tiistaina

Ajankohtaista omaishoidosta


Ajankohtaista omaishoidosta – puheeni Napapiirin omaishoitajien juhlassa
Liiton ja paikallisyhdistysten rooli omaishoidossa

21.11.2016, Lappia-talo, Rovaniemi


Arvoisat omaishoitajat, omaishoitoviikkoa juhliva väki,

Lämpimät kiitokset kutsusta tulla juhlistamaan kanssanne omaishoitajien viikkoa. Omaishoitaja viikon aikana tavoitteena on nostaa ajankohtaisia asioita niin kuin myös kertoa omaishoitoperheiden arjesta, kertoa alueen ihmisille ja päätöksentekijöille lainsäädäntöasioita omaishoidosta, ehkä myös asioista, joita on parannettava, jotka eivät toteudu omaishoidon kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Tarkoituksena on myös virkistäytyä ja nauttia toistemme seurasta. Omaishoitajat ovat viikkonsa ansainneet ja sitä kannattaa myös juhlistaa – tämä päivä on myös näitä kaikkea.

Haluan myös sanoa - Rovaniemen Napapiirin Omaishoitajat ovat erittäin aktiivinen järjestö, joka vaikuttaa niin täällä pohjoisessa omaishoitajien arjessa kuin myös valtakunnallisesti mm. vuosittaisilla järjestöpäivillä. Teitä on aina mukava nähdä.

Hyvät ystävät


Tänään tahtoisin puhua teille omaishoidon ajankohtaisista asioista valtakunnalliselta tasolta, mitä valmistellaan ja mitä päätöksiä on tehty, jotka vaikuttavat meidän omaishoitajien elämään.

Nostan esiin kolme erilaista asiaa. Ensinnäkin tänä vuonna voimaan on astunut uusi omaishoitolaki, jossa on monia positiivisia muutoksia. Toisekseen hallitus on parhaillaan toteuttamassa myös omaishoitoon liittyvää kärkihanketta, josta kerron lyhyesti dia-sarjan avulla. KOlmanneksi valotan myös sote-uudistusta, joka on meille kaikille täynnä kysymysmerkkejä siitä, miten palvelut järjestetään tulevaisuudessa. Jonkinlaisia linjauksia on, mutta moni tärkeä asia on vielä täysin avoimena.

Hyvät ystävät,
Meistä varmasti moni muistaa, että viime vaalikaudella Omaishoitajat ja läheiset -liiton aloitteesta laadittiin Suomen ensimmäinen kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma ja jonka seurauksena myös käynnistettiin uuden omaishoitolain valmistelu.

Tavoitteena oli, että koko maahan saataisiin yhtenäiset kriteerit omaishoidon määrittämiseen, mikä estäisi omaishoitajien pompottelun, sopimusten heikennykset ja sekavat tilanteet eri kunnissa.

Me tiedämme, että omaishoitajalla ei ole todellista juridista oikeusturvaa, tämän vahvisti meille myös eduskunnan oikeusasiamies, koska omaishoito on määrärahasidonnainen palvelu, eikä omaishoidolla ole yhtenäisiä valtakunnallisia kriteereitä eikä sillä ole lainsäädännössä vahvistettua subjektiivista oikeutta. Tämän takia kukin kunta voi itse päättää paljonko se varaa rahaa omaishoitoon, sekä kunta voi itse määritellä kriteerit kenelle omaishoitosopimus tehdään. Tämä on tarkoittanut sitä, että omaishoitajat täällä Rovaniemellä, Sallassa, …Lappeenrannassa, Helsingissä, Espoossa – omaishoitajat eri kunnissa ovat erilaisessa ja eriarvoisessa asemassa keskenään.



Tästä syystä olemme Liittona systemaattisesti vaatineet, että omaishoitajien juridista oikeusturvaa on vahvistettava. Omaishoidosta on saatava yksi hoitomuoto muiden hoitomuotojen rinnalle. Meidän on saatava valtakunnalliset yhtenäiset kriteerit omaishoitoon, eikä omaishoito voi perustua määrärahasidonnaisuuteen vaan asiakkaan palvelutarpeenarviointiin ja palvelutarpeeseen.

