuksesta, jätetään suuret linjat ratkomatta.

Tällaistako on vastuullinen ja sosiaalisesti oikeudenmukainen politiikka? Hallituksen politiikassa vastuu jää markkinoiden armoille – jälleen kerran raha ratkaisee. Joka jaksaa maksaa, saa myös vapaasti kuluttaa ja ajaa entiseen malliin: autollaan, maasturillaan, moottoripyörällään, mönkijällään ja moottoriveneellään. Ja kenellä on vähän, vähentäköön kulutustaan vielä hiukan. Hallitus ohjaa kansaa muuttamaan kulutuskäyttäytymistään arkielämälle vieraalla ja elitistisellä tavalla.

Niiltä osin, kun hallituksen esitykset kitkevät ylimääräistä ja ympäristöä kuormittavaa kulutusta, on helppo olla tyytyväinen. Ilmastonmuutos on meille valtava yhteinen haaste, jonka hillitsemiseen tulisi jokaisen tehdä voitavansa.

Viisas vanhuus

2008-10-23T19:13:00.000+03:00

Vanhusten viikkoa vietettiin tänä vuonna teemalla viisas vanhuus. Me kaikki tunnemme sanonnan nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus. Vanhuuden viisauteen liittyy harkintakyky, kyky ymmärtää omien tekojen seurauksia ja syy-yhteyksiä. Nuoruuden hulluun huimapäisyyteen taas liitetään ajattelemattomuus ja säntäily mielijohteiden perässä.
Varmasti sanonnassa on totuuttakin mukana. On kai selvää, että elämänkokemus lisää viisautta. Toisaalta tiedämme, että jotkut eivät opi koskaan – ja toiset taas vallan villiintyvät vanhuusiässään. Meitä on siis moneen junaan, monenlaisia ihmisiä, erilaisia elämänkokemuksia ja elämäntarinoita. Jokainen niistä – ja jokainen meistä – yhtä tärkeä ja merkityksellinen.

Kunpa saisimme sen viisauden myös vanhuspolitiikkaan. Tarkoitan sitä, että näkisimme paremmin vanhuuden arvon ja osaisimme tehdä päätöksiä lähtien ihmisestä, vanhuksesta – tai ikääntyvästä kuntalaisesta - emmekä lähtisi ajattelemaan päätöksiä pelkästään taloudellisina kysymyksinä.
Varmasti kaikki ovat kuulleet sanottavan ettei ole varaa, kunnalla tai budjetissa ei ole varaa. Kysyisin mieluummin: onko meillä varaa jättää huomioimatta vanhuksia ja heidän todellisia tarpeitaan. Miten se näkyy budjetissa?
Tiedämme, että yhä useampi ikäihminen voi tänä päivänä hyvin. He ovat valtava voimavara yhteiskunnassamme. He ovat kuluttajia, veronmaksajia, vapaaehtoistyöntekijöitä, auttavat nuorempia sukupolvia erilaissa elämäntilanteissa. He ovat ihmisiä, jotka ovat tottuneet kantamaan vastuuta – niin itsestään kuin läheisistään.Jotta ikäihminen voisi elää hyvää vanhuutta, hänen tarpeensa ja näkemyksensä on otettava entistä vahvemmin huomioon.
Meidän tulee arvioida päätöksiä myös tulevaisuuden investointeina. Mikä on päätöstemme vaikuttavuus? Vaikuttavuudelle annetaan edelleen liian vähän painoarvoa. Panostamalla ihmisen hyvinvointiin tänään voimme säästää huomisen kustannuksista. Sama ajatukseni koskee kaikkea ihmisiin kohdistuvaa politiikkaa, ei vain vanhustyötä. Kyse on arvoista ja arvovalinnoista.

Yhä useammin kuulen keski-ikäisten ihmisten hankkivan yksityisiä vakuutuksia, eläkkeitä, sijoitustilejä. Monet tekevät näitä sijoituksiaan – ei rikastuakseen, vaan – taatakseen vanhuudenpäivänsä. Liian usein kuulee, että ihmisten luottamus suomalaiseen yhteisvastuuseen ja suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuteen on epävarmalla pohjalla. Pelätään, kuinka selviydytään vanhuudesta. Joidenkin mielestä ei kannata maksaa veroja, sillä siitä ei saa itselleen riittävästi hyötyä. Ennemmin kannattaa laittaa raha säästöön pahan päivän varalle. Ja – onhan naapurikin laittanut, uskotaan.

Hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus perustuu luottamukseen. Ihmisten pitää luottaa – pitää tietää, että järjestelmä toimii myös huomispäivänä. Meidän pitää voida luottaa siihen, että sairas saa terveydenhoitoa ja tarvitsemansa lääkkeet, että vammautunut saa kuntoutusta, että lapsi saa opetusta, että vanhus saa hoivaa - ja että kirjaston käyttäjä saa luettavaa.
Ihmisten täytyy luottaa siihen, että maksamalla veroja hän saa tarvittavat laadukkaat palvelut eri elämäntilanteissa. Tästä on aina ollut kyse kun puhutaan pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta.

Valitettavasti viime vuosina tilanne on muuttunut. Tuloerot ovat kasvaneet ja palveluiden kenttä on lähtenyt eriytymään. Ihmiset haluaisivat käyttää julkisia terveydenhuollon palveluja. Ongelmaksi on tullut, että julkisen terveydenhuollon resurssit ovat liian vähäiset, jonka takia ihmiset ovat joutuneet turvautumaan yksityisiin palveluntuottajiin.Yksityiset palveluntuottajat ovat hyvä täydentäjä kuntapalveluille, mutta kunnan on taattava, että julkiset palvelut ovat palvelurakenteen perusta ja kaikkien kuntalaisten käytettävissä.
Uskoisin - ja toivon - että viime aikoina tapahtunut voimakas havahtuminen perusterveydenhuollon heikkoon tilaan tuo aidon muutoksen terveydenhuollon toimintaan. Terveydenhuollon kahtiajakautuminen on estettävä ja turvattava kaikille ihmisille hyvä hoito oikeaan aikaan ja mieluiten lähipalveluna.