Tämä edellyttää uutta nykyistä vahvempaa omaishoitolakia. Kuten totesin, viime kaudella uuden lain valmistelu käynnistyi, valitettavasti sen valmistelu keskeytettiin nykyisen hallituksen toimesta.

Nykyinen hallitus haluaa panostaa omaishoitajien vapaapäivien kehittämiseen. Tavoitteena on tukea omaishoitajien jaksamista. Me tiedämme, että ainoastaan puolet sopimuksen tehneistä omaishoitajista käyttää vapaapäiväoikeuttaan. Terveyden ja Hyvinvointilaitoksen THL:n mukaan syynä tähän oli se, ettei omaishoitaja halua jättää hoidettavaa muiden hoitoon tai vapaan ajaksi ei löytynyt sopivaa hoitopaikkaa sekä sijaishoidon maksullisuus koettiin ongelmalliseksi.

Vapaan käyttöön liittyvä omaishoitolaki hyväksyttiin tänä kesänä. Se vahvisti omaishoitajan oikeutta saada hänelle kuuluvat vapaapäivät.

Lain myötä jokaisella omaishoitosopimuksen tehneellä hoitajalla on oikeus pitää vapaata vähintään kaksi vuorokautta kuukautta kohti. Omaishoitajalla on edelleen oikeus pitää vapaata vähintään kolme vuorokautta kuukaudessa, jos hän on yhtäjaksoisesti sidottu hoitoon ympärivuorokautisesti tai jatkuvasti päivittäin.

Vapaiden käytöstä kunta ja omaishoitaja voivat myös sopia entistä joustavammin. Omaishoitaja voi esimerkiksi pitää vapaapäivänsä useampana alle vuorokauden pituisena jaksona. Tämän uudistuksen tarkoituksena on kannustaa vapaan käyttöön erityisesti sellaisia omaishoitajia, jotka eivät halua pitää pitkiä yhtäjaksoisia vapaita. Kuntia velvoitetaan myös kehittämään uudenlaisia hoitopaikkoja, jotka palvelisivat niin lapsiperheitä, aikuisia kuin ikääntyneitäkin. Tarkoituksena on myös vahvistaa perhehoitoa, jota voitaisiin hyödyntää myös omaishoitotilanteissa. Vapaa mahdollistetaan myös siten, että sijaishoitaja tulee hoidettavan kotiin, mikä on ollut monen omaishoitoperheen toivomus pitkään.

Myönteinen uudistus tässä on myös se, että vapaapäivämahdollisuus on tarjottava sosiaalihuoltolain mukaisille omaishoitoperheille. Eli vapaapäiväoikeus ei ole ainoastaan sopimuksen tehneille omaishoitajille, vaan kunnalla on mahdollisuus tukea myös muita omaishoitajia, jos tilanne perheessä sitä vaatii. Kuinka se määritellään ja toteutetaan, jäi ainakin minulle vielä vähän epäselväksi.

Lakiin lisättiin myös kunnille velvollisuus järjestää tarvittaessa omaishoitajalle hyvinvointi- ja terveystarkastuksia sekä hänen hyvinvointiaan tukevia sosiaali- ja terveyspalveluja. Tarkastukset ovat maksuttomia, mikä on erittäin hyvä asia.

Uuteen lakiin sisällytettiin myös kuntien velvollisuus tarjota omaishoitajille koulutusta ja valmennusta. Tämä velvollisuus astuu voimaan vasta vuonna 2018, siihen asti toiminta jatkuu nykyisellään. Tässä työssä etenkin Omaishoitajat ja läheiset –liitolla sekä sen paikallisyhdistyksillä on suuri rooli. Ovet-valmennus sai suurta kiitos eduskunnassa.


aliokunta piti tärkeänä, että valmennuksen tuottamisesta jatkossakin vastaavat myös järjestöt.



Paikallisyhdistykset voivat edelleen järjestää omaehtoisesti valmennusta niille omaishoitajille, joilla ei ole sopimusta kunnan kanssa. Sopimusomaishoitajien valmennuksesta vastaa kunta.

Teidän järjestönne on tuottanut Ovet-valmennusta, joten jos yhdistys haluaa jatkaa tätä toimintaa, teidän kannattaa olla yhteydessä alueenne kuntiin ja tehdä yhteistyötä kuntienne kanssa. Kunnat voivat järjestää Ovet-valmennusta yhteistyössä liiton paikallisyhdistysten kanssa myös sopimuksen tehneille omaishoitajille, mutta tuolloin kuntien on kustannettava tästä aiheutuvat kulut paikallisyhdistykselle. Toisin sanoen valmennusta ei saa enää tehdä sopimusomaishoitajille ilmaiseksi.

Käytännössä Ovet-valmennus tulee vaikuttamaan liiton toimintaan ja sen valtakunnalliseen asemaan.

Valmennuspalvelut ovat meille mittava mahdollisuus. Palveluntarjonnan mukanaan tuomat haasteet on kuitenkin otettava vakavasti ja kysymykset ratkaistava harkiten. Kun tuleva kevät selkeyttää sote-uudistuksen suuntaa, selkenee myös omaishoitajille tarjottava valmennus. Toivonkin suuresti kehittämämme valmennuksen jatkumista - Ovet- valmennustyötä ei tule tässä yhteydessä romuttaa.


Hyvät ystävät

Omaishoito on ollut yhä enemmän esillä niin julkisessa keskustelussa kuin poliittisessa päätöksenteossakin.

Taustalla on luonnollisesti vaikuttanut väestömme ikääntyminen. Viime vuosina on yhä enemmän alettu puhua sen puolesta, että ikääntyneillä tulisi olla mahdollisuus asua mahdollisimman pitkään omassa kodissaan, ja laitoshoidon painoarvoa tulisi vastaavasti vähentää. Ei ole mikään salaisuus, että taustalla on paine hillitä sosiaali- ja terveyspalvelujen menojen kasvua. Tämä on samalla aiheuttanut sen, että erityisesti omaishoidolle ja sen lisäämiselle on asetettu suuria toiveita ja odotuksia.

Sosiaali- ja terveysministeriö on laskenut, että laitoshoidon ja muiden kalliimpien hoitojen korvautuminen omaishoidolla voisi merkitä lähes 200 miljoonan euron säästöä vuonna 2019.

Osittain tästäkin syystä kuluvalla hallituskaudella omaishoitoa kehitetään myös hallituksen kärkihankkeessa, joka kulkee nimellä Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa.

Kärkihanke toteutetaan vuosina 2016–2018. Kärkihankkeen ideana on tehdä kotiin annettavista ja kotoa saavutettavista palveluista ensisijaisia. Näin on tarkoitus parantaa omais- ja perhehoitajien ja heidän läheistensä hyvinvointia.

Yhtenä keinona tässä työssä käytetään kuntakokeiluja, joissa etsitään uusia, parempia toimintamalleja. Nämä toimintamallit on sittemmin tarkoitus juurruttaa koko maahan.

Kärkihankkeen taustalla on kansallinen omaishoito ohjelma. Omaishoidon piirissä kokeiluja tehdään vammaisten lasten kotihoidossa, mielenterveys- ja päihdekuntoutujien omaishoidossa sekä muistisairaiden omaishoidossa. Lisäksi luodaan alueellisia omais- ja perhehoidon keskuksia, jotka vastaavat muun ohella omais- ja perhehoitajien ja heidän sijaistensa rekrytoinnista sekä omais- ja perhehoitajien valmennuksen ja muun koulutuksen järjestämisestä. Hyvien käytäntöjen yleistäminen onkin varsin tärkeä tavoite, sillä palvelujärjestelmä on monin paikoin pirstaleinen ja alueelliset erot ovat suuria.

Esittelen dia-sarjaa lyhyesti, jotta saatte vielä mielikuvaa hankkeesta.::::::

Hyvät ystävät

Sote-uudistus tulee muuttaman koko meidän nykyisen sosiaali-ja terveyspalvelujärjestelmän totaalisesti. Suurimmat muutokset liittyvät maakuntien muodostamiseen, jossa niiden rooli muuttuu ja vahvistuu nykyisestä.

Sote-palvelut siirtyvät kokonaisuudessa kunnista maakuntiin.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen ja tuottaminen erotetaan toisistaan, sekä kaikki palvelutuotanto on yhtiöitettävä. Eli olemassa olevat julkiset palvelut pilkotaan erillisiksi yhtiöiksi ja niiden rinnalle tulevat yhdenvertaisina palveluntuottajina yksityiset osakeyhtiöt ja järjestöt.