Suomalaisen vanhuspolitiikan tavoitteena on edistää ikääntyvien toimintakykyä ja itsenäistä elämää. Tavoitteena on, että mahdollisimman moni ikääntyvä voi elää laadukasta elämää omassa kodissaan. Viime keväänä uudistettiin ikäihmisten palveluja koskevat laatusuositukset ja vanhusten palveluihin liittyvät yleiset linjaukset. Käytännössä ehkä merkittävin linjaus on, että tulevaisuudessa ainoastaan 3% yli 75-vuotiasta ihmisistä hoidetaan laitoksessa ja 97 % kotona tai palveluasunnoissa. Tämä on merkittävä linjapäätös, sillä se tarkoittaa sitä, että palveluja on kehitettävä entistä voimakkaammin siten, että ihmiset saavat tarvittavat palvelut kotiin. Se edellyttää myös selkeää panostamista avopalveluiden monipuoliseen kehittämiseen. Lisäksi suurena haasteena on turvata riittävä henkilöstö lisääntyviin vanhusten palveluihin.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa on parasta aikaa käsittelyssä lainsäädäntö, joka velvoittaa kuntia tekemään kaikille yli 75-vuotiaille palvelutarpeen arvioinnin jos henkilö sitä haluaa. Ongelmana on, että palvelutarpeen arviointi ei ainoastaan riitä, vaan tarvitaan myös sitoutumista arvioinnin jälkeen palveluiden tuottamiseen. Ihmisten on saatava tarvitsemansa palvelut, jotka todetaan arvioinnin yhteydessä. Tosiasia on, että vanhukset saavat hyvin kirjavasti palveluja eri puolilla Suomea. Nykyinen lainsäädäntö ei turvaa yhtäläistä ja tasa-arvoista oikeutta kaikille. Mielestäni on erittäin tärkeää, että sitovaa lainsäädäntöä myös vanhusten palveluihin ryhdytään pikaisesti kehittämään, jotta voimme turvata kaikille ikääntyville ihmisille hyvät palvelut riippumatta asuinkunnasta.

Ikäihmisten laatusuositusten keskeistä sisältöä on myös terveyden edistämisen ajatus. Se on viisasta vanhuspolitiikkaa. Terveyden edistämisen tavoitteena on parantaa elämänlaatua ja vaikuttaa pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti ihmisten hyvinvointiin. Terveyden edistämiseen satsaaminen on sekä inhimillisesti oivallista vanhustyötä että taloudellisesti ajatellen erittäin järkevää. Se on kokonaisvaltaista toimintaa, johon tarvitaan hyvää neuvontaa ja palveluohjausta sekä asiakkaan omaa oivallusta ja sitoutumista oman hyvinvoinnin edistämiseen. Esimerkiksi ruokavaliomuutokset terveellisempään ja monipuolisempaan suuntaan ovat viime kädessä kiinni omasta päätöksestä.
Parhaimmillaan terveyttä edistämällä vältetään sairastumista, estetään ja hidastetaan yleiskunnon heikentymistä sekä estetään raskaita laitoshoitoja. Usein esimerkiksi liikuntakyky mahdollistaa ulkoilun ja ystävien tapaamisen, millä on suunnaton merkitys mielenterveydelle ja hyvinvoinnille.

Toisaalta pelkkä liikuntakyky ei riitä, jos ympäristössä on paljon esteitä tai palvelut ovat kaukana. Siksi terveyden edistämistä pitää ajatella monipuolisesti ja nimenomaan ikäihmisen näkökulmasta. Kuljetuspalvelut, kutsutaksit, lähipalvelut, kevyen liikenteen väylät, esteettömät asunnot, hissit ja lähiympäristö - nämä kaikki kuuluva osana ikäihmisen terveyden edistämiseen.

Tulevaisuudessa yhä useampi omainen kantaa entistä suurempaa vastuuta läheistensä hoidosta. Tällöin myös omaishoitajien määrä tulee kasvamaan. Hallituksen sosiaaliturvauudistusta laativa SATA-komitea valmistelee myös uutta omaishoidon lainsäädäntöä. Alustavien tietojen mukaan merkittävin uudistus siinä olisi, että omaishoidontuki siirtyisi Kelalle ja muu palvelun tuottaminen jäisi kunnalle.

Toimin Omaishoitajat ja läheiset liiton hallituksen varapuheenjohtajana. Liittomme tukee perusajatusta, että tuki siirtyisi Kelalle. Olemme myös kehittäneet mittaristoa ja kriteereitä omaishoidolle. Tavoitteena on, että nämä tulisivat osaksi uutta lainsäädäntöä, jotta omaishoitajuuden erityispiirteet tunnistettaisiin entistä paremmin ja jotta omaishoitajia kohdeltaisiin tasavertaisesti eri puolilla Suomea. Näin ei tällä hetkellä valitettavasti tapahdu.
Kannamme suurta huolta omaishoitajien jaksamisesta, sillä kunnat eivät pysty nykyiselläkään lainsäädännöllä turvaamaan kaikille omaishoitajille edes tarvittavia vapaapäiviä. Tästä syystä pidämme ehdottoman tärkeänä, että omaishoitajien palveluja kehitetään ja vahvistetaan huomattavasti nykyisestä.

Toisin kuin pääministeri Vanhanen, joka pohtii missä kulkee omaishoidon ja lähimmäisenrakkauden välinen raja (niin kuin omaishoitosopimus poistaisi rakkauden!), minun mielestäni omaishoitajuutta pitäisi kehittää ja hoitajuuteen kannustaa. Esimerkiksi tarjoamalla omaishoitajien vapaapäivinä annettavat tukipalvelut maksuttomina voisimme lisätä omaishoitajuuden houkuttelevuutta. Samoin omaishoitoon liittyvät palvelut tulee olla paremmin säädeltyjä ja kohtuuhintaisia, jotta ihmisillä on varaa hankkia tarvittavat palvelut.
Yksi ajatus olisi myös tarjota omaishoitajalle säännölliset terveystarkastukset ja maksuton terveydenhuolto. Nämä olisivat kohtuullisia satsauksia tähän arvokkaaseen työhön.

Omaishoidon kehittäminen vastaamaan paremmin myös työelämän ja hoidon yhteensovittamista olisi tärkeää. Yksi suuri kysymys on myös niiden omaishoitajien aseman parantaminen, jotka eivät ole tuen eivätkä myöskään palvelujärjestelmän piirissä. Heitä on omaishoitajista suuri enemmistö, ja he ovat tällä hetkellä tavallaan lainsuojattomia.

Vanhustenhoidon haasteet ovat suuret. Meidän tulisi nähdä viisaasti mikä elämässä on tärkeää. Me tarvitsemme luottamusta toisiimme ja yhteiskuntaan, me tarvitsemme välittämistä, huolenpitoa ja yhteisöllisyyttä. Meidän täytyy huolehtia siitä, että jokainen meistä voi luottaa tulevaisuuteen, siihen ettei kukaan jää yksin, vaan jokaisesta huolehditaan kaikissa elämäntilanteissa.

Vammaisten ihmisoikeudet

2008-10-18T17:23:00.000+03:00

Torstaina eduskunnassa käytiin lähetekeskustelu pitkään odotetusta ja toivotusta esityksestä vammaisten henkilökohtaisen avunsaannin parantamiseksi. Hallituksen esitys on vammaisjärjestöjen, vammaisaktivistien ja useiden kansanedustajienkin määrätietoisen, monivuotisen työn tulos, joka viimein saatiin ministeri Paula Risikon toimesta eduskunnan käsittelyyn. Lain säätäminen on merkittävä askel vammaisten ihmisoikeuksien parantamiseksi.

Hallituksen esityksen johdannossa todetaan, että edellisen hallituksen ohjelmaan sisältyi kirjaus vaikeavammaisten ihmisten henkilökohtaisen avustajajärjestelmän ja tulkkipalvelujen kehittämisestä sekä kehitysvamma- ja vammaispalvelujen yhteensovittamisesta. Lakien yhteensovittaminen aloitettiin viime kaudella, mutta kokonaisuudistusta jouduttiin lykkäämään sekä siitä syystä, että lakien yhteensovittaminen osoittautui odotettua vaikeammaksi, kuin myös siksi, että uudistukseen ei ollut riittävästi resursseja. Viime kaudella kuitenkin tehtiin uudistuksia, kuten parannettiin tulkkipalveluita ja laajennettiin päivätoimintaa. Lisäksi sosiaalisia yrityksiä kehitettiin vammaisten työllistymisedellytysten parantamiseksi.

Vammaispalvelulain muutoksen yhteydessä syksyllä 2006 samoin kuin aiemmin samana vuonna annetun vammaispoliittisen selonteon käsittelyn yhteydessä eduskunnassa nousi esiin vahva yhteinen tahto kehittää henkilökohtaista avustajajärjestelmää. Tuolloin eduskunta edellytti - 138 edustajan voimin yli puoluerajojen - henkilökohtaisen avustajapalvelun kehittämistä ja sen rahoituksen uudistamista. Ja toimeen tartuttiin, niin että saimme lain eduskunnan käsittelyyn torstaina. Kyseessä on osittaisuudistus, jonka ensisijainen tarkoitus on vahvistaa vaikeavammaisten henkilöiden mahdollisuutta saada henkilökohtaista apua siten, että se "kuuluu kunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin". Toisin sanoen vaikeavammaiset henkilöt saavat tietyin rajauksin subjektiivisen oikeuden henkilökohtaiseen apuun.

Palvelun järjestämistavat ovat puhuttaneet paljon vammaisjärjestöjä. Esityksen mukaan avustaja voisi olla nykyiseen tapaan työsuhteessa avustettavaan, mutta palvelua voitaisiin hankkia myös palvelusetelillä ja kolmantena vaihtoehtona kunta voisi järjestää avun samoin kuin muitakin sosiaalipalveluja. Koska henkilökohtaisen avun tarkoitus on tukea vaikeavammaisen henkilön itsenäistä elämää, on tärkeää, että avustettava kykenee itse määrittelemään tarvitsemansa avun sisällön ja toteuttamistavan. Lakiuudistuksen keskeinen tavoite on vammaisen ihmisen itsemääräämisoikeus. Se tulisi varmistaa jokaisen toimintavaihtoehdon osalta. Nyt on nähty pelkona ja osittain myös ongelmana, että itsemääräämisoikeus kaventuisi, kun kunta voi toimia palvelun järjestäjänä.

Henkilökohtaisesti ymmärrän hyvin eri vammaisjärjestöjen pelon, sillä vammaispalveluja järjestetään nykyisen lain mukaan niin kirjavasti eri puolilla Suomea, ettei vammainen voi varmasti luottaa siihen, että hänen näkemyksensä tulee kuulluksi omien palvelujen osalta. Tämän lain osalta henkilökohtaisen avustajan ja vammaisen välinen suhde on erittäin tärkeä. Vammaisen pitää luottaa avustajaan. Avustaja lukee henkilön postit, käy lompakolla, vastaa puhelimeen, auttaa hygieniassa, ruokailussa. Avustaja tulee iholle, koskettaa. Vammainen jakaa lähes kaiken henkilökohtaisen elämänsä avustajan kanssa. Tästä syystä on erittäin tärkeää, että vammainen voi itse vaikuttaa siihen, miten hän saa henkilökohtaista apua ja kuka sitä antaa.

Olen kantanut myös suurta huolta tulkinnasta omaishoitajien osalta. Mielestäni on erittäin tärkeää, ettei laki sulje pois omaishoitajia. Moni omaishoitaja ja hoidettava tarvitsevat myös tukea arjen selviytymiseen. Henkilökohtainen apu auttaisi omaishoitajuutta hyvällä tavalla arjen selviytymisessä ja jaksamisessa esimerkiksi vammaisten lasten kohdalla. Vanhemmat voisivat suunnitella arkeaan ja sen sujuvuutta tai pitää lain sallimat vapaapäivät, jos he voisivat luottaa, että lasta hoitaa tuttu henkilökohtainen avustaja. Tämä tukisi myös omaishoitajien jaksamista monellakin eri tavalla.

Myönteistä laissa on se, ettei henkilökohtainen apu ole sidottu ainoastaan kotiin. Laissa on mainittu päivittäiset välittömät toimet, joihin kuuluvat esimerkiksi myös työ ja opinnot. Kyse on laaja-alaisemmasta tarpeesta. Laki mahdollistaa myös perustoimien lisäksi muut toimet ja harrastukset, joita ei tule sitoa välttämättömiin tarpeisiin. Nämä on ehdottomasti pidettävä erillään. Vammaisille ihmisille tulee antaa yhtäläiset oikeudet sosiaaliseen elämään ja vapaa-aikaan kuten meillä muillakin.

Harrastus- ja muuhun toimintaan vammainen voi käyttää vähintään 10 tuntia vuonna 2009 ja vähintään 30 tuntia vuonna 2011 kuukausittain. Tärkeää on, ettei minimistä tule maksimia, kuten se herkästi kunnissa tulkitaan.

Esityksessä todetaan, että kunnille annetaan tämä uusi lakisääteinen velvollisuus poikkeuksellisesti, koska katsotaan, että vaikeavammaisten ihmisten ihmisarvon toteutumisen kannalta on kyse ensiarvoisen tärkeästä palvelusta. Näin on. Meidän pitää ymmärtää, että tässä puhutaan viime kädessä ihmisoikeuksista. Vammaisten ihmisten oikeuksien toteutumisen kannalta on keskeistä, että he voivat osallistua yhteiskunnan toimintoihin yhdenvertaisesti muiden kansalaisten kanssa.

Kuitenkin keskeinen huolenaiheeni on resurssien riittävyys. Esityksen mukaan se joudutaan tässä vaiheessa tekemään huomattavasti rajatumpana kuin mitä vammaisjärjestöt ovat tavoitelleet ja mihin aikaisemman valmistelun yhteydessä on pyritty. Muistamme viime hallituskaudelta, että puhuttiin jopa 400 miljoonan euron kustannuksista. Jossakin vaiheessa saimme ministeriöstä arvion, että välttämättömimmän avun turvaaminen maksaisi noin 210 miljoonaa euroa vuodessa. Nyt hallitus esittää ensi vuodelle runsasta 2:ta miljoonaa ja jatkossa noin 6:ta miljoonaa valtionosuuksien kautta. Käytännössä se kattaa kuluista kolmasosan ja loppu jää kuntien maksettavaksi.
Rahoitus on riittämätön tarpeisiin nähden. Maassamme on tällä hetkellä noin 70 kuntaa, jotka eivät tälläkään hetkellä ole mahdollistaneet lainkaan vaikeavammaisille henkilökohtaista avustajaa. Tällä hetkellä henkilökohtaista avustajaa käyttää noin 5 000 ihmistä ja kokonaiskustannukset ovat noin 50 miljoonaa euroa. On arvioitu, että henkilökohtaisen avustajajärjestelmän pariin tulee noin 15 000 vammaista. Jos avun piiriin tulevat nämä 10 000 ihmistä lisää, on selvää, että hallituksen rahallinen satsaus on liian pieni.
Tiedän, että tämä on lähtölaukaus tälle tärkeälle asialle, tiedän, että tilannetta seurataan ja rahoitustilannetta arvioidaan jatkossa. Esityksen mukaan sen aiheuttamien kustannusten todellista määrää on vaikea ennakoida täysin luotettavasti, koska niihin vaikuttaa olennaisesti se, miten lain tulkinnanvaraisia säännöksiä tullaan soveltamaan.