Rahoitus siirtyy kunnista valtiolle, ja valtio maksaa maakunnalle sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä. Maakunta maksaa kaikille palveluntuottajille samoilla kriteereillä, riippumatta siitä onko kyseessä julkinen, yksityinen tai järjestö. Näin nykyinen julkinen palvelutuotanto asetetaan markkinoille yhdessä yksityisen kanssa. Markkinat ohjaavat palvelujen saatavuutta, rahoitusta ja kehitystä. Hallituksen mukaan näin eri osakeyhtiöt saadaan samalle viivalle tarjoamaan palveluja maakunnan asukkaille.

Julkisella palveluntuottajalla on kuitenkin velvollisuus huolehtia niistä palveluista ja alueista, joissa yksityinen ei tuota palvelua. Oletettavaa on, ettei yksityinen palveluntuottaja mene sellaisille alueille, joissa ei ole palvelunkysyntää, joten vastuu näiden alueiden asukkaiden palvelutuotannosta jää julkisen palvelutuottajan tehtäväksi. Siltä osin voimme kysyä, ovatko julkinen ja yksityinen aidosti samalla viivalla. Mielestäni ei.


Näiden lisäksi maakunnassa on julkisoikeudellinen laitos, joka vastaa niistä palveluista, asioista ja päätöksistä, jotka vaativat julkista valtaa. Esimerkkinä mainittakoon lastensuojelu ja osa vammaispalveluista.

Maakuntauudistuksessa muutetaan Suomen julkinen hallinto perustavanlaatuisesti. Jatkossa meillä on kolme tasoa: valtio, maakunta ja kunta.

Kuten totesin kaikki sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvät tehtävät siirtyvät kunnista maakuntiin.

Maakuntiin siirtyvät 1.1.2019 alkaen sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi mm. pelastustoimi ja ympäristöterveydenhuolto, maaseudun kehittäminen, elinkeinoelämän kehittäminen ja rahoittaminen sekä tietyt liikenteen suunnittelu- ja rahoitustehtävät.

Kaikki kuntien palkkalistoilla olevat sote-alan ja tukipalveluiden työntekijät siirtyvät maakuntiin. Yhteensä tämä tarkoittaa sitä, että noin 220 000 henkilön työnantaja vaihtuu.

Järjestämisen ja tuotannon erottaminen puolestaan tarkoittaa sitä, että mikään julkinen taho - oli se sitten kunta, maakunta tai valtio - ei saa jatkossa suoraan tuottaa sosiaali- ja terveyspalveluita.
Maakuntalaissa tullaan myös säätämään, että maakunnan omien yhtiöiden palvelutuotantoa johtavat ammattijohtajat. Eli vaaleilla valitut luottamushenkilöt eivät enää voi jatkossa toimia sosiaali- ja terveyspalvelua tuottavien yhtiöiden hallinnossa. Luottamushenkilöillä ei siis ole enää mahdollisuutta vaikuttaa yksittäisten palveluiden saatavuuteen tai muihin asioihin kuten nykyisin. Siltä osin demokratia kapenee ja heikkenee huomattavasti nykyisestä. Kunnilta mahdollisuus tuottaa sosiaali- ja terveyspalveluja poistuu kokonaan. Ne eivät myöskään saa omistaa yhtiöitä, jotka palveluita tuottavat.

Yksi suuri kokonaisuus uudistuksessa on sosiaali- ja terveyspalveluiden valinnanvapaus. Valinnanvapaus on saanut merkittävää huomiota mediassa ja saattaa olla jopa koko uudistuksen puhutuin osa. Samaan aikaan se on kuitenkin edelleen eniten auki, sillä tarkempia poliittisia linjanvetoja valinnanvapaudesta ei ole edelleenkään tehty.

Meillä on ollut erilaisia esityksiä siitä, kuinka valinnanvapaus tultaisiin tekemään, mutta lopullisia päätöksiä ei siis ole vieläkään tehty.

Viimeisimpien tietojemme mukaan yksityiskohtaisimmat poliittiset linjaukset valinnanvapauslainsäädännöstä saadaan joulukuun alussa ja lausunnolle lakiluonnos lähtee lähellä vuodenvaihdetta.