Hallituksen esitys tulee nyt sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyyn, jossa saamme lisää tietoa monista auki olevista yksityiskohdista ja pystymme vaikuttamaan lain sisältöön. Jotkut vammaisryhmät ovat jo ehtineet olla hyvin huolissaan lain tulkinnasta ja niistä asioista on tärkeää saada tarkkaa asiantuntijatietoa lisää. Joka tapauksessa lienee selvää, että lain yhdenmukaista soveltamista varten tarvitaan huolellisesti valmistellut suositukset - muuten joudumme peruskysymysten eli ihmisoikeuksien ja tasa-arvon kannalta ojasta allikkoon.

Vielä yksi tärkeä asia. Henkilökohtaisten avustajien työmarkkina-asema on osittain epäselvä. Nyt kun järjestelmää näin mittavasti laajennetaan, on tärkeää, että sekä työnantajien ja työntekijöiden kannalta työsuhteen ehdoista säädetään aiempaa tarkemmin. Alalta puuttuvat kokonaan yhteiset työehtosopimukset, mikä on aiheuttanut sen, että jokaisessa kunnassa on jokin oma sovellus avustajien työehdoista. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö ja vammaisjärjestöt ovat tahoiltaan tehneet ohjeitaan siitä, miten työsuhteissa tulisi toimia. Kenttä on todella kirjava.
Arjen kysymysten ja ongelmien esimerkkeinä mainittakoon, että tällä hetkellä avustajien vuorotyölisät, vuosilomat ja sairausajan palkat ja sijaistukset ovat monille epäselviä. Avustajien asema ei ole myöskään turvattu lomauttamistarpeen sattuessa. Lomautuksia sattuu, jos vammainen henkilö joutuu laitoshoitoon tai kuntoutusjaksolle. Myös palkkaus vaihtelee. Tällä hetkellä useat vammaiset henkilöt ovat työnantajina järjestäytyneet Heta-liittoon ja monet avustajat Julkisten ja hyvinvointialojen liittoon. Nämä liitot ovat tehneet hyvää yhteistyötä saadakseen toimivuutta ja selkeyttä työsuhteisiin ja paremmat ehdot alalle. Avustajan työ on erittäin arvokasta työtä, se on myös vaihtelevaa ja vaativaa riippuen vammaisen ihmisen tarpeista. Jatkossa on entistä tärkeämpää satsata myös avustajien koulutukseen. Pelkät eettiset ohjeet eivät aina riitä vaativan, ihmisläheisen työn tekemiseen. On myös muistettava, että jotkut avustajat tekevät työssään vaativia hoidollisia toimenpiteitä, vaikka laissa todetaan, ettei avustajatyöhön kuulukaan ensisijaisesti hoidolliset työt. Avustajien ammattitaitoa on varmasti vahvistettava sekä selvitettävä, minkälaista koulutusta he tähän vaativaan työhön tarvitsisivat. Avustajan ammatti on oikea, vaikea ja vastuullinen työ, josta tulee maksaa kunnollista palkkaa. Nämä tavoitteet eivät ole, eivätkä saa olla, ristiriidassa lain kehittämisen ja vaikeavammaisten oikeuksien takaamisen kanssa.

Huominen kasvaa tänään!

2008-10-14T13:03:00.000+03:00

Syksyn poliittista keskustelua leimaa vahvasti lasten ja nuorten asema yhteiskunnassamme. Se tulee toivottavasti vaikuttamaan myös kuntavaalien äänestysaktiivisuuteen, sillä kunnat ovat olennaisesti juuri se päätöksentekotaso, jossa lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyviä ratkaisuja tehdään.

Lapset ovat erilaisia ja perheet ovat erilaisia. Siksi myös lapsiperheistä puhuminen yhtenä joukkona ei tee oikeutta niille kovin erilaisille tarpeille ja haasteille, joita perheissä on.

Stakesin tutkimusprofessori Matti Rimpelän on analysoinut vanhemmuuden tilaa nyky-yhteiskunnassa (teoksessa Opettajan vuosi). Hänen mukaansa vanhemmuus voi olla samanaikaisesti sekä heikompaa, että vahvempaa kuin aiemmin. Toisin sanoen lapsiperheetkin ovat jakautuneet hyvä- ja huono-osaisiin. Suuri enemmistö lapsista voi hyvin ja saa kotona hyvän tuen kasvulleen ja kehitykselleen. Sen sijaan vähemmistö vanhemmista ei osaa, ehdi taikka jaksa tukea ja kasvattaa lapsiaan monissa eri ristipaineissa.

Rimpelän analyysin mukaan vähemmistöä voisi ryhmitellä esimerkiksi: ”Toimeentulo-orjiin”, joiden suuri huoli on päivittäinen toimeentulo; ”Omien ongelmiensa lannistamiin”, joiden sairaus, mielenterveysongelmat tai päihteiden käyttö estävät lapsen hyvinvoinnin tukemisen; ”Yksinäisiin”, joilla muuttaminen tai rikkoutunut parisuhde on katkaissut yhteyden toimivaan läheistukeen; ”Ylihuolehtijoihin”, joiden oma lapsi hallitsee elämää ja lapsesta tulee perheelle kaikkea hallitseva projekti; sekä ”Kiireisiin laiminlyöjiin”, joilla oma työ tai vapaa-aika ajavat lapsen hyvinvoinnin ohitse.

Rimpelä toteaa, ettei moraalista vastuuta oikein voi langettaa näille vanhemmille (lukuun ottamatta viimeistä ryhmää), ellei todellista tukea ja apua anneta samalla näihin varsinaisiin ongelmiin. Toisin sanoen: toimeentulon parantamista, terveys-, mielenterveys- ja päihdetyötä, kotipalvelua, neuvolapalveluita ym.

Mutta tämä ei riitä. Rimpelä jatkaa pohdintaansa, ettei välttämättä ainut hukassa oleva asia olekaan vanhemmuus vaan ylipäätään aikuisuus. Monet muutokset yhteiskunnassamme ovat tapahtuneet valtavaa vauhtia ja nämä kehitystrendit koskevat monia muitakin maita. Suomessa tilanteen tekee erityiseksi sodan jälkeinen mittava teollistuminen, raju maaltapako ja nopea kaupungistuminen sekä yhteiskunnan rakentaminen pohjoismaisen hyvinvointimallin mukaisesti. Myöhempi merkittävä muutos on 1990-luvun alun syvä talouslama, jonka kyseenalaisia hedelmiä me poimimme tänäkin päivänä. Työttömyys nousi ennätyslukuihin ja kunnat joutuivat leikkaamaan rajusti hyvinvointipalveluistaan. Nyt, vuonna 2008 työttömyys ei ole meille merkittävä ongelma, mutta hyvinvointipalveluiden leikkaukset ja kehityksen pysähdys näkyvät jokapäiväisessä arjessa.

Luen poliitikkona ja sosiaalityöntekijänä kiinnostuksella analyyseja yhteiskuntamme tilasta. Etenkin tänä syksynä virinnyt keskustelu lasten ja nuorten hyvinvoinnista on ollut monipuolista ja oivalluksia tuottavaa. Poliitikkona kysymykseksi nousee, miten tutkimustieto ja yhteiskunnallinen keskustelu saadaan näkymään poliittisina tekoina. Tiedämme monista kunnista, että sosiaali- ja terveyssektorin budjetit ylittyvät säännöllisesti. Käytännössä vain lakisääteisiin menoihin varataan rahat ja niiden käyttäminen sentilleen ”varmistuu” juuri alibudjetoinnilla. Vaikka ministeriöt tuottavat laatusuosituksia, monissa kunnissa ollaan armottomassa tilanteessa, kun rahat riittävät vain lain kirjaimen täyttämiseen – ja sekin joskus rimaa hipoen.

Näen, että hyvinvointipalvelujen nostaminen niille kuuluvaan arvoonsa edellyttää valtiolta sitoutumista kunnissa tehtävän työn aitoon kehittämiseen. On unohdettava omituinen kahtiajako ”kuntien” ja ”valtion” kesken – joka ainut kunnassa asuva ihminen on Suomen kansalainen ja oikeutettu tasa-arvoisesti saataviin laadukkaisiin palveluihin asuinkunnastaan riippumatta. Palvelujen laadun ja saatavuuden kehittäminen edellyttää joissakin tilanteissa kuntarakenteiden muutoksia tai palvelurakenteiden tehostamista ja osaamisen lisäämistä. Joissakin kunnissa pitää varmasti entistä tarkemmin ohjata sosiaali- ja terveydenhoitoon sekä sivistystoimeen tarkoitetut valtionosuudet juuri niihin käyttökohteisiin. Joissakin kunnissa taas kaikki voitava on tehty, eikä sekään riitä. Valtion on viimekädessä riittävin budjettivaroin varmistettava kuntapalvelujen saatavuus. Jotta riman hipomisesta päästäisiin todella hyvään tilanteeseen ja aitoon hyvinvoinnin lisäämiseen, rahaa palvelutuotantoon tarvitaan lisää.

Raha ei kuitenkaan ratkaise kaikkea. Olemmeko ulkoistaneet yhteisöllisyyden maamme lukuisiin yhdistyksiin ja järjestöihin, unohdammeko että naapuri on lähimmäinen, opetetaanko lapsille liikaakin, ettei vieraiden kanssa saa puhua? Estääkö kiireinen, vaativa ja epävarma työelämämme pysähtymisen kuuntelemaan toisen ihmisen puhetta? Yhteisöllisyyttä ei voi ohjata ylhäältä, mutta yhteiskunnan olisi mahdollista luoda parempia edellytyksiä yhteisöllisyyden toteutumiselle.

Yksi paikka, jossa yhteisöllisyyteen voi myös oppia, on itsestään selvästi koulu. Suomalaisen yhteiskunnan vahvuuksia ovat maksuton, tasa-arvoinen koulutusjärjestelmämme. Sellaisena koulua pitää kehittää myös tulevaisuudessa. Satsaukset peruskoulujen opetuksen kehittämiseen ja opetusryhmien pienentämiseen ovat tärkeitä. On tärkeää on, että opetusta kehitetään oppilaiden oppimisen ja kehityksen näkökulmasta – ei koulujärjestelmän.
Oppilaiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja oppimisen edellytyksiä on parannettava. Se edellyttää innostavan ja hyvän opetuksen lisäksi myös terveellistä kouluruokaa, koulukiinteistöjen ja pihojen hyvää kuntoa, riittävää oppilashuoltoa ja henkilökunnan ja opettajien jaksamista. Taide- ja taitoaineiden opetuksen lisääminen lisää koulupäivän elämyksellisyyttä, mutta koulupäivää voi myös elävöittää monin tavoin. Historiantunnin voi aloittaa taidehistorian avulla tai aamunavauksen yhteislaululla. Väheneviä liikuntatunteja on outoa murehtia, jos lapset viettävät välitunnit sisällä. Monia koulun käytäntöjä olisi syytä tarkastella elämysten ja yhteisöllisyyden lisäämisen kautta. Kouluviihtyvyys parantaa selkeästi oppimisen edellytyksiä ja vähentää riskiä syrjäytymiseen ja koulupudokkuuteen. Myös lisäresursseja tarvitaan. Kunnollinen satsaaminen koulujen kerhotoimintaan olisi tärkeää etenkin, kun kaupalliset harrastukset kallistuvat jatkuvasti ja jäävät yhä useampien lasten ja nuorten haaveeksi.

Politiikka on unelmia, mutta myös silmien avaamista, omantunnon kuuntelemista ja kovaa työtä arjen epäkohtien korjaamiseksi.

Ajatuksia ensi vuoden budjetista

2008-09-24T14:42:00.000+03:00

Kuntarakenteessa on käynnissä suuria muutoksia. Kuntien määrä vähenee 67:llä ensi vuoden alussa. On käynnistynyt uusia yhdistymisneuvotteluja, ja erilaisia alueellisia yhteistyömuotoja haetaan. Kunnat rakentavat uusia toiminta- ja palvelumalleja yksin tai yhdessä toisten kuntien kanssa. Mikään ei kunnissa ole entisellään.
Samanaikaisesti jo tiedetään, että kuntien verotuotto on hiipumassa ja menot kasvamassa – niin palvelutarpeiden lisääntymisen kuin yleisen kustannuskehityksen myötä. Tämän seurauksena kunnat velkaantuvat entisestään. Tästä huolestuttavasta kehityksestä ovat viestittäneet kansanedustajille niin kunnat, Kuntaliitto kuin yksittäiset kuntalaiset.

Olimme pääministeri Vanhasen kanssa yhteisessä kesätapahtumassa Etelä-Karjalassa. Tilaisuus oli kaikin puolin antoisa. Pääministeri sanoi tuolloin: ”Älkää uskoko vaikka oppositio vaatii lisää rahaa kuntapalveluihin." Hänen lausahduksensa on kaukana kuntien ja ihmisten arjesta. Kuntapalveluihin tarvitaan aivan oikeasti lisää rahaa, se ei ole mikään oppositiopolitiikan väline eikä mikään uskon asia.
Minulle tulee myös mielikuva vastakkainasettelusta – kunta vastaan valtio, kuin ne olisivat irrallisia toisistaan. Eihän näin voi olla.
Olen todella harmissani pääministerin sekä koko hallituksen välinpitämättömyydestä kuntia ja kuntapalveluja kohtaan. Nyt jos koskaan tarvitaan entistä laajempaa yhteistä vastuuta. Kuntia ei voi jättää yksipuolisesti huolehtimaan ihmisten perusturvasta ja palveluista. Vastuu on yhteinen
Viimekädessä hallituksen välinpitämättömyydestä kärsivät neuvolassa, päivähoidossa ja koulussa olevat lapset, opetusta ja oppilashuoltoa tarvitsevat nuoret, terveydenhoitoa tarvitsevat kuntalaiset – siis ihmiset, jotka käyttävät kunnan palveluja ja ovat riippuvaisia palveluiden saatavuudesta ja laadusta.