Perusajatus valinnanvapaudessa on, että sen myötä käyttäjä voi itse valita palveluiden julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin tuottajan

Marraskuun alussa julkaistun luonnoksen mukaan valinnanvapausmallissa olisi valinnanvapautta kolmella eri tavalla. Ensinnäkin asiakkaalle tulisi oikeus valita suoran valinnan palveluita tuottava omatiimi ja erikseen suun terveydenhuollon palveluiden tuottaja. Lailla tultaisiin määrittämään yleisellä tasolla vähimmäispalveluista, joiden tulee löytyä jokaiselta valinnan piirissä olevalta suoran palvelun tuottajalta.

Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että sinulla olisi mahdollisuus valita suoran palveluntuottaja joko julkinen tuottaja tai yksityinen esim. Terveystalo, Mehiläinen, tai muu tuottaja, joka täyttää lain vaatimukset vähimmäispalveluista ja joka olisi listautunut tänne Rovaniemelle palveluntuottajaksi. Siellä on omatiimi, tästä on käytetty myös sanaa portinvartija, joka vastaa tarvittavien palveluiden saatavuudesta. Sinulla ei ole oikeutta valita lääkäriä tai hoitajaa, vaan palveluntuottaja. Kun olet valintasi tehnyt, saat kaikki palvelut sitä kautta. Poikkeuksena tästä ovat maakunnan palvelulaitokselle määritetyt palvelut, joista kerron kohta. Jos olet tyytymätön valintaasi, esimerkiksi Terveystaloon, sinulla on oikeus vaihtaa uusi palveluntuottaja puolenvuoden päästä mutta ei aikaisemmin.

Toinen asia, jota asiakkaalle kaavaillaan, on oikeus valita palvelutarpeen arvioinnin jälkeen kiireettömän hoidon palveluiden tuottaja asiakassetelin avulla.

Perinteisesti tuntemamme palvelusetelit korvattaisiin asiakasseteleillä.

Missä ja kuinka asiakasseteliä voi käyttää on täysin epäselvä. Alustavan tiedon mukaan Maakunnan palvelulaitos päättäisi kaikissa tilanteissa palvelusetelin käytöstä, sen jälkeen kun se on tehnyt palvelutarpeenarvioinnin.

Käytännössä tämä hajottaisi palveluja, toisi palveluihin päällekkäisyyttä ja lisää raja-aitoja. Minun on vaikea uskoa, että tämä linjaus olisi lopullinen ratkaisu. Valitettavasti tämä kuvaa hyvin sitä missä tilanteessa asioiden valmistelu tällä hetkellä on.

Kolmanneksi kansalaiselle olisi tulossa mahdollisuus saada käyttöönsä niin kutsuttu henkilökohtainen budjetointi. Näistä päättää maakunnan palvelulaitos ei valitsemasi palvelutuottajan omatiimi, joten palvelukokonaisuus pilkkoutuu tältä osin.

Henkilökohtaisessa budjetissa tarkoitus on tuottaa räätälöityjä kokonaisuuksia etenkin vanhuksille ja vammaisille. Mallissa asiakkaalla olisi oikeus valita henkilökohtaisen budjetin puitteissa palvelut ja palvelujen tuottajat, kun maakunnan palvelulaitos olisi ensin arvioinut hänen palvelujen tarpeensa.

Tämä kuvaa hyvin sen, kuinka osa asiakasryhmistä, kuten vammaiset ja osa vanhuksista, ohjataan suoraan maakunnan palvelulaitoksen piiriin, jossa heille tehdään palvelutarpeenarviointi ja siellä päätetään myös heidän oikeutensa henkilökohtaiseen budjetointiin ja asiakassetelinkäyttöön.

Toisaalta, valinnanvapaus tilanteessa asiakas voi kuitenkin käyttää samanaikaisesti esim. Terveystaloa, jossa hän käy esimerkiksi lääkärissä, samalla hän käyttää maakunnan palvelulaitosta, josta hän saa tarvittavat räätälöidyt erityispalvelut. Erityispalveluiden osalta hän saattaa käyttää asiakasseteliä, jolloin hän käyttää maakunnan hyväksymää uutta yhtiötä.