Ministeri Katainen on kehunut kuinka paljon rahaa valtio antaa kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamiseen ja erilaisiin tulonsiirtoihin. Tosiasia on kuitenkin, että kuntien palveluihin ohjattu valtionosuus menee lähes kokonaan kustannusten kompensointiin. Todellisuudessa lisäys, aito lisäraha, sosiaali- ja terveydenhuoltoon on 21,25 miljoonaa euroa. Se on käytännössä todella pieni summa hallitusohjelman sisältöön ja tavoitteisiin sekä todellisiin tarpeisiin nähden.

Ministeri Risikko on puhunut paljon perusterveydenhuollon puolesta. Valitettavasti hänen puheensa ei näy riittävästi valtion budjetissa. Osa perusterveydenhuollon lisärahoituksesta tulee tästä reilusta 21 miljoonasta eurosta ja osa sosiaali- ja terveydenhuollon Kaste-ohjelman hankerahoituksesta.

Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon hankkeisiin Kasteohjelman kautta esitetään 25,8 miljoonaa euroa.
Kunnat ja alueet ovat hankkeistaneet erilaisia kehittämiskohteita, kuten lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen ja perheiden kotipalveluiden kehittäminen, syrjäytymisen ehkäiseminen, työhyvinvointihankkeet, asunnottomien tukipalvelujen järjestäminen ja ehkä kaikkein suurimpana osana perusterveydenhuollon parantaminen. Hyviä ja tarpeellisia hankkeita, mutta rahoitus mietityttää: kunnissa riittää tahtoa kehittää toimintaa, mutta resurssit eivät riitä.

Perusterveydenhuollon tila on huolestuttava Suomessa. Sitä olisi vahvistettava neuvolassa, kouluterveydenhuollossa, opiskelijaterveydenhuollossa, terveyskeskuksissa, vanhustenhuollon ja kotipalvelun piirissä. Perusterveydenhuollolle täytyy antaa myös päätöksenteossa se arvo, joka sille terveydenhuollon osana kuuluu. Taloudelliset painopisteet ovat olleet selkeästi erikoissairaanhoidossa, eikä perusterveydenhuoltoon ole vuosiin panostettu siten kuin siihen tarvitaan. Tässä on myös demareille vastuun paikka. Haluamme perusterveydenhuoltoon kunnon remontin – emme vain pintaremonttia. Kunnon remontti vaatii rahaa ja osaamista. Siihen me haluamme myös panostaa.

Hallitus parantaa pienimpiä äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahaa, mikä on todella hyvä asia. Budjettiesitys unohtaa kuitenkin valtaosan lapsiperheistä. Lapsilisän korotuksen (10 euroa kolmannelle lapselle) saa ainoastaan 20 prosenttia kaikista perheistä – 80 prosenttia jää ilman.

Budjetista jäin taas etsimään Kokoomuksen lupaamaa lapsilisien sitomista indeksiin, mutta sitä en löytänyt. Sen sijaan asiakasmaksut hallitus on jo onnistunut sitomaan indeksiin. Missä mahtaa viipyä Kokoomuksen jopa hallitukseen menonsa kynnyskysymyksenä pitämä lapsilisien sitominen indeksiin?

Yksi tärkeä kehittämisen paikka lapsilisäjärjestelmässä on lapsilisän ulottaminen 17-vuotiaisiin lapsiin. Nykykäytännölle ei löydy mitään järkevää perustetta. Päinvastoin, juuri 17-vuotiaasta lapsesta aiheutuu aiempaa enemmän kuluja jo pelkästään koulukirjoista ym. kouluun liittyvistä menoista. On arvioitu, että lapsilisän ulottaminen 17-vuotiaille lapsille maksaisi 80-90 miljoonaa euroa vuodessa. Mielestäni se on hyvin kohtuullinen satsaus tähän lapsiperheiden tilanteiden olennaiseen parantamiseen. Lapsilisien kokonaissumma on vuosittain 1,4 miljardia euroa.

Hallitusohjelmassa on sitouduttu vähentämään lasten, nuorten ja perheiden pahoinvointia ja syrjäytymiskehitystä. Tämä on todella kannatettava asia, johon liittyy vahvasti myös lapsiperheköyhyys. Valitettavasti hallitus ei kuitenkaan toteuta todellisia satsauksia lapsiperheköyhyyden vähentämiseen. Lapsiperheköyhyyden vähentäminen vaikuttaa jäävän viimevuotiseen 10 euron yksinhuoltajakorotukseen ja nyt esitettävään lapsilisän nostamiseen 10 eurolla pienelle osalle lapsiperheistä sekä äitiys- isyys ja vanhempainrahan nostaminen työmarkkinatuen tasolle, mikä vaikuttaa noin 20 000 ihmisen toimeentuloon.

Tiedämme kuitenkin kaikki, että kaikkein heikoimmin toimeentulevat perheet eivät hyödy senttiäkään näistä korotuksista, jotka leikkaavat perheelle maksettavaa toimeentulotukea.
Milloin hallitus aikoo todellakin lunastaa kaikkein köyhimmille perheille antamansa lupauksen taloudellisen tilanteen parantamisesta? Kymmenen euron korotus tulisi kaikkein kovimpaan tarpeeseen juuri tällaisen pienituloiseen perheeseen, jossa maitolitran hinnalla on todellakin merkitystä.

Sosialidemokraatit ehdottavat toimeentulotuen lapsikorotuksen nostamista, jotta korotukset näkyisivät myös köyhimpien perheiden arjessa. Lisäksi esitämme lapsilisäkorotuksen maksamista jokaiselle lapsiperheelle. Käytännössä se toteutetaan maksamalla korotus ensimmäisestä lapsesta. Näillä tulonsiirroilla voidaan kohentaa perheiden asemaa ja parantaa ostovoimaa.

Haluamme myös parantaa asumistukijärjestelmää siten, että se tukee nykyistä paremmin pienituloisten lapsiperheiden asumista. Lasten päivähoitoon sekä työn ja perheen yhteensovittamiseen panostaisimme poistamalla 6-vuotiaiden päivähoitomaksut, kohtuullistaisimme pieni- ja keskituloisten lapsiperheiden päivähoitomaksuja. Tämän lisäksi oikeuttaisimme 3-6-vuotiaiden lasten vanhemmat kotihoidontuen osittaiseen hoitorahaan.