Riskinä on, että asiakkaan palvelukokonaisuutta on vaikea hallita, kun hänen palveluja tarjoa useampi eri yhtiö. Suurena haasteena on kuinka saumaton yhteistyö ja palvelujen integraatio toteutuu eri yhtiöiden välillä.

Suurena haasteena ovat myös tietojärjestelmien yhteensovittaminen eri yhtiöiden välillä. Asiakkaan tiedon ajantasainen siirto on oleellinen osa hyvää saumatonta ja laadukasta palvelukokonaisuutta ja integraatiota.

Hyvät kuulijat, hyvät ystävät,
on siis selvää, että näin massiivisessa uudistuksessa on edelleen paljon avoimia kysymyksiä ja ratkaisemattomia asioita. Kaikkien niiden läpikäyminen ei ole tässä kohdin mielekästä, mutta tahtoisin nostaa vielä muutaman mielestäni erittäin tärkeän asian.

Virkavastuukysymyksellä viittaan julkisen vallan sekä merkittävän julkisen vallan käyttöön, jota tapahtuu sosiaali- ja terveydenhuollossa runsaasti. Perustuslain mukaan merkittävää julkista valtaa voi käyttää vain viranomainen. Merkittävän julkisen vallan käyttöhän on esimerkiksi lastensuojelupäätösten tekemistä tai pakkohoitoon määräämistä. Sitä ei voi ulkoistaa yksityisen yrityksen toteutettavaksi ja etenkin sosiaalihuollon puolella viranomaistehtävän luonne soveltuu varsin ongelmallisesti yhteen voiton tavoittelun kanssa. Julkisen vallan problematiikkaan on esitetty tähän mennessä esimerkiksi erilaisia konsultaatioratkaisuja. Samoin on ehdotettu tiettyjen palveluiden pitämistä ainoastaan julkisen vallan käsissä. On vaadittu myös perustuslain muuttamista, että julkista valtaa voisi käyttää myös yksityiset palveluntuottajat. Näitä kysymyksiä toivon hallituksen miettivän erityisen tarkkaan, jotta uudistus ei vaaranna kansalaisten oikeusturvaa.

Integraation ongelmat ovat myös nostaneet paljon keskustelua. Asiantuntijat ovat olleet harvinaisen yhtä mieltä siitä, että kustannuksia voidaan hallita parhaiten hyvällä integraatiolla ja palveluiden saumattomalla ja joustavalla yhteistyöllä. Nyt riskinä on, että palveluiden pilkkomisella ja yhtiöittämisellä hävitettään nämä mahdollisuudet.

Raja-aitoja tulee eri yhtiöiden väliin lisää ja integraatio tulee todella vaikeaksi tai se menetetään kokonaan.

Toisaalta siis halutaan markkinaehtoista tuotantoa ja mahdollisimman monia valinnanvapauden piirissä keskenään kilpailevia yksityisiä yrityksiä tuottamaan palveluita. Samaan aikaan eri palveluiden tulisi kuitenkin toimia paljon entistä saumattomammin yhteen, vähentää päällekkäistä työtä ja estää osaoptimointi järjestelmän sisällä. Kuinka tämä tulee onnistumaan, on minulle ja monelle alan asiantuntijoille todella epäselvää.


Valinnanvapaus esityksen seurauksena siirrymme sotessa kuluttajiksi. Kuluttaminen ja kuluttajasuoja soveltuvat sosiaali- ja terveyspalveluihin hyvin eritavalla kuin moniin muihin kulutettaviin asioihin.

Ensinnäkin ihmisten mahdollisuus tehdä valintoja kulutuksestaan on aina riippuvainen heidän tiedoistaan ja taidoistaan kerätä tietoa ja tehdä päätöksiä. Hyvään valintaan tarvitaan ymmärrys siitä, mikä valittavista vaihtoehdoista on paras. Siihen me tarvitsemme asiantuntijoilta tietoa ja palveluohjausta. Valinnanvapaus tuo myös vastuuta omista valinnoistaan.

Sosiaali- ja terveyspalveluissa tilanne on entistäkin vaikeampi. Kuinka me tavalliset tallaajat voisimme tietää mikä palvelu olisi meille paras. On selvää, ettei kuluttajalla ole parasta tietoa eikä taitoja asettaa erilaisia sosiaali- terveyspalvelujen tuottajia paremmuusjärjestykseen.