Hallitusohjelman mukaisesti sivistysvaliokunta käsitteli viime keväänä hyvinkin syvällisesti lasten ja nuorten syrjäytymistä. Tuolloin sosialidemokraatit esittivät oppivelvollisuusiän nostamista, joka osaltaan vähentäisi koulupudokkaiden määrää ja syrjäytymisen riskiä. Esityksemme ei kuitenkaan saanut kannatusta hallituspuolueen piirissä.

Samoin sosialidemokraatit esittävät vaihtoehtobudjetissaan selkeää panostamista lapsiperheiden hyvinvoinnin parantamiseen – kuten perusterveydenhuoltoon, neuvola- ja kotipalveluun, kouluterveydenhuoltoon ja oppilashuoltoon.

Budjettipuhe täysistunnossa tiistaina 16.9.

2008-09-17T13:29:00.000+03:00

Ihmisten luottamus poliittiseen päätöksentekojärjestelmään, eläkejärjestelmämme kestävyyteen, hyvinvointipalvelujen toimivuuteen ja osaamisyhteiskunnan tulevaisuuteen on keskeinen osa demokratian toimintaa. Globalisoituvassa ja markkinoiltaan yhdentyvässä maailmassa Suomen vahvuus on avoimessa taloudessa, korkeassa osaamisessa ja tasa-arvoisessa sosiaali- ja terveys- sekä koulutusjärjestelmässä. Tiedämme hyvin, että tasa-arvoa korostavat pohjoismaiset hyvinvointiyhteiskunnat pärjäävät erinomaisesti niin talouden tehokkuuden kuin kansalaisten hyvinvoinnin osalta kansainvälisessä vertailussa.
Valitettavasti porvarihallitus on onnistunut jo parissa vuodessa romuttamaan luottamusyhteiskuntamme. Epävarmuus on lisääntynyt työmarkkinoilla, omaisuustuloja suositaan jatkuvasti palkkatulojen kustannuksella, luottamus terveydenhoidon laatuun heikkenee, ja vieläpä koulutusjärjestelmään ollaan luomassa epätasa-arvoa lisäävä yksityinen yliopistolaitos.

Hämmästyn kerta kerran jälkeen porvarihallituksen ristiriitaisia puheita. Puheet ja teot eivät kohtaa. Hallitus puhuu työstä, työllisyyden parantamisesta ja sen tärkeydestä. Mitä hallitus tekee? Se mm. vähentää työllisyysmäärärahoja 20 miljoonaa euroa juuri niiltä, jotka tarvitsisivat kaikkein eniten pitkäjänteistä tukea työllistymiseen. Hallitusta ei kiinnosta ihminen, ainoastaan ihmisestä saatu tuotto.

Sosialidemokraatit ovat panostaneet ihmiseen ja työllisyyteen. Esittelimme tänään vaihtoehtoisen budjetin - luottamusbudjetin- jonka lähtökohtana on suhdannetilanne ja ihmisten tarpeet.
Vaihtoehtobudjettimme kyseenalaistaa hallituksen tekemän lähes 2 miljardin veronkevennyspaketin. Kaikkiin tuloluokkiin tasaisesti kohdistuvat tuloveronkevennykset johtavat nykyisessä kotitalouksien velkaantumistilanteessa todennäköisesti kevennysten siirtymiseen talletuksiin ja velanmaksuun. Kotimarkkinoiden kulutukseen ja talouden vauhdittamiseen niistä ei ole.
Vaihtoehtobudjetissamme esitämme tuloveroalennuksen kohdentamista pieni- ja keskituloisille, perusvähennyksen kaksinkertaistamista ja ympäristöverojen monipuolistamista. Vaihtoehtobudjettimme satsaukset julkisiin investointeihin, asuntorakentamiseen ja hyvinvointipalveluihin palauttavat yhteiskuntamme luottamusta ihmisten välille sekä lisäävät luottamusta tulevaisuuteen ja ihmisten kykyyn vastata ajan haasteisiin.

Jotta ihmiset voivat luottaa tulevaisuuteen, on voitava luottaa tarvittavien palvelujen ja tuen saamiseen eri elämäntilanteissa. Väestön ikääntymisen myötä luottamuksen tarve kasvaa. Väestön ikärakenne muuttuu ja haastaa myös yhteiskunnan rakenteen muuttamiseen. On luontevaa, että ikääntyvän väestön määrän myötä palveluiden painopiste siirtyy yhä enemmän ikääntyvien palveluihin. Samalla on pidettävä huolta myös lasten ja nuorten sekä työikäisten palveluista.

Viime keväänä uusittiin ikäihmisten palvelujen laatusuositus. Suosituksen tavoitteena on edistää ikäihmisten hyvinvointia ja terveyttä sekä parantaa palvelujen laatua ja vaikuttavuutta. Maamme perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen, kuten oikeus yhdenvertaisuuteen ja välttämättömään huolenpitoon. On siis äärimmäisen tärkeää, ettei kunnissa lueta laatusuosituksia vain suosituksina, vaan ymmärretään niiden velvoittavuus ihmisarvoisen elämän ja kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta.
Ongelmana on, etteivät kunnat voi puutteellisten resurssien takia vastata kasvaviin palveluhaasteisiin. Uudet budjettilait, kuten ikäihmisten palvelutarpeen arvioinnin ikärajan lasku ja vaikeavammaisten henkilökohtaisen avun järjestäminen, lisäävät suoraan kuntien velvoitteita ja rahoitusvastuita.
Ensi vuoden budjettiesityksestä puuttuvat riittävät satsaukset kuntatalouteen ja palvelujen kehittämiseen. Esimerkiksi Kuntaliitto arvioi kuntien rahantarpeen moninkertaiseksi hallituksen arvioihin nähden.

Ministeriöissä tehdään hyviä taustaselvityksiä, politiikkaohjelmia ja hankesuunnitelmia, mutta käytännössä ne ovat vailla pohjaa, ellei niiden toteutumiseen varata riittävästi rahoitusta. Hallitus on keskittynyt veronkevennyksiin ja pienten eturyhmien etujen ajamiseen. Hallitus ei huomioi riittävästi yhteiskunnan ja kuntien muutostarpeita. Se ei halua nähdä kuntien taloudellista tilannetta. Kunnat elävät kunta- ja palvelurakenneuudistusten keskellä. Niiden taloudelliset tilanteet vaikeutuvat, ja ne myös velkaantuvat entisestään.
Valtion on toimittava kuntien kanssa aidossa vuorovaikutuksessa ja tuettava niitä riittävillä valtionosuuksilla ja hankerahoituksella palvelutuotannon turvaamiseksi.

Lääkelakia

2008-09-10T13:05:00.000+03:00

Tiistaina käytiin eduskunnan syyskauden avausistunnossa lähetekeskusteluja useista tärkeistä asioista. Yksi niistä on sairausvakuutuslain ja lääkelain muutoksia koskeva hallituksen esitys. Esityksen mukaan lääkekorvausjärjestelmässä otetaan käyttöön viitehintajärjestelmä lääkekorvausmenojen kasvun hillitsemiseksi ja edullisimpien vaihtokelpoisten valmisteiden käytön edistämiseksi. Esitys on erittäin tervetullut. Se on sekä yhteiskunnan että potilaan etujen mukainen.

Viitehintajärjestelmällä tarkoitetaan sitä, että mikäli potilaalle määrätystä lääkkeestä on markkinoilla samanlaisia muita valmisteita, lääkekorvaus maksetaan halvimman mukaan (+1,5-2 euroa). Viitehintaryhmät perustuvat Lääkelaitoksen ylläpitämään luetteloon keskenään vaihtokelpoisista lääkevalmisteista. Mikäli potilas ei erikseen kiellä, lääke vaihdetaan apteekissa automaattisesti ryhmän halvimpaan valmisteeseen. Jos potilas kuitenkin haluaa ostaa kalliimman lääkkeen, on hänellä siihen toki oikeus, mutta kelakorvaus maksetaan uuden lain myötä edullisimman lääkkeen perusteella. Jos potilas voi käyttää lääketieteellisistä syistä (esim. allergia) vain juuri tiettyä lääkettä, voi lääkäri kieltää vaihdon, ja potilas saa korvauksen määrätyn lääkkeen mukaisesti.

Lääkevaihtojärjestelmä on ollut käytössä jo muutaman vuoden mutta se ei ole tähän mennessä täysin toiminut. Suuri este on ollut, että osa lääkkeistä on rajattu vaihdon ulkopuolelle. Tällä hetkellä lääkevaihdon ulkopuolelle on rajattuna useita suurimenekkisiä lääkevalmisteita, joita käytetään yleisten ja vakavien sairauksien hoidossa. Jos lääkäri on määrännyt potilaalle nimenomaan kalliin alkuperäisvalmisteen eikä rinnakkaislääkettä, potilas ei ole saanut vaihtaa lääkettään halvempaan vastaavanlaiseen lääkkeeseen. Siten hintakilpailua ei ole syntynyt, ja potilailta jäävät saamatta siitä koituvat säästöt. Esityksellä korjataan tämä epäkohta. Lääkelakia muutetaan siten, että vuoden 2006 lääkelain muutoksella lääkevaihdon ulkopuolelle jätetyt, samaa vaikuttavaa lääkeainetta sisältävät vastaavat valmisteet sisällytetään lääkevaihdon piiriin. Toisin sanoen viitehintajärjestelmää ei rajata, vaan sen piiriin otetaan kaikki lääkkeet, joilla on vastaavia rinnakkaisvalmisteita myytävänä.
Potilaiden omavastuuosuudet pienenevät siis merkittävästi sekä lääkevaihdon rajauksen poistamisella että viitehintajärjestelmän käyttöönotolla. Tämän tyyppisillä esityksillä parannetaan potilaiden yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, saadaan laadukasta terveydenhoitoa ja lääkitystä.

Olisin toivonut vastaavanlaisia esityksiä myös viime keväänä sen sijaan, että hallitus runnoi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksukorotukset läpi asiantuntijoiden ja potilasjärjestöjen mielipiteestä huolimatta. Jos katsomme tilannetta potilaan näkökulmasta, on tärkeää nähdä hänen kokonaistilanteensa, niin hoidon saatavuus kuin myös mahdollisuus hoitaa itseään. Lääkkeiden ostaminen ei ole yksiselitteistä kaikille. Taloudellisesti vaikeammassa tilanteessa oleva potilas jättää herkästi lääkkeet ostamatta. Tähän olisi toivonut apua maksukattojärjestelmän uudistamiselta. Sosiaali- ja terveydenhuollon maksukatot ovat kansainvälisestikin verrattuna erittäin korkeita. Järjestelmä on myös vaikeasti hallittavissa monimutkaisuuden ja eri maksukattojen en takia. Tällä hetkellä niiden yhteenlaskettu vastuu on lähes 1 400 euroa vuodessa. Se on todella paljon, lähes kaksi ja puoli kertaa kansaneläkeläisen kuukausitulo. Mielestäni yksi tärkeimmistä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksista olisi maksukattojen nopea yhdistäminen ja madaltaminen.

Lääkekustannukset ovat nousseet jatkuvasti ja kelakorvaukset sen myötä. Vuonna 2007 korvausten perusteena oleva lääkemeno oli 1 639 miljoonaa euroa ja maksoimme sairausvakuutuksen kautta lääkekorvauksia 1 142 miljoonaa euroa. Lääkekustannusten kasvun hillitseminen viitehintajärjestelmän uudistamisella on tervetullut toimenpide. Tulevaisuudessa lääkitään yhä useampia sairauksia yhä tehokkaammilla lääkkeillä.
Potilaiden hoidon ja tarpeellisten lääkkeiden saannin turvaaminen on välttämätöntä, ja sen on oltava kansallisen terveyspolitiikan johtoajatuksia. Siksi terveydenhuollon kustannusrakenteita on pystyttävä tarkastelemaan kriittisesti ja tehtävä tarpeellisia muutoksia ja parannuksia. Tämä lakimuutos on sellainen. Olennaista on myös yhteiskunnallisin toimin edistää terveyttä ja ennalta ehkäistä etenkin kalliiden elintasosairauksien syntymistä. Vain näin voidaan tehdä taloudellisesti kestävää ja inhimillisesti ajatellen järkevää terveyspolitiikkaa.

---
Tiistaina allekirjoitin myös ilmastolakialoitteen. Yli puoluerajojen allekirjoitetun lakialoitteen tarkoituksena on vähentää kansallisia kasvihuonekaasupäästöjä vuosittain 5 prosentilla jäljellä olevista päästöistä laskien. 5 prosentin vuotuiset vähennykset vuodesta 2010 alkaen johtaisivat päästöjen vähenemiseen 38 prosentilla vuoteen 2020 mennessä ja 87 prosentilla vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna. Vähennysvauhti perustuu päästövähennyslukuihin, joita Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC:n pitää välttämättöminä globaalin lämpötilannousun pitämiseksi alle kahdessa asteessa. Vastaava laki on säätämisprosessin viime vaiheissa Iso-Britanniassa. Myös Irlannissa ja Skotlannissa on tehty ilmastolakialoitteet, ja Kanadassa hyväksytty ilmastolaki velvoittaa hallituksen vähentämään päästöjä 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, 25 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja raportoimaan päästövähennysten toteutumisesta viiden vuoden välein. Itävalta suunnittelee myös ilmastolain säätämistä.

Jos olet kiinnostunut aloitteen tarkemmasta sisällöstä, löydät sen parin päivän sisällä eduskunnan nettisivulta allekirjoittajineen.

Eduskunnan istuntokausi alkaa 9.9.2008

2008-08-29T14:09:00.000+03:00

Tervetuloa Annelin blogiin! Tekstien päivitys aloitetaan syyskuussa.

Luvassa on ajankohtaista asiaa lapsiperheiden palveluista, ikäihmisten asemasta ja vanhustenpalveluista, valtion budjetista ensi vuodelle, vammaispalvelujen järjestämisestä, toimeentulosta.. ihmisten arjesta ja politiikan linjoista.