Jos epäonnistumme valinnoissa, emmekä ole tyytyväisiä, asia on vietävä kuluttaja riitalautakuntaan, jonka lähtökohtainen arviointi ei ole epäonnistunut palvelu vaan vastuukysymykset ja mahdolliset korvausvelvollisuudet. Tilanne siltä osin muuttuu nykyisestä.

Kuluttajaoikeuden näkökulmasta on myös ongelmallista, että palveluiden laadun turvaamisessa siirrytään nykyisestä etukäteisvalvonnasta ja lupamenettelystä, jälkikäteisvalvontaan. Tämä ei ainakaan vahvista meidän kuluttajien ja asiakkaiden oikeusturvaa saada laadukkaat hyvät palvelut.

Hyvät ystävät

Kuten huomaamme, sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisessa on kysymys poikkeuksellisen suuresta reformista. Ensimmäisten lakiesitysten lausunnot saatiin muutama viikko sitten lausuntokierrokselta ja noin 700 lausuntoa koko lakipaketista on parhaillaan sosiaali- ja terveysministeriön käsittelyssä.

Lausunnoissa nousee esiin lukuisia kysymyksiä, jotka kaipaavat jatkovalmistelua ja tarkempaa arviointia. Ennen kaikkea esiin nousevat kysymykset laadun varmistamisesta, saatavuudesta ja eri alueiden sekä väestöryhmien tasa-arvosta.

Asioita on todella paljon vielä linjaamatta, päättämättä, onko esitys perustuslaillisesti hyväksyttävissä, selviää tulevan vuoden aikana.

Esitys tulee alustavan aikataulun mukaan eduskunnan käsittelyyn huhti-toukokuussa. Väliaikaishallinnon pitäisi aloittaa toimintansa ensivuoden heinäkuun alusta, eli reilun puolen vuoden päästä.

Vuonna 2018 valitaan ensimmäiset maakuntavaltuutetut ja koko maakunta sekä sote-uudistus pitäisi olla toiminnassa tammikuun alusta 2019. Onko näin- jää nähtäväksi.


Hyvät ystävät, hyvät omaishoitajat !

Teitä varmasti kiinnostaa kuinka tuleva maakuntauudistus ja sote vaikuttavat meihin omaishoitajiin. Ehkä kiteytettynä voisi todeta, että omaishoito siirtyy maakuntaan osaksi sotea. Kuinka palvelut tuotetaan, tai kuinka omaishoito näkyy eri palvelutuottajilla, on epäselvä. Olemmeko osa eri yhtiöiden palveluja vai tuotetaanko palvelut keskitetysti, jää maakunnan päätettäväksi. Riskinä on, että esitetyn yhtiöittämisvelvoitteen ja valinnanvapauden seurauksena omaishoitajien palveluiden kokonaisuuden hallinta heikkenee ja nykyiset hyvät kokonaisuudet häviävät. Hyvänä esimerkkinä mielestäni on Eksote ja Mikkeli, joissa kaikki omaishoitoon liittyvät palvelut kootaan yhteen, osaamista ja ymmärrystä, resursseja vahvistetaan, mahdollistaan alueen omaishoitajille nykyistä paremmat palvelut. Onko näin tulevaisuudessa – hallituksen tulevan sote-valmistelun perusteella – sitä on vaikea nyt sanoa. Toivon koko sydämestäni ettei hyviä käytäntöjä tarvitse rikkoa vaan tuleva sote mahdollistaisi olemassa olevat hyvät käytännöt ja toimintamallit. Tämä jää meille nähtäväksi.


Hyvät ystävät , omaishoitajat


Maassamme tapahtuu tällä hetkellä todella paljon asioita, jotka vaikuttavat elämäämme ja arkeemme. Elämme hyvin hektisiä aikoja. Tärkeää on, että olemme järjestöinä vahvasti mukana tuomassa asiantuntjuutta ja kokemuksia omaishoidosta. Tärkeää on että olemme aktiivisesti mukana keskusteluissa, joissa päätetään meitä koskevista asioista.

Tähän keskusteluun kannustan myös teitä.

Tänään on kuitenkin juhlimisen aika.

Juhlitaan ja nautitaan toistemme seurasta.

Oikein hyvää omaishoitaja päivää meille jokaiselle !